G'naryk Ukkosnuija(Thundermace), osa I , Tulikaste

[Inexis]

Tulikaste
(G'naryk Ukkosnuijan seikkailut, osa I)

Aamu valkeni. Oli kylmä helmikuinen aamu. Örkkikylässä, jonka nimi oli Mutalätti, oli aivan hiljaista. Kaikkialla oli aivan hiljaista. Vain Pohjoistuulen vinkuna kuului. Pohjoistuuli teki juuri tästä aamusta kylmän, sillä pakkasta oli vain pari astetta, mutta kovan tuulen takia tuntui paljon kylmemmältä. Silti elettiin jo kevättä. Ja sen huomasi, koska yhä useammat lintulajit olivat levittäytyneet tänne Pahojenmaitten syrjäisimpiinkin kolkkiin.

Yht'äkkiä hiljaisuus repesi. Mutalätistä kuului valittavaa ääntä. Kylän väki heräsi. G'naryk heidän joukossaan. Koko kylän väki ihmetteli mistä ääni kuului. Pian sen todettiin kuuluvan suuren puunkannon alapuolelle kaivetusta kuopasta, jota kylän shamaani Trigu asutti. Trigu oli ollut aina varsin syrjään vetäytyvä luonne, ja harvoin, todella harvoin, hän puhui muitten örkkien kanssa. Shamaanina hän oli ollut kuitenkin varsin pätevä ja koskaan hänen taikansa eivät olleet purreet omaan nilkkaan. Nyt oli kuitenkin toisin. Puunkannon sisältä kuului raastava tuskanhuuto. G'naryk ja muu kylänväki riensivät puun luokse. G'naryk astui sisään ja näki kuinka shamaani piteli päätään valtaisan tuskan takia. Kuului vain raastavaa huutoa ja yllättäen kuului pamaus. Pamaus säikytti kylänväen ja he juoksivat kauemmas puusta. Shamaanin pää oli räjähtänyt pilalle menneen taian takia. Seinät täyttyivät vihreän ja punaisen sävyistä. Samoin G'narykin vaatetus.

G'naryk sulki oven perässään ja puhui kylän väelle: "Kuulkaaz, ny meil o ongelmii. Meijän shamaanin pää otti ja pamahti. Eli me tarttetaa uuz shamaani. Zitä enne ei hirveemmi sotimaa lähetä! Ja ei mielellää eez kapakkatappeluit!". Kylänväen keskuudesta kuului paljon nurisemista, ja se ei G'narykiä ihmetyttänyt. Koko talven ajan Trigu oli neuvonut miten hänen piti komennella kylää, ja nyt G'naryk tunsi itsensä jotenkin tyhjäksi ja surulliseksi, ja aivan liian pieneksi kaiken tämän paineen alla(vaikka olikin yli kaksimetrinen kolossi). G'naryk mietti mitä tehdä, ja päätti mennä juomaan päänsä täyteen heti aamusta. Samaa mieltä olivat kylän soturit. Joten Mutalätin suosituin(ja ainoa) kapakka oli varsin täynnä. Kapakan nimi oli "Ruosteinen kirves", mistä lie nimensä saanut. Kyseinen kapakka oli varsin hyväkuntoinen rakennus, ja siinä oli muutamia ikkunoita. Siinä oli suuri tammesta veistetty ovi. Kapakan sisällä oli paljon huonokuntoisia huonekaluja ja erittäin karkeatekoinen tiski. Tiskin takana seisoksi örkki, jonka toisen silmän yli kulki valtava arpi. Myös pala tämän kapakoitsijan toisesta korvasta oli poissa, joten saattoi päätellä hänen olleen joskus soturi, ja mitä luultavimmin oli semmoinen vieläkin. Kapakoitsijan nimeä ei kukaan kylässä tiennyt, mutta häntä kutsuttiin "Killisilmäksi" toisen silmän puuttumisen takia. Killisilmä ei nimestään välittänyt, ja olikin aika ystävällinen(örkiksi). Luonnollisesti G'naryk saikin muutamia ilmaisia tuoppeja kylän päällikönä olemisen takia.

G'naryk haki jo kolmatta tuoppiaan ja meni istumaan omaan nurkkaukseensa, kun Killisilmä yht'äkkiä istahti tämän viereen. G'naryk kohotti katseensa kohti Killisilmää, joka puhkesi puhumaan :"Hei kuule, joz toi meijän shamaani kuoli, ni mitäs ze meinaa?". G'naryk vastasi "No me ei voida mennä hyökkii mihinkää ku ei oo shamaanii valamaz poikii uskoo, ja muutenki ze o aika tärkee azia joz joku tarttee jonkisortin lekurii!". Killisilmä mietti hetken, ja tokaisi "Eikz me voitas lähettää jogu hakee uut shamaanii? Sit päästäs tästäki ongelmast!" G'naryk tokaisi tympääntyneesti että shamaaneja ei haeta kyliin, ne tulevat jos ovat tullakseen. Tämän jälkeen silmäpuoli kapakoitsija häipyi tiskin taakse hääräämään ja jätti G'narykin rauhaan juopottelemaan. Keskipäivään mennessä "Ruosteinen kirves" oli aivan täynnä surullisia vihernahkoja. Surullisuus johtui shamaanin kuoleman aiheuttamasta tappelukiellosta. Ja jos jokin, niin se suututtaa örkkejä. Kaikkialla oli meneillään kova nuriseminen, jonka G'naryk kuuli ja ymmärsi varsin hyvin.

Iltapäivän aikoihin suurin osa örkeistä alkoi häipyä. Vain muutamat jäivät kapakkaan, ja hekin olivat yksinasuvia nuoria kuten G'naryk. Ja kun G'naryk oli selvennyt jo aamupäivän humalastaan, tuli joku näistä nuorista hänen puheilleen. G'naryk tunnisti hänet Klarthogiksi. Klarthog oli huomattavasti pienempi kuin G'naryk, mutta se osasi liikkua epäörkkimäisen hiljaa. Klarthog oli varsin tuttavallinen persoona, ja kenelläkään tässä kylässä ei ollut mitään häntä vastaan, ja vanha päällikkö Qwerik oli käyttänyt Klarthogia tiedustelijana. G'naryk kysyi mitä Klarthogilla oli asiaa. Ja Klarthog vastasi: "Joo täz o nyt sillee, et tutkimusretkil oon zaanu kuulla muilt vihernahoilt et ihmiset oiz tekemäs jonkusorti örkkien poistamisen tält alueelt. Mietin et voizko lähtee kattoo onkz niit tääl!". G'naryk mietti mitä tekisi ja sanoi : "Oke, zä otat muutaman hiljaa liikkuvan örkin mukaas ja lähet kattelee onkz ne ihmisenrääpäleet jossai lähel, mä mietin jotai puolustus ideaa..." myönnytteli G'naryk.

Sitten Klarthog nyökkäsi, huudahti parille örkille ja katosi ovesta ulos. Jos aamulla G'naryk oli tuntenut itsensä voimattomaksi kaiken paineen alla, oli hänellä edessään nyt vielä suurempi paine mutta hän päätti selviävänsä kaikesta ja huudahti ilmoille "Joz joku ihmine kehtaa mun kylän maille tulla, mä hakkaan sen niin ruttuun ku olla ja voi! Nyt zaa tulla vaik' armeija tai yks ihmine, sama ze, ne ei meikäläisen kyläläisii täält pois aja! Ziit pidän huolen mä! MÄ!". Joku kapakan örkeistä rupesi taputtamaan puheelle ja G'naryk kääntyi sinne suuntan. Örkki hiljeni ja katsoi G'narykiä ja G'naryk katsoi örkkiä. Sitten G'naryk remahti valtaisaan röhönauruun, ja koko kapakan väki pian perässä. Ulkopuolella örkit ihmettelivät mikä hilpeys kapakassa vallitsi ja menivät sisään ottamaan selvää. Ja kun kapakan sisällä olleet örkit eivät naurultaan voineet kertoa mitä oli tapahtunut, syntyi siitä tappelu. Ja tätä G'naryk ei pannut pahakseen. Hän vain nauroi ja ajatteli "No vihdoi jotai zäpinää täälki!". Tämän jälkeen hän meni mukaan tappeluun ja tarjosi jollekulle huono onniselle vihernahalle luuvitosta. Ja kapakka heilui tappelun ja naurunsekaisista äänistä.

Pois tultuaan G'naryk huomasi koko kylän väen kireyden poistuneen. Se oli hyvä sillä yhteishenkeä tarvittaisiin jos ihmiset todella olivat tulossa. Nyt G'naryk ei jaksanut ajatella ihmisiä sillä yli neljäntunnin pituinen tappelu oli vienyt hänen voimansa ja hän painui nukkumaan vaikka kello lähenteli vasta seitsemää. Ennen nukkumaan menoaan hän mietti että tappelukielto voitaisiin purkaa, mutta sen hän tekisi huomenna.

Aamulla noin kahdenkymmenen kilometrin päässä Mutalätistä kulki outo kulkija ihmisen silmille. Se oli puolet örkin koosta, se oli pukeutunut mustaan kaapuun ja sen naama oli pitkä ja laiha sekä täynnä arpia. Vaeltajalla oli myös mukanaan keppi jonka päässä oli pino pääkalloja. Kulkija oli vielä niinkin pieni että hanki haittasi sen kulkemista. Se ei kuitenkaan osoittanut väsymisen merkkejä vaikka olikin vaeltanut koko yön eteenpäin. Tunnin se vielä vaelsi kunnes löysi sopivan lepopaikan puun alta. Se ei kuitenkaan uskaltanut nukkua puun alla, vaan se kiipesi ketterästi kaikkine tavaroineen puun paksuimmille oksille. Sinne se nukahti sidottuaan tavaransa itseensä kiinni, ja itsensä kiinni puuhun. Se nukkui rauhallista unta ja oli aivan hiljaista.

Klarthog ja muutamat örkit olivat lähteneet illansuussa juoksemaan kohti kaakkoa. Sinne ne juoksivat kunnes tuli niin pimeätä etteivät ne nähneet mitään edessään. Klarthog haasteli muille: "Me ollaa edettyy varmaa semmoset kymmene kilsaa et eiköhä jäädä tähä goisii yökz, ok?". Kaikki örkit nyökkäilivät. Niinpä Klarthogin seurue jäi siihen nukkumaan. Aamun valjetessa ne söivät vähäisistä ruokavaroistaan ja jättivät vielä päiväksi, illaksi ja aivan hitusen seuraavaksi aamuksi. Sitten ne jatkoivat matkaansa samaan suuntaan. Ne juoksivat lumentäytteisessä maisemassa ja iloisten lintujen laulu raikui metsässä. Örkit näkivät edessään aukean jonka vieressä oli suuri puu. Suureen puuhun se oli merkinnyt aiemmilla matkoillaan etäisyyden kylästä. Tästä Klarthog tiesi että matkaa kylälle oli noin kaksikymmentä kilometriä. Sitten se huomasi nälän kurnivan, ja ehdotti muille: "Pojat, eiköhä pidetä zafka tauko!". Ja kaikki örkit huusivat kuin yhdestä suusta :" Joo!!!".
Sitten örkit heittivätkin kantamuksensa ja keräsivät polttopuita nuotiota varten. Kohta nuotio paloikin iloisesti ja örkit jättivät siihen villisian lihaa kypsenemään. Sitten ne menivät tutkimaan ympäristöään, jos vaikka löytyisi enemmän lihaa. Yksi jätettiin "kokiksi". Ja sehän vain veteli hirsiä.

Pieni mustanvihreä mytty puussa heräsi kurnivaan nälkään. Sillä ei ollut ruokaa mukanaa. Sitä pisteli vatsasta nälän takia. Sitten se haistoi rasvaisen villisian lihan tuoksun läheltään, suoraan altaan. Se ajatteli hypätä alas puusta lihan kimppuun, mutta epähuomiossa se ei irroittanut turvalenkkiään ja jäi narunjatkeeksi puuhun. Se valitti: "Voi elämä. Pitik< niittenki pätkien hyökkää meitin kaupunkii ja ajaa meijät pois sielt. En zaanu eez napattuu safkaa mukaa!". Sitten se viilsi sirpillään narun poikki. Se oli tehnyt taas epähuomiossa virheen. Se putosi maahan, mutta paksu hanki pehmensi alastuloa. Maassa makoileva örkki nosti päätään ja ihmetteli mitä oli tapahtunut. Sitten sitä lyötiin sauvallla päähän ja se taintui. Pieni musta nyytti juoksi nuotiolle ja alkoi ahmia villisikaa. Se maistui ihanan pehmeältä ja kuumalta hiiden suussa. Hiisi söi sitä ahmien ja erittäin kovaäänisesti. Se söi niin kiihkeästi ettei huomannut takana tullutta vaaraa ennekuin se nostettiin ilmaan ja käännettiin ympäri. Silloinkin se otti sauvansa ja löi ahdistelevaa örkkiä päähän. Ja taas virhe. Hiisi putosi päälleen hankeen. Se ei päässyt itsekseen irti vaan Klarthog nosti sen pois. Sitten se kysyi: "Kuka zä oot ja miks zä syöt meijän safkaa?". Hiisi vastasi :"Oon KaBum ja syän ku en oo syöny mitää kahteen päivää.". Sitten Klarthog jatkoi kyselemistä: "No mitäz yön hiisi tekee tääl? Etteks te azukkaa maan alla?" . Ja KaBum vastasi: "Tietty azutaa, mutku kääpiöt hyökkäs meitin kaupunkii ja lähin pakoo zielt.". Sitten Klarthog tuumi: "Nyt tää juttu kyl pitää selvittää G'narykin kanz, läheppä messii, ni saat paljo safkaa!". "Sovittu!" huusi hiisi!

Ja nyt kolme örkkiä sekä yksi yön hiisi matkasivat luoteeseen kohti Mutalättiä. Matkalla tuuli lopetti puhaltamisensa ja pakkanenkin laski. Matkalla tuli vastaan yhä enemmän lintuja, ja kaikki ne lauloivat iloisesti kevään tulemisen merkiksi. Matkaa hidasti paljolti se, että örkeillä oli mukanaan väsynyt hiisi. Matka taittui hitaasti, mutta myöhään illalla he saapuivat Mutalättiin. Sieltä KaBum marssitettiin G'narykin luokse joka ihmetteli yön hiittä maan pinnalla. Se kysyi mitä hiisi tarvitsi. KaBum vastasi :" Mä oon koditon, eli tarttizin safkaa ja paikan joz voin azuu. Mut voin maksaa noi tarpeet shamaanintyöllä.". Sitten G'narykin ilme kirkastui ja se suorastaan huudahti: "Tosi hyvä juttu!! Iha loistavaa! Saat paikan, tuu huomen aamul tänne mun luokke, nyt zaat azuu toz meijän vanhan shamaanin taloz, ze o toi kanto!". "Entäz safka?" uteli KaBum. "Aijoo, zitä zaat kapakasta "Ruosteinen Kirves", sanot et G'naryk maksaa" vastasi G'naryk.'

KaBum maleksi kapakkaan jossa Killisilmä oli lopettamassa. Hän kuitenkin huomasi pienen vieraansa ja kysyi "No mitäz zais olla?". KaBum mietti useita eri vaihtoehtoja mutta päätti ottaa tuopin olutta ja villisikaa. Kun tuli maksun aika, se sanoi, että pistäisi laskun G'narykin piikkiin. Ja niin tapahtui. Sitten hiisi meni majaansa kantoon, sytytti kynttilän ja ihmetteli tyylikästä seinämaalausta. Se tuumi: "Onpa kivoi kuvioit seiniz, ja ku tykkään viel vihreezt ja punasezt.". Sitten se tutki talon läpikotaisin ja löysi kaikkea mitä tarvitsisi taikojensa tekemiseen. Tutkimuksien jälkeen se meni nukkumaan ja sen elämä oli taas mallillaan.

Aamun valjetessa hyisenä, tuulettomana ja pilvettömänä KaBum lähti maleksimaan pitkin Mutalätin kujia kohti G'narykin taloa. Sinne saapuessaan hiisi huomasikin G'narykin olevan hereillä. Hän oli herännyt hyvin aikaisin jotta voisi valmistella "puhetta" kylälle jossa se esittilisi heidän uuden shamaaninsa. Hän oli miettinyt mikä saisi örkit uskomaan, että KaBum olisi aivan yhtä hyvä ja "luotettava" shamaani kuin Trigu oli. Siksi hän tahtoikin nähdä kun KaBum heittäisi jonkun taikansa pihalla kasvavaan pieneen kuuseen. Ja KaBum teki työtä käskettyä: Hänen silmistään tuli valoa joka suorastaan räjäytti puun paikallaan säpäleiksi. Nyt G'naryk tiesi että Gork ja Mork olivat tahtoneet tämän shamaanin heille Trigun sijalta. Sitten G'naryk kutsui KaBumin siälle ja nämä juttelivat niitä näitä, etenkin toistensa taustoista, kunnes heidän keskusteluaan häirittiin. Klarthog tuli ja ilmoitti että lähtisivät taasen tutkimaan, mutta nyt lounaan suuntaan. G'naryk myöntyi.

Tunnin juttelun jälkeen kaksikko lähti kävelemään kohti Mutalätin kapakkaa. Ulkopuolelle G'naryk nosti tynnyrin, ja tynnyrin päälle äkäisen yön hiiden, joka olisi tahtonut todistaa olevansa hyvä kiipeilijä. Sitten G'naryk huusi koko kylän väen paikalle, ja aloitti puhumalla : "Nonii kaikki! Kute tiedetää, meijän vanha zhamaani otti ja pamautti päänsä kotinza seinil.". Silloin KaBum puuttui puheeseen: "Ziis täh! Onkz mun kämppä vuorattu niinku verel ja nahal. Ei, ei, ei pojat ei! Eihä tälläsest tuu mitää!". Sitten G'naryk taasen katkaisi KaBumin puheen ja tiuskasi sille: " Joo ne siivotaa ku keretää!". Sitten hän jatkoi: " Ja zen takii, meil oli zitte ze onkelma et ei voiz lähtee mezoo ihmisil, ku ilma shamaanii o vähä heikkoo yrittää! Mut onnekz tää pikkumiez pamahti tänne. Ze o yön hiisi ja ze o shamaani. Zen nimi o KaBum. Zitä zit pitää gohdella tasavertasena azukkaana, okz zel.....".

G'narykin puheen katkaisi Klarthogin hätäinen huuto: "Niit o joga pualel! Ihmiset jyrää tänne 60 miehe vahvuudel!". G'naryk huusi: "Kaikki soturit ja shamaani valmiikz, me pyzäytetää ne!". Koko kylän vahvuus kokoontui kapakan eteen, ja näytti siltä että örkkien vahvuus oli noin 40 soturia. Tämän taistelun jälkeen kukaan ei ihmetellyt kapakan nimeä; Killisilmällä oli valtava, ruostunut sotakirves aseenaan. Sitten G'naryk otti keihäänsä ja marssitti joukkonsa lounasta kohti.

Örkit ottivat asemat puiden suojasta aukean edessä, jotta ne pääsisivät yllättämään ihmiset. Ainoa asia mikä huoletti G'narykiä oli se, että heidän alivoimainen joukkonsa oli myöskin kokematonta, itsensä mukaanlukien. Kauaakaan ei tarvinnut örkkien odottaa, vaan pian ihmiset marssivat hyvässä järjestyksessä aukean yli. Silloin G'naryk huusi :"Hakkaa päälle vihernahka!". Tähän huutoon liittyi koko joukkio paisuten korviahuumaavaksi WAAAGH! huudoksi. Ihmiset säikähtivät hieman, mutta saivat todella nopeasti rivinsä järjestykseen. Nyt KaBum näyttikin taitonsa, taasen se ampui silmillään murhaavaa sädettä, ja yhden ryhmän johtaja kaatui kahden muun soturin mukana. Se ei kuitenkaan ajanut ihmisiä pois. Silloin G'naryk tavoitti ensimmäiset ihmiset ja lävisti yhden keihäällä, hänen oma joukkonsa ryntäsi perässä ja kaatoi ensimmäisen rivin. Kuitenkin jokunen örkki kaatui, ja G'naryk jatkoi hyökkäystään. Nyt siltä tosin lyötiin ase poikki ja se jäi ihmettelemään sitä. Silloin ihminen hyökkäsi kirveensä kanssa ja G'narykin onnistui vaivoin hypätä pois tieltä ja ottaa kiinni kirveen varresta. Hän repäisi kirveen pois ja heitti sen menemään. Sitten hän löi ihmistä kasvoihin niin että tämä kaatui taintuneena maahan. Kun sen kimppuun hyökättiin taas, se otti ensimmäisen aseen jonka sai käteensä; piikkinuija. Se kohotti aseen ja huitaisi laakalyönnin vihollista kohti, joka lensi pois ja pitkälle. Sitten hän katsoi miten kylä pärjäsi: kaikkialla oli taistelupareja, ja örkit näyttivät pitävän yhtä vastaan puolensa. KaBum taasen ampui vapaana toikkaroivia vihollisia joukon keskeltä taijoillaan. Välillä senkin oli turvauduttava hyppäämään sivuun ja kampittamaan vihollisensa, sillä vapaat sotillat yrittivät tappaa sitä. Sen jälkeen se viilsi näitten kaulat auki sirpillään. G'naryk ihmetteli mistä se sirpin oli poiminut. Yht'äkkiä G'naryk näki jotain erittäin vaarallista. Joukon keskellä oli täysin panssaroitu ihminen ja se hakkasi muutaman örkin maahan. G'naryk hyppäsi tätä kohti mutta ritari väisti ja hänen takanaan seisonut rivimies sai kuolettavan iskun. Ja kun G'naryk hyppäsi ohi ritarista toisen kerran, löi tämä G'narykiä ilmalennon aikana kipeästi kylkeen. Se oli pelkkä viiltohaava. Ritari naurahti ja katsoi G'narykiä alentavasti. Ritari iski miekallaan, mutta nyt G'naryk hyppäsi pois tieltä ja löi asetta niin, että ritarin käsi tärähti kivuliaasti jolloin miekan ote herpaantui. Kaikki muu tuossa liikkeessä sujui G'narykillä, paitsi alastulo. Hän osui kantoon ja kaatui naama edellä routaiseen maahan. Maasta se kasasi itsensä ja näki samalla ritarin rynnistävän miekka ylhäällä. Nyt hän ei itse ei ehtisi lyödä nuijalla, joten hän otti vauhtia ja juoksi kohti ritaria. Ritari hämmästyi tästä liikkeestä niin, että unohti lyödä ja G'naryk taklasi sen maahan. Ritari pisti kuitenkin miekallaan maasta G'narykiä jalkaan. Tuska sai adrenaliinin liikkeelle kehossa, ja adrenaliini lisäsi G'narykin voimia. Se nosti nuijaa ja löi ritaria kohti. Juuri ennen osumaa se näki ritarin paniikinomaiset silmät, koska ritari oli nostanut ristikon nähdäkseen paremmin vaarat. Sitten kuului niin korviahuumaava rusahdus,että koko taistelukenttä kääntyi kohti G'narykiä. Rusahdus oli ollut kuin ukkosen ääni. Ihmiset saivat pakokauhukohtauksen nähdessään vihollisen kirjaimellisesti murskanneen heidän johtajansa. Ihmiset lähtivät juoksemaan karkuun ja örkit tappoivat ne vaivatta. Tapettuaan viimeisetkin ihmiset, pystyssä olevat örkit rupesivat hokemaan: "G'naryk Ukkosnuija! G'naryk Ukkosnuija! Joha meijät voittoo ihmisä vastaa!". G'naryk oli voittanut sotureitten uskollisuuden puolelleen.

Taistelun jälkeen katsastettiin tilanne: kahdeksan örkkiä oli kuollut sekä neljätoista haavoittunut. KaBum katsoi mitä pystyi tekemään, jotta kotimatka olisi mahdollinen. Siteitä ja tukia tehtiin ja kaatuneet kannettiin kotiin. Kotimatka oli pitkä ja vaivalloinen ylimääräisen painolastin sekä haavoittuneitten hitaan vauhdin takia. Kaikenlisäksi oli kylmä, mutta ilma oli selvästi lämpenemässä. Matkalla kotikylään uskoa nostettiin kaikenlaisilla lauluilla ja ihmiset tuntuivat menneiltä murheilta.

Kylässä joukkio otettiin vastaan sankareitten tavoin ja kun G'naryk kertoi mitä KaBum oli tehnyt(liioittelemalla), oli hiisi ansainnut paikkansa shamaanina kyläläisten silmissä. Ja koska vihollinen voitettiin huusi Killisilmä: "Kaikki kapakkaa! Mä tarjoon!". Ja kylä riensi "Ruosteiseen kirvekseen".

Illan hämärtyessä ei ollutkaan niin hiljaista. Pitkiä matkoja Pahoillamailla kaikui iloinen rellästys Mutalätin kapakasta. Ja yksinäinen varjo taistelupaikalta nousi ja lähti kohti ihmisasutusta. Sen vaivalloinen kävely kertoi sen olevan haavoittunut. Sitten se karjui kostavansa sille örkille! Mutta tuo huuto hukkui Mutalätin riemuun ja pimeys lankesi Pahoillemaille....





Elikkä väänsin nyt tälläsen kun pääsin kirjottamisen vauhtiin, jos jotain fluffi virhettä on ilmottakaa, jos on huonoa tekstiä ilmottakaa ja jos on jotain asiaa ni ilmottakaa:D. Eli kovaa kritiikkiä!
Ja muuten..en kerro kovin paljoa G'narykin luonteesta niin että sitä voi paljastaa pätkän kerrallaan.

[ornatkur]

Tuo vaikutti jo PALJON paremmalta! Ehkä en pitänyt örkkikylästäsi, mutta se onkin puhdas makuasia... Muutama juttu kälähti silmiin. Ensinäkin se, että G'naryk komentaa ottamaan mukaan pari ÖRKKIÄ. Eihän kukaan sano, että ota mukaan pari ihmistä yms. Lisäksi tuntui, että Kabom pääsi shamaaniksi liian helpolla. Luulisi, että örkit olisivat olleet PALJON epäluuloisempia. Silmistä tuleva liekki oli mielestäni hieman klise, mutta mikäs siinä jos se kuuluu FaBaan... Lisäksi jos ne örkit ovat eläneet kauan samassa kylässä, niin luulisi, että kaikki tietäisivät, että killisilmällä on ruosteinen kirves. Olisi vaikka voinut sanoa että Kabomille selvisi. Mutta kuvailustasi pidin kovasti. Loppua kohti unohtui taas hieman kuvailu, mutta sama käy minulle usein. Eli kätten taputuksia!

[Inexis]

Kiitos...Ja toi silmistä iskevä liekki on taika, ja miksiksä eivät örkit olisi shamaania ottaneet, sittenpähän pääsivät taistelemaan rauhassa( ? ). Ja mistäs kukaan tiesi killisilmän aseistuksen?;)

[ornatkur]

No niin no... Ajattelin lähinnä, jos he taistelleet aiemminkin, niin kai silloin killisilmä olisi kai ottanut myös kirveensä? No en ala kinaamaan sinun kanssa tästä asiasta

[elfmaster]

Hyvä tarina pidin erityisesti kuvailustasi ja örkkien puhetavasta(kielesta,murteesta?)
Minussa tarinassa ei ollut mitään mikä olisi minua haitannut, paitsi että kabom pääsi mielestäni liian helposti shamaaniksi mutta mitä minä muka örkeistä tiedän
Eli viellä kerran hyvä tarina

[Aco]

Aika kliseistä oli toi, että se shamaani sattui just sinä päivänä sinne ja että se sai sitten suoraan paikan siinä yhteiaöaaä, mutta ihan kelvollinen tarina. Jatka tähän malliin, pituuskin oli oikeaa luokkaa.

[Rune]

Voi hemmetti, juuri tällaisesta tykkään! Ja miksi pidin Hengen miekasta ja Tuomion prikaatista? Ei tiedä, mutta tämä on juuri sitä mitä tänne kaivattiinkin. Joku örkkikylä Badlandeilla, jok yrittää selvitä päivittäisistä ongelmista. Loistavaa tekstiä, loistavalla idealla. Tai, se idea on ainakin hieno. Tämä oli todella nätti tarina, ja vaadin lisää ehdottomasti. Ideasta niin hemmetisti pointseja, että...

[Inexis]

Ui timmi, oon ilmesesti parempi kirjottaja ku luulinkaa...no kaitpa saan jatkoa väsättyä, ja shamaani pääsi liian helpolla klaaniin mutta kun en tiennyt mitä muuta olisin voinut kirjoittaa...

[Tapsa]

JESS! Tässähän oli oikeaa örkkimeininkiä! Tämä ylsi (melkein?) Gromin tasolle, ja se on jotain se. Huumoria piisasi, naurussa oli pidettelemistä - tai ehkä minulla on vain outo huumorintaju

Ja miksi pidin Hengen miekasta ja Tuomion prikaatista?

Ehkä siksi, että ne ovat hyviä kirjoja

[Voiräkä]

Hmm... Alku oli hyvä, mutta ennen pitkää tekstistä tuli aika tasapaksua... Eli hieman hiomista niin tulee hyvää stoorii!!!
"Keep up the good work"