) Siitä syystä että itse en jaksa lukea yhtään pidempiä tarinoita. Kuvailun olen jättänyt tietoisesti takaalalle koska pelkäsin, että se sekoittaisi lukijaa liikaa. Linkki ykkösosaan: http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=25669 Kommenttia saa antaa...*****
Ilmeisesti oli aamuyö kun he olivat saapuneet leiriin, sillä taivaanrannassa näkyi jo aamuruskon kajo. Heli ohjattiin erään upseerin luo, joka kirjasi hänet platuunansa nostoväkiosastoon. Upseeri, joka esittäytyi Luutnantti Perttiseksi, kirjasi nopeasti hänen tiedot datakanisteriinsa. "Nimi?" "Heli Sini Aro" "Ikä?" "24" "Aiempi sotilaskokemus?" "Ei ole" "Siviiliarvo?" "Kemisti" "Minkä alan?" "Korkealta portaalta määritelty salaiseksi." Upseeri rypisti kulmiaan, mutta näpytteli tämänkin kanisteriin. "Ota autopistooli, kranuja, puukko ja jotain mitä saat irti. Make on vastaavana upseerina" Perttinen osoitti pimeässä häärivää lyhyttä miestä jolla näytti olevan kiire. "Ai niin! Ja sotilasnumerosi on IPPC-49." Hän tavasi vielä sen niin, että Heli sai sen ylös.
Asevarastossa oli kiire ja hän joutui odottamaan jonkin aikaa, kohta tämä mies ojesi Helille panosvyön ja pistoolin koteloineen. Tämän jälkeen Make sadatellen otti sorkkaraudan ja etsi taskulampullaan erään puisen laatikon. Siinä oli imperiumin kotka, ja punainen leima joka ilmaisi laatikon sisältävän räjähdysaltista tavaraa. Siihen hän löi useita kertoja ennen kuin sai tukevan laatikon auki. Täältä paljastui useita kymmeniä vöitä kranaatteja. "Sirpale ja kräkki." Sanoi Make, vielä hän haki ruskean säkin, johon oli myös kirjailtu kotka. "Survival kitti, kypärä, safkaa, fikkari ja sitä rataa." Sen hän viskasi vielä sen Helin syliin ennen kuin riensi seuraavien odottavien luo. Pimeissä raunioissa oli vaikea liikkua, hänestä tuntui, että saisi migreenin tästä kaikesta. Hän laski raskaan kuorman maahan ja istuutui suurelle lohkareelle miettien mistä aloittaisi. Säkissä oli ilmeisesti tärkeitä tavaroita, sieltä löytyi harmaataisteluypärä, karkea reppu jossa näytti olevan tyhjä vesipullo sekä säilykkeitä. Säkissä oli vielä puukko ja lisäpanoksia pistooliin. Lisäksi oli latausyksikkö laserkivääriin mutta se oli toistaiseksi hyödytön. Hymähtäen hän katsoi omaa kassiaan, jonka laittoi reppuun, häntä mietittytti puuttuiko jotain, hän kysyi sitä eräältä ohikulkevalta ihmiseltä, mutta vastaukseksi hän sai epämääräistä mutinaa, että siitä täytyisi murehtia vasta huomenna. Hän yritti saada selvää, miten muut olivat järjestäneet tavaransa. Heli koki itsensä avuttomaksi ja tyhmäksi, eikä mikään aisia näyttänyt olevan sitä vastaan. Jotenkin hän sai kiepatettua leveät kranaativyöt ympärilleen ja pistoolikotelon kupeilleen.
Hän jäi miettimään mitä pitäisi tehdä, kukaan ei kertonut mitään, hän tiesi vain kuuluvansa Luutnantti Perttisen osastoon. Pimeässä näki vain sekalaisia tummia hahmoja, olisi kai järkevintä etsiä tämä Perttinen. Jonkin aikaa etsittyään hän löysi tämän. Perttinen naurahti hänen olemukselleen, hän kai näytti huvittavalta. ?Tämä tässä on kersantti Härkänen, olet hänen alaisuudessaan ja hänelle voit esittää kysymyksesi, minulla on nimittäin lisäksesi komennettavana melkein sata sotilasta.? Hän sanoi tämän suhteellisen lempeästi, mutta siitä kuulsi turhautuminen. Kaikki olivat kireinä. Yllättävää tilanteeseen nähden.
"Kaikki kelaperseen luo!" Huusi joku pimeydestä niin, että ääni miltei petti.
Eräällä laakealla lohkareelle näkyi monenlaisia tummia esineitä ja erivärisinä vilkkuvia valoja. Tänne oli varmaan koottu Vox-järjestelmä. "Kohta alkaa tiedonanto päämajasta." Mutisi operaattori.
Kaiuttimista alkoi kuulua suhinaa, joka katkesi. Kohta kuului avattavan mikrofonin ääni.
"Tässä seuraa virallinen tiedonanto, Pyhän Levain kuvernööri on kuollut vammoihinsa viisitoista minuuttia sitten, asioita johtaa nyt Eversti-kuvernööri Kankkunen. Kaikki ryhmittymät jotka kuulette, ilmoittakaa osastonne nimi, vahvuus ja komentaja. Loppu."
"Ästeeäl Peedeeäf kakskytä seittemän, komentajana Vanhempi upseeri Förssel. Vahvuus kaksisataa taistelukuntoista. Loppu"
"Ästeeäl Peedeeäffä neljäkymmentä yhdeksän kuittaa, johtaa nuorempi upseeri Kaarlola. Vahvuus viisikymmentä toimintakuntoista. kymmeniä haavoittuneita ja kuolleita. Kuitti."
"Ästeeällä Peedeeäf ysikytä ysi, kolmesataa asemissa kaupungin laidalla, johdossa Karttunen. Kuittaus."
Eräs vanhempi mies vaati mikkiä, hän näytti olevan johtaja.
"Ästeeäl Peedeeäffä numero kahdeksan. Niukka kaksisataa. Komentaa Torkkeliin. Loppu."
Viestiliikennettä kuunneltiin melkein tunti, eräs laski kokonaisvahvuudeksi noin kolmetuhatta viisisataa. Eikä yhtään koneita lukuun ottamatta harvoja säilyneitä hydrapattereita.
"Tässä puhuu Eversti-kuvernööri Kankkunen, Qruusundiin on lähetetty viesti jossa pyydetään lisävoimia. Eteläisestä laivastotukikohdasta tulee tuoksemme Maraudereita ja hävittäjiä. Pohjoisesta tulee kuusikymmentä panssarivaunua tueksemme. Ne ovat täällä iltapäivällä. Örkit ovat ryhmittymässä hyökkäysasemiin, kohta seuraa tarkempia ohjeita. Loppu" Ääni oli väsynyt, mutta kokenut.
Aamuaurinko alkoi nousta akokalyptisien raunioiden takana punaisena ja hehkuvana kuin helvetin purkauksena.
*********
Ghorst oli riemuissaan ja ympärihumalassa, hän näki edessään raunioituneen kaupungin josta kaikki olivat paenneet tai kuolleet. Kuinka paljon sieltä löytyisikään tavaroita, suojapaikkoja ja linnakeita? Entä paljonko verta he saisivat vuodattaa? Hän löi suuhunsa leveän sikarin ja otti sytyttimen taskustaan.
"Mix tää C'haatanan stenkku ei skulaa? Onx kellää stidei?!"
Valtava otus tärisi raivosta heittäen liekinheittimen sytyttimen kauas. Taas löytyi innokas örkki toteuttamaan herransa tahdon. "Kautta Morkin..." Mutisi örkkipäällikkö.
Täällä hyöri tuhansia örkkejä, arolle oli rakennettu lentokenttä jossa sadat gretsinit korjailivat pommittajia. Squiggothit karjuivat kahleissaan ja kärsimättömästi monet örkeistä vain örvelsivät turhautumistaan. Meluava leiri näytti aivan palavalta muurahaispesältä, sellaiselta joka on juuri löytynyt laakean kiven alta.
Ghorst Htaravinsk istuutui harmaalle kivelle pienellä kukkulla ja alkoi miettiä tilannetta. Heidän olisi päästävä mahdollisimman pian kaupunkiin, sillä täällä karulla arolla heitä olisi helppo pommittaa. Tosin hän tiesi, että kukaan ei ehtisi tänne vielä moniin tunteihin. Matkaa kaupunkiin olisi noin puolituntia reippaasti kävellen. Vihollinen on todennäköisesti hajaantunut, tämä pohdiskeli, he eivät ole ehtineet koota rivejään ja ehkä ovat täydessä taisteluvalmiudessa huomenna tai nopeimmillaan tänä iltana. Planeetta on varmasti sekasorron vallassa eivätkä kaikki tiedä tarkkaan mitä pitäisi tehdä. Tähän kaupunkiin ei saa myöskään jäädä jumiin muutamaa päivää pidemmäksi ajaksi, silloin ehtivät apujoukot paikalle ja saartavat heidät. Joukot eivät riittäisi suureen hyökkäykseen tuon valloittamisen jälkeen. Ghorst hakkasi kovaa otsaansa. Mutta jos valloittaisi tuon nopeasti, jättäisi sinne pienen joukon sotilaita jonka jälkeen palaisi kiertoradalle. Kun kaarti hyökkää, niin tiputtautuu heidän taakseen ja murskaa heidät mottiin. "Nuin" Huusi Ghorst hypähtäen pystyyn. Hän katsoi joukkoaan. Jos ohjaisi joukot myös kaupungin sivuille ja etenisi keskustaan. "Auts!" Ghorst nauraa höhötti. Hän kääntyi erään seuralaisensa puoleen. Tämä oli gretsin. "Vie messake Utrotalle ja Dördakselle et valkkaa tänn masta nopeasti!" Gretsin hyppäsi vieressä olevaan moottoripyörään ja kaasutti alla olevaan leiriin turauttaen aimo savut ja kumin käryt. Ghorst hymyili torahampaat irvessä, avasi uuden tölkin kaljaa ja punnitsi vielä suunnitelmaa.
* ***
Kymmenen Ukkos-luokan hävittäjää nousi ilmaan Pyhän Sebastianin tukikohdassa, perässä nousi kuusi Marauderia ja neljä Marauder tuhoajaa moottorit jylisten. Johtoalusta ohjasi Jolle Karhunen. "Kahdeksan tuntia niin olemme perillä." Kuului radiosta rauhoittavalla äänellä.
Samaan aikaan nousi useita miehistönkuljetusaluksia kohti Qruusundia hakemaan tukijoukkoja pääkaupunkiin.
*** ***
"No vihroin laast!" Örähti Ghorst nähdessään Utrotan ja Dördaksen. "Meitsillä on importanttaa askaa. Sitatkaa." Pienet gretsinit riensivät tuomaan pehmeitä istuintyynyjä.
"Mitä te ootte duunannee?" Kysyi Ghorst. "Oon järkänny lobat ja zapit yhteen pinkkaa und traiannu saada meitsin jäbät pysyy samal zonel." Selvitti Utrotan.
"Mä on avistanu mekanoja raksamaan wagoneit, kautta morkin ne on dorkia."
"Saax olla bissee?? Kysyi Ghorst kohteliaasti. "Tänkke." "Eikö Dördas vanttaa?"
"Tänkke ei! Mul on maha paskana." Tämä sanoi taputtaen mahaansa. Dördas oli isohko örkki. Ei yhtä iso kuin Ghorst, mutta riittävä pitämään joukoissaan kuria. Hänellä oli iso slugga kädessään ja pukeutunut rengaspanssariin jonka päällä on paksu kerros erilaisia metallilevyjä sekä turkiksia. "Jumanzuka! Paska juttu!" Örisi Ghorst myötätuntoisesti ottaen tölkin kaljaa juoden sen kerralla tyhjäksi.
"Planni olis tää." Aloitti Ghorst leikkien kaljatölkillä miettivän näköisenä. "Mä funtsin, että jos te ordaisitti kumpikin straikkiforssea. Saisitte molemmat oman armyn jokskin aikaa. Miltäs hieraa?? Molemmat örähtivät innostuneena. Utrotalla meni kalja väärään kurkkuun. "Mä jään tänne suurimman lössin kanssa, te saatte tästä mun rustaaman paprun, siit voitte riidata mitä teijä masta ottaa ja vere mennä." "Me ei treitata sua pomo! Dördis sanoi Utrotan köhiessä. "Kuud, tsekataan kaikki viel läpi, te ette saa feilata."
"Milloin meirän on oltava asemissa redinä?" Kysyi jo toennut Utrotan. "Mä vannaan et te ootte siellä viiden tunnin päästä joukkoinenne." "Taitaa tulla huri." Sanoi Utrotan katsoen kaupungin laajuutta ja Ghorstin papereita.
*** **
"Tässä puhuu eversti kuvernööri-Kankkunen, uskomme örkkien yrittävän hyökätä voimalla koillisesta, epäilemme myös, että he haluavat päästä täältä mahdollisimman pian pois, sillä he eivät ole laskeutuneet muualle planeetalla. Jos vain saamme pidäteltyä heitä muutamia päiviä, pystymme pitämään tämän planeetan hallussamme. Kaikkia joukkoja pyydetään siirtymään keskustaan."
Vox-radio hiljeni.
** *
Edit: No voi piip! Onnistuin ryssimään otsikonkin!
Edit:pieniä kirjoitus virheitä...
Edit: Kysymysmerkit vaihdettu lainausmerkeiksi.
Joo, mutta paria kirjoitus virhettä lukuun ottamatta oli oikein mukavaa luettavaa... Lisää.
