Scar-Veteran kirjoitti:...No se puhdas järki on ajanut aika monta japskua itsemurhaan. He sentään säilyttävät kunniansa vaikka olisivat pelkureita. Ja se on pelkuruutta...
Tässä mennään nyt vauhdilla OT:ksi, mutta Pandoran lipas on jo auki...
Haluan kuitenkin sen verran kommentoida Scar-Veterania, että japanilaisen sotilaan itsemurha saattoi säilyttää hänen "kunniansa" virallisella keisarillisella paperilla, mutta totuus on, että itsemurha nähdään yleensä sinä helppona tapana "ratkaista" ongelmat tai toisin sanottuna ongelmien pakenemisena.
(Huomautettakoon heti perään, että en halua missään tapauksessa loukata ketään, joka on joutunut käymään läpi läheisen itsemurhan tai tahrata kenenkään muistoa. Haluan vain tuoda esiin näkökulman, että itsemurha ja kunnia eivät kulje käsi kädessä.)
Otetaan sitten kuvitteellinen ja raflaava esimerkki:
Olisiko ollut kunniakkampaa, jos esim. jatkosodan epätoivoiselta näyttävässä loppuvaiheessa Suomen armeijan sotilaita olisi lähetetty joukoittain itsemurhahyökkäyksiin ja varmaan ja hyödyttömään kuolemaan vain koska tilanne näytti epätoivoiselta ja "kunnia" piti säilyttää; vai se että he palasivat rintamalta takaisin arkeen ja kotiin huolehtimaan perheistään ja aloittivat jälleenrakentamisen, maksoivat ainoana maana maailmassa kokonaisuudessaan huikeat sotakorvaukset Neuvostoliitolle (kieltäytyen samalla Yhdysvaltojen Marshall-tuesta)? Tämän lisäksi oli kestettävä valvontakomission läsnäolo Suomessa ja nöyryyttävät sotaoikeudenkäynnit, jne...
Sitten hyppään moraalisen hevoseni selästä takaisin maanpinnalle ja aiheen ytimeen.
Tässä on kyseessä yksi wh:n historian ikiaikaisista kysymyksistä: onko reilua, kun vastustaja ei pelaa niin kuin minä haluaisin hänen pelaavan.
- Dru Perim
.
