FB: Lothernin kasvatti

[J-link]

Ennen kuin päästän teidät lukemaan tätä..köh..Tarinaa niin haluaisin sanoa muutaman sanan.

Ensiksi olen todella pahoillani etten ole kirjoitellut tänne sotavasaraan mitään niin pitkiin aikoihin. Tämä tarina on tavallaan anteeksipyyntöni siitä. Minulla oli vain kevät aika kiireinen joten..noh anti olla.

Toiseksi tällä tarinalla minä avaan FB puolen saldoni sillä tämä on ensimmäinen Fantasy Battleen perustava tarina. Haluan sanoa että minulla ei ole maailman parasta fluffi tietoa FB:n maailmasta joten yrittäkää kestää kaikki vääryydet(tai kertoa niistä minulle että vastaisuudessa osaan varoa). Lisäksi halusin kirjoittaa tarinan jostain rodusta joka melkein rauhoitettu Tarinat & novellit osiossa. KYLLÄ eli sukkahousuhaltioista AKA(also known as) Orlandohaltioista(voisin jatkaa listaa hyvin pitkään). Joten minusta oli jo aika että joku kirjoittaa heistä ja yrittää poistaa tämä "mamis" varjo heidän päänsä päältä.

Storm of Chaos alkakoon minun osaltani! Nyt testataan ovatko minun " taitoni" ruostuneet!

Lothernin Kasvatti

Aallot paiskautuivat Suurhaltioiden laivan, Avanonin, kylkeä vastaan. Kynsien merellä oli sinä yönä raju myrsky ja jos laivan piti olla todella lujaa tekoa selvitäkseen sellaisesta. Avanon oli sellainen. Se oli tehty kovimmasta puusta mitä Ulthuanista löytyy ja sen keulassa oli patsas ikikuningattaresta. Lisäksi sen perälle oli asetettu Kotkan Kynsi-keihäänheitin suojelemaan alusta suuremmilta meripedoilta.

Komentaja Caladai istui hytissään ja yritti olla rauhallisempi kuin meri tuona yönä. Hän tarttui viinilasiinsa ja nosti sen huulilleen ottaen pienen kulauksen. Samassa viinin makujen harmonia otti vallan Haltian mielestä. Pieni kynttilän liekki lepatti huoneessa ja sen valo valaisi himmeästi punaisia seiniä jotka olivat täynnä karttoja vanhan maailman meristä. Caladai laski pikarin pienelle kullatulle puupöydälle ja syventyi lukemaan kirjaa jonka hän oli lainnannut Lothernin kirjastosta.Kirja kertoi suuresta sodasta kaaosta vastaan 2300-luvun alkupuolella ja keisarikunnan alusta. Caladai luki ääneen:
”...Lopulta kaaoksen armeijan voitti ihmisten Magnus Jumalallisen ja kääpiöiden,” Caladai päästi suustaan oudon tuhahduksen ”..SuurKuningas Alrikssonin liittouma. Sodan jälkeen Magnuksesta tehtiin keisari ja hän yhdisti keisarikunnan...” Caladai nousi tuoliltaan ja nosti kynttilän toiseen käteensä. Hänen kävelleessään kohti työpöytäänsä huoneen lattia natisi ja tuuli alkoi ujeltaa yhä kovempaa haltian tarkoissa korvissa. Caladai kumartui pöytää vasten työntäen kynttilän valoa hieman lähemmäksi. Pöydällä oli Kynsien meren kartta ja haltian pitkät sormet liikkuivat kartan pinnalla konnes hänen etusormensa oli yhden punaisen pisteen kohdalla.
” Erengrad..Vallattu” Haltia mumisi itsekseen.

Caladai nappasi sinisen viittansa joka oli aivan hänen silmiensä värinen. Hän kiristi sen hyvin tiukalle ympärilleen ja sammuttaessaan kynttilää sormenpäillään ovelta kuului koputus.
”Sisään!” Caladai sanoi hieman kovemmalla ja komentavalla äänellä. Ovi aukesi naristen ja ovella oli tumma hahmo. Hänellä näytti olevan päällä samanlainen sininen viitta kuin Caladailla ja hopeinen kypärä.
” Anteeksi komentaja! En tiennyt että nukuitte! Näin valon luulin..Anteeksi!” Sanoi tumma hahmo hätääntyneesti ovelta.
” Rauhoitu ihmeessä hyvä sotilas. Perämies Crulamko se on äänestä päätellen? En ollut nukkumassa, minä vain juuri sammutin kynttilän ja olin tulossa ulos.” Caladai rauhoitteli ja astui pari askelta kohti ovea. Salama välähti taivaalla ja Crulamin kasvot näkyivät selvästi vain muutaman sekunin sadasosan ajan. Hänellä oli selvästi vaalea pitkä tukka joka tuli kypärän alta esiin ja hänen kasvonsa olivat hyvin sileät ja haltiamaiset. Nuori sotilas huokaisi helpotuksesta ja astui syrjään kun Caladai tuli ulos hytistään.

Tuuli joka tuli Caladaita vastaan oli hyytävä. Ei kestänyt kauaakaan kun hänen piti laittaa kätensä taskuihinsa. Crulam seurasi komentajaansa ja hytisi hänen vieressään. Pitkään aikaan kumpikaan ei sanonut mitään. He vain kuuntelivat ukkosen ja meren mahtia. Sitä kuinka aallot iskivät laivan kylkeen..Sitä kuinka heti ukkosen välähdyksen jälkeen salama suorastaan repi taivaan poikki ja jyrisytti merimiesten tärykalvoja. Vihdoin Caladai sanoi:
” Oletko koskaan nähnyt Lothernin kaupunkia auringonnousun aikana?” Crulam näytti yllättyneeltä. Hän oli aluksi aivan hiljaa ja näytti miettivän kovasti.
” Ei..En ole. Kun tulin Tor Elyrista Lotherniin oli yö ja nukuin koko päivän..Kun taas lähdin tälle laivalle oli taas yö ikävä kyllä.” Hän sai vihdoin sanottua. Caladai yritti peittää hämmästystään kysyi kohteliaasti:
” Miksi haltia joka on kotoisin hevosratsastajien valtakunnasta liittyisi Lothernin merikaartiin?” Crulam kohautti olkapäitään ja hiljentyi. Oli päivänselvää että hän ei halunnut puhua asiasta. Taivas jyrisi jälleen. Caladain nenälle tipahti pisara vettä. Pian tämä pieni tihkunta kehittyi kaatosateeksi ja molemmat haltiat kirosivat keliä.
” Mitä minun pitikään sanoa? Ai niin..Kyllä..Lothern auringonnousun aikana. Se on uskomattoman kaunis näky. Yksikään ihmisen rakentama asia ei pysty edes kilpailemaan sen kauneuden kanssa. Kun lähestyt Lothernia, ensimmäinen asia jonka näet on Kimaltelevä torni ja sen tuhat valoa. Sen kauneus häikäisee merimiehen silmät ja juuri kun on lumoutunut sen kauneuteen huomaat että sen olevan pelkkä saari ja sen takaa paljastuukin kaupunki. Lähestyt kaupunkia. Huomaat rannikoilla olevan suuria viinitiloja ja kartanoita. Kaupunki näyttää timantilta ja haluat mennä koko ajan lähemmäksi. Punainen aurinko nousee vuorten takaa ja vesi on yhtä kirkasta kuin purot Avelornissa ja yhtä tyyni kuin äitisi peili. Kaupunkia suojaa suuri muuri ja sitä vartioivat tuhannet Lothernin merikaartin sotilaat. Saavut portille, Smaragdi portille, ainoa paikka mistä voit päästä meriteitse Ulthuanin sisäiseen mereen.. Portti ei näytä ollenkaan portilta..Ennemminkin linnoitukselta ,jonka turvana ovat sadat sotakoneet.
Kun lähestyt itse porttia sitä peittää raskaat smaragdista tehdyt kalterit jotka aukenevat kun laiva tulee tarpeeksi lähelle. Sen jälkeen näet suuria linnoituksia ja torneja jotka on tehty Lothernin puolustamiseen. Laiva jatkaa matkaa suurta kanaalia pitkin seuraavalle portille joka näkyy jo kaukana, Safiiri portille. Se hohtaa hopeisenä ja se on koristeltu miehen pään kokoisillä safiireilla. Safiirit kimaltelevat kauniisti auringonpaisteessa ja kun pääset tästäkin portista sisään eteesi avartuu suuri laguunisatama johon on ankkuroitu tuhansia sota-,kalastus-,kauppa- ja siviilialuksia.

Laguunin päälle on rakennettu vitivalkoisia temppeleitä ja kartanoita. Valkoisia Rakennuksia riittää loputtomuuksiin. Niin pitkälle kuin silmäsi kantaa ja melkein niin korkealle kuin pääsi jaksaa nousta. Lisäksi kaupunkiin on tehty suuria kanaaleja joita koristavat patsaat Feenix kuninkaistamme, Ikikuningattaristamme ja jumalistamme... Niin kaunis paikka on Lothern. Merien timantti ja minun kotikaupunkini” Caladai sanoi katsoen niin kauas kuin hän vain pystyi tuossa sateessa. Crulam vain nyökytteli. Hän ei varmasti ollut kuullut puoliakaan komentajansa tarinasta mutta Caladai tyytyi vain huokaisemaan.

Tuuli oli rauhoittunut mutta sade oli vain yltynyt entisestään. Ropina joka kuului siitä kun sadepisarat osuivat Crulamin hopeiseen kypärään alkoi tuntua jo ikuisuuden kestävältä kidutukselta.
” Miksi muuten tulit huoneeseeni perämies Crulam?” Caladai sanoi ja pyyhki märät kasvonsa viittaansa. Crulam löi kätensä kasvoihinsa:
” Olin aivan unohtanut komentaja. Minulla on tälläkin hetkellä vartiovuoro mutta koska tässä myrskyssä kukaan ei kuitenkaan hyökkäisi kimppuumme pyydän että voisin mennä jo sisälle ruumaan.” Hän sanoi ja katsoi komentajaansa pyytävästi.
Caladai vastasi katseeseen omalla katseellaan, joka tarkkaili perämiestään jaloista tukkaan.
” Ei..Et saa lupaa Crulam,” hän aloitti ” Sinä olet Ulthuanin haltia valtakunnan sotilas ja sinä teet sinulle annetut tehtävät ylpeydellä ja kunnialla! Mutta koska minä olen hyvin ystävällinen jään sinun seuraksesi täksi yöksi.” Crulam ei näytänyt pettyneeltä muttei myöskään iloiselta.
” Komentaja ,” Hän aloitti mutta Caladai keskeytti tämän:
” Minähän sanoin ei! Etkö ymmärrä suoraa käskyä?” Nielaistuaan tyhjää, Crulam vastasi:
” En minä sitä. Minä näin tuolla jotain!” Hän sanoi hyvin kovalla äänellä ja osoitti merelle päin.
” Mahdotonta,” Caladai sanoi rauhallisesti ” Kuten sanoit..Ei kukaan meidän kimppuumme tässä säässä hyökkäisi. Siinä samassa Caladain korvan ohi vingahti jokin. Nuoli oli osunut Crulamia käsivarteen ja hän karjaisi tuskasta. Caladai ei odottanut hetkeäkään. Hän juoksi laivan poikki ruuman ovelle ja potkaisi sen sisään.
” Hälytys! Vihollinen lähestyy! ” Komentaja huusi sotilailleen ruuman ovelta. Hän juoksi taas toiselle puolelle laivaa hyttiinsä. Caladai tarttui nopeasti siivelliseen kypäräänsä joka lepäsi pöydällä ja hän veti miekkansa tupesta joka oli asetettu seinälle. Astuessaan ulos hän huomasi ilokseen että hänen miehistönsä oli jo miehittämässä asemiaan. Caladai juoksi takaisin Crulamin luokse. Hän oli lyyhistynyt mastoa vasten ja hänen kätensä vuosi verta pahasti. Caladai ei voinnut tehdä muuta kuin katkaista nuoli ja määrätä Crulam takaisin ruumaan.
” Minä haluan viellä nähdä Lothernin auringonnousun aikaan ..Komentaja.” hän sanoi hiljaa kun eräs toinen haltia tuli auttamaan tätä. Caladai nyökkäsi.

”Tähystäjä! Missä vihollinen on?” Caladai huusi haltialle joka oli juuri noussut mastoon.
” Komentaja! Näen jotain liikettä tyyrpuurissa! En tiedä ketä meillä on vastassa koska tämä sade ei näytä hellittävän!” Kuului vastaus korkeuksista. Caladai nosti miekkansa ilmaan ja käveli sotilaidensa eteen.
” Käännös tyyrpuuriin päin ja ampukaa sokkona sinne päin! Pakottakaa vihollinen näyttämään itsensä!” Hopeä kypäräiset sotilaat laskivat kilpensä ja keihäänsä ja nappasivat selästään jousensa. Hallitusti jokainen heistä kääntyi yhtä aikaa ja he ampuivat pimeyteen yhden aallon nuolia. Tuli hiljaista. Pian kuului kuitenkin kivun karjahdus sillä vihollinen oli ampunut omia nuoliaan ja yksi haltia kaatui kuolleena maahan.
” Tähystäjä, jumalien nimeen! Tuo nuoli tuli paarpuuristä! Missä vihollinen on?!” Caladai karjui mitä keuhkoista lähti. Tähystäjän ääni joka oli osaksi hukkunut sateeseen vastasi:
” Kaksi sysimustaa laivaa tyyrpuurissa ja paarpuurissa! Me olemme saarroksissa!” Kometaja Caladai nuolaisi huuliaan. Vesi sade ei näyttänyt lakkaavan ja ukkonen jylinä näytti lähestyvän koko ajan.
” Lothernin merikaartilaiset! Valmistautukaa sillä vihollinen tulee laivaamme! Miekat ja kilvet käteen!” Caladai komensi ja jakoi sotilaat kahteen ryhmään. Toinen hoitelisi vasemman puolen ja toinen oikean.
” Vihollinen tul.. ” Tähystäjän ääni katkesi nopeasti ja hänen ruumiinsa putosi korkeuksista keskelle kantta. Häntä oli osunut nuoli nuoraan kaulaan. Pimeydestä alkoi kuulua outoa mölinää ja huudahtelua. Karmivat huudot nostivat Caladain ihon kananlihalle kun äänet lähenivät lähenemistään. Pian ensimmäinen olio nousi laivan reunan yli. Se oli ihminen. Hänellä oli iso parta ja polttotatuointeja joka puolella ruumistaan. Hänellä pikimusta kypärä jonka päässä komeili yksi metallinen piikki. Aseenaan villi-ihminen piti sadistisen näköistä miekkaa.
” Slaanesh! ” Olio karjui ja alkoi rynnätä päin haltioita. Se hyppäsi päin ensimmäistä haltiaa johon se törmäsi, rikkoen kilpimuurin jonka haltiat olivat muodostaneet. Kymmenet haltiat piirittivät olion ja iskivät miekkansa sen selkään, kun se yritti pistää miekkansa kaatuneen haltian rintapanssarin läpi. Mies karjui tuskasta ja pian se makasi kuolleena haltian päällä. Tästä toiset villi-ihmiset innostuivat yhä enemmän. Kymmeniä samantapaisia miehiä kiipesi reunan yli ja he juoksivat päin haltioita verenhimoisesti. Haltiat ottivat muutaman askeleen eteenpäin ja nostivat miekkansa ylös valmiina iskemään.

Ensimmäiset villit juoksivat haltioiden ohi rikkoen heidän linjansa mutta samassa valmistautuneet haltiat iskivät jo valmiiksi koholla olevat miekkänsä vihollisten selkään. Villit tuntuivat saavan yhä enemmän intoa ja verenhimoa jokaisesta tapetusta toveristaan. Sotahuudot koventuivat ja vihollinen suorastaan paiskaantui haltioita vasten. Caladai kohotti miekkansa torjumaan erään villin miekan sivalluksen. Isku oli niin kova että Caladai joutui perääntymään muutaman askeleen. Villi kohotti miekkansa uudestaan ja Caladai huomasi tilaisuutensa tulleen. Hän iski miekkansa nopeasti suoraan vihollisen mahaan ja tämä kaatui kuolleena maahan.
Villit olivat selvästi vahvoja mutta eivät niin nopeita. Caladai alkoi hyödyntämään tätä kun toinen villi alkoi juosta päin häntä. Viime hetkellä Caladai kumartui sivuun ja iski miekalla miehen polvitaipeeseen. Villi kaatui maahan ja se karjui tuskasta samalla pidellen jalkaansa. Caladai kohotti oman miekkansa ja antoi armoniskun nopeasti. Vihollinen oli kuitenkin saannut yliotteen haltioista ja merikaartin joukot joutuivat koko ajan perääntymään keskemmälle laivaa. Caladai alkoi miettiä vaihtoehtojaan. Viimeinenkin villi astui laivan reunan yli ja haltiat oltiin saarrettu. Viholliset painoivat eteenpäin niin tyyrpuurista kuin paarpuuristakin. Caladai yritti komentaa joukkojaan takaisin kilpimuodostelmaan mutta turhaan.
” Perääntykää keskelle laivaa!” Caladai huusi käskyksi ja haltiat yrittivät raivata tiensä kohti keskustaa. Tappaessaan taas yhden kömpelön villin miekallaan, Caladai tunsi kuinka vihollinen alkoi jo heiketä.
” Me tarvitsemme viellä yhden rutistuksen! Ajakaa ne takaisin!” Hän huusi ja saarroksissa olevat haltiat yrittivät painaa hyökkäystä eteenpäin. Villejä oli kuitenkin aivan liikaa. Jokaisen haltian olisi pitänyt tappaa kaksi villiä per haltia.

”Tämä on toivotonta..” Caladai ajatteli. Hän kiipesi mastossa sijaitsevalle korokkeelle ja katsoi villien yli jos jotain voisi hyödyntää heitä vastaan. Caladai näki ainoastaan ruumiita. Sade huuhtoi niistä valuvan veren pois kannelta ja vesi oli värjäytynyt aivan punaiseksi. Silloin Caladai näki jotain iloista. Crulam oli kävellyt ruumasta pois ainakin 15 muun haltian kanssa. He eivät olleet sotilaita vaan kokkeja ja matkustajia. He hyökkäsivät villien selustaan miekoin ja keihäin.
”Nyt! Ajakaa ne takaisin laivoilleen!” Caladai komensi ja laskeutui pois mastosta. Kaaokset palvojat olivat paniikissa. He olivat joutuneet saarroksiin ja vaikka he kuinka yrittivät niin mikään ei auttanut. Crulamin joukkoja ei ollut kuin 15 mutta villit eivät olleet ymmärtäneet tätä. He vain tiesivät että heidän selustansa oli vaarassa. Haltiat olivat saanneet yliotteen ja villit alkoivat paeta. He eivät päässeet laivoilleen mutta he hyppäsivät laivan laidan yli kylmään mereen.
” Voitto!” Caladai karjaisi ja kohotti miekkansa ilmaan. Haltiat hurrasivat mutta hiljentyivät sen jälkeen kuin näkivät että ruumiita oli joka puolla laivaa.
” Kostakaa kaaoksen palvelioille! Ampukaa nuolenne mereen ja älkää jättäkö ketään eloon!” Caladai huusi viellä kerran ja nappasi maasta itsekkin jousen. Jousimiehet ottivat rivin laivan reunalla ja ampuivat nuolensa pakoon uiviin villeihin kunnes yksikään ei enää ollut Caladain sanojen mukaan elossa.

Sade lakkasi pian ja ukkonen oli mennyt ohi. Taivas kirkastui hieman ja kun nuo barbaarien ruumiit oltiin heitetty laivan kannelta mereen paljastui pilven takaa aurinko. He olivat menettäneet sadasta sotilaasta viisikymmentäseitsemän. Caladai istahti kannelle ja riisui kypäränsä pois päästään. Hän haroi mustia hiuksiaan väsyneesti ja huokaisi helpotuksesta. Crulam tuli hänen luokseen :
” Komentaja Caladai.. haluaisin vain kysyä että mikä on kurssimme?” Caladai nosti katseensa ja näytti mietteliäältä. Lopulta hän sanoi:
” Suunta kohti etelää. Me menemme auttamaan keisarikuntaa sodassa lopunaikojen herraa vastaan.” Crulam näytti yllätyneeltä. Hänen katseensa rukoili syytä tähän outoon päätökseen kun hän samalla piti toisella kädellä haavastaan kiinni.
” Komentaja? Ovatko nuo meidän käskyt Ulthuanista?” Hän vihdoin päästi peloissaan suustaan. Caladai katsoi perämiestään vihaisesti:
” Crulam.. Lothern on maailman kaunein paikka. Mutta mitä jos joskus olen palaamassa partioltani merillä ja Lothern on tuhottu? Sain tietää että keisarikunnan kaupunki Erengrad olisi valloitetty Archaonin, lopunaikojen herran toimesta. Jos keisarikunta kaatuu, kaatuu koko muu maailma kaaoksen valtaan ja minä..en..voi..antaa sen tapahtua. Lothernin, Ulthuanin ja koko maailman takia minä en voi seistä sivussa kun tämä sota käydään. Jos joku muu tällä laivalla on eri mieltä hän voi ottaa yhden noista sysimustista aluksista ja purjehtia vaikka Norscaan!”Crulam näytti pelokkaalta mutta lopulta hän sanoi hymyillen:
” Ei komentaja Caladai. Minulla ja koko tämän laivan miehistöllä on kunnia taistella viellä kerran kanssanne! Ja Feenix kuningas Finubarin nimeen me taistelemme!” Caladai naurahti:
" Ei perämies Crulam, Ulthuanin nimeen me taistelemme!"


...Ja kommenttia tulemaan

[Scar-Veteran]

Hyvä tarina. Mahtava tarina. Olit kuvaillut hienosti kaiken! Ja sen Lotherinin kuvailu oli myös mahtava. Taistelu kohtaus ei aiheuttanut pettymystäkään. Siis en oikein nähnyt mitään huomautettavaa. Mutta sain käsityksen että kirjoitat woodeista, mutta nämähän ovat helffejä. Ja miten ylipuolet miehistöstä menettäneestä laivasta voi viellä yksin tehdä jotain keskellä kaaoksen myrskyä? (jos tämä on kaaoksen myrskyä)

[J-link]

Kiitoksia! Kiitoksia todella paljon..Tämä helpotti oloa huomattavasti! Ja sitten selitykset:

Sekoitit siis Wood Elffeihin? Tuotah..Siis tarinan aikana vai ennen tarinaa? Noh oletetaan nyt että sait sellaisen käsityksen ennen tarinaa! Tämähän saattaa johtua siitä että sana Lothern muistuttaa jossakin mielessä Wood elffien metsää Athel Lorenia tai sitten Taru sormusten herran synkmetsää eli Lórienia tai sitten vain olen sekoittanut ihmisten mielet.

Myrsky ei itsessään ollut Strom of Chaos jos sitä tarkoitit
ja eihän 50 haltiaa sotaa ratkaise..Se että jos nämä haltiat taistelevat keisarikunnan kanssa yhdessä onkin toinen juttu mutta se selviää jos päätän tarinaa jatkaa.

[VD]

Ihanaa J-linkin FB tarina! Tämähän oli mahtava, jatkappas tarinaa?
Kaunista kuvailua, ja kerrontaa ihanat hahmot ja silleen.
Mutta jatkoa odotellessa..

[chokka]

Tämä oli todella piristävää luettavaa näin klo. 3:16 aamulla (:
...mitäs tosta nyt voi sanoa, muutakun hyvä!Mahtavaa! Taisin kyllä huomata muutamia ulkoasuvirheitä. Kuvailit hyvin ja sait luotua mukavan tunnelman koko tarinaan.

Noh, eikun jatkoa odottelemaan...ja nukkumaan..*haukotus*

[Gorbag]

Loistavaa! Paljon parempia kuin ne minun kaksi tarinaa jotka joskus aikojen saatossa oon kirjottanu tänne. En kyllä usko että tätä voisi jotenkin sekoittaa wood elffeihin, eihän niillä mitään laivoja ole. Ne vain kyykkii siellä puskassaan Lorenissa.

[J-link]

Aaah... Kaiveskelin noita Tarinat & novellit osion syövereitä ja huomasin että Wood elfeista on kirjoitettu todella vähän. High Elves tarinoitahan sieltä löytyikin muutama.. Ei montaa mutta muutama, kuten tämä Commanderin mestariteos. Ehkä jossain vaiheessa minun pitäisi kirjoittaa noista viherpeukaloistakin ellei kukaan muu sitä tee..

Jos metsään haluat mennä nyt takuulla yllätyt...

[Scar-Veteran]

Orlandohaltioista puhuit ennen tarinaa. Joten tästä päättelin että viittasit orlando bloomiin joka on lotrissa wood elffi. Enkä sekoillut nimien takia. Ja tarkoitin kaaoksen myrkyllä sitä että onko tämä kaaoksen myrsky alkanut. En tietenkään sitä kirjaimellisesti ajatellut.

[VD]

Aaah... Kaiveskelin noita Tarinat & novellit osion syövereitä ja huomasin että Wood elfeista on kirjoitettu todella vähän. High Elves tarinoitahan sieltä löytyikin muutama.. Ei montaa mutta muutama, kuten tämä Commanderin mestariteos. Ehkä jossain vaiheessa minun pitäisi kirjoittaa noista viherpeukaloistakin ellei kukaan muu sitä tee..

Jos metsään haluat mennä nyt takuulla yllätyt...

Totta, tämän takiahan minä meinasin niistä kirjoitella, heti kun jaksan kirjoittaa tuon Cathay mättöni loppuun

[Tapsa]

Achhhhhhh... Miksei täällä ole enempää tällaisia tarinoita? En yhtään ihmettele, että olet 40-puolen stoorichampioni. Uskaltaisin jopa väittää, että tämä menee paikoitellen jopa Runen ohi. Oli niin hieno tarina etten sitä kehtaa edes arvostella... Saatoin nähdä silmissäni kaksi haltiaa seisomassa laivan kannella katsellen merta ja puhuen Lothernista... (minä muuten voisin ansiokseni kertoa että ymmärsin heti kyseessä olevan LOTHERN SEA GUARD-nimisen yksikkötyypin kotikaupunki) Haistoin meren suolaisen tuoksun. Hienoa, hienoa. Jos et kirjoita jatkoa, niin... No... Ei kai sille sitten mitään voisi, mutta rukoilen polvillani että kirjoitat!!!

[Sopuli]

pieniä kirjotus virheitä. mutta stoori oli mahtava. sijoittaisin tämän omassa arvotaulokossani fb puolella noin viidenneksi syysjuhlan, rautavasaran ja huussin tarinoiden seuraksi. jatka jos et halua kirvestä niskaan tai chaoksen polttokuviota otsaan

[Sea~Horde]

*Bravo* What can i say? Mahtavaa!

[Rune]

Tämähän oli loistava! Miksen ollut lukenut tätä aiemmin. Todella hienoa tekstiä. Jotkut pilkut ja välit olivat vaihtaneet kieltämättä paikkaa, mutta tarinaa itseään ne eivät pahentaneet. Loistavaa tekstiä, paljon parempi minusta, kuin Liittouma. En olisi ikinä uskonut, että pussihousuhipeistä olisi saanut näinkin oivaa tekstiä. Yllättävää, todella. Mahtava.

[Caloeth]

Upea tarina, mutta eikö suurhaltioilla ole Phoenix kuningas eikä Feenix kunkku? Korjatkaa jos olen väärässä.

[Karu]

Phoenix on Feeniks englanniksi.

[Väkipyörä]

..päättelin että viittasit orlando bloomiin joka on lotrissa wood elffi.

TSH:n Legolas on Synkmetsän Haltiakuninkaan poika ja vaikka nämä hallitsevatkin metsähaltioita ovat he (kuninkaalliset) itse sindoja eli harmaahaltioita. Onkin sitten makuasia mihin tämä viittaisi Old Worldin kansojen keskuudessa. Anteeksi nipoilusta mutta se sallittakoon näin Tarinat-puolella.

[Grom]

Oi, lisää mahtavia tarinota. Sanon vaan, että kyllä kelpaa sotavasaraan kirjoitella. Sen verran mahtavassa seurassa täällä liikutaan. Hienoa, että saimme suurhaltioista juttua. Ja vielä mitä mainiointa juttua. Tarinamestari on aina tarinamestari. Itse asiassa yritin itsekin tarinakisaan kirjoittaa suurhaltioista, mutta homma meni ihan penkin alle. Tällaista en koskaan osaisi kirjoittaa. Kyllä oli hienoa. Ja jatkoako odoteltavissa?

[AapoAlas]

Mahtavaa tekstiä, tosin olen ymmärtänyt että Sukkahousupellet ovat jossain määrin "Olemme kaikki tasa-arvoisia" -porukkaa, mutta tuosta sai sellaisen kuvan että tämä kapu oli oikein itserakas.

[quote="J-link"]Taru sormusten herran synkmetsää eli Lórienia [quote]

Ja tässä menee sitten J-Linkillä aivan väärin, Synkmetsä ja Lórien ovat täysin eri asia, Synkmetsä on pohjoisempana, se on huomattavasti suurempi ja siellä on paljon pahaa, itse Sauronkin on asustellut siellä väliaikaisesti. Lothlórien taas on Galadirelin haltiasormuksen avulla lähes ajattomaksi muutettu pieni metsä jota halkoo Nimrodel-joki, tuossa metsässä eivät myöskään lehdet tipu, ennenkuin vasta sitten keväällä kun puiden syksyllä kultaisiksi muuttuneet lehdet tippuvat ja antavat uusien vihreiden lehtien kasvaa. Synkmetsä on harvoista paikoista turvallinen, Lothlorien taas on Galadrielin ystäville taivas.

[J-link]

Ja tässä menee sitten J-Linkillä aivan väärin, Synkmetsä ja Lórien ovat täysin eri asia, Synkmetsä on pohjoisempana, se on huomattavasti suurempi ja siellä on paljon pahaa, itse Sauronkin on asustellut siellä väliaikaisesti. Lothlórien taas on Galadirelin haltiasormuksen avulla lähes ajattomaksi muutettu pieni metsä jota halkoo Nimrodel-joki, tuossa metsässä eivät myöskään lehdet tipu, ennenkuin vasta sitten keväällä kun puiden syksyllä kultaisiksi muuttuneet lehdet tippuvat ja antavat uusien vihreiden lehtien kasvaa. Synkmetsä on harvoista paikoista turvallinen, Lothlorien taas on Galadrielin ystäville taivas.

Hups..Agh..tuota..niin..Taidampä hävitä maan alle häntä jalkojen välissä..Oli tuo sen verran iso moka minun osaltani.

No jaa..Ehkä hän olikin hieman itserakas jotta hän pystyisi näyttämään kuka on pomo.

Totta, tämän takiahan minä meinasin niistä kirjoitella, heti kun jaksan kirjoittaa tuon Cathay mättöni loppuun

Sittenhän meitä on jo kolme..Käsittääkseni pamp-pukin jotain tälläistä suunnittelee ainakin kysymyksistä päätellen tulla FB:n historia osiossa.

Kiitoksia kaikille kommenteista ! Jatkoa yritän kirjoittaa ennen 6.7. koska silloin lähden neljäksi viikoksi pois kaupungista(Riparilla isosena sun muuta..). Minä luikin nyt sinne maan alle...