Juliuksen tarina osa:3
Kun Julius ja muut olivat syöneet, he saivat kuulla ensimmäisen tehtävänsä. Heidän täytyi mennä Moussillonin ja Marienburgin väliselle tielle väijymään kuljetusta, jota vartioi kymmeniä Empiren ritareita. He saivat myös tietää että toiselekin oli annettu sama tehtävä. Muuta he eivät saaneet tietää, mutta he arvelivat että kuljetus olisi tärkeä Adhirashille, koska hän laittoi sinne niin paljon joukkojaan. Julius sai mukaansa Fritzin ja Karlin lisäksi myös kaksikymmentä mustaa ritaria, kolmetoista sutta, kuusi suur lepakkoa ja kymmenen zombia. He lähtivät matkaan jos he kulkisivat täyttä vauhtia niin he olisivat kohta perillä. Perillä he tapasivat tämän vampyyri thrallin jolle oli myös annettu tämä samainen tehtävä vampyyri esitteli heti itsensä: ”Olen Frianz ja Adhirash on antanut minulle ja joukoilleni tehtäväksi odottaa lisäjoukkoja että voimme hyökätä kuljetuksen kimppuun.” Siihen Julius sanoi: ”Me olemme odottamasi lisäjoukot. Missä muuten sinun joukkosi ovat?” Frianz vihelsi ja kukkulan takaa tuli kymmenen mustaa ritaria. ”Tämä paikka on ihanteellinen väijytykseen”, Frianz sanoi hymyillen. Julius nyökkäsi, ja alkoi huudelle joukoilleen käskyjä minne mennä. He odottivat ja odottivat kunnes kuljetus näkyi, osa joukoista meinasi jo rynnätä kuljetuksen kimppuun, mutta Julius esti sen. Kuljetusta suojasi ainakin neljäkymmentä Empiren ritaria ja muutama suur miekka. Julius odotti niin kauan, että kuljetus olisi heidän kohdallaan. Julius antoi hyökkäys komennon ja kaikki joukot ryntäsivät kuljetuksen kimppuun.
Julius oli ensimmäinen joka iski Empiren valkoisen suden ritarin maahan. Kun loputkin Juliuksen joukot iskeytyivät kuljetuksen kimppuun, osa kuljetusta puolustavista perääntyvät. He taistelivat ja taistelivat mutta lopulta ei Juliuksen joukoilla ollut vaikeuksia murtaa valkoisia susia, jotka nyt juoksivat takaisin Marienburgiin. Ainoastaan Juliuksen joukkoja vastaan taisteli enää muutama suur miekka ja valkoisten susien kapteeni. Karl meni ja haastoi valkoisten susien kapteenin ja he taistelivat tasaisesti kunnes kapteeni Martin iski Karlia, joka putosi ratsunsa selästä ja jäi maahan makaamaan liikkumattomana. Martin naurahti, mutta tämän ilo oli lyhyt aikainen, koska Frianz tuli ja pisti kahdenkädenmiekallaan Martinia mahaan, Martin putosi ratsun selästä ja rojahti maahan kuolleena. Loput suur miekat eivät voineet mitään ja he pakenivat. Julius katsoi kuljetusvaunun sisään siellä oli kaikenlaisia arvoesineitä ja Julius arveli että niissä olisi jotain taikavoimia koska niitä suojattiin niin suurella joukolla. Julius määräsi joukkonsa ottamaan vaunut mukaan he lähtivät marssimaan niin nopeasti kuin pystyivät Adhiraksen luokse. He olivat jo puoli matkassa kun kolmisen kymmentä Bretonian alokas ritaria hyökkäsi heidän kimppuunsa heitä johti, joku rikas mies jonka kilvessä luki Le’ Breton. Julius kannusti joukkonsa vasta hyökkäykseen. Julius haastoi tämän rikkaan miehen heti, Julius hämmästy miten hyvin tämä mies taisteli. Alokkaista ei ollut vastusta mustille ritareille, jotka ajoivat alokkaat pakosalle nopeasti. Juliuksen haastama mies huomasi tämän ja perääntyi Julius yritti ottaa tämän kiinni, mutta Juliuksen ratsu ei ollut tarpeeksi nopea. Loppu matka sujui ilman mitään hyökkäyksiä. Juliusta suretti Karlin kuolema, vaikka Julius ei tiennyt miksi hänhän oli vampyyri ei hänellä pitäisi olla tunteita.
Anteeksi taas kieliopillisistavirheistä mutta jostain syystä minä haluan näitä kirjoittaa. Joten anteekis kielioppivirheistä, mutta koitin olla tarkempi mitä edellisissä nauttikaa jos voitte...