Doleg Rautahakun seikkailut-ensimmäinen luku
Doleg Rautahakun seikkailut-ensimmäinen luku
ensimmäinen luku
Ja jälleen eräänä päivänä Doleg heräsi, nousi ylös muhkuraisesta vuoteestaan, puki päällysvaatteet ylleen ja meni pubiin oluelle ja aamiaiselle. Synkkä pilvivalli velloi yhä Karaz-a-Karakin linnoituksen yllä. Pubissa oli tungosta ja siellä täällä tapeltiin. Dolegista se oli harvinaisen kummallista, sillä juurihan oltiin saatu vakuuttavia tietoja, että Rottakansa ja örkit hyökkäisivät Karaz-a-Karakin kaupunginomaiselle linnoitukselle.
Hän haki tiskiltä oluen ja leivän ja alkoi syödä ennen kuin ehti istuakaan. Lopulta hän sai penkin takamuksensa alle, ja alkoi kiinostuneena seurata kahden kääpiön rajuksi kehkeytynyttä tappelua. Jotkut typerykset olivat jo heti aamusta ryypänneet itsensä humalaan, ja nyt kannustivat riehakkaina tappelijoita. Toinen, keltapartainen ja -hiuksinen tinttasi toiselta nenän verille. Katsojat hurrasivat. Doleg pudisteli päätään. Samassa raivoavat tappelupukarit kaatuivat ja jäivät kieriskelemään lattialle ärjyvänä ja huitovana myttynä. "Tehkääs tietä, tehkääs tietä", joku huuteli takaovelta päin. Paksu kääpiö lyllersi suuri tynnyri sylissään tappelijoita kohti. Doleg riensi auttamaan, ja hetken päästä he kumosivat tynnyrillisen jäätävää vettä tappelijoiden niskaan.
Doleg katsoi velvollisuutensa tehdyksi ja ahmaisi leivän ja kulautti lopun oluen kurkkuunsa ja lähti pihalle.
Oli alkanut sataa. Vesi ropisi ja valui pitkin katukiviä. Mutta Doleg huomasi, että jotakin muutakin valui maassa. Se oli punaista, eikä siitä voinut erehtyä; se oli verta. Synkät ajatukset valtasivat hänen mielensä, eikä kulunut aikaakaan, kun hän oli jo hakenut sotilasvarusteensa. Pahaksi onneksi joku oli ryöstänyt hänen kirveensä.Hän henkäisi syvään ja ryntäsi rankkasateeseen. Hän katsoi molemmin puolin katua. Ei ketään. Mutta veden liuottama verivana oli sitäkin sakeampi.Doleg lähti seuraamaan sitä. Se tuli nurkkauksen takaa. Doleg kääntyi.
Kaksi hekottelevaa, kirkuvaa ja rumaa örkkiä seisoi kadulla.Maassa lojui kääpiö, jolta oli hakattu pää ja kädet irti. Raivo valtasi Dolegin.Hän ryntäsi niin nopeasti kuin vain pienillä jaloillaan pystyi örkkejä kohti, jotka eivät ilmeisesti vieläkään olleet huomanneet häntä, ja kumautti toista täydellä voimallaan kasvoihin. Örkin nenä ( jos sitä nyt nenäksi voi kutsua - pari viiltoa oudon möykyn päällä - ) rutsahti inhottavasti. Doleg ei jäänyt epäröimään, vaan löi sitä, tällä kertaa ohimoon.Örkki kaatui tajuttomana maahan. Samalla Doleg tunsi kivun polttavan vasenta olkapäätään. Hän ehti nopeasti vilkaista sitä ennen kuin kävi toisen kimppuun. Huonosti tähdätty isku ei ollut murtanut panssaripaitaa, mutta oli silti saanut aikaan kivuliaan haavan. Doleg nappasi kääpiöksi erittäin sukkelalla liikkeellämaassa lojuvan hakun, ja lyödä täräytti sillä örkkiä päähän.
Örkki lensi kapean kujan seinää vasten. Sen kypärä oli tohjona ja se otti sen pois päästään. Sen päässä oli syvä avohaava, joka ei ollut kuitenkaan tappanut lujatekoista örkkiä. Hän löi uudestaan, ja nyt örkki kaatui kallo murskana maahan. Doleg lähti kulkemaan eteenpäin. Adrenadiili kulki nyt hyvää vauhtia hänen suonissaan, eikä hän tyytyisi kahteen örkkiin. Ei todellakaan.
Ja jälleen eräänä päivänä Doleg heräsi, nousi ylös muhkuraisesta vuoteestaan, puki päällysvaatteet ylleen ja meni pubiin oluelle ja aamiaiselle. Synkkä pilvivalli velloi yhä Karaz-a-Karakin linnoituksen yllä. Pubissa oli tungosta ja siellä täällä tapeltiin. Dolegista se oli harvinaisen kummallista, sillä juurihan oltiin saatu vakuuttavia tietoja, että Rottakansa ja örkit hyökkäisivät Karaz-a-Karakin kaupunginomaiselle linnoitukselle.
Hän haki tiskiltä oluen ja leivän ja alkoi syödä ennen kuin ehti istuakaan. Lopulta hän sai penkin takamuksensa alle, ja alkoi kiinostuneena seurata kahden kääpiön rajuksi kehkeytynyttä tappelua. Jotkut typerykset olivat jo heti aamusta ryypänneet itsensä humalaan, ja nyt kannustivat riehakkaina tappelijoita. Toinen, keltapartainen ja -hiuksinen tinttasi toiselta nenän verille. Katsojat hurrasivat. Doleg pudisteli päätään. Samassa raivoavat tappelupukarit kaatuivat ja jäivät kieriskelemään lattialle ärjyvänä ja huitovana myttynä. "Tehkääs tietä, tehkääs tietä", joku huuteli takaovelta päin. Paksu kääpiö lyllersi suuri tynnyri sylissään tappelijoita kohti. Doleg riensi auttamaan, ja hetken päästä he kumosivat tynnyrillisen jäätävää vettä tappelijoiden niskaan.
Doleg katsoi velvollisuutensa tehdyksi ja ahmaisi leivän ja kulautti lopun oluen kurkkuunsa ja lähti pihalle.
Oli alkanut sataa. Vesi ropisi ja valui pitkin katukiviä. Mutta Doleg huomasi, että jotakin muutakin valui maassa. Se oli punaista, eikä siitä voinut erehtyä; se oli verta. Synkät ajatukset valtasivat hänen mielensä, eikä kulunut aikaakaan, kun hän oli jo hakenut sotilasvarusteensa. Pahaksi onneksi joku oli ryöstänyt hänen kirveensä.Hän henkäisi syvään ja ryntäsi rankkasateeseen. Hän katsoi molemmin puolin katua. Ei ketään. Mutta veden liuottama verivana oli sitäkin sakeampi.Doleg lähti seuraamaan sitä. Se tuli nurkkauksen takaa. Doleg kääntyi.
Kaksi hekottelevaa, kirkuvaa ja rumaa örkkiä seisoi kadulla.Maassa lojui kääpiö, jolta oli hakattu pää ja kädet irti. Raivo valtasi Dolegin.Hän ryntäsi niin nopeasti kuin vain pienillä jaloillaan pystyi örkkejä kohti, jotka eivät ilmeisesti vieläkään olleet huomanneet häntä, ja kumautti toista täydellä voimallaan kasvoihin. Örkin nenä ( jos sitä nyt nenäksi voi kutsua - pari viiltoa oudon möykyn päällä - ) rutsahti inhottavasti. Doleg ei jäänyt epäröimään, vaan löi sitä, tällä kertaa ohimoon.Örkki kaatui tajuttomana maahan. Samalla Doleg tunsi kivun polttavan vasenta olkapäätään. Hän ehti nopeasti vilkaista sitä ennen kuin kävi toisen kimppuun. Huonosti tähdätty isku ei ollut murtanut panssaripaitaa, mutta oli silti saanut aikaan kivuliaan haavan. Doleg nappasi kääpiöksi erittäin sukkelalla liikkeellämaassa lojuvan hakun, ja lyödä täräytti sillä örkkiä päähän.
Örkki lensi kapean kujan seinää vasten. Sen kypärä oli tohjona ja se otti sen pois päästään. Sen päässä oli syvä avohaava, joka ei ollut kuitenkaan tappanut lujatekoista örkkiä. Hän löi uudestaan, ja nyt örkki kaatui kallo murskana maahan. Doleg lähti kulkemaan eteenpäin. Adrenadiili kulki nyt hyvää vauhtia hänen suonissaan, eikä hän tyytyisi kahteen örkkiin. Ei todellakaan.
Oli aika jännä tarina, hyvänmittainen prologiksi, vaikka pituus ei koskaan ole haittakaan. Jotenkin tuntuu vain vähän hassulta, että miten kasa örkkejä olisi päässyt Karaz-a-Karakiin ilman, että yleinen hälytys olisi pärähtänyt soimaan välittömästi. Ja myös se, että Karaz-a-Karakissa sataa. Eikös se koko kaupunki ole tehty vuoren sisään? Siellä tuskin sataa kovin usein. 
- Rectunator
- Viestit: 1451
- Liittynyt: Su 09.05.2004 00:01
- Paikkakunta: Raahe, Suomi Finland perkele!
"Kattoon reiän" Aika lepsu ilmasu ottaen huomioon ,että kääpiö linnakkeet ovat maailman linnottautuneimpia 
Mutta tarina itsessään ihan hyvä mitä nyt nuo runen mainitsemat tuollaiset vaan karsitaan (realismi kaikessa nääs
) niin hyvä tulee.
Mutta tarina itsessään ihan hyvä mitä nyt nuo runen mainitsemat tuollaiset vaan karsitaan (realismi kaikessa nääs
Suomi uskoo väkivaltaan ja asevoimiinsa enemmän kuin Jumalaan.
Juu näin sen itse ainakin ajattelin. Ja ornatkur, anteeksi jos en tehnyt sitä selväksi, mutta en usko, että edes örkki voisi selvitä lujasta hakuniskusta suoraan päähän. Örkki kuoli olettaakseni.kääpiökuningas kirjoitti: Ja voitaneen olettaa että tämä tapahtui jonkun Karaz-a-Karakin ulkopuolisen kaupunginosan sisällä?
Acoparaptor kirjoitti:jaahas, menen lukemaan kaksi seuraavaa osaa ja arvostelen sitten hieman enemmän. Kiva tarina.
(Jee, katoin äsken Lotr kolmosen.. Sika hyvä..
Aaargh! Se on Kuninkaan Paluu, ei Lotr kolmonen. No virheita (*Sigh* en voi kirjoittaa talla koneella tiettyja kirjaimia) sattuu
Oukkei takas beachille tsekkailemaan ylaosattomia naisia, taalla sotussa olemisen sijaan. Nytkin piti hotellin koneelta katsahtaa mesta. Da man is in da big place doin' big things with.... Takas lomalle.
Ai niin se tarina... Ihan hyva, mutta hieman lyhyt vain.