40k: Gregorius

[Aco]

Gregorius


’’ Nopeasti, muurien sisälle! ’’ Veri Enkelien komentaja Gregorius huusi pakoon juokseville sotilailleen. Takaapäin kuului bolttereiden kiivas tulitus, ja aina silloin tällöin joku Enkeli kaatui luotiin. Gregorius johti joukkoaan Anu-Itamin rauniokaupungin sisälle tietäen, että siellä he olisivat ainakin hetkellisessä turvassa. Tiedustelupartio kompasteli portista sisään ja meni auttamaan muita sotilaita portin lukituksessa. Kohta portti oli kiinni ja Gregorius viittasi muuria kohden käskien miehensä auttamaan tulituksessa.


Gregorius käveli kohti sisäpihan muuria, joka tosin oli hieman vahingoittunut, josta taasen suoraan valtavalle palatsille, jonka seinät kiiltelivät kilpaa aurinkojen kanssa. Tämä talo erottui helposti muista kaupungin rakennuksista, koska nämä toiset talot olivat enimmäkseen tuhkana tai raunioina. Gregorius oli kuitenkin vakava, sodalle omistautunut mies, joka ei osoittanut minkäänlaista myötätuntoa tai katumusta. Tämän takia ei palatsinkaan kaunis ulkomuoto vaikuttanut häneen. Kypäränsä läpi maailma näytti niin erilaiselta, ettei hän olisi kuitenkaan tajunnut sen kauneutta, vaikka hän olisi ollutkin tavallinen nuori. Hän astui sisään ja nosti voimamiekkaansa tervehtimisen merkiksi tai sitten sitä käytettiin jonakin merkkinä, jolla päästiin sisätiloihin Suuren Mestarin palatsiin. Merkki tehosi ja nuori Enkeli avasi teräsovet näpyttämällä viisinumeroisen koodisarjan oven vieressä olevaan laitteeseen. Gregorius talletti mieleensä sarjan, ihan vaan kaiken varalta.
’’ 4, 2, 3, 3, 7, ’’ hän ajatteli ja talletti tiedon kypäränsä muistikenttään.
Teräsovet humahtivat hänen takanaan kiinni kovalla paukahduksella. Gregorius katsoi ympärilleen. Hän oli nähnyt salin kymmeniä tai jopa satoja kertoja, mutta Gregoriuksen muisti oli tuhoutunut aikoja sitten ja hän käytti kypäränsä muistikenttää aivojensa tukena. Nyt kypärä oli vaurioitunut ja paikka oli hänelle outo, vain tuoreet muistikuvat pysyivät hänen mielessään. Teräsovet salin toisessa päässä olivat hyvä merkki siitä, mihin kannattaisi jatkaa. Kävellessään voimahaarniskassaan salin poikki, hänen askeleensa kaikui rikkinäisten pöytien ja tuolien keskellä.
’’Täällä on ollut taisteluita,’’ hän päätteli katsoessaan salia kelmeässä, pienten ikkunoiden valossa. Ovella oli kaksi vartijaa, jotka tervehtimisen sijaan kysyivät tunnussanaa. Miekka sai vartijat liikkeeseen, mutta Gregorius yritti päästä vartijoiden mielen sekaan. Viha velloi miehissä. Ei, nämä eivät ole miehiä, vaan Kaaoksen palvelijoita, epäsikiöitä! Heidän aivojaan suojasi heikko voimakenttä, ilmeisesti Kaaoksen heikko loitsu, mutta kokenut ajattelija pääsi vaivatta sen läpi. Hän otti vielä miesten mielestä oven koodin.
’’ 8, 6, 1, 3, 6. ’’
Toinen miehistä avasi ovea, ja toinen selitti Veri Enkelien johtajalle jotain saamastaan kunniasta. Gregorius nyökkäsi ironisesti ja työnsi miekkansa Vartijan vatsan läpi.
’’ Ilo on kokonaan minun puolellani. ’’
Toinen vartija jätti koodin kesken ja osoitti hädissään Helvetin pistoolillaan Gregoriuksen rintaa, mutta tämäpä oli jo nostanut boltterinsa ja ampui sarjatulen Kaaoksen palvelijan päätä kohden ampuen sen tuhkaksi ja vetäisi samalla miekan vartijan sisälmyksistä. Molemmat lysähtivät elottomina lattialle. Gregorius potkaisi päättömän ruumiin syrjään, ja avasi oven muistissaan olevalla sarjalla. Hän osoitti savuavalla boltterillaan valtaistuimella istuvaa henkilötä kohden, kun ovi avautui ylöspäin. Huone oli pienempi kuin edellinen, mutta siellä ei ollut ikkunoita, vain matalassa katossa oli jotain sinisiä plasmalamppuja. Nopeasti, noin sekunnin sadasosassa hän sai tietää, että mies valtaistuimellaan oli Kaaoksen riveissä. Gregorius painoi liipaisimen pohjaan ja käveli sisään. Ovi sulkeutui heti hänen takanaan ja kuusi Kaaos mariinia ryntäsi laatikoiden ja verhojen takaa osoittaen Gregoriusta aseillaan. SuurMestari Angelius nousi valtaistuimelle ja lakaisi kädellään sen tuhkasta.
’’ Et tainnut odottaa tätä, Gregorius, ’’ hän sanoi ilottomasti istuutuessaan.
’’ Niin, ’’ Gregorius totesi tyynesti. Hän tiesi, että oli ampunut vain syötin valtaistuimelta.
’’ Vaan Kaaos on ottanut osan minusta, se pyst-yy-y.. ’’ Angelius lopetti änkyttäen. Hän avasi jälleen suunsa, mutta puhui nyt eri äänellä, matalalla bassoäänellä. ’’ Minä, Kaaoksen yksi mahtavimmista palvojista, Demonien Prinssi, aion tuhota tämän Veri Enkeleiden lohkon, ja sitä kautta koko imperiumin. Sinun saastainen ryhmäsi olkoot ensimmäinen, joka ottaa osakseen koko maailman tulevan kohtalon, Kaaokselle alistumisen. Kuolema korjaa sinut ensimmäisenä omistasi, Gregorius. ’’ Angelius kaivoi täysin ilmeettömänä pistoolin taskustaan ja tähtäsi Gregoriuksen rintaa. ’’ Voit sanoa hyvästi, Gregorius. ’’
’’ Hyvästi, ’’ Gregorius sanoi, otti plasmakranaatin vyöltään ja viskasi sen ovelle. Kranaatti räjähti savun saattelemana ja Gregorius turvautui pimeässä kypäränsä tekoaisteihin ja juoksi ovea kohti.
’’ Älkää ampuko häntä! ’’ Angeliuksen oma ääni huusi jostain takaapäin. Gregorius aisti oven edessä kaksi mariinia, mutta ei ehtinyt ampua, joten sohaisi voimamiekkansa oven suuntaan. Hahmot kaatuivat maahan vakavasti haavoittuneina ja Gregorius otti vyöltään köysipistoolin. Hän ampui sen tarkasti ison salin ikkunoiden yläpuolelle ja köysi riuhtaisi hänet voimakkaasti ikkunoita kohden. Savua tulvivasta huoneesta ryntäsi kolme Kaaos mariinia tulittaen epätarkasti bolttereillaan Gregoriusta, joka oli jo melkein ikkunoitten kohdalla. Kun Gregorius potkaisi jalallaan lasin säpäleiksi, kuului hirveä ääni ja plasma-ammus jysähti juuri ikkunan alapuolelle räjäyttäen seinän parin metrin säteeltä hajalle. Gregorius lennähti ikkunasta räjähdyksen paineen voimasta ja lensi viitisenkymmentä metriä ylittäen sisäpihan muurit. Hän tömähti erään raunion seinää vasten ja luisui kiviselle, kylmälle maalle. Hänen kypäränsä sumeni ja hän näki kaksi punaista hahmoa kauniin oranssia taivasta vasten…


Taivas oli pimeä, eikä mitään näkynyt. Ahne pimeys oli niellyt kaiken. Sen valtava, voimakas voima ulottui maan äärestä toiseen. Ei ollut mitään muuta, ei edes valon pilkahdusta. Vaan katso, etäinen, kutsuva valo alkaa himmeästi loistaa. Sen puhtaan vaalea sävy kutsui viattomasti mieltä luokseen. Ja valo alkoi kasvaa, ja yhä enemmän se kutsui luokseen. Ja taas se kasvoi. Pimeys väistyi hiljaa, yrittämättä edes vastustella. Se liukui kohti toista rajaa, rajaa, josta ei ollut paluuta.Vaan kohta oli maailma tasan, valon pimeän kesken. Kinastelu loppui, mutta aina niin puhdas valo petti ystävänsä. Se liukui pimeän päälle, eikä pimeys pois päässyt. Valo lopetti kasvunsa jälleen, luullen voittaneensa veljensä, mutta pimeys jäi henkiin.


’’ Gregorius, näetkö minut? ’’ kuului jostain. Gregorius liikutti silmiään ja avasi luomensa.
’’ Turkanen, olen sokea! ’’ Gregorius huudahti. Kaikki sängyn vieressä olleet parantajat säpsähtivät ja astuivat askeleen taaksepäin. Olihan sentään hieman epäluonnollista, että viikon koomassa maannut sotilas pystyy herätessään puhumaan, saati huutamaan.
’’ Pystytkö kävelemään? ’’ sama ääni toisti. Gregorius nosti jalkansa leijuvan sängyn laidan yli varovasti. Nyt hän tunsi maata. Toisen jalan saatuaan laidan yli, hän kysyi.
’’ Eikö luitani ole murtunut? ’’
’’ Kyllä pari hiusmurtumaa sormessa, ’’ Parantaja sanoi vähätellen.
’’ Eikö enempää? ’’
’’ Taisi pari kylkiluutakin olla murtunut, jos oikein muistan. ’’
’’ Minun pitää lähteä kierrokselleni, ’’ sokea Veri Enkelijohtaja ilmoitti.
’’ Voi, et sinä sokeana lähde minnekään. ’’
’’ Neiti, minun kypäräni aistit vastaavat näköä. ’’
’’ Harmi vain, että kypäräsi on hajalla ja savuaa varmaan vieläkin jossain päin kaupunkia. ’’
’’ Minun kypäräni, mitä? ’’
’’ Petiin siitä, sinulle rakennetaan jo uutta kypärää, ja siihen varmasti lisätään näkömahdollisuus, kunhan lähetti ehtii rakennuspajalle asti. ’’
Gregorius kellahti alistuneesti sängylle ja jäi kiroamaan itseään ja elämäänsä.


’’ Kaaos on vallannut sisäpihan, ’’ Gregorius sanoi luutnantille ja viidelle kersantille, jotka olivat tulleet hätäkokoukseen. ’’ Vastustajamme on tietääkseni jonkinlainen sekoitus Khornea ja Rauta sotilaita. Suur Mestari Angelius on demonin riivaama, ja hänellä on tuntematon kuuden hengen suojakaarti, joista tunsin vain kaksi. Toinen oli Garanthos, Veri Enkeli komppaniastani Kaaoksen puolelle karannut rintamamies, ja toinen Wigner, eräs raskaan tykistön entinen johtaja. Muista en tiedä. Joka tapauksessa, heillä oli warp-portti ’valtaistuinsalissaan’ ja he todennäköisesti aloittavat jonkun ajan kuluttua hyökkäämään sekä sisältä päin, että ulkoa. Sisämuuri on heidän käytössään, koska sinne pääsee vain sisältä. Ulkomuuri on taas meillä. Raskas tulitus tulee todennäköisesti ulkopuolelta, kuten myös suurin osa heidän jalkaväestä, mutta meidän pitää varautua myös takaapäin tulevista hyökkäyksistä, koska he voivat siirtää jalkaväkeä sisämuurin puolelle. ’’
’’ Hmm… ’’ Luutnantti aloitti möreällä äänellä. ’’ Tilanne on kieltämättä kimurantti, mutta pakeneminenkaan ei onnistu, koska kaupunkia ympäröivien kukkuloiden takana on todennäköisesti Kaaoksen raskaita sotakoneita, jotka ampuisivat helposti kaupunkiin laskeutuvat alukset. Olemme ansassa. Warp-porttiakaan me emme satu omistamaan. ’’
’’ Minulla onkin suunnitelma, ’’ Gregorius sanoi. ’’ On vain yksi tie kaupungista ulos, mutta sinne pääseminen onkin sitten jo hankalampaa. ’’
’’ Mitä tarkoitat? ’’ eräs kersantti kysyi kimakalla äänellä.
’’ Vihollinen pääsee siirtämään joukkojaan puolelta toiselle, warp-porteille. Nämä portit ovat suojassa, kaukana taisteluista. Sisämuurien ympäröimässä palatsissa on yksi, ja se johtaa hyvin todennäköisesti suoraan vihollislinjojen taakse. Voisimme hyökätä kaupunkiin ja vallata sen. Sitten siirtäisimme osan joukoista warp-portilla pois. Näin pääsisimme livahtamaan pois kaupungista ja sieltä voimme jatkaa hieman kauemmas hakemaan lisäjoukkoja ja hyökkäämään takaapäin. ’’
’’ Nerokasta! ’’ eräs kersantti sanoi ja paiskasi nyrkkinsä pöytään.
’’ Mutta suunnitelmassa on vielä yksi varjopuoli.’’ Luutnantti keskeytti. ’’ Jos Sisämuurin puoleiset kaaosjoukot tajuavat meidän aikeemme, he sulkevat portin. ’’
’’ Tähän olin juuri tulemassa, ’’ Gregorius sanoi vakavalla äänellä. ’’ Meidän on tehtävä yllätyshyökkäys pienellä joukolla ja yritettävä päästä huomaamatta Angeliuksen saliin. ’’
’’ Eikö tätä voisi tehdä yksinkertaisemmin? ’’ eräs kersantti keskeytti. ’’ Meillähän on radiopuhelimia, joilla saamme yhteyden kaukaisiinkin joukkoihin. ’’
’’ Todennäköisesti Kaaos tarkkailee myös radioliikennettämme. Heillä on kymmeniä, ellei satoja radisteja, emmekä halua heidän päästä jyvälle meidän suunnitelmistamme. ’’ Gregorius vastasi.
’’ Muita ehdotuksia? ’’
’’ Ketkä valitaan joukkoihin? ’’ Luutnantti jyräytti.
’’ Me. ’’
’’ Me? ’’ kersantit kummastelivat.
’’ Joukkoon pitää valita miehistö, jossa ei ole heidän soluttautujia ja teidät tunnen kypäräni ansiosta,’’ Gregorius sanoi ja koputti uutta kypäräänsä. Se soinnahti mukavasti ja Gregorius lopetti kokouksen. ’’ Ylihuomenna, tämän planeetan aikaan 000000 me aloitamme operaatio ’warpin’. Ja nyt kun vielä muistan, niin sulkekaapa sisämuurin portti ulkoapäin, pistäkää siihen kaiken näköistä eteen, kuten laatikoita, tiiliä ja hiekkaa, sekä turvetta, jos löytyy. ’’


Kokousväki alkoi poistua paikalta mutisten toisilleen. Gregorius lähti viimeisenä varjoisasta teltasta, ja käveli kohti ulkomuuria. Matkalla hän ihmetteli, miten oli muistanut tapahtumat, jotka olivat tapahtuneet sisäpihan talossa, vaikka hänen muistinsa asiasta piti tuhoutua kypärän muistikentän tuhoutumisen mukana. Uuden kypärän muistikenttä tuntui palauttavan vanhat muistikuvat takaisin. Myös näkö oli palannut. Aistit olivat nyt tarkempia ja ulkokuori oli hieman kestävämpi ja kevyempi. Hän yritti tuntea ympärillään jotain erityistä ihan vain huvin vuoksi, mutta ei saanut tulosta, ellei lasketa tykkien ja kiväärien pauketta, sekä sotilaiden kenkien narskuntaa soraisessa hiekassa. Joku kersanteista huusi ohjeita sotilaille. ’’ Ampukaa vähemmän, säästäkää luoteja! ’’ Ei, mutta nyt tärppäsi jotain kiinnostavaa. Sisämuurin päältä kuuluu aseitten latailua. Kaaos!
’’ Kaikki miehet suojiin! Sisämuurilta ammutaan pian! ’’ Gregorius huusi ja tehosti huutoa kypäränsä uudenaikaisella äänenvahvistimella. Hän hyppäsi lähimmän rauniotalon hajonneen ulkoseinän taakse, ja lataili asettaan. Muut sotilaat seurasivat esimerkkiä ja menivät piiloihin. Portilla tuketta tehneet sotilaat pakenivat portilta rauniotaloihin. Pian tulitus alkoi. Valtavat määrät luoteja lennähti kaupungin pintaan samanaikaisesti. Tämä toistui pari kertaa ja sitten alkoi konekiväärien tasainen jytinä. Enkelit vastasivat heikolla, mutta sitäkin tarkemmalla tulella. Jotkut Enkelit eivät pystyneet liikkumaan käytännössä lainkaan huonon piilonsa takia. Gregorius kuitenkin kierähti nopeasti erään ison talon ovesta sisään. Heti sarja luoteja lennähti paikalle, jossa Gregorius oli äsken kierinyt.


Enkeleiden komentaja nousi pystyyn ja tarkasteli väliaikaista kotiaan. Hyvältä näytti. Kaksi Enkeliä oli ikkunoissa ampumassa nopeita sarjoja kohti muuria. Varjoisassa, miltei valottomassa huoneessa oli vain yksi ehjä huonekalu, pöytä. Muut olivat täysin hajalla, vain pari puupalasta lojui siellä täällä. Kuitenkin eräs puumuodostelma osoittautui baaritiskiksi, joten lyhyellä päättelyllä saatiin selville, että tämä oli ollut baari. Yläkertaa ei ollut, joten enempää tutkittavaa ei ollut. Gregorius asteli erään ikkunan luo auttamaan sotilasta. Hänen upea voimahaarniskansa kimalteli vähäisestä valosta huolimatta. Oikea puoli haarniskasta oli veren punainen, kun toinen taas metallin sävyinen harmaa. Punaisen puoleisessa olkalaatassa oli Veri Enkeleiden tunnuskuvio, eli veripisara, jolla oli siivet. Harmaalla puolella kuviona oli malja, johon tipahti taivaalta veripisara. Tämä kuvasti taasen hänen arvoasemaansa. Voimahaarniska sai aluksi nuoren Enkelin hämmästymään, mutta hän tottui siihen pian. Hänen omansa oli tavanomainen punainen haarniska. Gregorius vaistosi kypärällään miehen tahdon Enkeleiden kunniaa kohtaan.
’’ Älä kuluta ammuksia, ei tuo turha tulitus mitään auta. ’’
Enkeli lopetti kuuliaisesti tulituksen ja katsoi kypäränsä läpi Gregoriusta kuin odottaen jatko-ohjeita. Gregorius kuitenkin vain nyökkäsi ja käveli toiselle ikkunalle Enkelin luo, joka ei ollut oman tulituksensa äänen yli kuullut käskyä. Gregorius oli juuri aloittamassa käskyään, kun hänen muistikenttänsä sai erään tiedon miehestä.
’’ Kersantti Folk, oletan. ’’
Folk käännähti, ja lopetti tulituksen. Hänen kypäränsä oli harmaa, kersantin arvonimen takia.
’’Niin? ’’ hän sanoi hieman kärkevästi.
’’ Kuulitko mitä sanoin tuolle rivisotilaalle? ’’
Folk levitteli käsiään ja vastasi vilpittömästi. ’’En. ’’
’’ Joten sanonpa sen sinullekin. Älä ammu turhaan, joudumme olemaan täällä ylihuomiseen asti, enkä halua, että Kaaosjoukkojen mahdollisen rynnäkön sattuessa meillä ei olisi ammuksen ammusta. ’’
Folk mutisi jotain myöntymisen merkiksi, ja pisti kiväärin reppuunsa happaman näköisenä. Syntyi kiusallinen hiljaisuus, jota säesti bolttereiden ja plasmakivääreiden äänet. Gregorius ajatteli jo miten lopettaa hiljaisuus, mutta ei ehtinyt keksiä vastausta, kun plasma-ammus jysähti suoraan kattoon romauttaen sen osittain. Ulkomuurin puoleinen seinä lohkesi ja kaatui sisäänpäin murskaten baaritiskin ja ainoan ehjän pöydän hajalle. Pöly ja savu nousivat nopeasti muuttaen rakennuksessa olon sietämättömäksi. Vain sotilaiden kypärät pystyivät suodattamaan happea hiekan ja savun seasta. Vihdoin savu hälveni ja Gregorius löysi itsensä makaamasta maasta. Hän katsoi, että sisämuurin puoleinen seinä oli vielä ehjä ja nousi pystyyn.
’’ Winger, ’’ Gregorius sanoi katsellessaan tuhoa. Winger oli ampunut häntä ennenkin tällä aseella. Silloin hän oli menettänyt vanhan kypäränsä. Folk makasi seinää vasten pidellen kättään, mutta rivisotilasta ei näkynyt. Nopeasti Gregorius alkoi tutkailla huonetta röntgenkatseellaan ja löysi sotilaan erään kivipaaden alta. Hän juoksi kiven luokse ja hajotti sen miekallaan kahtia. Gregorius nosti kypärän pois ja viskasi sen olkansa yli Folkin jalkojen juureen. Nyt kun sotilaan kasvot näkyivät, Gregorius sai mieleensä analyysin hänen kunnostaan. Tajuton, verta vuotaa jostain jalkavaltimon tienoilta… Hän halkaisi voimakkaalla, mutta tarkalla miekan iskulla panssarin halki reiden kohdalta. Toisen iskun jälkeen hän pystyi irrottamaan reisisuojan, joka oli aivan liiskaantunut iskun voimasta, ja katselemaan jalankuntoa. Pitkä haava kulki aivan valtimon vierestä, kuin leikitellen. Verta tuli silti, ja Gregorius painoi siihen hajonneen pöydänjalan palasta, ja kääntyi kohti kersantti Folkia.
’’ Sidettä. ’’
Folk hätkähti ja kaivoi sideharson repustaan. Hän heitti sen Gregoriukselle, joka otti kopin ja ynähti jotain kiitokseksi.


Kun haava oli tilkitty, Gregorius pisti reisisuojan takaisin ja kiinnitti sen väliaikaiseksi sideharsolla. Kyllä se jossain välissä ehditään vielä hitsata takaisin, hän ajatteli. Folk oli jo pistänyt oman kätensä pienen haavan kiinni ja mökötti tavalliseen tapaansa nurkassa. Sotilas makasi nurkassa hyvässä suojassa luodeilta, ja mahdollisilta räjähdyksiltä. Hän oli vain pyörtynyt hapen ja väliaikaisesti myös veren puutteessa.
’’ Hilpeätä seuraa, ’’ Gregorius ajatteli ja kääntyi kohti ulkomuuria, joka näkyi hajonneen katon läpi. Onneksi ulkomuuri oli rakennettu niin, että sinne ei voinut ampua kunnolla edes sisältä päin. Siellä täällä muurin ikkunoissa vilahti tuttu punainen väri, josta Veri Enkelien komentaja tiesi, että miehiä oli yhä jäljellä myös muurilla. Kaaos ei ainakaan pääsisi yllättäen hyökkäämään ulkoa päin. Entäpä sisäpuolen portti? Nopeasti Gregorius käännähti portille päin ja katsoi läpitunkevalla katseellaan seinän läpi. Voi ei. Portti ei ole tukittu kunnolla. Vain pari laatikkoa ja kasa multaa oli ehditty pistää portin eteen ennen tulitusta. Sisäpuolelta olisi nyt helppo murtautua sisään. Tapahtumia olisi aikaistettava.
’’ Folk. ’’
’’ Niin, ’’ Folk vastasi tapansa mukaan innottomasti.
’’ Operaatio ’warpia’ on nopeutettava, lähdemme jo tänä iltana tämän planeetan aikaan 000000. Ilmoita radiollasi kersantti Amgialle, Philille ja Odialle, niin minä sanon kersantti Bhiille ja luutnantti Magelle. ’’
’’ Selvä, ’’ Folk sanoi ja alkoi puhua kypärälleen. Gregoriuskin aloitti.
’’ Kuuleeko kersantti Bhii? Täällä Väliaikainen Suur Mestari ja Veri Enkeleiden komentaja Gregorius, kuuluuko? ’’
’’ Kuuluu, mitä asiaa, herra komentaja. ’’
’’ Operaatio ’warp’ alkaa tänä yönä kello 000000 tämän planeetan aikaan. Tavataan ulkoportin kohdalla olevassa talossa. ’’
’’ Kuitti. ’’
Sitten hän näppäili luutnantti Magen numeron haarniskansa vyössä olevilla nappuloilla.
’’ Halojaa, onko Mage siellä? ’’
’’ Kyllä, mitä asiaa? ’’
’’ Tänä yönä, tämä planeetan aikaan 000000 operaatio ’warp’, tavataan ulkoportin viereisessä talossa. ’’
’’ Pidetään mielessä. ’’
Luutnantti Mage ja Gregorius olivat aina olleet ystäviä, joten he eivät toisiaan puhutellessa piittaa paljoa muodollisuuksista. Folk puhui vielä jonkun kanssa, mutta lopetti pian.
’’ Mestari, emme voi jättää tajutonta sotilasta yksin. ’’
’’ Niinpä, joten sinä saat kunnian huolehtia hänestä sillä aikaa, kun minä lähden tappamaan vihollisia, ’’ Gregorius sanoi iloisesti ja lähti seinään haljenneesta raosta kohti ulkomuuria.

[Aco]

Jee, mun eka 40k tarina! 5 sivua ja pari riviä wordilla fontilla 12. ENNÄTYS! *torven puhallusta ja miljoonia suosionosoituksia* Fluffi pohjainen tausta on kyllä säälittävää, mutta siitä saa kommentoida vapaasti. Ja vielä kerran.
*Eläköön minä!* (Minäkö kehuisin itseäni? Pois se minusta.)

[ornatkur]

Nopean lukaisun perusteella vaikutti erittäin hyvältä, Gregoriuksen aiempi elämä toi mukavaa jännitettä tarinaan. Luen ja kommentoin tarkemmin kun en ole yhtä väsynyt.
Ihmettelin ensin Gregoriusta, minäkin käytin nimeä taannoisessa tarinakilpailussa

(Tänään vika koulupäivä ja kritiikki! Jee! Enää päättäjäiset ja se on ohi!)

[Rune]

Alku oli vähän (tai aika tosi) sekava, mutta heti sen jälkeen homma parantui silmiinnähtävästäi. Päähenkilö on aivan loistava, ja se oli aivan loistava keksintö, että äijän muisti on vähän hassu, ja hän muistaa taas jotain pieniä asioita tuntemistaan ihmisistä, jne. Todella hieno idea. Ja juonikin loistaa, todella mallikas tarina. Ainut asia mikä tätä tosiaan vaivaa, on lievä sekavuus. Kun tapahtumista ei oikein välillä ota selvää, niin lukeminen vähän vaikeutuu, mutta loistavasta ideasta pointsit, ja mallikkaasta toteutuksesta. Minä tykkäsin. Todella paljon.

[Aco]

äijän muisti on vähän hassu

Tuon voisi ehkä ottaa jo jotenkin loukkauksena..

Hei, hyvää palautetta, elämä hymyilee!!!

[Aco]

OHO! Huikeat kaksi kommenttia, enempää kyllä kaivattais..

[Viiksivallu]

Aivan mahtavaa! En ole ikinä lukenut parempaa! Teethän lisää, joohan? Taas yksi syy lisää, miksi elän 10+++

[Sopuli]

ei hullumpaa. erittäin hyvä tarina ekaksesi 40k puolella. luen mielelläni lisää sinun tuotoksiasi jatkossakin. en nyt jaksa enempää laittaa palautetta. toivottavasti tämä piristää mieltäsi

[Mikha]

Juu, oli erittäin hyvä tarina, ainoa asia mikä itseäni vaivasi oli tuo mariinien käyttäyttyminen... Esim. hätäilyjä & häsläystä ja mistä asti mariinit ovat kantaneet reppuja..? (olen tosin saattanut ymmärtää väärin, että tarinassa on vain blood angeleitä eikä ollenkaan normi-imperial guardia), mutta kuitenkin kaiken kaikkiaan erittäin kiinnostava tarina...

[LarZal]

niin, tuota minäkin mietin. Onko mariineilla muka muita reppuja, kuin se missä on niiden haarniskan powerpackki? tai jotain. Hyvin kerrottu ja ilman fluffittomuuksia (kuka minä olen puhumaan, en tiedä mitään power-armourista!) sekä lievää sekavuutta, tarina olisi ollut Toosi hjuva.

[Pohjaan palanut]

Pieniä fluffi virheitä siinnä oli niinkuin jo mainittiinkiin, mutta ei ne lukunautintoa pilanneet.

Yksityis kohtia oli kiitettävästi, mutta laajempien tapahtumien selitys oli vähän epäselvää alussa. Lisää tälläistä! 10

[Aco]

Nyyh! Tämähän on jo ikimuistoista, kukaan ei ole vielä pahemmin mollanut minua, kiitos elämä!

[sir shadow]

Mun mielestä mse oli ihan super tarina kirjota lisää!!!

[D3nniz]

Tosi hyvä ensimmäiseksi 40k tarinaksi. Kirjoita ihmeessä lisää.