Sain vihdoinkin aikaiseksi Pera-trilogian kolmannen osan. Laitoin tähän samaan viestiin mukaan myös 2 aiempaa Perasta kirjoittamaani raapaletta, niin kaikki uudetkin lukijat pysyvät mukana juonenkäänteissä - ja vanhat voivat muistella.
Niille, jotka eivät ole äidinkielentunneillaan kuunnelleet, kerrottakoon, että "raapale" on tarinamuoto, jossa kirjoituksen mitta on tasan 100 sanaa. Ei yhtään enempää tai vähempää. Lisäksi raapaleessa voi käyttää maksimissaan 15 sanaa otsikkoon tai väliotsikoihin.
Sitten asiaan...
(Pera-trilogian osa 1)
Peran koettelemukset neljännelläkymmenennelläensimmäisellä vuosituhannella
Peralla menee huonosti
Pera ryyppäsi. Vanhempansa ja kotiplaneettansa avaruusitikoiden invaasiossa menettäneelle Peralle elämä tuntui ankealta.
Perasta tulee kaartilainen
Onneksi keisari tarjosi Peralle töitä Perandian viimeisessä maahanlasku-rykmentissä. Kaartilais-Pera leikkautti siilin ja opetteli tappamaan. Pera ei enää ryypännyt – hän kiillotti pyssyään.
Kaartilais-Pera kostaa
Lopulta Pera pääsi kostamaan vihaamilleen avaruusitikoille. Laukaus, laukaus, sarrrrja, sanoi Kaartilais-Peran pyssy vuosi toisensa jälkeen. Kitiini-kuoret poksahtelivat, hurme lensi ja liha lätisi. Viinapulloihin Pera koski vain heitellessään Molotovin-cocktaileja.
Pera perustaa perheen
Haavoituttuaan Pera asettui aloilleen rykmenttinsä värväyskomppanian kouluttajana, rakastui, avioitui ja sai pojan. Pera halusi lapselleen omaansa paremman elämän ja pakotti hänet opiskelemaan oikeustiedettä. Pikku-Pera kuitenkin keskeytti opintonsa ja ryhtyi kokopäiväiseksi miniatyyrimaa-lariksi. Pian Peran vaimo alkoi kaatuilemaan portaissa. Pera ryyppäsi.
(Pera-trilogian osa 2)
Kaartilais-Peran viimeiset koettelemukset neljännelläkymmenennelläensimmäisellä vuosituhannella?
Pera katsoi paraatiunivormunsa rinnuksilla leviävää tummanpunaista tahraa.
- Se oli äidin puolesta, huusi Pikku-Pera hysteerisenä.
Pera otti tukea vaimonsa arkusta, katsoi mustiin pukeutunutta poikaansa ja hänen käsissään olevaa laserkivääriä, jonka piipusta roikkui avaruusitikoiden värikkäitä kitiinikuoren palasia.
- En tarkoittanut -- rakastin äitiäsi -- viina sekoitti pääni --, Pera selitti tuskaisesti.
- Tämä taas on minun puolestani, Pikku-Pera keskeytti ja painoi liipaisinta.
Pera horjahti.
- Sinä et koskaan ymmärtänyt minua tai miniatyyriharrastustani, Pikku-Pera nyyhkytti.
Peran suusta ryöpsähti verta. Hän romahti lattialle ja hänen kädestään putosi ja aukesi pieni mustasta kovamuovista tehty salkku.
- Vain nämä jäivät. Osan isäni sulatti viinapäissään, osa katosi Perandian invaasiossa, Pera korisi. - Toin ne sinulle --
(Pera-trilogian osa 3)
Kaartilais-Peran vihoviimeiset koettelemukset neljännelläkymmenennelläensimmäisellä vuosituhannella
Pikku-Pera katsoi verestävin ja päiväkausien itkun kuivaamin silmin Ulko-Perandian maahanlaskujoukkojen veteraanikodin sairaalavuoteella kuolemaa vastaan kamppailevaa isäänsä.
Isä-Peran ampumahaavat olivat vakavia. Hänet oli mahdollista vielä pelastaa, mutta tarvittava keuhkosiirto oli kallis. Perheellä ei ollut säästöjä tai omaisuutta, mutta Pikku-Pera oli toiveikas.
Hänellä oli yksi mahdollisuus.
Pikku-Pera oli laittanut isältään saamansa antiikkiset Avaruusitikka-armeijan valkometalliminiatyyrit netti-myyntiin ja niistä saatava summa todennäköisesti kattaisi leikkauskulut. Toivoa siis oli.
Pikku-Peran ajatukset keskeytti koputus sairaalahuoneen oveen. Hänen miniatyyripelikaverinsa Minsku-Masa astui sisään.
- Kuulitko jo uutiset, Minsku-Masa kysyi hengästyneenä.
- Mitkä uutiset?
- Games Workshop on juuri julkaissut classic-versiona koko Avaruusitikat-armeijan valkometalliminiatyyrisarajan, Minsku-Masa paljasti.
Peran hengityskone ulvaisi syvään.
Pikku-Pera korkkasi taskumattinsa.