Luovuttamisesta
Kysäsen tässä välissä että hyväksyttekö te jos vastustajalla on jokin ihan oikea syy lopettaa, vaikka että on tullu pitkän matkan päästä ja pitäs lähtee ku viimenen bussi kotiin lähtee johonkin tiettyyn aikaan tjsp...?
Joo ja meilläpäin luovuttaminen on muuten aika yleistä peliporukassa, melkein kaikki massacret päättyvät luovutusvoittoon eikä yritetä loppuun asti. Itse olen luovuttanut kerran, ja paras kaverinikin ei ole minua vastaan luovuttanut vaan pelannut loppuun asti täysillä. Tämä siis Fabassa
Joo ja meilläpäin luovuttaminen on muuten aika yleistä peliporukassa, melkein kaikki massacret päättyvät luovutusvoittoon eikä yritetä loppuun asti. Itse olen luovuttanut kerran, ja paras kaverinikin ei ole minua vastaan luovuttanut vaan pelannut loppuun asti täysillä. Tämä siis Fabassa
Itse olen luovuttanut vain kerran.
Tämä tapahtui joskus varhaisten pelien aikaan kun kaverin käävät saivat liittolaisikseen toisen kaverin bretit ja maasto sijoitettiin mahdollisimman tehokkaaseen tykkikukkula/siilipuolustus asemaan. Toisen vuoron kohdalla kun kääpiötykistö ja jouset olivat hajottaneet örkeistäni noin puolet päätin lopettaa, koska peli oli selvästi aivan liian epätasapainoinen. Kaiken huipuksi kaverini närkästyi ja loukkaantui syvästi, kun ei saanutkaan massavoittoa pelaamalla.
Omasta puolestani olisin voinut uusia pelin, mutta se ei sitten jostain syystä onnistunut.
Vastustajistani kukaan ei ole koskaan luovuttanut, vaikka peli on heidän kannaltaan näyttänyt jo aika menetetyltä. Sitä osaa kyllä jo arvostaa.
Tämä tapahtui joskus varhaisten pelien aikaan kun kaverin käävät saivat liittolaisikseen toisen kaverin bretit ja maasto sijoitettiin mahdollisimman tehokkaaseen tykkikukkula/siilipuolustus asemaan. Toisen vuoron kohdalla kun kääpiötykistö ja jouset olivat hajottaneet örkeistäni noin puolet päätin lopettaa, koska peli oli selvästi aivan liian epätasapainoinen. Kaiken huipuksi kaverini närkästyi ja loukkaantui syvästi, kun ei saanutkaan massavoittoa pelaamalla.
Omasta puolestani olisin voinut uusia pelin, mutta se ei sitten jostain syystä onnistunut.
Vastustajistani kukaan ei ole koskaan luovuttanut, vaikka peli on heidän kannaltaan näyttänyt jo aika menetetyltä. Sitä osaa kyllä jo arvostaa.
TK-armeijani blogi Toistaiseksi jäissä...
Hyvä peli porukka sullaKappalainen kirjoitti: Harvoin meilläpäin luovotusvoittoja tulee, yleensä joku sellainen epämääräinen taistelu säännöistä katkaisee pelin. Että näin.
Nuo sääntö ongelmat on aika kettumaisia joskus....
Mut yhtää peliä ei vielä niihinkään ole kaatunut,
sillo pari viikkoa sitten oli eka peli liskoilla vastaan
skavenit -> armeijakirjattomuus painoi päällä,
"muistelin" skinkkien blowpipe nuolien kantomatkaksi
6"
oikeasti niillä on 12" ja 2x multiple shot....Ja sitten taas asiaan, tuosta kun joku kyseli niistä
pakollisista esteistä, niinkuin linja-autot yms. ni kyl
mie ainakin suvaitsen sellasen. Mut sekin riippuu sen
kaverin asenteesta vähäsen... Jos se jo jonkun aikaa
on ruikuttanu et ei täst tuu mitää ni sit ei sitä kato kovin
hyvällä mut jos ihan asiallisesti panostanu ni sit ei mitää,
joskus sit uudestaan.
En ainakaan muista luovuttaneeni ikinä. Ja vaikka joskus olisinkin, en ole enää pitkään aikaan tukenut luovuttamista, sillä niin monesti olen varmalta tappiolta näyttäneessä pelissä onnistunut vääntämään itselleni voiton tai tasapelin (tai massacren minor/solid defeatiksi 
).
Kaiken lisäksi tuollaisesta "ankarasta taistosta" jää usein hyvä fiilis, vaikka ei voittoa olisi saanutkaan - esimerkiksi kun alussa surkeasti menneen pelin saa käännettyä parempaan päin, eikä häviäkään sillä massacrella.
).Kaiken lisäksi tuollaisesta "ankarasta taistosta" jää usein hyvä fiilis, vaikka ei voittoa olisi saanutkaan - esimerkiksi kun alussa surkeasti menneen pelin saa käännettyä parempaan päin, eikä häviäkään sillä massacrella.
-
ChildGamez
- Viestit: 340
- Liittynyt: Su 14.12.2003 20:21
Omissa peleissämme ei pelin kesken tavallaan ole tullut luovutuksia,
2 on tullut kun olemme huomanneet scenarionin takia, ettei toinen voi voittaa.
Luovutuksiin voi olla kuitenkin monia syitä ja warhammeria pelatessahan kuuluisikin pitää hauskaa.
Itse en näe luovuttamisessa mitään pahaa,
varsinkaan jos luovuttaja suostuu heti revanssiin,
tai on niin tukalassa tilanteessa, että luovuttaminen on ihan ymmärrettävä vaihtoehto.
2 on tullut kun olemme huomanneet scenarionin takia, ettei toinen voi voittaa.
Luovutuksiin voi olla kuitenkin monia syitä ja warhammeria pelatessahan kuuluisikin pitää hauskaa.
Itse en näe luovuttamisessa mitään pahaa,
varsinkaan jos luovuttaja suostuu heti revanssiin,
tai on niin tukalassa tilanteessa, että luovuttaminen on ihan ymmärrettävä vaihtoehto.
A person can't defeat loneliness.
Waiting for the rising of Chaos Dwarfs
Waiting for the rising of Chaos Dwarfs
Luovutti? Ei tuollaisessa ole mitään järkeä, pelaaminen on hauskaa vaikkei voittaisikaan Ajatelkaa sitä (edelleen) näin: Pelaajat ovat katsomassa armeijoita, jotka ovat toisiaan vastaan laudalla. Itse pelaajat eivät ole toisiaan vastaan. Ainoastaan laudalla olevat armeijat
Itselleni muuten kävi huono munkki tuossa taannoin: Ensimmäisellä vuorollani 9 brettiritarin lanceni lähti karkuun 16 spearmenin porukkaa, kun hävisi resoissa kun ei tehnyt yhtään tappoa, kiitos huonon noppaonnen. Kaikenlisäksi jalkaväki sai ritarit kiinni, ja poks, sinne katosi koko ritariunitti ja sen mukana ollut hero En luovuttanut, peli jatkui (1000 pts pelissä tuollainen on aika mojova tappio kyllä). Peli piti jättää kesken myöhemmin, mutta VP:tä laskeskellessani olimme melkein tasoissa, mitenköhän olisi käynyt jos oltaisiin pelattu loppuun asti? Eli luovuttaminen ei kannata
EDIT: Ja kyselläänpä tässä samalla huonointa noppaonnea: Itselleni osui tuossa viikko sitten viiden nopan heitolla 4 ykköstä ja yksi kakkonen
. Siis to wound, ja eihän en mitään tehneet. Samoin armour savet 2+, otin 4 testiä joista 3 hävisin. Todella huonoa tuuria
Ajatelkaa sitä (edelleen) näin: Pelaajat ovat katsomassa armeijoita, jotka ovat toisiaan vastaan laudalla. Itse pelaajat eivät ole toisiaan vastaan. Ainoastaan laudalla olevat armeijat Itselleni muuten kävi huono munkki tuossa taannoin: Ensimmäisellä vuorollani 9 brettiritarin lanceni lähti karkuun 16 spearmenin porukkaa, kun hävisi resoissa kun ei tehnyt yhtään tappoa, kiitos huonon noppaonnen. Kaikenlisäksi jalkaväki sai ritarit kiinni, ja poks, sinne katosi koko ritariunitti ja sen mukana ollut hero
En luovuttanut, peli jatkui (1000 pts pelissä tuollainen on aika mojova tappio kyllä). Peli piti jättää kesken myöhemmin, mutta VP:tä laskeskellessani olimme melkein tasoissa, mitenköhän olisi käynyt jos oltaisiin pelattu loppuun asti? Eli luovuttaminen ei kannata EDIT: Ja kyselläänpä tässä samalla huonointa noppaonnea: Itselleni osui tuossa viikko sitten viiden nopan heitolla 4 ykköstä ja yksi kakkonen
. Siis to wound, ja eihän en mitään tehneet. Samoin armour savet 2+, otin 4 testiä joista 3 hävisin. Todella huonoa tuuria 54y-n0_t0-g04753d
Mikäli peli on täysin selvä, niin mä en näe järkeä jatkaa peliä, turhaa ajan kulutusta minusta. Mikäli peli on siis selvä, tai mahikset massacre-lossin sijasta solid-lossiin on luokkaa pienemmät kuin päävoitto lotossa, niin mikä ihmeen järki on jatkaa peliä? Jotta voittajalla ois hauskaa piestessään avutonta? Tietystikin, mikäli pelissä on vielä avoimena minkä asteen voitto on kyseessä, niin asia onkin toinen - altavastaajan asemasta nousu tasuriin kun ei ole kovinkaan harvinaista.
Mikäli myös toinen pelaaja haluaa luovuttaa ja heittää pyyhkeen kehään, niin itse en kokisi mielekkääksi pakottaa häntä jatkamaan, mielummin jättäisin pelini vähemmälle kyseisen henkilön kanssa ja katsoisin, josko näkökantamme joskus lähestyisivät toisiaan pelistä.
Vai onko se tosiaan hienoa pelata sitä apaattista vastustajaa vastaan, joka voi tehdä kaikkea tyhmää jouduttaakseen tappiotaan? Oletan myös, että mikäli sopisin pelin, niin molemmat varaavat sen verta aikaa pelille, että se saadaan vietyä loppuun ja jos joku aika raja on, niin se ilmoitetaan ennen pelin alkua => osaapa suhteuttaa ajankäytön.
Mikäli myös toinen pelaaja haluaa luovuttaa ja heittää pyyhkeen kehään, niin itse en kokisi mielekkääksi pakottaa häntä jatkamaan, mielummin jättäisin pelini vähemmälle kyseisen henkilön kanssa ja katsoisin, josko näkökantamme joskus lähestyisivät toisiaan pelistä.
Vai onko se tosiaan hienoa pelata sitä apaattista vastustajaa vastaan, joka voi tehdä kaikkea tyhmää jouduttaakseen tappiotaan? Oletan myös, että mikäli sopisin pelin, niin molemmat varaavat sen verta aikaa pelille, että se saadaan vietyä loppuun ja jos joku aika raja on, niin se ilmoitetaan ennen pelin alkua => osaapa suhteuttaa ajankäytön.
“When you aim for perfection, you discover it’s a moving target.” – George Fischer
Muistan vain, kun pelasin turnauksessa HE:ta vastaan. Lista ei soveltunut ollenkaan sitä vastaan, ja mikään ei onnistunut itselläni, toinen juoksutti swordmastereita yhden kärryn avulla jne. Mutta perkele, siinähän ei luovuteta! Pelissä tuli vielä eeppisiä haasteita, maagi haastoi prinssin lohharilla jne.
"Victory loves prudence"
Jos peli aloitetaan, niin se myös lopetetaan. Minusta luovuttaminen on erittäin loukkaavaa pelikaveria kohtaan ja luovuttaminen vie koko pelin hengen kun ei tiedä mitä kaikkia olisi vielä voinut käydä tai että kuinka peli todella olisi päättynyt.
Se että ottaa turpaan pitäisi ottaa osittain huumorilla (eihän tämä nyt niin vakavaa ole) ja koittaa loppuun asti teurastaa vastustajan joukot (last standi nostaa tunnelmaa oikein kunnolla).
Lopettaminen jostain muista kuin pelillisistä syistä on tietenkin hyväksyttävää esim. jos peli aika venähtää reilusti ja pitäisi lähteä kotiin tutimaan
Se että ottaa turpaan pitäisi ottaa osittain huumorilla (eihän tämä nyt niin vakavaa ole) ja koittaa loppuun asti teurastaa vastustajan joukot (last standi nostaa tunnelmaa oikein kunnolla).
Lopettaminen jostain muista kuin pelillisistä syistä on tietenkin hyväksyttävää esim. jos peli aika venähtää reilusti ja pitäisi lähteä kotiin tutimaan
-
Tohtori-SyFilis
- Viestit: 1027
- Liittynyt: Ke 26.03.2003 19:43
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Örkkipelaajilta löytyy tarpeellinen luonne että voi ottaa huumorilla kuinka pahan tappion vainTohtori-SyFilis kirjoitti:Kaveripeleissä ei. Mutta turnauksissa kun on ratkaiseva matsi ja otat turpaan massacrella niin on nauru kaukana.McMummo kirjoitti:Se että ottaa turpaan pitäisi ottaa osittain huumorilla (eihän tämä nyt niin vakavaa ole)
Eye is green.
Vielä lisäisen kommentin tähän topicciin. Elikkä vihjaisen että kuinka usein olette todella nähneet turnauspelaajan, joka pelaa ihan vaan huumori asenteella, pelleily örkkilistalla jolla ei ole mahdollisuuksia kunnon turnauslistaa vastaan, lopulta nousevan kunnon tasosen turnauksen voittajaksi, vaikkapa jonkun Mustan suden tai Geeween turnauksen. Voittajat ottavat asian tosissaan ja taistelevat itsensä voittoon tarkalla tehokkuudella. Häviäjät valittavat
turnausasenteista ja -listoista jotka ovat epäreiluja. Maailma on julma, ja vain vahvimmat selviävät. Face the Facts.
Tarkennan lopuksi että tämä kommentti on ihan turnauspelejä ajatellessa kirjoitettu ja tarkoitan siis niitä viestilläni.
turnausasenteista ja -listoista jotka ovat epäreiluja. Maailma on julma, ja vain vahvimmat selviävät. Face the Facts.
Tarkennan lopuksi että tämä kommentti on ihan turnauspelejä ajatellessa kirjoitettu ja tarkoitan siis niitä viestilläni.
-
Balrogofmoria
- Viestit: 352
- Liittynyt: Ke 25.02.2004 21:09
Luovuttaminen on luusereille, itse en luovuttanut edes seuraavassa tilanteessa:
Itselläni oli jäljellä vain Lurtz, kaverilla taas Dain ja 3 Khazad Guardia.
No ihmeen kaupalla voitin taistelun ja sain woundata! Tietenkin heitin kaksi 6 ja tapoin Dainin, kaikki Khazad Guardit juoksivat kentältä. Vihollinen naureskeli siinä suu ammollaan. Se on hauskaa kun ei ota peliä tosissaan.
Itselläni oli jäljellä vain Lurtz, kaverilla taas Dain ja 3 Khazad Guardia.
No ihmeen kaupalla voitin taistelun ja sain woundata! Tietenkin heitin kaksi 6 ja tapoin Dainin, kaikki Khazad Guardit juoksivat kentältä. Vihollinen naureskeli siinä suu ammollaan. Se on hauskaa kun ei ota peliä tosissaan.