Tässä on aihe jota ei usein näe. 40k Kääpiöt!

[Ukkosleka]

Durin istahti suurehkon tammisen baaritiskin eteen.
”Hei! Poju.” hän huikkasi itseään selvästi nuoremmalle baarimikolle.
”Annahan jotain kurkunkostuketta.”
Baari oli suuri huone tukikohdan keskivaiheilla. Sinne oli kerääntynyt suuri joukko kääpiöitä ja olikin tavallista täydempi tänä iltana. Syy tähän löytyi kahdenkymmenen kilometrin päästä. Örkit olivat leiriytyneet tavallista lähemmäksi.

Durin katshati ovelle, kun heidän yleinen kaupustelijansa astui baariin huutaen:
”Uutta tavaraa! Löytyy pistooleita, lippaita, kiikareita, skannereita. kaikkea mitä vain ikinä saatattekin kaivata!” Durin vilkaisi Kauppiasta kulmiensa alta.
”Hän ainakin ottaa kaiken hyödyn irti, vai?”
”Sanos muuta. Sälli on ollut täällä joka päivä örkkien havaitsemisen jälkeen.” baarimikko myönsi.
”Hei! Arko! Tules tänne. Katsotaan onko siellä mitään kunnollista.” Durin huikkasi. Kauppias viitasi tulevansa ihan pian. Durin otti kunnon ryypyn tuopistaan, ennen kuin käännähti katsomaan Arkon myynti tavaroita.
”Ihan uusi malli.” Arko esitteli litteää rumpulipasta.
”Tähän mahtuu neljäkymmentä laukausta ja viime mallin jumittumisvika on korjattu. Ei edes ole kallis. Muilta pyytäisin seitsemäntoista, mutta koska sentään olet sentään pääinsinööri ja pääasiassa vastuussa miehieni koulutuksesta, saat kympillä.” hän selitti. Durin otti lippaan ja pyöritteli sitä käsissään.
”Ihan kelvollisen näköinen vimpain. Otan kaksi.”
”Se tekee sitten kaksikymmentä kultarahaa.”
Durin pudotti kauppiaan käteen kolikoita ja kiinnitti uudet lippaat vyölleen. Itse rakennetun kiväärin viereen.

Hälytys naksahti kova äänisesti päälle keskellä yötä. Durin pomppasi pystyyn ja syöksyi kohti varuste kaappiaan. Hetkeä myöhemmin hän juoksi jo kohti kokoontumishallia täysissä varusteissa. Hänen selässään heilui T.K.K.(teknologian kenttä korjaus)-reppu johon oli pultattu ylimääräinen teknologinen käsivarsi. Hänellä oli vyöllään erilaisia kranaatteja ja pistooli. Reppuunsa hän oli kiinnittänyt kaksois-kiväärinsä sekä ukkosvasaransa. Kokoontumishalli oli Suuri kiviseinäinen halli joka oli aivan keskellä linnaketta. Sieltä oli kulku tukikohdan joka kolkkaan, aina asevarastosta baariin saakka. Halli oli tupaten täynnä kääpiöitä, jota kyselivät kummissaan toisiltaan mitä tapahtui. Kohta he näkivät kuinka linnakkeen komentaja nousi henkivartiostoineen puhujan korokkeelle.
”Ne vihernahkaiset örkit ovat matkalla johonkin” komentajan ääni kaikui jykevän salin seinistä.
”Tunnissa ne kulkevat torahampaan solan läpi. Väijytämme ne siellä. Kokontukaa joukkuettain ja nouskaa kaivos tankkeihin. kuskit ovat saaneet koordinaatit jonne suunnistaa. Aikaa 15min!”
Durin katsoi ympärillään kuohuvaa kääpiö joukkoa. Tästä tulisi hauskaa. torahampaan sola oli yksi parhaita väijytys paikkoja koko sektorilla. Durin etsiytyi ryhmänsä luokse.
”Tilanne?” hän tiedusteli Ryhmää johtavalta veteraanilta.
”Kaksi on sairastuvalla. Muut seitsemän paikalla. Sekä tehokivääri että anti-panssariase ovat käyttövalmiit.”
”Hyvä.”

Matkaaminen kaivostankissa oli yllättävän mukavaa, ja kyyti tasaista. Hiedän vaununsa oli ns. Rynnäkkö-malli, jossa oli kaksi automaattista konetuli asetta keulassa. Ne ampuisivat mahdollisia vihollisia kun kone nousisi pintaan. Tästä johtuen he olivat ensimmäisten joukossa etenevässä armeijassa.
”Etäisyys 900m. Valmistautukaa. Saapumiseen kaksi minuuttia!” kuului kuskin huuto.
”Lippaiden tarkistus ja varmistimen poisto!” Durin karjaisi tankin aiheuttaman melun ylitse. Hän nousi ylös ja irroitti kiväärinsä sen kannatteista. Tuntui kova heilahdus kun kone nousi maanpinnalle. Ulkoa alkoi kuulua laukauksien ja taistelun ääntä.
”Hitto. Niiden piti olla kaukana!” ryhmän johtaja karjui. Tankin luukut aukesivat ja ryhmä astui ulos. Joka puolella taisteltiin. Alue oli metsäisä ja kivikkoinen. Sola näkyi pienen matkan päässä vasemmalla, mutta örkit olivat todellakin täällä. Niitä oli ainakin sata. Ne olivat selvästi yllättyneitä, mutta silti saamassa otteen taistelusta.
”Vasemmalle! Kivien taakse.” Durin huusi komentoja ryhmälleen joka lähti etenemään aseet laulaen. Matkalla Durin otti yhteyden komentajaan. Hän oli sentään korkea-arvoisin upseeri paikalla ja johti ensimmäistä aaltoa.
”Örkkien etujoukko on täällä. Ne eivät kulje solaan, vaan metsässä sen molemmin puolin.” Durin raportoi radioonsa. ”Koettakaa kestää! Teleporttaan ’Taisto’-puvut sinun signaaliisi.” komentajan radion metalliseksi muuttama ääni vastasi. Noin kahden kymmenen metrin päässä heidän edessään välähti ja viisi raskasta puoliksi robottimaista hahmoa ilmestyi taistelukentälle. Ne olivat ’taisto’- luokan pukuja. Suuria ja voimakkaita yhden kääpiön ohjaamia taistelu koneita. Kääpiö ohjasi pukua sen keskiruumiissa olevasta pienestä ohjaamosta, josta vain pää erottui panssarin takaa. Toisessa ”kädessään” ne kantoivat saman laista kaksois-kivääriä kuin Durin, mutta toisessa kädessä niillä oli lähitaisteluun tarkoitettu vasara, tai kirves. Taito-pukujen auttamana kääpiöt tuhosivat örkki armeijan etujoukon nopeasti. Sitten henkiin jääneet asettuivat väijytys asemiin ja samoajat lähetettiin selvittämään örkkien tarkka sijainti. Arviolta puolessa tunnissa ensimmäiset örkit tulivat näkyviin. Joukko ei ollut suurin jonka Durin oli nähnyt, mutta ei sitä pieneksi voinut luokitellakaan. Niillä oli lähes kaksinkertainen ylivoima. Toisaalta kääpiöillä olisi yllätys etu ja paremmat varusteet sekä kunnollinen koulutus.
”Tästähän saattaisi tulla melko tasaista.” Durin murahti partaansa.
”Tähtää tuohon peltilevyn alle.” hän ohjasti anti-panssariaseen ampujaa.
”Odota merkkiä.”
”Valmiina”
”Nyt!”
Kaksitoista panosta raskaita raketteja ja panssarintorjunta panoksia syöksyi eripuolille örkki kolonnaa. Ajoneuvo räjähtelivät ja vaurioutuivat.
”Tuli vapaa!” kuului kaikkien kääpiöiden kommunikaattorista. Samaan aikaan kallioilta lensi ryhmällinen kopteri repuilla varustautuneita kääpiöitä. Ne syöksyivät örkkien kimppuun ylhäältä samaan aikaan kun viimeiset kaivos tankit nousivat maanpinnalle. Örkkien armeija oli täydellinen kaaos.
”Gyrot. Nyt olisi hyvä hetki kertoa örkeille miksi tänne ei kannata tulla.” Durin vitsaili hyökkäyskopterien piloteille. Lähes saman aikaisesti kaksi virtaviivaista helikopteria ilmestyi näköpiiriin. Ne Lensivät örkkien yli kylväen tuhoa monipiippuisilla tykeillään.
”Eteenpäin! Kohtaamme ne kasvoista kasvoihin.” Durin huusi vetäen ukkosvasaransa esiin. Koko ryhmä nousi asemistaan ottaen käsiinsä kirveitä sekä muita lähitaistelu aseita. He juoksivat kohti Hävityksen kokenutta örkki laumaa huutaen: ”Yksi paksukainen vastaa kymmentä vihreää!”

* * * *

En minä tälle nimeä keksinyt. Jotain sitä piti kirjoittaa fluffiksi minun 40k Kääpiöille(huom. Kääpiö kirjoitetaan isolla).

Kirjoitan jatkoa jos innostus riittää ja tarpeeksi kinutaan...

[Sopuli]

muutama iso-kirjain virhe. ai että squatteja oikein. tonne taisteluun meno suju mielestäni liian nopeasti ja olisit vähän kuvaillut enemmän ympäristöä. mutta jatkoa toivon, sillä vaihtelu kaarti tarinoista virkistää

[Scar-Veteran]

Hieno stroori. Tosin taistelu kohtauksesta olisin halunnut enemmän kuvailua. Tälläistä tosiaan näkee harvoin, siis 40k Kääpöiöstä meinaan. Mutta sitten jatkoa kirjoittelemaan, hopi hopi!
Tällä pätkelle voisin koulun arvosanana antaa: 9+

Scar-VEdit: Ai että! Sopuli ehti ensin![/i]

[Wolffer]

Oli kai eka squatti stoori täällä ja pikku lukemiseksi ihan kivaa
taistelu oli liian nopea tempoista ja kuvailua oli harmittavan vähän (paraskin puhuja minullekin valitetaan aina tästä)
mutta sitten Squats

[sir shadow]

Hyvä tarina se oli!!!!
Meneoppäs nyt kirjottamaan lisäää.