Doleg Rautahakun seikkailut-neljäs luku

[Illidan]

Neljäs luku






Suuri joukko kääpiöitä marssi ulos Karaz-a-Karakin porteista. Satojen kääpiöiden joukon jälkeen sitä seurasi toinen samanlainen. Ja siitä vielä useita muita. Kääpiöt jatkoivat marssimista suurten rautaporttie helähtäessä kiinni heidän takanaan. He marssivat. Ja marssivat. Marssi jatkui useita tunteja. He kulkivat pitkin hopeakaravaanireittiä pohjoista kohti aikeenaan kostaa örkeille verisesti siitä, että ne uskalsivat tulla Karaz-a-Karakiin. Tomua ja tuhkaa lojui maassa, ja myös-joskaan kukaan ei tiennyt miksi- örkinraatoja. He kulkivat pitkään, kunnes itse Gunbad tuli heidän eteensä. Gunbadin vuoren edustalla heitä odtti tyly yllätys. Siellä oli pelkkiä romahtaneita ja palaneita savuavia telttoja. Kääpiöt alkoivat kulkea hajanaisissa ryhmissä pitkin leiriä. He etsivät kaikkialta vihollisiaan, kunnes lopulta totesivat, että paikka oli autio, eikä siellä ollut yhtä ainoata örkkiä tapettavaksi. Doleg alkoi kuljeksia ympäri poltettua leiriä, itsekään tietämättä syytä siihen. Äkkiä hän kuuli kovaäänistä örkkien jutustelua. Doleg vetäytyi nopeasti palaneen teltan suojiin, kompastui, ryömi enemmän teltantapaisen sisään ja kuunteli. Örkkejä oli kolme.
"Hitto, ne samperin rotankuvatukset saamari sais saada oikeen kunnolla turpiinsa!" yksi ärjyi. " No ei ihme etkö sä ollenkaan tullut ajatelleeks et mehän oitais voitu saada puukosta selkään hetkenä minä hyvänsä!" örisi toinen takaisin. "Nyt helkutti pidätte sen turpanne kiinni, vai haluutteko te, että ne haisevat kääpiöt löytää meijät, hä? Kyllä ne sen verran yllätty tästä nii kyllä voit uskoo, et ne tulee ja kaivaa meiltä sisukset ulos, ja haluutteko te sellasta? Jos haluutte nii menkää mun puolesta ja hitto kuolkaa tonne saamari!" sanoi kolmas örkki viitaten leirin siihen päähän, missä kääpiöt olivat. Örkit jatkoivat löntystelyään kohti vuorta. Doleg nousi pystyyn niin hiljaa kuin vain saattoi ja hiipi örkkien perään. Kovin pitkälle hän ei päässyt, sillä äkkiä rautainen koura tarttui häneen ja veti hänet syrjään. Se raahasi häntä jonkin matkaa leirin ulkopuolelle, ja käänsi hänet sitten ympäri.

Dolegilta kesti hetken tajuta, minkä edessä hän seisoi. Lopulta, kun hän ymmärsi katsoa ylöspäin, hän tajusi, että se oli jätti. Dolegista tuntui, että se oli tullut örkkien mukana, ja jostakin syystä se oli säästynyt teurastukselta. Äkkiä Dolegista tuntui kummalta, että miten tuollaisen ruhon kanssa voi piiloutua, mutta kovin pitkälle ei hän pohdiskeluissaan edennyt, sillä jätti otti hänen leukansa murskaavaan otteeseen ja murisi jotakin kummallista omalla kielellään, mutta äänensävystä Doleg päätteli, että se kysyi, missä rotat olivat. Hän örisi jotakin ainakin omasta mielestään epäselvää ja osoitteli taakse, muiden kääpiöiden joukkoon. Jätti näytti ymmärtävän joka tapauksessa hänen kummaa jorinaansa. Se ensin osoitti sinne, minne Dolegkin, ja sitten se rutisti otettaan Dolegin leuasta (Hän arveli sen hetkenä minä hyvänsä raksahtavan sirpaleiksi) ja katsoi kysyvästi tähän. Doleg nyökkäili ja jätti hellitti otteensa, nostikin sensijaan hänet ryysyistä ilmaan ja alkoi äristä jotakin. Doleg rimpuili ja potki ja jätti ärisi entistä kovemmin. Siten Doleg nosti hakkunsa ja jätti lopetti ärinän. Sen pienissä siansilmissä vilahti pieni häivä pelkoa. " No tuo on jo parempi", murahti Doleg ja huokaisi helpotuksesta yhä heristellen hakkuaan. Liian aikaisin. Sitten jätti ymmärsi tilanteen ja viskasi hänet korkealle ilmaan kauemmas itsestään. Doleg rysähti maahan ja älähti kivusta. Hän nousi kuitenkin vavahdellen jaloilleen, haki pudonneen hakkunsa jätin vierestä ja löi tätä sillä lujaa sääreen.

Hän perääntyi kauemmas jätistä ja katseli hieman jo pelokkaana jätin valtavaa nuijaa, jonka se oli juuri nostanut maasta. Se heilui ilmassa kuin haaskalintu, joka väijyy saalistaan. Sitten jätti löi. Doleg oli jo hypännyt kauemmas ja jätin isku osui täydellä voimallaan maahan. Isoja lohkareita lenteli sinne tänne ja yhä hän perääntyi. Jätin maahan aiheuttaman valtavan pölypilven turvin hän alkoi pinkoa pakoon. Kuin ihmeen kaupalla hän oli jo hetken päästä leirillä. Hän säntäsi yhden teltan suojiin ja toivoi hartaasti, ettei jätti huomaisi häntä. Toisin kävi. Jätti löi valtavalla voimalla Dolegin viereen ja suuria maankappaleita sinkoili pitkin ja poikin ja Doleg nousi ylös huohottaen ja ärähti:" Ei tällaista elämää normaalilla kääpiöllä pitäisi olla!" Sitten hän taas alkoi juosta pienillä jaloillaan kohti sitä paikkaa, missä muiden kääpiöiden pitäisi olla. Jätti karjui korviahuumaavasti ja alkoi sekin juosta, huomattavasti nopeammin kuin Doleg. Hän juoksi. Ja juoksi. Hän alkoi olla leirin länsipuolella. Muiden kääpiöiden pitäisi näkyä jo. Vielä vähän edemmäs. Vielä vähän... Jätti suuntasi tappavan voimakkaan iskun Dolegiin ja tämä loikkasi eteenpäin ja liukui mahallaan noin metrin verran eteenpäin maata pitkin. Hän nousi jälleen ylös ja hyppäsi väistäen jätin iskun. Hän alkoi taas rynnätä eteenpäin. Sitten hän osui äkkiä sille aukiontapaiselle missä muut kääpiöt olivat. Tai olivat olleet.

Ketään ei ollut siellä. Ei ketään. Valtavan huojennuksen tunteen sijasta häneen hyökyi hirvittävä kauhu. Hän oli aivan yksin jätin armoilla. Jätti löi. Doleg väisti aivan viime tingassa. Hän alkoi katsella ympärilleen, siinä toivossa että läheltä löytyisi varsijousi, heittokirves tai jokin. Sillä nyt hän ymmärsi, ettei loputon pakeneminen jätiltä hyödyttäisi mitään. Niinpä hänen oli yritettävä tappaa tai tainnuttaa se. Sitten hän huomasi oudonnäköisen kirveen muutaman metrin päässä jätistä sen vasemmalla puolella. Hän alkoi karjua kovaan ääneen ja jätti suuttui (Jos mahdollista) entistä enemmän. Se suuntasi iskun Dolegiin. Tällä kertaa ei hänellä käynyt yhtä hyvä tuuri kuin aiemmin. Isku osui aivan Dolegin jalkojen juureen ja tämä sinkoutui kovalla vauhdilla ilmaan poispäin kirveestä. Kun hän mätkähti maahan, hän tunsi sairaalloisen kivun polttavan oikeaa kyynärpäätään. Hän nousi ylös oikeaan käsivarteensa tukeutuen kivusta piittaamatta. Doleg katsoi jättiä suoraan silmiin. Se hämmentyi moisesta urheudesta ja Doleg käytti tilaisuutta jälleen hyväkseen ja säntäsi kohti kirvestä. Hän sai sen käsiinsä ja kääntyi jättiin päin. Salamannopeasti hän viskaisi kirveen sen kurkkua kohti. Se osui. Jätti kaatui. Kirves törrötti hullunkurisesti sen kaulassa. Doleg pyrähti juoksuun. Hengästyneenä hän otti kirveen jätin kurkusta ja löi. Veri tirskahti ja Doleg löi taas. Nyt hänen päälleen suihkusi todella iso virta verta. Hän perääntyi veren tieltä.Hetken hän tuijotti hengästyneenä kuollutta jättiä. Sitten, kun hänen henkensä oli tasaantunut, hän alkoi kävellä ripein askelin länttä kohti. Hän nimittäin uskoi, että muut olivat lähteneet takaisin Karaz-a-Karakia kohti. Hyvällä vauhdilla Doleg saavuttaisi heidät noin päivässä. Mutta niin kauan ei hänen tarvinnut odottaa.

Hän kuuli kovaa mellakkaa parinsadan metrin päästä. Se kuului pienen kukkulan takaa. Mäki oli pieni, mutta ei niin pieni, että sen taakse olisi nähnyt. Doleg kiihdytti askeliaan, siinä toivossa, että että löytäisi muut ennen kuin oletti. Juostessaan Dolegin mieleen kuitenkin juolahti, että kyseessä olisi normaali tappelu Rottien ja Örkkien kesken. Häntä mietitytti juostessaan, miksi rotat olivat pettäneet örkit, ja tuli tulokseen, että rotat, tai niinkuin muut kansat niitä kutsuivat, Skaven, olivat pettäneet örkit ja tehneet, niinkuin tavallista, suuren yksityisarmeijan ja yrittävät jälleen vallata maailman, usemmiten nämä yritykset kuitenkin pysähtyivät yhteen tai kahteen kääpiölinnoitukseen, eli tuskin tästäkään tulisi yhtään mitään. Ehkä... Mäen takana oli kuitenkin pystyssä kova tappelu kääpiöiden ja rottien kesken. Hän säntäsi taisteluun tappomielellä ja vihollisentappohuuma päässään. Hän oli hetken päästä tappanut jo yli kymmenen rottaa. Mutta silti rottia oli liikaa, kääpiöitä kuoli ja rotat alkoivat päästä voitolle. Ne tappoivat useita kääpiöitä ja hetken päästä kääpiöitä oli enää jäljellä muutama sata. Kääpiöt tappoivat paljon rottia, mutta silti ne olivat ylivoimaisia. Sitten kuului kova torven toitahdus. Doleg käänsi päänsä ääntä kohti, ja näki elämänsä helpottavimman näyn, suuri joukko kääpiöitä kääpiöitä marssi taisteluun. Kukaan ei tiennyt, mistä he olivat saaneet vihiä tappelusta, mutta kuitenkin joka ikinen kääpiö oli helpottunut, kun näki lisävoimat. Mutta eniten kunkin huomiota kiinnitti lisävoimien johtaja; itse suuri Thorek Ironbrow, kääpiöiden suuri Riimuherra, loitsija joka sai suuria kääpiöille epätavallisia loitsuja tehtyä.

Doleg löi hakullaan kolmannenkymmenennenkolmannen rotan kuoliaaksi. Sitten hän lönkytteli Thorekin luo, ja tervehti tätä hänen lyötyä yhden rotan kuoliaaksi Dolegin nenän edestä. " No tervepä terve!" vastasi Thorek. "Miten ihmeessä te saitte tietää, että me tarvitsimme apua?" kysyi Doleg mojauttaessaan yhden rotan pään hajalle. "No emehämme tienneet tästä koko asiasta yhtään mitään, meidät oltiin vain kirjeessä pyydetty apuun Karaz-a-Karakin puolustusta ja vastaiskuja varten. Matkalla pohjoisesta Karaz-a-Karakiin me huomasimme Gunbadin vuoren rinteellä, että täällä on jos jonkinmoinen kahakka pystyssä. Niinpä me päätimme tulla tänne ja huomasimme tulleemme juuri oikeaan aikaan", sanoi Thorek ja hakkasi taas yhden rotan kuoliaaksi. Doleg nyökkäsi ja tappoi neljänkymmenennen rottansa. Noin tunnin kuluttua oli taistelu oli kuitenkin taas kääntynyt rottien eduksi. Niitä oli selvästi ollut alun perin yli viisisataatuhatta. Silti niitä oli liikaa. Thorek lausui loitsuja niin nopeasti kuin pystyi. Lopulta, kun kääpiöitä oli jäljellä enää muutama tuhat, otti Doleg loitsukirjan Thorekin käsistä ja alkoi kuumeisesti etsiä tilanteeseen sopivia riimuja. Mutta mitään ei löytynyt. Ei mitään. Kääpiöt taistelivat raivokkaina, ja rottia kuoli koko ajan, mutta silti ne eivät tuntuneet vähenevän. Lopulta Doleg löysi oudon riimun, se oli kirjoitettu selvästi vapisevin käsin. Hän ojensi kirjan Thorekille kirjan joka selvensi sanat: "Tämä riimu on minun luultavasti viimeisin keksimäni. Jos kukaan ikinä näkee tämän riimun, käyttäkää sitä vasta äärimmäisessä hädässä, älkää miloinkaan muulloin, sillä tämä loitsu on oudoin ikinä tekemäni, en ole varma mitä se tekee, mutta jos todellakin tarvitset apua, käytä tätä." Sitten Thorek lausui sen. Aluksi ei tapahtunut mitään. Sitten taivas muuttui mustaksi, ja Doleg yritti huutaa, mutta hän ei kyennyt. Kaikki pimeni ja Doleg tunsi pyörivänsä. Kaikki muuttui kammottavaksi eikä hän enää tuntenut mitään...

[Aco]

Tuota noin.. Aika epäselvä paikoitellen ja tarinat ovat olleetkin vain yhtä mättöä, jotain juonen hitusta löysin, mutta kunnollinenkin olisi oikein hyvä, ellei parempi. Kuvailua pitäisi lisätä aika paljonkin, ja muutenkin kokonaisuus ei toimi.

7+

[Rune]

Epäselvyys haittasi kieltämättä tätä, ja muutama hieman outo kohtaus. Esimerkiksi se jättiläinen. Minkä ihmeen takia olit laittanut sen jättiläisen siihen? Myös se, että jättiläinen ei saanut juoksevaa kääpiötä kiinni (virallisen fluffin mukaanhan kääpiö olisi aaaaika pieni osa jättiläisen kokopituudesta) jonkun kaupungin läpi juostessa, tuntui monen muunkin tapahtuman kohdalla lähemmäs naurettavalta. Jotenka epärealistisuus vaivasi myös kokonaisuutta. Vähän epäilytti myös se 'viisisataatuhatta skavenia'. En oikein tiedä, periaatteessa homma toimi, mutta kun selkeytät vähän juonta, ja teet siitä jonkinlaisen kartan, millaisen tahdot juonesta kokonaisuudessaan (mieti vähän tarinoiden lopullista päämäärää) niin hommaan tulee paljon enemmän mieltä. Tämä kun on nyt vähän sellaista, että tapahtumat tapahtuvat vähän mtien sattuu, eikä mikään tuppaa liittymään mihinkään. Pienellä juonikaaviolla parantaisit tarinoiden tasoa aika paljon.

[Illidan]

jouuu... No suoraan sanoen kirjoitin suurimman osan tätä tarinaa puoliunessa kello kolmelta aamulla, että epäselvyyttä en ihmettele... Ja siis juoni kokonaisuudessaan... No ajattelin juuri, että ensi osassa(millaista arvostelua SE mahtaa sitten saada) pistäisin koko homman uusiksi, poistaisin epäselvyyksiä JA mättöä...

[Flik]

tota noi.... Tää on kans semmone 7½..... Pituus oli nyt kohdallaa..... tosin huomasin että kohtausta jossa Jätti jahtasi dolegia, oli pitkitetty vähän liikaa... Ja muutenkin Jätti oli vähän turha.. (Et kuvaillut sitä lainkaan!) Jätit lopun aika jännään paikkaan joten jatkappa siitä! =).. Mielestäni parhaat osat on kuitenkin 1 ja 2 osa.

[Illidan]

No jaa. Ne kaksi ensimmäistä osaa oli kirjoitettu puhtaan inspiksen varassa, että voipi johtua siitä. Juu ja huomasin itsekin, etten ollut kuvaillut LAINKAAN jättiä. Viides osa on, ihan tiedoksesi, WIP