Aiemmat osat:
1/3 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=25669
1½/3 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=25758
Tälläinen tarina, sanokaa mitä mieleen tulee ja rakentava palaute on todella tärkeää. (eli negatiivisia asioita todellakin saa sanoa)
On kulunut noin neljätuntia siitä kun päällikkö Ghorst Htravinsk antoi määräyksen Utrotanille ja Dördakselle hyökätä kaupunkiin lännestä ja etelästä, kun hän itse iskisi suurimmalla voimalla koillisesta. Hän oli myös laskenut sen varaan, että jos jompikumpi pettäisi hänet, sen vuoksi hän oli tarkkaan miettinyt mitä joukkoja hän heille antaisi. Kohta heidän joukkonsa olisivat kiertäneet kaupungin ja aloittaisivat hyökkäyksen.
Nahkatakkiin ja suuriin aurinkolaseihin sonnustautunut pikku gretsin rientää Ghorstin komentoteltan luo moottoripyörällään niin että nenärengas heiluu.
“Possi! Possi!” Kimittää tämä pieni olento. “Whä?” Ärähtää kesken mietteiden häiritty sotapäällikkö. “Horisontis pöräijöi joukoittai tankkei!” Jatkaa panikoiva vartija.
Ghorst kavahtaa pystyyn ja etsii sotkuiselta pöydältä kiikareita, siinä lentelee karttoja ja karttuja, pääkalloja sekä pommeja. Kädet täristen ja sadatellen katsoo Htaravinsk taivaanrantaa ja toden totta, siellä näkyy kymmeniä mustia pisteitä. “Mä laski ainaki viisikymmentä!” Kiljuu gretsin kauhistuneena ja käsiään levitellen.
“WOOOaaargggggghhhhh!!!” Noituu Ghorst ja viskaa kiikarit jalkoihinsa. Sitten hän potkaisee onnetonta vartiaa mahaan, tämä lentää pyöränsä ohjaustankoon ja jää roikkumaan takistaan siihen.
“Nobzit! Startatkaa atakki välittömäst!”
** ****
Erno Rotakainen oli johtotankin, Leman Russ Conquererorin tornissa katsellen tulevaa taistelutannerta, hän katsoi komentamaansa tukijoukkoa, tässä oli tankkeja niin paljon, että kun ylitettiin louhikko, jäi jälkeen perunapelto. Harmaa massa oli ajanut täydellä teholla eivätkä teknopapit olleet enää olleenkaan varmoja, kestäisikö nämä tätä matkaa.
Erno Rotakainen oli Armageddonin veteraani, siksi hänet oli komennettu johtamaan tätä joukkoa. Hän oli pitkän huiskea ja luiseva, hänen oikeassa silmässään oli monokkeli ja hän oli pukeutunut huopaiseen kauhtanaan jossa oli monia hänen kunniamerkkejään. Muunmoassa Macharian risti. Kädessään hän piti lippua, siihen oli kirjattu peitsa, sekä monia kunniakkaita voittoja. Päässään hänellä oli komentajan koppalakki.
Radiosta kyseltiin tietoja. Rotakainen otti mikrofonin ja virkkoi “Näen taistelulinnakkeita, taisteluvaunuja ja lukemattomasti jalkaväkeä, he ovat jakautuneet kahteen osastoon, toinen on ilmeisesti lähestymässä asemiinsa ja toinen vielä passissa.”
Vaikka Rotakainen oli kokenut veteraani ei hän osannut arvata, että Ghorst olisi jaannut joukkonsa kolmeen osaan. Hän oli taistellut vain normaaleja örkkejä vastaan.
“Pääjoukko lähtee liikkeeseen!” Hän ärähti äkkiä yleisradioon. “Saamme radioyhteyden Eversti Kankkuseen vasta tunnin kuluttua.” Kankkusen psyykkeri oli nimittäin ainoa joka oli saanut näin pitkälle lähetettyä hätäviestin, eikä heidän psyykkerit pystyneet keskittämään tässä melussa ja tärinässä.
**** **
Jolle Karhusen johtama laivue jyristää kohti kaupunkia melkein kaksinkertaisella äänennopeudella, saaden kohta komennon laskeutua sadan metrin korkeuteen, säikäyttäen paimenen ja tämän lampaat joilla ei ole aavistustakaan sodan myllerryksestä lähialueillaan.
“Vihollisella on moninkertainen määrä lentokoneita, luulen että voisi olla järkevää jos nousemme hävittäjillä pilviin jo odottamme kunnes örkit hyökkäävät kimppuunne jolloin hyökkäämme niiden kimppuun ylhäältä.” Karhunen sanoi radioon.
“Tarkoitatko että olisimme maalitauluina?!” Kiljahti Marauder tuhoajan ohjaaja kyseenalaistavasti.
“Tuota, kyllä, mutta onneksi se ei ollut pyyntö vaan määräys.” Sanoi Karhunen radioon, jonka jälkeen kiihdytti vauhdin hurjaan 2400 kilometriin tunnissa yhdeksän muuta hävittäjää perässään jättäen Marauderit alas.
** **
“Hei jörkat tsiiigatkaaa mitä meitsi findasi!” Ölisi eräs kaupunkiin ehtinyt soturiörkki pukien päälleen nahkatakkia, jörkat vastasi tälle laivastolle suunnilleen samaa, mitä ihmisille vastaa sanat “jätkä” tai “kundi”. Vastaukseksi hän sai yllättynyttä röhkimistä.
“Teil ei oookkaaa tämmösii!” Huusi tämä, nyt hänellä oli jo silmillään suuret mustat aurinkolasit ja vyötti itseään parhaillaan hienoon vyöhön, jossa oli koristeena metallisia kolmioita.
“Mistä sää tollaset stoulasit? Sä'ä outk kui pläkörk!” Tämä sakki oli kadulla jolle oli romahtanut paljon suuria lohkareita joiden päällä nämä kolmisen kymmentä vihernahkaa tasapainoilivat.
“No sehä o i'a raitti jutska! Tuol o letterheeveni!” Örisi tämä niin innoissaan, että kuola valui torahampaiden välistä, ja osoitti slugallaan kohti särkynyttä näyteikkunaa.
*** *
Ehkäpä kilometrin päässä pureskeli hermostuneesti hampaitaan Heli, hänen harmaa huopakauhtana on jo aivan ryvettynyt pölystä ja kurasta. Lisäksi ajoittaiset räntäkuurot pitävät kaikki puolustajat märkinä.
“Örkki!” Huusi eräs sotilas noin kymmenen metrin päästä hänestä. He olivat kasanneet kadulle barrikadin jonka takana he kyyristelivät. Kaukaisuudessa pieni kyssäselkäinen olento kipitti takaisin rauniotalon taa puristaen shootaansa. Kuului matalia “woooUUUU” ääniä kun viimeisetkin energiakennot ladattiin ja vaimea “klik” kun nämä iskettiin kiinni kivääriin. Rauniossa heidän edessään kaikui vaimeana röhkiminen.
Siellä täällä suuhun iskettiin tärisevin käsin tupakka, monet pureskelivat kynsiään, joku lauloi hymniä.
“WAAAAGGGGHHHH!!”
Heli suuntasi pistoolinsa kohti ääntä.
“Älä helvetti käytä autoa, ota laas.” Kirosi viereinen sotilas ja heitti selästään ylimääräisen kiväärin Helille.
“WAAAAggggHHHH!”
He näkivät arviolta kuusikymmentä vihernahkaa jotka rynnäköivät heitä kohti.
“Perkele! Shuuta boisseja!”
“Laassaatkaa ne! Tulta!” Käsky oli turha, sillä aseet eivät vielä yltäneet. Vain kolme raskasta poltteria heidän takanaan ampuivat sarjatulta. Onneksi örkeillä ei ollut muutakuin aseita, joita he itse kutsuivat “shootiksi” eivätkä ne yltäneet vielä. Kersantti Härkäsen kurkkua kouristi, hän oli nähnyt kaitafilmiä vastaavien yksikköjen hyökkäyksestä Qruusundissa, kaikkien olisi pysyttävä tiukasti suojassa tai he kuolisivat varmasti.
“Komissaareja tänne!” Hän huusi.
Örkit linnoittautuivat vastakkaiseen taloon, vanhaan supermarkettiin, sieltä kuului riemun kiljahduksia, kun joku löysi jotakin todella kivaa. Poltterit sylkivät vasamoiksi kutsuttuja ohjuksia markettiin saamatta mitään aikaan.
Komissaarit hölkkäsivät paikalle, toinen poltti rauhallisesti piippua ja toinen miltei hymyili, rauhallisia olivat taistelun temmellyksessä, nuo Terraxin perkeleet!
“Kaikkien on eh-tot-to-masti oltava tiukasti suojassa, muuten nuo tekevät teistä jauhelihaa.” Härkänen antoi komenon ja varoituksen.
“Hyvä, onkin nälkä.” Joku humoristinen veisteli.
Härkänen katsoi komissaareja.
“Herrat Simonen ja Kertola katsovat peräänne, ja seuraava hupiveikko teloitetaan kysymymättä.”
Simonen hymyili saakuli piippu suussaan ja leikitteli poltterillaan.
Jännitys laski hetkeksi, mutta kohta aloittivat örkit taas hyökkäyksen, nyt oikean!
“Kyssät tulloo!”
Örkit hyppäsivät ikkunoista ulos vihreänä massana talloen maahan langenneen kyltin “Antin tavaratalo” Vasamat niittivät maahan joitain hyökkääjiä, mutta se ei vauhtia hiljentänyt, nyt avasivat örkit tulen! Ruosteiset aseet sylkivät tulta ja rautaa kaartilaisten kyyritellessä murenevien lohkareitten takana. Aseet kimpoilivat betonista vou vou vou tai vihelsivät päiden yli
“Tulta! Tulta!” Huusi Härkänen, otti suojaa betonirenkaasta ja ampui poltterillaan kohti ensimmäistä örkkiä. Pieni ohjus räjähti tämän vatsasaan ja onneton vihernahka lennähti raajat levällään taaksepäin ilman keskiruumista. Helin sydän takoi kuin päästäkseen pois rinnasta, hänen täytyi tosissaan pistää itsensä liikkeeseen, sillä pelko oli kuin halvaannuttanut hänet. Karkeasti hän tähtäsi kohti örkkejä ja painoi liipasimesta. Whiziip! Hänen sormensa paksuinen laserjuova syöksyi kohti rynnököiviä örkkejä ja kai kaatoikin jonkun! Sitä ei tosin osannut sanoa koska samalle alueelle ampui lähes satakunta kaartilaista. Hän oli iloinen ettei siinä ollut lainkaan rekyyliä, miten edes olisi voinut?
“WAAAAGHHHH!” Huusivat heidän vihollisensa niittäen kuolemaa kaartilaisten joukkoon. Karkeasti joka kolmas oli revennyt (Örkkien luodit repivät uhrinsa hajalle johtuen siitä, että useimpien luotien kärki oli veitsellä halkaistu siten, että se leviää uhrinsa sisällä) onneksi heidän takanaan ryömi satoja sotilaita auttamaan.
“Upseeri Aho! Koukatkaa örkkien selustaan kirjaston takaa!” Vastaavana komentajana toimiva upseeri Lappalainen huusi.
Tämä teki kotkan merkin ja komensi viisikymmen päisen platoonansa matkaan.
“Siunausta!” Lappalainen sanoi.
Örkit olivat myös jääneet asemiin lohkareiden väliin ja tulittivat barrikadia kohti, niin kova oli tulitus, että kulmikkaat lohkareet olivat jo miltei pyöreitä!
Luutnantti Aho juoksee ikkunatonta kirjaston seinää pitkin perässään hänen uskollisesti keisaria palvovat urhot. Hän painautuu seinää vasten, kurkistaa nurkan yli ja rytää matkaan ensimmäisenä välittämättä vaarasta! Oikea kaartilaisen esikuva ja urhea taistelija, ei hän suotta ole luutnantti.
Heli huohotti pitemminkin helpotuksesta kuin uupumuksesta, hän oli selvinnyt vaikka monet eivät, johtuiko vain hänen pelkuruudesta? Hän pohti häpeillen. Hän kokosi itsensä, heittäyttyi barrikadille ja ampui kaksi kutia ja hyppäsi taas suojaan juuri kun luodit alkoivat ropista paikkaan jossa hän oli ollut.
Hän muisteli suttuisia filmejä joita oli nähnyt taistelusta juoksuhaudoista, hän ryömi muutaman metrin ja nousi taas vallille, ampuessaan hän näki, että Ahon ryhmä oli aloittanut tulituksen ja vihernahat olivat joutuneet ristituleen. Kokeneet ketkut kuitenkin suuntasivat tulensa hyökkääjiin joutumatta paniikkiin. Nyt saivat he tilaisuuden ampua, ja örkit saivat sivuillensa tuta laaskiväärin voimasta. Kesti joitain ikuisuuksilta tuntuvia minuutteja kunnes örkit olivat kaatuneet. Luutnantti Aho oli ihmeen kaupalla selvinnyt, vastaus hänen rukouksiin. Heli näki hänen hoippuvan hahmon tarttuvan örkin saastaiseen kirveeseen tai “choppaan” ja lyövän kaatuneelta pään poikki. Hän tarttui tämän lettiin ja heilutti voitonmerkkiään hitaasti laajassa kaaressa. Helikin yhtyi riemuvirteen kauniilla lauluäänellään. Laulu vain yltyi kun laivue maraudereita ylitti heidät ja tiputtivat muutamia pommeja muutaman kilometrin päähän heistä.
** **
Jolle Karhunen lensi ylösalaisin salamahävittäjällään ja laskeutui varovasti pilviverhon alle, hän näki, etteivät pommittajat olleet vielä joutuneet hyökkäyksen kohteeksi, hän tosin olisi kuullut sen radiosta. Hän nousi taas pilveen muttei oikaissut konettaan, siinä näet oli penkin alla gravitaatiolaite, kuten kaikissa imperiumin lentokoneissa.
Kesti ehkä kaksikymmentä minuuttia, kartasta he tiesivät, että olivat yhä kaupungin yllä, kun pilviverho äkkiä repesi, he näkivät koko suuren kaupungin ja pommittajia lähenevät örkkien lentokoneet, Jolle näki myös kaikki kolme armeijakuntaa. Hän mutisi kauhuissaan syöksyessään örkkien kimppuun: “Kautta keisarin, tuo kaupunki on tuomittu!”
*** *
"Mitä IH-MET-TÄ? Karjaisi Tankkikomppanian komentaja Erno Rotakainen radioon.
******
Hitaasti Eversti-Kuvernööri Kankkunen laski Vox-radion luurin, veti syvään henkeä ja käski operaattoria tekemään yleislähetyksen. Vielä kerran hän hengitti syvään ennekuin virkkoi radioon:
“Hyvät ihmiset, rakkaat taistelutoverit, tässä puhuu Eversti-kuvernööri Kankkunen, örkit ahdistavat meitä kolmelta suunnalta, lännestä, etelästä ja koillisesta, rukoilkaa ihmettä, sillä se ei ehkä riitä. Lisää tietoja seuraa pian. Loppu”
St.Levain örkkiinvaasio 2/3
St.Levain örkkiinvaasio 2/3
I'm back.
-
Lunatic^
muutaman kirjotus virheen bongasin, mutta se ei menoa haitannu, mutta muutit välillä imperfektistä preesenssiin ja toisin päin se oli isoin häiritsevä tekijä. en pysty sanoin kuvailemaan, sitä, kuinka sisälläni herää kiinnostus jatko-osaa varten. odotan verenmaku suussa 
seuraavaa osaa ja jos sitä ei tule pian on perässäsi chopalla riehuva mielipuolinen murhaaja.
ps. örkkien puhe oli sairaan hyvää!!
seuraavaa osaa ja jos sitä ei tule pian on perässäsi chopalla riehuva mielipuolinen murhaaja.ps. örkkien puhe oli sairaan hyvää!!
-HPVäitän et Samu voitti vaan siks et se osaa pelaa, on ollu WTC:s ja on mukava tyyppi
Siis tämä oli ylivoimaisesti tähän mennessä paras! Muutama hauska juttu: "lensi jalat levällään ilman keskiruumista" tuo nauratti minua kivasti. mutta aivan mahtavaa työtä jatka samaan malliin niin hyvää tulee.. Kouluarvosanaksi antaisin henkilökohtaisesti 9 ½
Aivan mahtava maanmainio tarina lisää tällästä.. *jää hullaantuneena odottamaan seuraavaa osaa*
Aivan mahtava maanmainio tarina lisää tällästä.. *jää hullaantuneena odottamaan seuraavaa osaa*
Lyhyesti ja ytimekkäästi: WAAAGH!
OT: No hyvä! Ai siis innostuit örkeistä, no sepä hauska!ornatkur kirjoitti:JOS... Mutta vuoksesi yritän kiirehtiä, örkkiarmeija saa odottaa... (en suinkaan innostunut örkeistä)
Pitää itsekin kokeilla tehä jotain tarinaa, missä on jotain armeijaa ja sit innostuisin niihin.. No jaa.. justhan mä vasta aloitin örkit..
Ai niin unohdin varmaan mainita: Antin tavaratalon tosta.. onko Antilla sellainen!?
Lyhyesti ja ytimekkäästi: WAAAGH!