Luovuttamisesta

[Sopuli]

itse en koskaan luovuta kerrankin kun pelasin space wolveseja ja ig:tä vastaan meet grinderin puolustajana. niin menetin kahessa vuorosssa necron armeijastani kaikki 6 destroyeriä ja 2 ryhmää warruja ja kaikki scarabit, seuraavalla vuorolla menetin h.destron ja tombin ja loput warrut ja jäljelle jäänyt loordi joka katseli ihmeissään ympärille ja phase outtas. no kerran mikäs se skenu olikaan mutta hällä väliä mono liikku ekalla vourolla kantamallle ig armeijasta ja tuhosi kerralla lemanin, noin 20 kaartilaista ja sama tahti jatku seuraavalla vuorolla, kun loordi ja 26 warrua liitty pirskeisiin. oli kaveri jo luovutus mielessä

[Níght]

itse en ole luovuttanut, enkä tule (toivottavasti) luovuttamaan

[Mayhemia]

ei se luovuttaminen kannata tulee vaan huono mieli. Pelasin kaveria vastaan 1000pts matsi minulla oli kaikki vielä kentällä kun hällä oli VAIN skin priest, sitte se taikoi komeetan 2 nopalla irresistible forcella ja pamautti lähes KOKO armeijani maan sisään.(voitin kuitenkin minorilla)

Minusta on häpeällistä luovuttaa heti kun tappio nostaa ruman päänsä mutta kavereideni mielestä se on inhimillinen tapa lopettaa peli(???) no oke tylsäähän niillä on kun ovat hävinneet minulle joka ainoan pelaamansa pelin. Onneksi minulla on edes yksi kaveri jonka kanssa on tasaista pelata eikä kumpaakaan haittaa vaikka kuinka tulis turpaan.

HUOM!!! Peli on hauskimmillaan kun se on TASAISTA eikä kummallekaan tule edes mieleen luovuttaa. Mutta jos pelaa vain voitosta niin sanon suoraan:"vaihda peliä, jos olet tuommoinen luuseri"

[Lok'har]

meillä kaveriporukassa luovutetaan yleensä silloin kun edes jeesuksen kosketus ei voi pelastaa siis pelissä ei ole enää mitään muuta selvitettävää kuin se että kuinka kauan häviävä osapuoli voi sinnitellä ja kuinka paljon voimaa voittavan täytyy käyttää rymistelläkseen häviävän viimeisetkin figut pois pöydältä

luovutus on käytössä myös kaverihengen takia meitä on kolme kaveria jotka pelaa melkei koko ajan ja yksi joutuu aina istumaan ja kattomaan joten homma sujuu nopeammin kun häviäjä antaa vain periksi ja päästään aloittamaan uutta peliä saman tien eikä tarvitse odotella turhia

[Lunatic^]

Itselläni tuo pelaaminen on myös tylsää kun voitan aina. Pitäisi varmaan testata että kaverilla on 1500-1900 ja mulla 1000

[The Captain]

Itselläni tuo pelaaminen on myös tylsää kun voitan aina. Pitäisi varmaan testata että kaverilla on 1500-1900 ja mulla 1000 :D

Pitäisi varmaan testata kokeneempaa kaveria. Tule käymään Kouvolassa jonakin keskiviikkona (suosittelen rekisteröitymistä Peliporukat - Kouvola -osioon ja sopimaan pelin sitä kautta, FB-pöytämme on aika suosittu).

[verLoren]

Näin nopeasti ajatellen voittaminenhan on aika moraalitonta hommaa.... nauttia nyt toisen häviöstä. Minä henkilökohtaisesti en läheskään aina nauti voittamisesta, koska tiedän että vastapelaajalle tuli paha mieli asiasta. Ei voitto ole läheskään niin mukavaa silloin kun tulee murskavoitto, kuin silloin kun tulee tiukka peli.

Usein puhutaan että ihmiset eivät osaa hävitä. Mutta ei siinä kaikki. Pitäisi osata myös voittaa. Saattaa kuulostaa tyhmältä jos joku kieltäytyy pelaamasta jonkun kanssa vain koska tämä aina voittaa. Yleensä se johtuu siitä että voittaja nauraa räkäisesti kanssapelaajalleen ja haistattelee tämän huonosta tasosta.

Luulisi että häviäminen ja luovuttaminen kuuluvat samaan syssyyn, mutta näin ei ole. Tämä saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta miettikää, kumpi on oikeasti mukavampaa, häviäminen vai voittaminen. Ja miksi näin on.

Turnauksissa palkinto voi olla isokin summa rahaa, tai pokaali ja kunnia, joten voittamisesta nauttiminen on "sallittua". Kotipeleissä tämä asia on toisenlainen. Palkintona onkin hyvä mieli ja hauskuus, ja sen voivat voittaa kummatkin, jos vain osataan pelata, voittaa ja hävitä asiallisesti.

[Lunatic^]

Itselläni tuo pelaaminen on myös tylsää kun voitan aina. Pitäisi varmaan testata että kaverilla on 1500-1900 ja mulla 1000

Pitäisi varmaan testata kokeneempaa kaveria. Tule käymään Kouvolassa jonakin keskiviikkona (suosittelen rekisteröitymistä Peliporukat - Kouvola -osioon ja sopimaan pelin sitä kautta, FB-pöytämme on aika suosittu).

Nyt alkoi epäilyttää.. ei sinne uskalla tulla. Mutta katsotaan nyt...

[F-B]

verLoren puhuu täyttä asiaa.

Itse en ole ollut peleissäni kovinkaan voittoisa, mutta vastapelaajani ovat olleet kannustavia minua kohtaan ja se on auttanut.

Kyllähän voittajalle täytyy suoda voiton ilo.
Eikä voittamisesta iloitseminen kovinkaan usein ole häviäjän pilkkaamista...

[Guzlob]

40K-puolella taisin luovuttaa kerran kolmisen vuotta sitten. Kentältä jahdattiin perinteisen Rescuen hengessä objektiivia, jonka vastustajan Blood Angelit löysivät ensimmäisen kiven alta. Objektiivi lennätettiin piiloon metsän taakse maakellariin äärimmäiseen nurkkaan.

Toisella vuorolla lamppu syttyi, ja tajusin etten kuuden vuoron puitteissa fyysisesti pysty pääsemään objektin luokse, ellei ystävällinen verienkeli tule vastaan antamaan vauhtia. Ei ollut tulossa, joten luovutin. Olisihan sitä voinut "taistella katkeraan loppuun asti", ie. kävelyttää sataa taktista marinea puoli tuntia pitkin tyhjää kenttää. En sattuneesta syystä viitsinyt, enkä häpeä ratkaisuani.

Toista kertaa yhtä mahdotonta tilannetta ei ole vielä tullut vastaan, mutta luovuttanen jatkossakin ennemmin kuin haaskaan molempien pelaajien aikaa. FB:n puolella luovutus tulisi kyseeseen siinä vaiheessa kun massacretappiota ei voi enää keventää. Warhammerin tuuripeliluonteesta voi jaaritella, mutta mikään määrä kutosia ei riitä, jos tilanteen kääntäminen vaatisi esimerkiksi 20 khornesoturin korkkaamista itsensä nollatasolle miscastanneella rullakuskilla.

[Juzzi]

Tosiaan, ei noilla Blood Angeleilla ollut tuossa enää mahdollisuuksia ja tuskin heidän päällikkönsäkään olisi jatkanut tehtävää eteenpäin, vaan palannut takaisin tukikohtaan raportoimaan epäonnistuneesta missiosta.

Tuossa mielessä sallin luovuttamisen, kun ei ole enää mieltä pelata ja näkee suoraan mikä tulee olemaan pelin ratkaisu. Mutta mielestäni, jos on vielä (pieniäkin) mahdollisuuksia, ne pitäisi käyttää loppuun asti ja ajatella, että "teiänhän kuitenkin parhaani, seuraavalla kerralla sitten parempi tuuri"

[tneva82]

pitkin tyhjää kenttää. En sattuneesta syystä viitsinyt, enkä häpeä ratkaisuani.

Juh. Miksi jatkaa peliä jos ei ole mitään mahdollisuuksia voittaa eikä peli muutenkaan olisi olemaan kiva. Aloittaa mielluummin uuden pelin IMO hauska peli on parempi kuin väkisin puurtamista pelin läpi jota ei voi voittaa sen takia että vastustaja ei hyväksy lopettamista. Olenko väärässä vai eikö tätä pelata hauskan pidon vuoksi? Ei sen takia että saa vastustajaa saa nöyryttää kun hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia enään.

[Rosvosektori]

Juuri tuossa pelasin kaverin 'Nidejä vastaan. Pelattiin 2 vuoroa ja olin tappanut kaverilta noin 14 gaunttia, yhden tyrant guardin, 8 gargoyleä ja 3 warrioria, juuri kun kaveri oli pääsemässä seuraavalla vuorolla (kaverini aloitti pelin) melkein koko gaunttimassallaan päälle, niin hän suuttui ja luovutti vedoten huonoon noppatuuriin. Pelin koko oli 1000pts ja itse pelasin Witchhunttereilla (proxy), kaverilla oli vielä jäljellä kovimmat tappomasiinat (lue: Hive tyrant ja carnifex). Itseltäni ei tosin ollut kuollut kuin vasta 2 ryhmää stormtroopereita mutta oli se melko kohtuutonta noin vain lopettaa parin vuoron päästä, olisi siinä ollut vielä hyvätkin mahdollisuudet voittaa. Kyllä nyt ottaa päähän kun ei edes loppuun asti saatu pelattua. Tai olisihan kaverini voinut edes ottaa mahdollisimman paljon mukaan jos tilanne näytti muka niin toivottomalta.
Jos kaverini tätä lukee, toivottavasti edes jotain oppisi kuinka inhottavaa vastapelaajalle on luovuttaminen pelin alussa. Tuskin hän olisi itsekkään siitä pitänyt jos minä olisin luovuttanut heti kun häviölle joudun.
Eli pointtina tässä on se, että en pidä luovuttamisesta pelin alkuvaiheessa, enkä kylläkään missään vaiheessa peliä, ellei lopputulos ole jo itsestään selvä. Myönnän, olen kyllä itsekkin luovuttanut pari kertaa, mutta en koskaan pelin alkuvaiheessa. Miehekkäästi loppuun asti niin pelaamisen pitäisi myös olla hauskempaa.

[Kontu]

Kerran kun pelasin kaveriani vastaan mun kaikki joukot 2000 pisteen pelis oli kuollut paitsi kaksi kymmenen vahvuista beast herd ryhmää jäljellä jotka tappoivat lähes 800 pistettä vaikka kaveril oli jo sitä enne 1700 pistettä viel jäljellä. Eli kannattaa yrittää epätoivoisillakin ryhmilläkin jos ei oo muuta jäljellä.

[Ruoska]

Jees, vaikka mitä voi sattua joten ihan herkästi ei kannata luovuttaa. Oikeastaan me on pistetty pelejä poikki vain yhteisestä päätöksestä ("tää skenu ei lopu koskaan!" tai toisen satavarma voitto/häviö). Jos peli alkaa hullulla pullalla niin yleensä se munkki loppuu siihen ja loppua kohden vihollinen ottaa ohjat ;-)

Ja siis tosiaan mitä vaan voi sattua, ammuin lauantaina stegan giant bow:lla high elf lordin dragonin selästä =) "Nuoli osuu, jahas ihan lordiin vielä, ja woundaa, no kolme woundiakin, ai kämmäsit sun wardinkin?" =D

[Zarec]

juuh meillä ei kyllä yleensä noita luovutus tapahtumii tuu vaan yleensä sillon jos porukka on samaa mielta ja ei jaksa pelata peliä loppuun tai muuten vaan kaikki kokee itsensä turhautuneeksi ja haluaa lopettaa.

[Höpsönassukka]

jaa a..... (tykkään niiiiin paljon aloittaa tekstin noin ) onpa näitä luovutuksia joskus sattunut ,mutta itse olen yrittänyt olla luovuttamatta mutta kyllähän sitä joskus sattuu kun on aivan toivottomassa tilanteessa esim. ''yks warru ryhmä jäljellä ja toisella ainaski kaks kolmasosaa omasta armeijastaan jäljellä''


Muistui muuten mieleeni tälläinen peli: pelasin vampire counteilla almost all shooty emppiä vastaan kun olin vielä (jos mahdollista ) enemmän nyyppä kuin nyt ja menin ns. ''pyoliympyrä'' ansaan ja kaikki joukot paitsi yks necro kuollu. Luovutinko? EN! necro loi lurkkuja ympärille ns. ''nuolisuojaksi'' ja sinnitteli elossa vielä monta vuoroa (missfirejen ja huonojen osumisheittojen avulla) mutta sai sitten tykistä. No mitä jäi pelistä käteen? hemmetin isot naurut ja uus legenda ''necrosta joka sinnitteli elossa'' pitäis melkeen alkaa tekemään uutta special charrua, ''necro the everlivingistä''

[Ruoska]

j No mitä jäi pelistä käteen? hemmetin isot naurut ja uus legenda ''necrosta joka sinnitteli elossa''

Hehheh meillä on tää sama juttu, "Horses of Doom"! Eli hepat pistelee, tää käy joka kerta =) Jos chariotti tai cavalry ei chargekiekalla voita resulttia ja murra toista niin käy joka kerta niin että ainoot jotka jatkossa woundaa tai ylipäätänsä osuu mihkään on niiden hevoset.

Tää juttu tais lähtee siitä kun jotkut ihan kälyset skinkit tai jotain ruoski closiksessa empiren pistooliheppamiehiä, ja lopulta ne oli ne hepat jotka sai vaan woundin tai pari tehtyä =D

Edellisessä pelissä viime lauantaina ni helf chariotti jäi taisteluun chaos houndien kanssa...muutamien kierrosten jälkeen ne chariotin hevoset sai vihdoinkin tapettua ne koirat =D