Poissa porukasta 1 osa/prologi

[Frenzy]

Poissa porukasta, alkuosa



"Eespäin." pieni hahmo vinkaisi kolhiintuneeseen radiopuhelimeen. Olio oli kyyristynyt kukkulalle, suuren lohkareen taakse ja kurkisteli vaivihkaa sen yli mäen juurelle. Alla häämötti monttu, jonka pohjalle oli rakennettu repaleisista teltoista ja laudanpätkistä väliaikaisia asumuksia ja häkkejä. Useat nuotiot valaisivat leirin ja heittivät tummat varjot karkeahiekkaiseen maahan. Suurikokoiset silhuetit nuotiopaikkojen ympärillä näkyivät ylös kukkulallekin, ja piileskelevä olento tuijotti karjuvia ja murisevia hahmoja tiiviisti. Tämän toverit, muutama ruskeisiin ja mustiin vaatteenriekaleisiin sonnustautuneet hahmot hiippailivat mäkeä alas, hiljalleen matalana kulkien.
"Ootteko sielä jo?" kukkulan laelle jäänyt olio kuiskasi taas puhelimeensa.
"Älä hoputa." pelokas ääni tiuskaisi hiljaa toisesta päästä. "Vieresä on hulluna örkkejä."
Pienet varjot alhaalla kipittivät hiljaa lähimmälle teltalle ja katosivat äkkiä näkyvistä kankaanriekailein päällystetyn rakennuksen sisuksiin.
"Onks se sielä? Vannon et näin sen..."
"On, mut tosi korkeella, kurotan." Oli hetken hiljaista, vain örkkien meluaminen ja liekkien rätinä täytti montussa paikallaan seisovan ilman. Silloin räsähti. Örkit hypähtivät ylos persuksiltaan ja kiskaisivat suuret laatikkomaiset aseensa esiin.
"Ne saamarin pikkuvorot taas! Hemmetin kapinaorjat!" telttaa lähinnä ollut örkki karjahti ja loikkasi istuimensa, suuren autonrenkaan yli. Myös muut lähtivät tämän perään, osa pelkästä uteliaisuudesta ja toisilta grotit olivat ennenkin ryövänneet jotain.
"Mitä teette, tapahtuko jotain?" vahtiin jäänyt grotti äännähti puhelimeen.
"Jakkarasta katkes jalka ja tuo tollo kaato pudotessaan koko hyllyn. Kanisteri o vieläki tarttuneena sen päähän." turhautunut ja kiireinen ääni inahti luuriin.
"Mut mul o se, me tullaan!" Örkit säntäsivät telttaan, ovi kaatui saranoiltaan ja karjuva hirviömäinen olento sai grotteihin vauhtia. Tiukasti kohde-esinettä kainalossaan puristaen ja kanisteripäistä kaveriaan kiskoen grotti säntäsi hirmuista vauhtia pois kaatuneen kaapin luota, kohti ulospääsyä. Tämä kääntyi katsomaan perään ryntääviä örkkejä ja juostessaan ei huomannut mihin astui; pitkä kaapeli takertui juoksevan orjan jalkoihin. Tämä juoksi muutaman lyhyen askeleen köysi kiristyi ja grotti kaatui kiskaisten kaapelista kunnolla. Kuului komea nirkskahdus, kaapelilla sidotut laudanpätkän murtuivat lahouttaan ja koko rakennus romahti kasaan. Pölyn laskeuduttua örkkien möly näiden sotkeuduttua telttakankaaseen ja osan saatuaan laudankappaleita niskaansa oli korviahuumaava. Mutta kaksi karkulaista eivät jääneet ihmettelemään, vaan pyrähtivät hillittömään kipitykseen, toinen loikkien kivien yli ja toinen kompastellen niihin suuri bensakanisteri päässään.

Kaikki tuijottivat sitä haltioissaan. Yksi niiskautti ja pyyhkäisi kyyneleen hymyileviltä poskiltaan ja toinen katseli suu ammollaan ja pilke pienissä silmissään. Kolmas hakkasi kivellä päätään yrittäen saada kanisterin irtoamaan. Puoliksi kaluttu kanankoipi oli asetettu vain nurkista tahraantuneelle rätille, keskelle grottien muodostamaa piiriä, jotta kaikki näkisivät sen hyvin.
"Noh, mä maistanki eka, miehän sen hainki." mustahuivinen grotti hymähti virnistäen ja ojensi kätensä kohti herkkupalaa.
"Joo, mut kai operation aivot saa ekan haukun." toinen naurahti kirkkaasti tarttuen toisen käten ja puristaen hieman. "Sillaihan se ois aik reilua."
"Must ei, sä vaan lusmuilit niinku yleens." huivipäinen grotti tiuskaisi ja hymy laantui.
"Mmummumommm." kuului ontto mumina kanisterista.
"Joo, seki o sit mieltä et suunnitteluduuni on tärkeintä!" vihernahka murahti ja nappasi vikkelästi kanankoiven maasta. Jakoavaimet ja tylsyneet ruuvimeisselit lennähtivät esiin ja nälkäiset olennot käivät toistensa kimppuun ja yksi groteista säntäsi hurjana huutaen kahdeksantoista tuuman naula kourassaan, väärään suuntaan.

[Frenzy]

Aloitan nyt rebel-grot jengin seikkailut ja kirjoittelen aina vähän väliä, katsellaan nyt jos saisi vielä tällä viikolla jatkoa.
Sana vapaa, antakaahan kommenttia ja etenkin kritiikkiä. Hahmot tullaan esittelemään tarkemmin seuraavassa osassa, mutta tulevat tutuiksi vasta useiden tarinoiden aikana.

[ornatkur]

Siis saaga juuston varastamisesta? Tuli aivan sellainen fiilis, vaikutti kivalta, arvostelen toiste tarkemmin.

[Ghen'tos]

Heh, ihan hauska idea sinänsä, mutta kerronta kaipaa ehkä pientä parannusta. Ei sillä, etteikö tapahtumista olisi saanut selvää, mutta se oli voinut olla vähän moniopuolisempaa. Mutta hyvä oli tarina, mukavaa luettavaa. Mutta mihin jäi Necrot ?

[Sopuli]

ei hellurei kun oli hauska. eka luulin noita ratlingeiks, mutta tuo grotti yllätys oli loistava, joten mitäs tässä enempää jaarittelemaan senkun odotelemaan uutta tarinaa groteista, ,muuten varastit mun idean päästäni sillä grotti tarina oli mullakin hautumassa päässä mutta any way

[Frenzy]

Kiitos kommenteista.

Ornatkur: Katsotaan nyt siitä juustosta, jos vaikka kohta jotain isompaa. Arvostelehan lisää, kun kerkeät. (Luin muuten kaartitarinasi äsken putkeen, loistomatskua.)

Ghen´tos: Tarina on kirjoitettu todella pienessä ajassa, pitää panostaa jatko-osaan enemmän tms.. Ja necrosta kerkeää kirjoittaa.

Sopuli: Yritinkin pitää noiden oikean muodon salassa mahdollisimman pitkään, jotta lukija saisi yrittää arvailla. Ja joo, minä tiesinkin tuosta grotti-ideastasi, lukaisin mielikuvituksesi tuossa päivemmällä.

[ornatkur]

Ahaa! Se olikin kanakoipi eikä juusto! Luin ekalla kertaa huolimattomasti. Kuvailu oli järjestetty kivasti 'loikkasi istuimensa, suuren autonrenkaan yli.' jne... Tosi gretchin tunnelma, tuota ne varmaankin "oikeasti" tekevät ja olevat. Pidin Ainakin hauska ja kuin vanhaa komedia elokuvaa katsoisi