En nyt ehkä ole niitä parhaimpia kirjoittajia mutta näitä on kiva tehdä.
Toivottavasti tämä nyt on luettavaa materiaalia.Selvennykseksi kerrottakoon että Halaendra on osa Eldareiden armeijaa.
Että jos tämä nyt on hyvä, niin saatan kirjoittaa jatkossa vähän enemmänkin.
_____________________________________________________
Halaendra raotti varovasti silmiään maatessaan selällään palaneella nurmikolla. Hänen päätänsä jomotti ja vasempaan jalkaan vihloi epämukavasti. Hän ei ollut aivan perillä ympäristöstään eikä siitä miksi makasi maassa. Halaendra tuijotti vaaleata taivasta yrittämättäkään liikkua. Lopulta hän päätti nousta ylös ja vaivalloisesti kohotti päätänsä maasta, ottaen tukea käsillään. Hän nousi istumaan ja hänen silmissään sumeni hetkeksi, tajunta meinasi mennä uudestaan mutta ravistelulla näkö kirkastui jälleen. Halaendra katsoi jalkaansa, mutta muutamaa viiltoa panssarissa lukuunottamatta se näytti olevan kunnossa. Hän mietiskeli hetken paikallaan typertyneenä, mutta alkoi samalla vilkuilemaan ympäriinsä. Kuin salamavalon välähdyksenä hänen päähänsä palautui edellisillan kauhunhetket ja hän hyppäsi oitis jaloilleen ja katseli vinhasti ympäriinsä etsien jotain liikkuvaa. Maassa makasi vain monia täysin jähmettyneitä ruumiita ja aseita, kaikki hänen omasta ryhmästään. Halaendra haukkoi henkeään kun muisteli viimeisiä hetkiään ennen kuin hänen tajuntansa oli mennyt ja katsoi ruumiita ympärillään. Lopulta hän keräsi ajatuksensa kokoon ja tarkasti muutaman ruumiin epätoivoisessa etsinnässään löytää eloonjääneitä. Sen jälkeen hän kuitenkin pettyneenä nousi taas pystyyn, ja huomasi jalkojensa juuressa miekan. Hän poimi sen ja katseli sen kiiltävää terää. Kahvassa luki viisauden sanoja. Näistä sanoista hän tunnisti miekan kuuluvan erittäin hyvälle ystävälleen, Exarch Ranannonille.
Halaendran sisällä kuohahti kun hän tajusi jopa ystävänsä menneen. Hän alkoi taas etsiä ympäriltään Ranannonin ruumista, mutta ei löytänyt sitä. Hän polvistui, ja uhrasi hetken ystävälleen, otti miekan ja lähti hitaasti ja linkuttaen kävelemään poispäin.
Halaendra ei tiennyt mihin mennä tai mitä tehdä. Hän vain asteli tiedottomasti eteenpäin vilkuillen tuhoutunutta maastoa ympärillään. Ruumiita, palaneita puita, tuhoutuneita aluksia heijastui hänen kypäränsä linsseistä. Väsymys painoi jaloissa ja hän kompuroi epätasaisella pinnalla vain viimeisen yrityksen pystyssä pitämänä. Yhtäkkiä ruumiiden seassa liikahti jokin. Halaendra havahtui ja meni kyykkyyn nopeasti. Hän tarrasi Julmuuden miekkaan vyötäröllään ja jäi odottamaan että näkisi paremmin liikkujan. Lopulta hahmo nousi pystyyn ja samantien Halaendra huokaisi helpotuksesta tunnistaessaan linjakkaan vaaleanbeigen panssarin. Hän nousi pystyyn ja juuri kun oli heilauttamassa kättään Banshee osoitti häntä pistoolillaan. Sitten tämä kuitenkin tunnisti Halaendran omaksi hänen harjakypärästään ja lysähti maahan istumaan. Halaendra linkkasi Bansheen luokse, joka riisui kypäränsä ja haukkasi happea. Halaendra pysähtyi nähdessään nämä kauniit kasvot kypärän alta ja jäi vain paikalleen tuijottamaan. He vaihtoivat katseita, kummankaan tietämättä mitä sanoa. Lopulta Halaendra kyykistyi Bansheen viereen ja kysyi onko tämä kunnossa. "Olen minä.. kylkeen tekee pahasti kipeää" Banshee vastasi naisen äänellään. Halaendra katsoi Bansheen panssaria, jossa luki tämän nimi. "Norfidia.. Missä muu ryhmäsi on?" Hän kysyi katsoessaan Norfidian kylkeä, jossa oli pahannäköinen haava. "En.. en tiedä. Missä me olemme?" Norfidia vastasi. Halaendra katsoi ympärilleen taas ja sanoi epävarmasti "Del´sarin aukiolla, vihollinen yllätti meidät." "Mitäh... Aarrrr kylkeni!" Norfidia huudahti ja kouristi itseään. Halaendra nousi pystyyn ja mietti mitä tehdä. "Meidän täytyy löytää omia, ja saada sinut hoitoon." Hän sanoi ja auttoi kouristelun lopettaneen Norfidian pystyyn. He lähtivät satunnaiseen suuntaan tuhoutuneessa aukiossa epätoivoisesti toivoen, että he löytäisivat jotain elävää.
Lopulta Halaendra ja Norfidia onnistuivat vaeltamaan aukion laidalle, pahimmilta tuhoilta säästyneen metsän juureen. He istuivat alas hengästyneinä. Norfidian kunto näytti heikkenevän, ja Halaendra oli yhä täysin neuvoton. He olivat molemmat hiljaa, liian väsyneitä puhumaan tai miettimään tapahtuneita. Yhtäkkiä metsän siimeksestä alkoi kuulua vaimeata jyrinää. Ääni voimistui lähentyessään ja Halaendra hypähti varuillaan puun isojen juurien taakse, jossa Norfidia makasi. Hän katsoi varovasti mistä ääni tuli. Vaimean äänen muuttuessa teräväksi ja selväksi telaketjujen kolinaksi hän näki kahden Leman Russ-luokan panssarin jyräävän pari pienempää puuta maahan matkassaan. Panssareiden päällä oli sotilaita. Hän siristi silmiään yrittäessään nähdä tarkemmin, ja huomasi pettymyksekseen kaaoksen merkintöjä panssareissa ja sotilaiden suojissa. Viha kuohahti hänen sisällään, mutta väsymys laannutti sen samantien ja hän painoi päänsä suojaan. Halaendra vilkaisi Norfidiaa, joka näytti nukkuvan. Hän tökkäsi Bansheeta joka liikahti hieman vain todetaaksen tämän olevan vielä elossa. "Hei.. Meidän pitäisi päästä johonkin täältä, näyttäisi siltä että kaaoksen joukot kokoontuisivat täällä." Halaendra kuiskasi, mutta sai vain muminaa vastaukseksi. Hän kurkisti taas juurien ohi, ja näki sotilaiden pyörivän panssareiden ympärillä. Metsästä kuului jälleen jyrinää, tällä kertaa hieman hiljaisempaa, ja kohta sieltä putkahtikin esiin Chimera-miehistönkuljetusvaunu. Se ajoi panssareiden viereen ja sen luukku avautui. Sieltä asteli ensin esiin korruptoitunut kapteeni ja muutama sotilas. Näiden jäljessä perässä tuli kahlittuja, tutun näköisiä hahmoja. Halaendra siristi taas silmiään.
"Ranannon!" Hänen mielensä huusi kun hän näki oman ryhmänsä Exarchin kahlittujen joukossa. Ilmeisesti kapteeni ei ollut täysin seonnut vielä, kun oli ottanut vankeja ja pitänyt niitä näinkin pitkään elossa. Vangit pakotettiin polvilleen kapteenin eteen. Tämä näytti puhuvan jotain vangeille. Sitten kapteeni huusi jotain ja otti pistoolin kotelostaan ja ampui yhden vangitun Guardian-soturin tuntematta säälin häivääkään. Tämä putosi maahan hitaasti. Halaendra tunsi kauhunsekaista vihaa ja katsoi ymmällään komissaaria. Adrenaliini hänen sisällään alkoi virtaamaan ja hän unohti väsymyksensä. Kapteeni huuteli vankien edessä ja potki näitä. Hän potkaisi Ranannonin kumoon ja suuntasi pistoolin tähän. Kapteeni kiskaisi hitaasti liipasimesta päättäen Exarchin elämän Halaendran silmien edessä. Halaendran sisällä räjähti. Hänen mielensä huusi ja kiljui. Hän nousi seisomaan, suuntasi shurikenkiväärinsä kapteeniin, ja painoi liipasimen pohjaan. Kivääri lennätti ilmaan pitkän sarjan teräväreunaisia kiekkoja, jotka lensivät vinhasti pyörien ilmassa, lopulta iskeytyen kapteenin selkään repien isoja reikiä tämän vartaloon. Kapteeni kääntyi ympäri ja laukaisi aseensa pari kertaa taivaalle kaatuessaan elottomana maahan. Sotilaat hätääntyivät ja pälyilivät ympärilleen. Laskiväärit laskivat tulta Halaendran suuntaan, joka liikkumatta jakoi pieniä sirkkeleitä kaikkialle sotilaiden joukkoon. Halaendra näki sieluttomasti vihaa kuohuon kuinka shurikenit raastoivat sotilaiden suojista läpi. Muutama sotilas ehti hypätä panssariin, jonka demolisher-tykki kääntyi uhkaavasti Eldareiden olinpaikan suuntaan. Kumean jyrähdyksen saattelemana puun kappaleet lentelivät ilmaan massiivisen räjähdyksen mukana. Halaendra makasi maassa yskien. Hänen korvissaan soi. Hän katsoi kuinka sotilaat lähestyivät kiväärit ojossa kohti häntä. Sitten hän kuuli vaimeasti huminan läpi tutun vihellyksen ilmassa ja kaksi sotilasta kaatui maahan, loppujen ottaessa suojaa läheisistä kuopista. Halaendra katsoi taakseen jossa Norfidia seisoi pistooli kädessään, hymyili. Mutta samalla panssari latasi jo uutta ammusta piippuun. Halaendra ajatteli jo heidän hetkensä koittaneen, mutta kuin jonkin suuremman keihäs, taivaalta leimahti kirkas valkoinen säde, lennättäen panssarin ilmaan suuren räjähdyksen myötä. Halaendra katsoi haltioituneena kun valtava Leman Russ mätkähti ylösalaisin maahan, jo toisen säteen iskiessä toisen panssarin läpi. Sotilaat juoksivat hätääntyneinä metsään päin, mutta taivaalta satelevat lasersäteet kaatoivat ne yksitellen takaisin maahan, viimeisen kerran.
Rajusti kiljuen Halaendran yli kiiti kaksi Falcon-luokan taisteluajoneuvoa. Taivaalta laskeutui myös tummia hahmoja kirkkain valoin kiiluvat siivet selässään. Halaendra näki kuinka siipien läheisyydestä putosi jotain Chimeraan, leimauttaen sen kirkkaanpunaisiin liekkeihin. Halaendra laski päänsä maata vasten. Hän hengitti raskaasti ja näki edessään vain multaa ja puun juuren. Hän ei saanut ajatuksiaan koottua. Falcon laskeutui johonkin lähelle pöllyttäen hiekkaa ilmaan. Falconin kyydistä juoksi Halaendran luokse muutama hahmo, joiden sanoista ei kuitenkaan enää saanut selvää. Hahmot kantoivat Halaendran Falconiin tämän nukahtaessa tiedottomuuteen..
Vóila.
-Ghosty
Edit: Y unohtu nimen perästä.
