SieluTuli: Prologi

[BlacKnight]

Useimmat kirjoittajat sanovat tassä kohdassa, että jatkoa tulee jos porukka niin haluaa. Minä laitan paremmaksi; Jatkoa tulee haluatte tai ette! Bwhuahhahaa...




SieluTuli: Prologi


Ath' Wan tarkkaili korkealta tähystys paikaltaan yöllistä kaupunki maisemaa. Viikkoja kestänyt taistelu lojalistien viimeisestä kaupungista oli loppumaisillaan. Tämä taistelu tai sen lopputulos ei kuitenkaan kiinnostanut Ath' Wania, sillä hän ei palvellut kumpaakaan taistelun puolta, hän oli täällä omista syistään. Hän etsi tiettyä henkilöä.
Hän tähyili eloonjääneitä. Siellä täällä näkyi sotilas ryhmiä, mutta ne eivät kiinnostaneet häntä, sillä hänen kohteensa ei ollut sotilas. Ath' Wan käänsi katseensa kohti ryhmää lähes ehjiä varasto rakennuksia noin viisi kilometriä itään hänestä. Hänen kypäränsä päästi kevyen surahtavan äänen
sen säätäessä optiikkaansa. Hän näki nyt varasto rakennuksien kaikki yksityiskohdat. Hän näki sen että, niiden maalipinta oli monista kohdista jo pahasti hilseillyt, ja mitä tärkeintä, hän näki muutamia kaartilaisia, jotka paimensivat pientä ryhmää siviilejä varaston sisälle. Säätäen kypäränsä suotimen infrapunalle, hän näki seinän läpi sisällä olevan suuren joukon ihmisiä. Ehkä hänen kohteensakin olisi siellä.

* * *

Petturi kapteeni Richard Tarpas nojaili seinään poltellen sikaria. Hänen elämänsä suurin taistelu oli juuri loppunut, ja hän oli voittanut. Typerät lojalistit oli viimein murskattu, ja tämä maailma kuului nyt voittajille: VonGreighen petturi kaartille!
Tarpas katseli miehiään, jotka vahtivat suurta siviili joukkoa, alkavan erotella vanki joukosta nuorehkoja naisia, eikä heidän aikomuksistaan ollut epäilyksiä. Kapteeni ei erityisemmin pitänyt tästä, mutta päätti että miehet ansaitsevat kyllä hupinsa rankan taistelun jälkeen. Hänen mietiskelynsä keskeytyi voimamiekan kärjen pistäessä seinän läpi hänen oikealla puolellaan. Tarpas ei ehtinyt tehdä mitään ennen kuin miekka jo heilahti vaakasuorasti...
Kaartilaiset keskeyttivät puuhansa nähdessään kapteeninsa pään tipahtavan maahan ja kierivän heidän luokseen. Kuin yhden mielen ohjaamina he kaikki kohottivat laskiväärinsä, ja ampuivat hullun lailla kohti seinässä olevaa reikää. Parissa sekunnissa seinä oli palanut täyteen reikiä.
Kukaan ei voisi selvitä sellaisesta tulimyrskystä, ei kukaan. Varasto rakennukseen laskeutui luonnoton hiljaisuus. Kukaan ei puhut, sekä vangit että kaartilaiset oli hiiskumatta.
Ennen kuin kukaan ehti mennä tarkastamaan kuoliko murhaaja katolta kuului kolahdus, joka soi pahanenteisesti hiljaisuudessa. Jälleen kerran laskiväärit alkoivat säksättää.
"Kuolikohan se?" -eräs kaartilaisista kysyi tovereiltaan toiveikkaasti tulituksen loputtua. Se oli turha toivo, sillä samalla hetkellä katon läpi lensi sarja kuolettavia plasma vasamia. Ammukset osuivat tarkasti ja kuolettavasti, eikä kaartilaisten flak-panssari tarjonnut minkään laista suojaa plasma-aseita vastaan. Kaartilaiset vastasivat tuleen, mutta toisin kuin mysteerinen hyökkääjä, he eivät tienneet minne ampua.
Kaartilaisia kaatui yksi toisensa jälkeen. Kohta lattia oli täynnä käryäviä kaartilaisten ruumiita. Paniikki levisi kaartilaisten keskuudessa, ja siviilit näyttivät jähmettyneen kauhusta. Korpraali Jensen tiesi heidän tilanteensa toivottomaksi, ja antoi melkein itsekkin periksi paniikille. Vain pitkällinen kokemus esti häntä vajoamasta paniikkiin Hän pakotti itsensä pysymään paikoilla ja pitämään mielensä kirkaana, ja hän huomasikin erään tärkeän seikan. Sala-ampuja ei ollut osunut yhteenkään siviiliin, eikä myöskään ollut yrittänyt ampua yhtään kaartilaista joka oli ollut siviilin takana. Ilmeisestikkään sala-ampuja halunnut vahingoittaa siviileja.
"Lopeta tulitus, tai tapamme siviilit!" -Jensen karjui. Tulitus loppui äkisti. Korpraali huokaisi, ja virnisti helpottuneena kolmelle jäljellä olevalle toverilleen.
Yhtäkkiä osa katosta romahti. Betoni kappale iskeytyi noin kymmenen metrin päähän heistä päästäen lujan rysähdyksen. Ennen kuin pöly ehti laskeutua jokin pudottautui katolta sisään. Korpraali Jensen nappasi nopesti siviili-tytön eteensä, asettaen pistoolinsa tytön ohimolle. Hänen toverisa eivät olleet yhtä nopeaälyisiä, ja kolme nopeaa plasma vasamaa hiljensi heidät.
Jensen tarkkaili tulijaa, joka nyt osoitti häntä kahdella plasma-pistoolilla. Tulijalla oli sonnustautunut jonkinlaiseen taistelupukuun. Se ei ollut mariinien raskastekoinen voimapanssari, vaan jokin paljon sirompi ja kevyempi tekoinen. Jensenistä se vaikutti jotenkin Eldarmaiselta, vaikka siitä tosin puuttui eldareille ominainen koristelu. Puvussa nakyi monta laskiväärin palojälkeä. Ilmeisesti las-aseet eivät pystyneet läpäisemään sitä. Se mutkistaa asioita -Jensen mietti.
"Mitä haluat?" - Hän kysyi hyökkääjältä, vieden samalla vasemman kätensä selkänsä taakse kohti kranaattiaan. "Vai että, mitäkö haluan?" -tulija sanoi. Ihmismiehen ääni -Jensen totesi mielessään samalla kun hänen vasen peukalonsa pongautti kranaatin sokan irti. "Haluan..." -tulija jatkoi, mutta lopetti äkisti Jensenin viskatessa kranaatin häntä kohti. Taistelupukuun sonnustautunut mies reagoi ällistyttävän nopeasti. Hän pudotti toisen pistoolinsa vetäen samalla sulavalla liikkeellä voimamiekan tupestaan. Vääristymä-kenttä ympäröi voimamiekan silmän räpäyksessä.
Miekka heilahti, ja osui kranaattiin lappeellaan. Kranaatti päästi pienen rusahtavan äänen kun miekan vääristymä-kenttä hajotti sen atomeiksi.
Korpraali Jensen valahti kalman kalpeaksi, ja laspistooli lipesi hänen voimattomiksi tulleista sormistaan. Viimeinen asia minkä hän näki ennen kuin kuolema otti hänet oli plasma-pistoolin välähdys.
Mies poimi plasma-pistoolinsa, ja katseli siviili joukkoa, jotka taas vuorostaan katsoivat häntä.
"Onko kukaan teistä nimeltään: Andiena Duane?" -hän kysyi. Tyttö jota Jensen oli käyttänyt suojakilpenään nosti vapisevan kätensä. "Hyvä. Sinä tulet mukaani, ja teitä muita neuvoisin pyrkimään avaruus-satama 5Z:talle." -Mies sanoi tyytyväisellä äänellä."Se on vielä lojalistien hallussa, ja jotkut teistä saattavat jopa selvitä matkasta hengissä"

* * *

"Kuka sinä olet" -tyttö kysyi vapisevalla äänellä muiden siviilien poistuttua. "Mitä sinä tahdot minusta?"
"Minua kutsutaan Ath' Waniksi" -mies vastasi. "Ja meidän on lähdettävä nyt."
Sen sanottuaan hän nappasi tytön syliinsä. Tyttö kirkaisi kun Ath' Wanin gravitaatio-suihkureppu repäisi heidät painovoiman otteesta.
Jonkinlainen hämäyskenttä ympäroi heidät heidän lentäessään ulos vanhasta, nyt rei'itetystä ja palavasta varasto rakennuksesta.
Tuuli vihelsi Andienan kasvoillaan heidän lentäessä kaupungista poispäin. Vaikka hän oli peloissaan, niin se ei estänyt häntä nauttimasta lentämisen aiheuttamasta valheellisesta vapaudentunteesta.
Ath' Wan laskeutui pieneen metsikköön kaupungin ulkopuolelle. Kun hänen jalkansa koskettivat maata, niin hän muitta mutkitta pudotti tytön maahan. Andiena päästi pehmeän "oh"-äänen hänen keuhkojensa tyhjentyessä ilmasta iskun voimasta. Saatuan taas hengityksensä tasaantumaan, hän nosti päänsä maasta ja näki Ath' Wanin kävelleen noin kymmenen metrin päähän hänenstä.
"Tämä on hyvä paikka..." -Ath' Wan sanoi hiljaa.
"Hyvä paikka mihin?" -Andiena tokaisi ärtyneesti.
"Tämän paikan warp energiat ova tasapainossa, ja täällä vallitsee Azyrin tuuli."
Andiene ei tajunnut sanaakaan Ath' Wanin puheesta. "Sinä et vastannut..." -Andiene aloitti, mutta lopetti nähdessään miten ilmaan Ath' Wanin eteen ilmestyi pystysuora sinertävän hopeinen juova. Juova leveni hopean hohtoiseksi levyksi.
"Mikä tuo on?"
"Se on portaali, ja jos et nyt astu siitä läpi niin minä ammun sinut, sillä jokainen hetki jona pidän sitä auki kuluttaa suuresti voimiani." -Ath' Wan sanoi, kohottaen plasma-pistoolinsa.
Andiena käveli hitain ja epäröivin askelin portin eteen.
Nopealla ja epäröimättomällä liikeellä Ath' Wan tarttui Andienaan, ja viskasi hänet portista sisään.
Naurahtaen Ath' Wan astui porttiin.
Hänen mentyään portti katosi.

[Inexis]

Aika mielenkiintoinen tarina....Ei tainnut kaverilla olla ihan eldaripanssari päällä...Jatka toki samaan malliin

[Rune]

Loistava, niin sanotusti. Tästä tosiaankin voi tulla vielä jotain suurta. Tykkäsin tästä todella paljon. Vaikka en normaalisti kauheasti välitä kuolemattomista, voittamattomista sankareista (Hellsing on asia erikseen ), tässä oli jotain uutta. Tottakai klisheet paistoivat tästäkin läpi, mutta missä eivät? Kyllä, minä tykkäsin tästä, ja tahdon lisää. Hieno prologi, nätti juonikaavio, ja varsinkin mielenkiintoinen päähenkilö. Yhdyssanoissa kun vielä petraat, niin hienoa jälkeä tulee. Jag gillar, jå.

[Sea~Horde]

What can i say.. Hieno prologi. Jäänpä sitten kyttäämään jatkoa

[High king Godric]

Tämän jatkoa jää kyllä mielellään odottamaan eikä vähintään sen takia että kiinnostaa että kuka ihme tuo tyyppi on .

[Meitsi]

hyvää tekstia luen jatkon heti