Kazad-Izir
"Liian monta!" Mylvi thane Dargh Garaz Harbringer. "Liian monta partaa on värjäytynyt punaiseksi ,omasta tai tovereidensa verestä!" Hän huusi lyöden nyrkin pöytään.
"Grobkaz" Murisi hänen veljensä Garrak. "Kirottujen vihernahkojen ja rottien töitä!"
"Koittavat pyyhkiä koko kääpiörodun maan päältä...ja alta!" "Jo tusina kääpiölinnoituksia on kaatunut" Hän jatkoi hiljaa.
"Tosiaan, rakas veli" Dargh sanoi. "Lähetin avunpyynnöt muihin linnoituksiin, mutta ei." "Hekin ovat hyökkäyksen alla" Hän sanoi pala kurkussaan. "Oletko katsonut ulos Garrak?" "Siellä odottaa kokonainen perkeleen vihernahkojen meri" Hän huokaisi. "Mitä on tehtävissä? Soturimme taistelevat hyvin, kunniakkaasti, mutta kuolevat. Sen jälkeen vihernahat saavat sotakoneensa valmiiksi ja valtaavat Kazad-Izirin." Hän kirskutti hampaitaan. "He kiduttavat ja raiskaavat naisemme, syöttävät lapsemme hirviöilleen!"
"Doh!" Huusi Garrak ja löi veljeään nyrkillä. "MINKÄLAINEN KÄÄPIÖ SINÄKIN OLET!?" "Istut ja parut täällä kun pitäisi olla järjestämässä joukkojamme hyökkäykseen...herra kenraali, pah!"
Dargh nousi ylös kylmältä kivilattialta ja piti kiinni vertavuotavasta, paksusta nenästään. Mulkaisi veljeään murhaavasti ja sanoi: "Minun pitää miettiä pahimpiakin vaihtoehtoja, he ovat minun kansaani, ymmärrät murheeni."
"Ähh..täällä istuminenkaan auta mitään, menen tarkastamaan seppien ase ja haarniska tuotannon, ja käsken pitämään kiirettä...sota on väistämättä edessä" Garrak sanoi ja lähti portaita alaspäin, sulatusuunien täyttämään tulisen kuumaan pätsiin.
"Hyvä!" sanoi Dargh ja veti vieressä olevasta narusta. Paikalle ilmestyi hänen henkivartiokaartinsa päälikkö, Josef. "Kutsuit pahaan aikaan ystävä" "Olin juuri löytänyt pari mukavaa tyttöstä seurakseni" Hän sanoi, muka vihaisesti, mutta virnistäen ja iskien silmää.
"Hah." Naurahti Dargh kireästi ja ilottomasti. "Kutsu klaanipääliköt yöksi kokoon, on aika päättää lähdemmekö sotaan" Hän sanoi hiljaa, katsoen samalla haikeasti isoa kirvestään, joka riippui seinässä oven yläpuolella. "Lepään hetken ennen kokousta" Hän lähti kävelemään huoneeseensa. Ovella hän pysähtyi ja sanoi: "Huolehdi myös, että veljeni tulee kokoukseen"
"Tietenkin herrani" Josef sanoi, ja lähti viemään viestiä klaanipääliköille.
* * *
Illan hämärtyessä pilviseksi, tähdettömäksi yöksi, yhdessä linnoituksen sivusaleista, istui 11 pitkäpartaista kääpiötä pyöreän pöydän ääressä. Kymmenen klaanipäälikköä, ja Garrek. Vaikka Dargh oli thane, ja taas Garrek ei ollut edes klaanipäälikkö, tässä huoneessa, tässä kokouksessa kaikki olivat tasa-arvoisia. Oli jo yömyöhä, mutta kukaan kääpiöistä ei edes näyttänyt väsyneeltä, kaikki ymmärsivät, mistä tässä oli kyse, elämästä ja kuolemasta.
"Iltaa, tai sanoisinko yötä, rakkaat pitkäparrat toverit." Dargh sanoi, heikko hymy kasvoillaan."Tänä yönä, päätämme linnoituksemme tulevaisuudesta...tai menneisyydestä" Hän lisäsi hiljaa.
"Uskon, että kaikki ymmärtävät tilanteemme, ja tietävät, että meillä on vain kaksi vaihtoehtoa jäljellä." "Joko hyökkäämme ulos linnoituksesta ja kohtaamme vihernahat kasvokkain, kunnon taistelussa." ("Kuten kunnollisen kääpiön kuuluukin." hän lisäsi m ielessään") "Tai suljemme portit, ja puolustamme linnoitusta viimeiseen saakka" ("Ja koemme pitkän, tuskallisen nälkäkuoleman" "Varastossa ei ole paljoa ruokaa, viime sotien, ja rankan talven jälkeen, varsinkin nyt, kun Grobi ovat katkaisseet kauppayhteydet ulkomaailmaan.") Näitä asioita ei tarvinnut ääneen mainita, Dargh kyllä huomasi murheellisista ilmeistä , että klaanipääliköt tiesivät tilanteen.
Päätöksen tekoon ei tuhlautunut paljoa aikaa, päätös oli yksimielinen. Kääpiöt lähtisivät marssimaan kohti tuhoa . Kaikki poistuivat huoneesta hiljaa, allapäin. Pian huoneessa oli enää kaksi hahmoa.
"Miten pian he saavat armeijan kokoon?" Dargh kysyi veljeltään.
"Alle viikossa...korkeintaan 5 päivää sanoisin" Hän sanoi rauhallisesti
"Sepäs on nopeasti...melkein liian nopeasti" Dargh huokaisi surullisesti.
"Ähh..kääpiöt eivät ole tyhmiä, kyllä kaikki ovat ymmärtäneet sodan olevan kynnyksellämme. He ovat varautuneet. Viikon päästä marssimme sotaan" Hän lisäsi varmasti.
"Kai Garrak ymmärrät, että meidän pitää lähettää naisemme ja lapsemme turvaan. Voimme vain hengillämme ostaa heille aikaa paeta vihreiden äpärien kynsistä!" Hän murahti.
* * *
Sunnuntaina, kun Zon nousisi, Kazad-Izirin soturit marssisivat kohtaamaan verivihollisensa.
Dargh ei nukkunut sinä yönä silmällistäkään. Hän rukoili koko yön haarniska päällä Gromthia. Tuntia ennen Zonin nousua, hän meni asehuoneeseen, ja nouti sieltä kirveensä, lahja hänen serkultaan, Yli-Kuninkaalta. Hänen oli helppo tunnistaa se, isoimman ja ilkeimmän näköinen kirves, mitä asehuoneesta löytyi. Se oli saanut taistelussa lempinimen Örkinsurma, kyvystään leikata örkkejä ja goblineita, kun kuuma veitsi voita.. Dargh tunsi miten se himosi goblinien ja örkkien verta. "Sitä saat, kumppanini" Hän lupasi aseelleen. "Miten kammostuttava ase, mutta silti niin hieno" Hän ajatteli haikeana mielessään.
Hän asteli hiljaa linnoituksensa käytävillä, ehkä viimeistä kertaa koskaan . Lopulta hän päätyi pääsaliin, siellä häntä odotti 800 kääpiösoturia. Heidän ilmeistään hän näki, ettei yksikään ollut nukkunut tänä yönä. Mutta hän ei voinut olla tuntematta ylpeyttä, kun soturit, nähdessään hänet, huusivat yht'aikaa tervehdyksen, koko sali kumisi matalien kääpiöäänien yhteishuudosta.
Dargh alkoi hiljaa astella portteja päin, hänen armeijansa seurasi häntä. Kun hän saapui paksuille kivimuureille, hän nosti kätensä ylös.
Kymmeniä tonneja painavat muurit alkoivat hiljaa aueta, ensimmäistä kertaa yli vuosisataan. Hän ihaili portinpitäjien työtä, massiivinen muuri liukui varmasti, päästämättä ääntä. "Liian hiljaista" Hän huomautti vieressä olevalle veljelleen.
"Miehet valmistautuvat kuolemaan." Garrak vastasi melkein kuiskaten.
"Mutta lupaan, rakas veli, kuolemastamme ei tule hiljainen!" Hän murisi hampaat yhdessä.
"Kyllä vain...Laitamme ne äpärät kärsimään."
(Grobkaz = Goblinien työtä/ilkitekoja. Doh = typerys/tyhmä. Grobi = goblinit. Zon = aurinko. Gromthi = Esi-isät)