Luc 'musta ritari' Cheval -kutsu-

[Huuhkaja]

Sain tämän tarinan vihdoinkin valmiiksi, ja pitemmittä puheitta tässä se on:

Luc 'Musta ritari' Cheval-Kutsu-

Luc Cheval oli vaikuttavan näköinen mies. Hän oli noin kaksi metriä pitkä, harteikas mies, jota useimmat naiset pitivät komeana. Nyt hän istui tuolilla Bretonnian kuninkaan salin ovien edessä, ja odotti että hänet kutsuttaisiin sisään.

"Luc Cheval!", Huusi palvelija, joka oli juuri tullut kuninkaan salista "Kuningas Louen pyytää teidät sisään." Hän sanoi kumartaen kohteliaasti.
Luc ryhtyi kävelemään eteenpäin, hänen musta asepukunsa kahisi hänen noustessaan seisomaan.
Kuninkaan sali oli hieno paikka, sen seiniä koristivat maalaukset urheiden ritarien urotöistä, kauniista neidoista, ja entisistä kuninkaista. Kuningas Louen Lecouer oli vaikuttava mies, hänen sanottiin olevan yli yhdeksänkymmentä vuotta vanha, mutta silti hän näytti nuoremmalta kuin Luc, joka oli nelissäkymmenissä.
Kävellessään Luc näki kuinka Kuningas puhui miehelle "Armo Le'Murha, sinä olet suorittanut monia urotekoja, ja olet juonut graalista. Ja nyt minä annan sinulle tehtävän." "Mikähän se tehtävä voisi olla, Teidän korkeutenne?" Mies kysyi. "Tuolta se saapuu.", kuningas vastasi hänelle ja osoitti Lucia sormella.

Armoksi kutsuttu mies nousi ylös, ja Luc näki hänen hienosti koristellun punaisen asepukunsa.
Luc oli nyt hämmillään, ja kysyi "Mikä tehtävä?" Louen vastasi hänelle "Sinun palvelemisesi, saat siitä paremman ymmärryksen, kun kuulet oman tehtäväsi." "Ja mikähän tämä tehtävä mahtaisi olla?" Luc kysyi, kun oli saanut käveltyä koko pitkän käytävän kuninkaan luokse, ja oli polvistunut tekemään kunniaa. "Keisarikunnan johtaja, Karl Franz on pyytänyt minulta apua maansa puolustamisessa, ja olen päättänyt antaa sitä.Joten, sinun tulee, linnastasi käsin, kutsua Kokelas ritarien sota. Ja teidän tulee lähteä Keisarikuntaan, Middenheimiin. Avuksesi saat tämän miehen, Armo Le'Murhan, josta tulee sinun lipunkantajasi." "Kunnioitan päätöstänne, mutta miksi minä ottaisin lipunkantajakseni, miehen, josta en ole koskaan kuullutkaan?" Koska se on minun päätökseni, ja sinulla ei ole sananvaltaa tässä asiassa." Luc nyökkäsi, ja alistui kuninkaansa tahtoon.

Kun Luc oli lähtenyt kuninkaan hovista, Couronnesta, hän suuntasi kulkunsa kalpeille sisarille, koska se oli nopein reitti takaisin Gisoreuxiin, ja hänen linnaansa.
Hänen mukaansa lähti Armo, ja Neidon tietäjätär Elena De'Mort. Tietäjätär oli kaunis nainen, noin kolmissakymmenissä, ja osasi salatun tieteen salat hienosti, hän pystyi kutsumaan salaman taivaalta vihollisen kimppuun noin vain. Hän ratsasti hevosellaan erittäin hyvin, ja oli pukeutunut siniseen asuun, joka paljasti hänen vaaleasta ihostaan hyvin vähän.

Matkan aikana, se kesti noin neljä päivää, Luc päätti selvittää jotain tästä nuoresta miehestä, joka hänelle oli annettu lipunkantajaksi. Eräänä päivänä hän kysyi Armolta "Mitä sinä olet tehnyt, että olet saanut juoda Graalista?" Armo vastasi hänelle "Silloin kun oli Etsivä ritari, joukkomme kimppuun hyökättiin. Meitä oli kolmisenkymmentä, ja kimppuumme kävi armeija hirviöitä, ne kävelivät kahdella jalalla kuten ihmiset, mutta ne näyttivät rotilta. Meillä oli paha alivoima, ja meitä kaatui, mutta niin kaatui hirviöitäkin. Silloin, kun ainoastaan minä oli jäljellä, Vihreä Ritari ratsasti esiin taistelukentän ainoasta puusta, ja hyökkäsi raivokkaasti hirviöiden kimppuun. Hänen miekkaansa kaatui hirviöitä satapäin, silloin minä rohkaistuin, nostin vääntyneen lippumme maasta, heilutin sitä korkealla ilmassa, ja kävin hirviöiden kimppuun uudella voimalla. Vihreä Ritari, ja minä voitimme taistelun, ja taistelun jälkeen minun annettiin juoda Graalista. Siitä lähtien olen kantanut tätä samaa, vääntynyttä lippua mukanani, ja olen toiminut monien armeijoiden lipunkantajana."
Luc oli hyvin vaikuttunut tästä kertomuksesta, ja oli ylpeä siitä, että hänellä oli näin hieno mies tulevassa Kokelas ritareiden sodassaan.


"Katsokaa, Sarastuksen linna!" Luc huusi, kun he olivat päässeet hänen linnalleen, joka sijaitsi suoraan kalpeiden sisarten alapuolella. Linna oli saanut nimensä sen mukaan, että kun katsoi auringon nousua sitä vasten, sen kaikki ikkunat loistivat erittäin kauniisti, siitä oli jopa kirjoitettu lauluja. Ja juuri kun Elena oli kysymässä mistä linna oli saanut nimensä, aurinko nousi, ja hän hämmästyi maiseman kauneudesta.

Kun he pääsivät linnan pihalle, heidän luokseen ratsasti mies, hänen puna-vihreä asepukunsa oli puhdas, ja kiilsi, hän kantoi mukanaan peistä, jonka pää muistutti suurta torahammasta. "Herrani, miksi palaatte jo? Oletimme teidän olevan matkallanne pidempään." Hän huusi. "Manfred, rakas ystäväni, miksi olet noin muodollinen?," Luc vastasi tälle "Armo, ja Elena, tämä on Manfred von Kraust, hän on luotetuin paladdiinini, ja hyvä ystäväni. Manfred, tässä ovat Elena De Mort, ja Armo Le'Murha, he tulevat mukaamme Kokelas ritareiden sotaani." "Kokelas ritareiden sotaan? Miksi me järjestämme sellaisen? Ja eikös sen järjestämiseen tarvita kuninkaan lupa?" Manfred kysyi. "Se oli tehtävä jonka kuningas minulle antoi, mutta nyt en jaksa rupatella pidempään, joten järjestä huoneet vieraillemme, ja laita meille ruokaa. Olen elänyt koko matkan ilman kunnon lämmintä ateriaa." Luc vastasi.

Kun Luc oli syönyt, hän pyysi Manfredin huoneeseensa, ja sanoi tälle "Sinun on lähetettävä kutsu, kaikkiin linnoihin, että jokainen halukas kokelas ritari on hyväksytty tulemaan mukaani keisarikunnan maille, puollustamaan kaupunkia nimeltä Middenheim."
____________________________________

Siinä se oli, seuraavassa osassa kasaan sitten armeijaa. Fluffillisia epäkohtia voi löytyä paljonkin, kun en ole jaksanut vielä perehtyä Bretti fluffiin kovin tarkasti.

Tämä siis oli fluffia Errantry War listalleni.

[Rune]

Armo Le'Murha? Ei hemmetti. Mutta joo, tarina itsessään ei ollut huono, pituuskin oli aika sopiva prologiksi. Mutta jotain tästä puuttui. Ensiksikin, kuningas oli ehkä vähän tönkkö. Luc käyttäytyi sentään klassisen brettiromantiikan sääntöjen mukaisesti, mutta kuninkaalle olisi ehkä voinut antaa enemmän persoonallisuutta. En sitten tiedä, minä kun en siinä mikään kovin ihmeellinen ole niin minun ei kai pitäisi puhua. Mutta noh, ehkä kuvailua olisi voinut olla lisää. Näin lyhyessä tarinassa kuvailu olisi ollut tärkeämpikin kuin ehkä vähän pidemmässä. Nyt kerronta oli aika yksinkertaista, joka siis ei todellakaan ole huono asia, liika kuvailu on huonompi kun hillitty kerronta, mutta tässä olisin ehkä vähän enemmän tahtonut kuvailevaa kerrontaa lisää. Mutta minusta tämä oli kyllä lukemisen arvoinen teksti. Tykkäsin, ja toivon että tulen tykkäämään vastaisuudessakin.

[Huuhkaja]

Kiitos kiitos...

Armo Le'Murha? Ei hemmetti

Ja mitäs vikaa löydät siitä nimestä? Annas kuulua, jos ei tule tarpeeksi hyvää vastausta, tulen pois luolastani, ja katkon varpaasi siellä joensuussa!!!

No ei vaiskaa. JarLoz keksi tuon nimen joskus kauan aikaa sitten

[Hamara]

Hö. Ei pidä sotkea humoristisia elementtejä vakavaan tarinaan. Ne saavat lukijan hämilleen, ja sen jälkeen ei tiedä miten tarinaan pitäisi suhtautua.

Tämä tarina on ydin, josta sitä olisi voinut kehittää. Paikasta toiseen siirtyminen tuntui ällistyttävän nopealta, eikä paikoista muutenkaan saanut selvää kuvaa. Toivon, että parantaisit seuraavaan osaan, ja käyttäisit enemmän aikaa sen tutkiskeluun. Olisi hienoa kuitenkin saada tälle jatkoa!

[Tapsa]

Hmmm... Oli muuten hyvä stoori. En oikeastaan pysty (kauhukseni) suhtautumaan tähän kovin puolueettomasti, koskapa Brettikset ovat armeijoista kaikkein paras ja monipuolisin ja Bretonnialaisista kertovat jutut ovat ylivoimaisesti parempia kuin muut Tästä ei vastaväitteitä.
Mutta tarinasta itsestään. Niinkuin storychampionimme sanoi, kuvailua olisi saanut olla paljonkin enemmän, lisäksi tuo Louen-kohtaus meni ohi liian nopeasti. Jos se kunkku on pakko tuoda mukaan, hänestä saakin sitten kertoa vähän enemmän. Kohtauksen puhe oli kieltämättä vähän epäselvää, kuvailua olisi pitänyt tosiaankin olla enemmän...
Mutta silti jokin tässä viehätti. Tämä oli tarinan ydin, ja siinä ytimessä oli rutosti voimaa. Jos lisäät kuvailua, yksityiskohtia (henkilöitä tulikin jo tarpeeksi) yms. seuraava osa onkin jo aivan loistava.

liika kuvailu on huonompi kun hillitty kerronta

Jahas. Vai niin? En ole ihan samaa mieltä... Jos tuo pitäisi paikkansa, minun tarinani olisivat sitten kai hyviä