Kohti turvaa (G'naryk Ukkosnuijan seikkalut, osa III)

[Inexis]

Kohti turvaa
(G'naryk Ukkosnuijan seikkailut, osa III)

Päivä oli kuumimmillaan. Aurinko helotti suoraan Pahoillemaille. Siltikin lämpötila oli vaivoin yli 5:n asteen. Koko lumivaippaan kietoutunut metsä vavahteli äänistä. Örkkien ja ihmisten äänistä. Kuului kovaa karjuntaa, kuolonkorahduksia ja kovaa ryskettä. Kuolonkallion verisillä rinteillä oli käynnissä hirveä taistelu. Rinteillä oli noin kuudenkymmenen urhean keisarikuntalaisjalkaväkimiehen ruumiit. Rinteillä makasi myös kaksikymmentä örkkiä Mutalätistä. Rinteitten vieressä olevan kahakan alla näkyi viiden ratsumiehen ruumiit sekä kymmenkunta örkkiruumista.

G'naryk joukkoineen oli jäämässä pahasti alakynteen. Kolme neljästä hänen kylänsä sotureista oli pudonnut. Ei välttämättä kuollut, mutta vakavasti haavoittunut. G'naryk oli myös pienillä naarmuilla. Hänen miehensä ja hän olivat myös väsyneitä koko aamu- ja iltapäivän kestäneestä taistelusta. G'naryk kuitenkin nosti nuijansa ja löi koko kehonsa massalla vastaan tullutta ritaria. Kuului valtaisa pamaus, sitten metallista ryminää ja hirvittävä tuskanhuuto. Ritarin vasen rintakehän puoli oli lyöty sisään, ja ritari lensi monta jalkaa tömähtäen kivikkoon. Siltikin G'narykin örkit olivat häviämässä. Ritareita oli yhtä monta kuin örkkejä.

Yht'äkkiä pusikoista kuului voimistuvaa manausta. Jotain lensi pensaikoista niin hirveällä voimalla, että kuusi ritaria putosi hevosensa selästä taintuen. Nämä örkit tappoivat helposti. Kolmelta viimeiseltä ritarilta taasen petti rohkeus ja nämä syöksyivät karkuun. G'narykin joukot huusivat helpottuneina karmaisevan sotahuutonsa ja ampuivat muutamia nuolia jousillaan ritareitten perään. Yksi nuoli osui hevosen jalkaan ja tämä pudotti ritarin selästään. Kuului metallista kolinaa ja tukahtunut huudahdus kivusta. Ihmiseltä olivat poistuneet ilmat keuhkoista niin äkkipikaisesti, että sattui. Kolme vaivoin pystyssä olevaa örkkiä ottivat aseensa, ja survoivat epäonnisen ritarin hengiltä. Kuului vain murahtelua, kauhunkiljaisu, metallin repeämisen ääni ja kaikki oli ohi. Ritari oli kuitenkin viimeisillä voimillaan viiltänyt yhtä örkkiä pohkeeseen veitsellä. Tämä ontuikin pahasti.

G'naryk meni pensaaseen, josta mölinä ja taiat olivat singonneet. Siellä istui KaBum joka oli kadonnut heti Kuolonkallion alkutaisteluissa. KaBum naureksi itsekseen taikaansa, ja piteli päässään olevaa valtaisaa kuhmua. Niinpä KaBum selitti tilanteen G'narykille, jolla punaiset taistelumaalaukset olivat jo sekoittuneet vereen. "Mä jäin heittää taikaa mäen päält parin örkin kaa, ku yhtäkkii meijän taakke ilmesty kymmenizen ihmiztä. Eka niizt heitti mua kivel ja tainnuin. Örkit tappo heikot ihmizet ja lähti tappelee, siel mä viruin kunnez äzken heräsin johonkin hillittömään pamauksee. Zit ryyzin tänne ja
shamaania, mutta jätti kysymättä koska tiesi vastauksen. KaBum oli hiisi, ja örkit eivät piitanneet hiisistä. Hän kuitenkin näki että kaikki KaBumilla oli kunnossa, ja hän talsi Kuolonkallion rinteen korkeimmille kohdille. Ratsuväki laukkasi yli aukean ja aukean toisessa päässä oli asia joka muutti G'narykin nahan vaaleanvihreäksi kauhusta. Ihmisiä. Tuhansia ihmisiä. Ihmisarmeijain pääleiri oli levitetty tuhannen jalan päähän puusta jossa G'naryk kykki. Ja sen huomasi. Kymmenen ihmisten tiedustelijaa oli tulossa heidän suuntaansa. Ne eivät tosin odottaneet näkevänsä örkkejä.

G'naryk yritti nopeasti viittoa tulevasta vaarasta, ja luullakseen onnistui sillä kaikki örkit maastoutuivat toiselle puolelle kumpua jotta pystyisivät yllättämään ihmiset. G'naryk taas kiipesi alemmas jotta pystyisi hyppäämään alas ja estämään ihmisiä karkaamasta.

Ihmiset marssivat yhtenä ryhmänä rennosti rupatellen. Nämä kuitenkin yllättyivät pahanpäiväisesti käveltyään kummun päälle.

Hän ryhtyi huutoa muistuttavalla puheellaan puhumaan sotilailleen:"Hianoo, Mutalätin zoturit! Tänää me lahdattii ainaki rykmentilline ihmizii ja ne tietää keitten kanz ovat tekemiziz. Mut meilt meni aivan zikana porukkaa. Nyt katotaa ketkä o hengissä ja keil o mahollizuuz zelvitä Peikonpäähän azti, ja muiztakaa et meil o vaa yhet vankkurit! Nyt kaikki zelviivät kyyti ja menokz! Nii muute, Klarthog ja Blam, tulkaaz tänne...".

Kaikkialla örkit keräsivät puolikuolleita ystäviään maasta ja vain 5 haavoittunutta kannatti viedä Peikonpäähän. 27 örkkiä oli kaatunut hirvittävissä taisteluissa ihmisiä vastaan, heidän mukanaan Killisilmä, tai niin G'naryk ainakin luuli. Blam ja Klarthog juoksivat pois, eri suuntiin joukkiosta. Toinen Etelään, toinen Pohjoiseen. Tätä örkit kummastelivat, mutta jättivät ainakin aluksi kysymättä.

Tunti tunnin jälkeen örkit tarpoivat hidasta vauhtia kohti Mutalättiä, mutta matkanteko oli todella hidasta. Monia örkkejä oli osunut jalkoihin, ja jalkavammat taasen hidastivat vauhtia, mutta nämä örkit olivat kuitenkin sen verran sitkeitä, että eivät aikoneet jäädä porukasta pois. Tästäkin syystä matkalla G'naryk tunsi jonkinmoista ylpeyttä itsestänsä ja kylän örkeistä.

Hänen örkkinsä olivat taistelleet, niin jalkaväkeä kuin raskasta ratsuväkeä vastaan ja voittaneet. Hän itse taas oli tappanut yli kymmenen ihmistä! Se oli G'narykillekkin jo suuri urotyö, tai niin hän ainakin luuli, mutta tulevaisuus oli kuolevaisilta kielletty asia, se vain tapahtui aikanaan kuten auringonnousu tai lasku. Mutta kaaoksen suurdemoneista yksi, Muutosten Herra, olisi nähnyt mitä kaikkea G'narykin elämässä tulisi tapahtumaan...

Blam juoksi joukon edellä. Välimatkaa oli noin sata metriä. Vain yksi kumpu, ja hän näkisi taas Mutalätin. Viimeiset askeleet lumisella mäellä. Viimeiset koivut ja kuuset ennen kotia. Blamia kuitenkin kohtasi suuri järkytys. Ihmisiä. Kaikkialla oli ihmisiä. Koko kylä oli täynnä ihmisiä. Satoja ihmisiä. Ehkä jopa tuhat ihmistä. Ne sytyttivät taloja palamaan. Kaikki oli ilmiliekeissä. Ihmiset...Ne olivat tuhonneet Blamin kylän. G'narykin kylän. Mutalätti oli menetetty.

Blamin silmät muuttuivat verenpunaisista tummanpunaisiksi. Hänen sisällään kiehuva raivo oli niin valtaisa että hän oli lähellä unohtaa ohjeensa. "Joz näätte ihmizii, tuotte tiedon mul ja zit nähää mitä tehää, ok?". Niin G'naryk oli heitä ohjeistanut. Mutta kumpi olisi nyt oikea ratkaisu. Viedä tieto G'narykille vai käydä tappamassa tuo ihminen joka sytytti hänen asumustaan tuleen. Verisuonet pullottivat Blamin päässä, käsissä ja jaloissa. Niin raivostunut hän oli. Hän kuitenkin painui matalaksi ja seurasi ihmisten toimia hetken aikaa. Hän kuunteli korva tarkkana ja kuuli jotain kauhistuttavaa. "Kyllä herra kenraali, olemme aivan varmoja että örkit ovat menneet tuohon suuntaan.". Ihminen osoitti kohti Blamia ja tämä näkikin örkin. "HERRA KENRAALI! TUOLLA ON YKSI NIISTÄ!!". Kenraali viittoi salamannopeasti yhden rykmentin keisarikuntalaiskeihäsmiehiä Blamin perään.

Blam oli kuitenkin nopea reflekseiltään. Hän nousi ja pinkaisi juoksuun kohti G'narykiä. Hän juoksi kovempaa kuin koskaan. Raivokin oli muuttunut jo tuskaiseksi peloksi Mutalätin lopusta. Blam juoksi kuin tuulispää läpi lumen ja jään. Yli mäen ja alas kumpua jossa G'naryk joukkoineen näkyikin.

G'naryk näki kuinka Blam juoksi mäkeä alas. Blamin kasvot olivat kauhun ja raivon sekaiset väriltään. Silmät olivat tummuneet aivan punaisen ja mustan rajoille ja vihreä iho naamassa oli kalvennut. Hän huusikin Blamille ja kysyi mikä oli hätänä. Vastaukseksi hän sai järkyttävän tiedon: "Ihmizii, satoi ihmizii Mutalätiz. Ne poltti kaikki talot. Mitää ei oo jäljel. TAPETAA NE!!".

G'naryk punehtui silmistään vähintäänkin yhtä paljon kuin Blam. Ellei enemmänkin. Hän punnitsi kahta vaihtoehtoa: joko hän johtaisi joukkonsa varmaan kuolemaan ja jättäisi haavoittuneet oman onnensa varaan. Sitten hän voisi tehdä viisaan johtajan tavoin ja johtaa joukkonsa kauaksi täältä.

Kaikki pyöri G'narykin päässä. Muistot lapsuudesta, muistot kuolleista tovereista...Kaikki poissa. G'naryk tunsi valtaisaa tuskaa ja ilma jota hän hengitti tuntui myrkyltä. Lintujen iloinen laulu kuulosti kuin metallia olisi raavittu jollain toisella metalliesineellä. Kaikki oli pielessä. Mutta hän tiesi mitä teki. Ja G'naryk avasi suunsa ja karjui niin valtaisan sotahuudon, että sen pauhuna kuului lähenevälle keisarikuntalaisryhmälle asti, ja nämä vähän hätkähtivät valtaisaa pauhunaa.

Keisarikuntalaisryhmän komentaja kuunteli vieressään seisovaa lipunkantajaa. "Kyllä, olen aivan varma että huudot kuuluivat tämän kum...Mitä?!?". Alue jolla G'narykin örkit olivat olleet, oli aivan tyhjä. Ei ollut mitään elonmerkkejä, kuin kaikki elämä olisi kadonnut sieltä. Yht'äkkiä muutamia nuolia suhahti aivan tyhjästä ja lävisti kolme keisarikuntalaista. Ryhmä rupesi heti katselemaan kaikkialle ympärilleen. Taas suhahti muutamia nuolia. Kaksi keisarikuntalaista kokivat kohtalonsa. Nämä levittivät hieman muodostelmaansa tutkien kaikki lähistön pensaat. Tänä aikana kolme miestä taas saivat surmansa. Samaan aikaan, kun ryhmä oli kolunnut pensaat, ilmestyi valtava örkki kolmisenkymmentä jalkaa heidän eteensä. Keisarikuntalaiset ryhmittäytyivät täyteen taistelumuodostelmaan, ja lähtivät kohti örkkiä. Tämä karjaisi niin vertahyytävän sotahuudon, että ryhmä pysähtyi kauhuissaan viidentoista jalan päähän. Se ei ollut sotahuuto, vaan merkki. Kaikkialla puissa oleilevat örkit ampuivat yhden nuolen, kaataen yhteensä kuusi sotilasta, ja hyppäsivät aseet kädessään ryhmän kimppuun. Tämän keisarikuntalaiset vielä kestivät, vaikkakin raskailla menetyksillä. Heidän taistelutahtonsa kuitenkin mursi valtaisan örkin hirveä rynnäkkö. Tämä örkki taklasi yhdeltä mieheltä ilmat ulos keuhkoista ja huitaisi nuijallaan niin kovaa ryhmän lippumiestä, että tämä lensi päin puuta ja oksa lävisti miehen rusentuneen yläruumiin.

Koko keisarikuntalaisryhmä oli menettänyt kuusitoista miestä kahdessakymmenessä sekunnissa. Tämä oli heille liikaa, ja he pakenivat aivan paniikissa välittämättä siitä, että käänsivät selkänsä örkeille. Ainoa taisteluun jäänyt mies, ryhmän komentaja, koki kohtalonsa urheasti taistellessa G'narykia vastaan. Tappava vamma oli ollut nuijan isku päähän.Koko ryhmästä pakoon selvisi yksi mies, ja tämäkin oli karannut jo siinä vaiheessa, kun örkit olivat loikanneet alas puusta.

G'naryk asteli lävistyneen lipunkantajan luokse ja riisti tämän lipun. Valkoiseen lippuun hän piirsi lipunkantajan verellä oman merkkinsä. Aseen. Nuijan. Hän nosti lipun ja huusi: "Pojat! Me näytettii ihmizil et tähä pöpelikköö ei tulla ku halutaa. Meit vaztaa ne o menettäny jo zatakunta mieztä! Ja ne menetti tän! Täzt tulee meijän uuz merkki!Lippu! Olkoon ze Mutalätin valittujen, eli teidä porukan, lippu, lippu jota kannatte ain taisteluz ja vaik ette oliz taistelemaz! MUTALÄTIN VALITUT!!!!". G'narykin puhe päättyi taas hirveään sotahuutoon, mutta tällä kertaa koko soturivahvuus yhtyi huutoon. G'naryk ojensi lipun seuraavalle örkille ja jokainen örkki lisäsi lippuun jotakin. Useat lisäsivät vain "muistoesineitään" lipun tankoon, mutta KaBum teki jonkun taian lippuun. Hän kertoi sen pitävän veren lipussa niin sateessa kuin paisteessa. Ja sekin oli totta.

Kun kaikki olivat koskeneet lippuun, sai yksi örkki ryhmästä kantaa lippua. Örkki, joka ei itseasiassa ollut örkki. Kantaja oli KaBum. Vaikka hiidestä ei erityisemmin pidetty, sen nostaessa lippua koko ryhmä mylvi niin kovaa kuin kykenivät. Lipun symbolinen arvo takasi nyt paremmat oltavat KaBumille, kuten G'naryk hyvin tiesi.

Örkit kasasivat tavaroitaan piiloistaan ja vetivät vankkurit pitemmältä. Osa haavoittuneista oli herännyt ja kuunnellut puhetta. Ne kyselivät huolestuneina kuuluivatko Mutalätin valittuihin. Ja G'naryk rauhoitti heitä kertomalla että aivan varmasti kuuluisivat. Sitten hän naurahti vielä päälle.

G'naryk haki siat pitkältä piilosta. Ne olivat saaneet rauhassa syödä ruohoa ja se ei näyttänyt haittaavan niitä. G'naryk otti ne mukaansa ja sitoi ne vankkuriin. Sitten hän ohjeisti kuskia: "Vie noi haavottuneet nopeezt Peikonpäähän, mut mee vähä kiertotiet ettei zitä kaupunkii löydetä heti, me tullaa myöhemmi ja tehää tihutöit ihmizil, zelvä?". Kuski nyökkäsi ja pisti vankkurit liikkeeseen. Vaunut katosivat lumiseen metsään. G'naryk tiesi että tästä tulisi vaikea matka kohti turvaa. Mutta hän ei antanut sen pelottaa itseään, sillä hän tiesi kuinka hyviä sotureita hänen ryhmässään oli.

Klarthog, erittäin nopea juoksija ja taitava ampuja. Blam, myöskin nopea juoksija, mutta erittäin taitava kirveenkäyttäjä. Qhuny, erittäin vahva soturi, halkaisi ihmisiä kirveellä kuin halkoja. KaBum, epänormaalin älykäs ja nokkela hiisi, osasi taikoa ja käyttää keppiä äärimmäisen kivuliaasti. Drerg oli valtavan suuri örkki, ja huusi ja riehui taistelussa niin pelottavasti että useat ihmiset välttelivät häntä, samoin tekivät osa örkeistä ja kaikki hiidet(paitsi peloton KaBum). Whygy joka oli koko seurueen paras jousiampuja. Fuqut, joka oli selvästi sitkein kaikista. Hän oli saanut kuusi pistoa keihäästä taisteluissa ja pysyi silti valmiina taisteluun. Merq oli erittäin notkea ja taitava käsistään, sitä ei pieni koko hidastanut vaan se yleensä kaatoi vihollisensa nopeilla pyyhkäisyillä keihään tai jalan kautta. Whack oli taas yllättävän nopea iskemään. Se ehti lyödä kahdenkymmenen sekunnin aikana noin viisitoista iskua kirveellään. Viimeisenä muttei vähäisimpänä oli Lsagh. Lsagh oli selvästi kaikkein ovelin. Hän oli keksinyt idean tehdä hyökkäys puusta käsin.

Kymmenen örkin ja yhden hiiden jalat tömähtelivät tasaisin ja tihein väliajoin maahan varoittaen matelijoita tulevasta vaarasta. Mutalätin valitut liikkuivat nopealla tahdilla kohti Peikonpäätä, tosin he joutuivat kiertämään paljolti etteivät ihmiset löytäisi saman tien örkkien sikäläistä "kulttuurin" keskustaa.
Matkalla hän pysäytti ryhmänsä ja viittoi painumaan matalaksi. Kaikki örkit tottelivat salamannopeasti ja kului vain sekunteja ennen kuin rykmentillinen keisarikunnan ratsuväkeä rymisi ohitse panssarit auringonpaisteessa kiillellen. Ritarit ratsastivat alamäkeen, ja G'naryk kiipesi puuhun nähdäkseen mihin ne menivät. Puusta katsoen kaikki näytti pieneltä. Örkit kykkivät pienen kummun takana, joka oli saattanut koitua heidän pelastuksekseen.

G'naryk käski muitten odottaa, ja kiipesi itse puuhun. Puusta hän näki kaiken mitä halusi ja mitä ei tahtonut uskoa. Ratsuväki ratsasti aukeaa poispäin örkeistä, suureen leiriin. Leiriin jossa olisi tilaa vähintäänkin tuhannelle ihmiselle. Leiri oli varmasti joukkojen johtajan leiri. Siltä se ainakin vaikutti, ja kuvitelmaa lisäsi valtava teltta keskellä kaikkea hälinää. Punaiseen telttaan oli kirjailtu jotain kullanvärisellä langalla, mutta G'naryk oli liian kaukana nähdäkseen. Sen sijaan hän näki alapuolellaan ihmisten tiedustelijoita. Ne selvästi vartioivat leiriä. Kymmenen ihmistä rupattelivat keskenään ja kävelivät suoraan örkkejä kohti. G'naryk viittoi kaikki pikaisesti maahan, ja örkit kiipesivät kummun toiselle puolelle. Ne olivat käsittäneet väärin. Yksi ihminen huomasi tämän, ja hän kertoi muille näkemästään. Kaikki vetivät miekkansa esiin ja valpastuivat. G'naryk odotti että nämä olivat hänen kohdallaan, sitten hän viittoi örkit ottamaan jouset näyttämällä omaansa. Örkit ottivat jouset ja odottivat. G'naryk antoi merkin nousta ja ampua. Kun örkit nousivat, ihmiset kauhistuivat. Kymmenen nuolta lensi keskelle ihmisiä tappaen neljä ja haavoittaen kaksi. Toiseksi osaksi sekasortoa muodostui G'naryk. Hän oli kiivennyt alemmille oksille ja hypännyt nuijansa kanssa lähitaisteluun. Ensimmäisellä lyönnillä kaatui kaksi ihmistä. Muut olivat kalpeata kalpeampia ja taistelivat naurettavan huonosti. Hiljalleen ihmisten rohkeus kuitenkin kasvoi ja taistelu rupesi käymään G'narykille hankalammaksi. Neljä ihmistä piirittivät hänet ja tuikkivat miekoillaan vuoronperään. Tästä G'naryk ei pitänyt yhtään. Hän löi nuijallaan koko kierroksen ajan laakalyöntiä. Yksi ihminen oli liian hidas väistämään. Muut hyppäsivät pois ja katsoivat kuinka heidän toverinsa lensi kaaressa alas mäkeä pää murskattuna. Kolme viimeistä ihmistä piirittivät G'narykin jälleen ja yksi löi. Lyönti osui ja teki ilkeän pistohaavan kylkeen. G'naryk ei ollut moksiskaan vaan otti ihmistä niskasta kiinni ja heitti tämän tovereittensa päälle. Nämä kolme yrittivät päästä pystyyn, mutta nyt G'naryk oli nopeampi. G'naryk keräsi kaikki voimansa ja löi suoraan ylhäältä alas nuijalla ihmisten kekoon. Kaikki kolme ihmistä liiskaantuivat täysin kauhunhuutojen saattelemina.

G'naryk kiipesi kummun toiselle puolelle ja näki kuinka Mutalätin valitut kykkivät kummun takana. "MITÄ HITTOO TE TÄÄL KYKITTE??? ETTEKÖ MUKA KUULLEET KU MÄ PIZTIN IHMIZILLE TURPII!?!?!?!" G'naryk raivosi. Yksi örkeistä uskaltautui vastaamaan: "No ethä zä käzkeny meijän käydä päälle!". G'naryk löi kädellään otsaa. "Että te ootte tyhmii!" hän vastasi. Sitten hän remahti nauramaan, ja kohta koko porukka nauroi täyttä päätä.

G'naryk marssitti örkkejä kohti Peikonpäätä, ja tunnin he saivatkin vaeltaa ilman häiriötä. Kun he saapuivat aukealle, kuului puhetta. Puhe ei ollut ihmisen puhetta, vaan örkkien karkeaa ja kankeaa puhetta. Ja heidän onnekseen sieltä tulikin örkkejä. Kokonaiset kaksikymmentä. Kaikki Peikonpään sotureita. Nämä huomasivat G'narykin ryvettyneen sakin ja ryhmän johtaja huusi:"Löydettii teijät viimeinki, ollaa oltu tuntitolkul ettimäz teit! Vankkurit ja haavottuneet o turvazza, ja me tultii hakee teit! Lähettäzkö kotio?". Ja G'naryk vastasi ilomielin:"Totta kai, tarvitaanki pikkaze lepoo.".

Kirjava ryhmä jatkoi taivaltamistaan kohti Peikonpäätä. Matka läpi lumisten maisemien oli varsin raskas Mutalätin valituille, sillä he olivat lähteneet liikkeelle yli kahdeksantoista tuntia ennen kuin Peikonpään soturit löysivät heidät. Täältä oli kuitenkin vain reilun tunnin matka "kotiin". Kotia ei enää varsinaisesti ollut, sillä Mutalätti oli poltettu. Silti G'narykin örkkien ilmeissä kuvastui rauha, ilo ja riemu kun he näkivät Peikonpään "vahvasti" linnoitetun kaupungin. Sisällä heidät otettiin vastaan sankareina jotka uskalsivat uhmata ihmisiä moninkertaisella alivoimalla. Heille tarjottiin jokaiselle ruokaa, juomista ja nukkumapaikka.

G'naryk sai nukkumapaikan Peikonpään linnasta. Hän oli sentään Mutalätin johtaja. Hän nukahti vaikka kello oli vasta kuusi iltapäivän ja illan taitteessa. Hän nukkui autuaasti.

Jos hän olisi kyennyt näkemään tositapahtumia unissaan, olisi hän pyörinyt ja vääntelihtynyt unissaan. Mutta kaiken hiljaisuuden keskellä, ihmistiedustelijat olivat löytäneet Peikonpään. Nämä juoksivat kovaa, erittäin kovaa kohti leiriään. Onneksi muutama örkki oli partiossa ja nämä pysäyttivät ihmiset. Heti työnsä tehtyään örkit painuivat kohti kaupunkiaan. Mutta ne olivat olleet huolimattomia. Yksi ihminen lähti ryömimään kohti leiriä pidelleen vatsaansa. Tämä ihminen oli pahasti haavoittunut, mutta se aikoi silti jatkaa matkaansa.

Ja niin pahoillemaille laskeutui jälleen kerran ilta, mutta nyt puuttui jotain. Puuttui iloisen remuamisen ääni Mutalätistä. Kaikkialla oli sen takia aivan hiljaista. Ja yö kietoutui tiukemmin maailman ylle....




Elikkä tällästä kävin tekemään, tuli mielestäni aika hyvä, samaa laatua kuin ennenkin, ainakin toivottavasti. Toivottavasti KAIKKI lukijat olisivat niin kilttejä että kirjoittaisivat kommenttinsa. Ja eikun kovaa kritiikkiä tulemaan!:)

[Rune]

Jes, lisää tätä! Uusin oli muita astetta pidempi, ja ihan suoraan sanottuna pidin tästä valtavasti. Loppua kohden kuvailu pikkaisen jäi, mutta alku ja keskiväli kun olivat niin hienosti kirjoitettu, ja viimeinen kappale niin nätti, niin ei tästä voi muuta sanoa kuin että... tämä oli loistava. Lisää tätä.

Edit: Crusader, joo tuo oli yksi niistä laadukkaista kohdista. Tuollaista tämän kirjoituslaadun pitäisi olla koko tekstin ajan, silloin olisi pop.

[Inexis]

Oliko tämä siis hieno osa? "Ja niin pahoillemaille laskeutui jälleen kerran ilta, mutta nyt puuttui jotain. Puuttui iloisen remuamisen ääni Mutalätistä. Kaikkialla oli sen takia aivan hiljaista. Ja yö kietoutui tiukemmin maailman ylle.... "
Jos oli, pitää muistaa kyseinen kikka...Vastaathan nyt Rune, on kyse tulevien tarinoiden laadusta....

[BlacKnight]

ei paha, ei paha. Mutta minkä hemmetin takia noi sun örkit on paljon älykkäämpiä kuin sun ihmiset? Lisäksi, miten kokonainen örkki ryhmä pääsee vihollisen leirille huomaamatta, kun taas örkit nappaavat kaikki Peikonpäälle
lähetetyt tiedustelijat?

[Inexis]

Ei ne leirille päässy, ja johan siinä tarinassa luki että pari onnekasta örkkiä sattu örveltämään sinne, miten mä muka taistelun pistäsin heti aamuks, kun ei G'naryk ole aamuörkkejä....

[Hamara]

Hyvä!
Tähän asti olen arvostellut tarinat sen mukaan, ovatko ne vakavia vai huumoritarinoita, mutta pakko lisätä yksi uusi kategoria: örkkitarinat! Sen verran hyvä tämä oli. Toivon todellakin lisää jatkoa, tämä on mahtava!
Örkit saisivat mielellään "törmäillä" enemmän, mutta muuten tarina kuvasi örkkien sielun- ja ruumiinelämää loistavasti.
Erityisesti pidin kohdasta, jossa G'naryk on kuullut Mutalätin tuhosta. "Hän tiesi mitä piti tehdä. Kuului raivoisa sotahuuto." Mutta kun ihmiset tulevat paikalle, siellä ei ole hajuakaan örkeistä.
Ensin luulin, että G'naryk päätti sittenkin vetäytyä, mutta ei sekään haitannut yhtään vaikka niin ei tapahtunutkaan.

[Paha Omena]

Hyvä stoori taas Mutalätistä.
Kyllä toi loppu oli aivan unbelievable hjuva.

[Höpsönassukka]

Loistava! Bravo ,Bravo! jos tästä pitäis numero antaa 1 ja 100 välillä antaa se olisi 96 ja ansaitsisi ''rupu-ukko suosittelee'' merkin .

[Inexis]

Rupu-ukko suosittelee, piirräppä kuva ja lähetä mulle!:) Kiitos taas kaikille lukijoille, ja Rune, pitääkö mun kirjottaa ja kertoa siitä kuinka yö kietoutuu maailman ylle;)?


UudistajaEdit: Ärgh! Unohtu sanoa että jos joku näitä välttämättä haluaa itselleen, pistäköön YV:tä tulemaan!(Luulenpa itsestäni paljon:) )

[Tapsa]

Kritiikkiä? Miksi?

Ei tästä ole mitään pahaa sanottavaa. Stoori pelasi. Viimeinen kappale tosiaan oli nätti, pieni mielikuvitus korvasi paikoittaiset kuvailun puutteet, örkkimeininki toimi kuten aikaisemmissakin G'narykeissä... jne. Oli tässäkin epäkohtia, mutta eivät ne haitanneet. Kohtaukset olivat hyvin ajateltu ja kokonaisuus oli hieno. Seuraavassa osassako sitten puolustetaan Peikonpäätä...?

[by the way] Tuo "Mutalätin Valitut" kuulosti (varmaan tahattomasti) aika koomiselta... The Chosen of Mud- mitä on lätti englanniksi? [/by the way]

[Rune]

Pit? Ei ole suoraan, mutta luulisin ajavan saman asian. Tosiaankin, kuulosti pikkaisen koomiselta, mutta hemmetinkö väliä? Asennetta oli silti.

[Inexis]

Ajattelinkin tuon asian herättävän hilpeyttä!:), kertokaa ihmeessä mikä mielestänne on epäkohta, niin pyrin korjaamaan niitä!

[Grom]

Voi ei! Örkkitarinoita jotka ovat jääneet minulta huomaamatta. Syvimmät pahoitteluni. Luin nyt sitten kaikki putkeen.

Ja täytyy sanoa, että aikasta laadukasta oli ja loppua kohden parani. Kuvailua ei nyt mullistavasti ollut, mutta se on omissanikin tarinoissani vikana. Tai vikana ja vikana. Varsin hyvin tämä toimi näinkin. G'naryk on aseiteikas hemmo vaikkakin hieman kummastelen kaverin suhtautumista gobboshamaaniin, joka on muuten tämäkin erittäin kurko. Örkkiasenne oli kohdallaan ja sehän on örkkitarinoissa tärkeintä. Kirjoitapa lisää jos vaikka pääsisimme Peikonpään puolustukseen. Oikein mallikasta työtä pienistä epäkohdista välittämättä.

Tällainen nipotus täytyy vielä sanoa, että itse en käyttäisi örkkien joukoista puhuttaessa sanaa mies. Esim. örkkien keihäsmiehet. Miehet ovat kuitenkin ihmisiä. Naiset vielä menettelevät, mutta niissäkin käyttäisin naarasta . Mutta tämä on pikku juttu.

[Inexis]

Onhan se, ja tämähän on jo suuri kunnia saada kommenttia Grom Hardhammerilta, nähdään Ropeconissa, pelästyt pahanpäiväisesti!:)

[Grom]

Onhan se, ja tämähän on jo suuri kunnia saada kommenttia Grom Hardhammerilta, nähdään Ropeconissa, pelästyt pahanpäiväisesti!:)

'Coni vaan taitaa jäädä näillä näkymin väliin. Harmillinen tosiasia. Grom Hardhammer pysyy naamionsa takana .

[Inexis]

EIhhh!!!! En saa nähdä tarinani innoittajaa!!! No hitto, ehkä ensivuonna!

[Rune]

Onhan se, ja tämähän on jo suuri kunnia saada kommenttia Grom Hardhammerilta, nähdään Ropeconissa, pelästyt pahanpäiväisesti!:)

'Coni vaan taitaa jäädä näillä näkymin väliin. Harmillinen tosiasia. Grom Hardhammer pysyy naamionsa takana .

Mitä hemmettiä, ei varmasti! Mie en ala, hemmetti! Tottakai sie nyt oot tulossa, kyytejä löytyy varmasti.

[Inexis]

Jeps, eihän yhtään vihernahkaa saa jättää pois!

[Zeldafan_]

ToDella hyvä lisää tällästä