Eli tällästä jatkoa Prologille, jonka linkki löytyy tarinan lopusta
Pataässä
Lucidus käveli hämärää sivukujaa pitkin. Wogilta voittamansa setelitukot ja kolikot painoivat mukavasti kaavun taskussa ja pitivät joka askeleella kilahtavan äänen. Voimakas tuuli ulvoi talojen räystäissä lohduttomalla äänelle, kuin säestäen taivaanrannassa punertavaa auringonlaskua. Talojen mainosvalot heijastuivat monivärisinä märkään asfalttiin, joka oli paikoitellen jo lohkeillut pahasti. Lucidus tuli kujan päähän ja lähti määrätietoisesti kulkemaan vasemmalle kohti siellä kohoavaa kirkkoa, joka nousi korkeammalle kuin alueen monituiset asuinrakennukset. Lucidus aukaisi ruosteisen rautaportin ja astui kirkon pihalle.
Kirkon rapistuneet kiviseinät kohosivat uhkaavasti ylöspäin, kuin tavoitellen auringon punaiseksi värjäämää taivasta. Kirkon suurten tammiovien molemmille puolille asetetut pyhimyspatsaat tuijottivat kivettyneillä silmillään syyttävästi Lucidusta. Sisältä kuului vaimeasti haikeaa urkumusiikkia. Lucidus käveli raskain askelin suurille puuoville ja vetäisi ne auki narisevan äänen säestämänä. Kirkossa oli hämärää. Suurista lasimaalauksin koristelluista ikkunoista heijastui sisään kelmeää valoa. Katossa roikkui suuri kynttiläkruunu, jossa paloi sinisiä kynttilöitä. Varjot tanssivat kirkon suurissa holvikaarissa, joihin oli kaiverrettu taidokkaita kuvia Keisarin urotöistä. Kirkon pitkät puupenkit ammottivat tyhjyyttään luoden aavemaista tunnelmaa. Lucidus haistoi suitsukkeiden huumavan imelän tuoksun, joka levisi ilmaan suuresta metallisesta suitsukelautasesta. Kirkon perällä istui valkeaan viittaan pukeutunut pappi, joka soitti surumielistä kappaletta uruilla. Ääni kaikui koko kirkossa, saaden sen kuullostamaan entistäkin mahtavammlta. Pappi lopetti soittonsa ja käveli pitkin askelin alttarille, jonka ääressä Lucidus istui polvistuneena. Pappi veti syvään henkeä ja kysyi ystävällisellä äänellä:
"Lapseni, mikä tuo sinut tänne?"
"Isä, olen tappanut viattomia" Lucidus vastasi kylmästi.
"Katso heitä" Pappi sanoi ja osoitti alttarikaiverruksessa kuvattuja mariineja, jotka olivat juuri lähdössä sotaan.
"Hekin ovat tappaneet viattomia, mutta ovat silti sankareita" Hän jatkoi lohduttavalla äänellä.
"Heillä on jotain, minkä puolesta tappaa" Lucidus jatkoi ja tunsi kuinka suolainen kyynel vierähti hänen poskelleen noruen sitä pitkin alas.
"Heillä on Keisari, He tappavat hänen vuokseen" Hän jatkoi lohduttomalla äänellä.
"Minä tapan vain oman henkeni vuoksi, Keisariin verrattuna se ei ole minkään arvoista" Lucidus sanoi ja lisää kyyneleitä valui hänen kasvoillaan.
"Etkö sitten tappaisi Keisarin vuoksi?" Pappi sanoi.
"Miksi et liity Keisarin sotajoukkoihin" Hän jatkoi.
"Olin siellä, ja minut petettiin, omani pettivät" Lucidus sanoi pyyhki kyyneleitä poskiltaan.
Pappi katsoi Lucidusta ymmärtävästi ja oli juuri sanomassa jotain, kun kirkon puuovet potkaistiin kumoon suuren rytinän saattelemana.
"Keisari sinua suojelkoon" Pappi kuiskaisi Lucidukselle ja lähti juoksemaan kohti kirkon perällä häämöttävää sakastin ovea.
Lucidus kuivasi kyyneleensä kaapunsa hihaan ja kääntyi vetäisten samalla kaksi veitsenterävää miekkaa kaapunsa kätköistä. Kirkon ovella seisoi kolme kauttaaltaan valkoiseen nahkapukuun pukeutunutta hahmoa. Pukuja koristivat vatsan kohdalla suuret pelikortin kuvat. Hahmot heiluttelivat suuria miekkoja käsissään.
"Mustat ässät, salamurhaajia" Lucidus ajatteli ja tunsi kuinka raivo kuohui hänen sisällään. Salamurhaajien takana hän erotti rullatuolissa istuvan hahmon.
"Tappakaa se" Kuului terävä ääni, jonka Lucidus erotti heti kuuluvan Wogille.
Lucidus keskittyi, veti syvään henkeä ja lähti juoksemaan kohti salamurhaajia sokean raivon vallassa. Kaksi muuta salamurhaajaa hyppäsi salamannopeasti pois tieltä, mutta yksi jäi kirkon käytävälle tehtävänään ilmeisesti suojella rullatuolissa istuvaa Wogia. Lucidus juoksi ja iski silmittömän raivon vallassa Salamurhaajaa, joka torjui iskun taitavasti miekallaan. Kaksi terää iskeytyi vastakkain lyöden kipinää, joka hetkeksi valaisi molempien kiiltävät terät. Lucidus karjaisi ja iski täydellä raivolla toisen miekkansa Salamurhaajan kylkeen. Lämmintä verta purskahti Luciduksen kasvoille saaden hänen verenhimonsa yltymään. Kylmä teräs leikkasi salamurhaajan lihaa, josta roiskui verta luciduksen kaavulle. Salamurhaaja huusi tuskasta ja pudotti suuren miekkansa. Lucidus vetäisi verentahriman miekkansa salamurhaajan kyljestä ja upotti molemmat miekkansa onnetoman uhrinsa sisuksiin. Salamurhaaja päästi hiljaisen korinan ja vaipui elottamana Luciduksen miekkojen varaan. Tuore veri oli värjäsi Salamurhaajan valkoisen puvun punaiseksi. Lucidus vetäisi miekkansa nopeasti irti ja potkaisi raadon syrjään. Lucidus ei aikaillut vaan Poimi nopeasti Salamurhaajan tiputtaman miekan veriseltä kivilattialta ja kääntyi kohti kahta muuta Salamurhaajaa, jotka olivat yrittäneet hiipiä hänen taakseen taistelun tuoksinassa. Lucidus kääntyi ja viskasi miekan kohti yllättyneitä salamurhaajia. Miekka halkoi ilmaa ja osui toista epäonnista salamurhaajaa olkapäähän. Osuman saanut Salamurhaaja karjaisi tuskasta, eikä kyennyt väistämään Luciduksen raivoisaa potkua, joka osui suoraan kasvoihin ja kaatoi salamurhaajan tuskissaan maahan. Lucidus käveli salamurhaajan viereen, miekka korkealla päänsä päällä valmiina iskuun. Salamurhaajan naama oli yltäpäältä veren peitossa ja tämä aneli armoa hiljaisella äänellä. Lucidus laski miekkansa ja tallasi täydellä voimalla Salamurhaajan pään päälle. Luiden murskautumisesta kuuluva rutina kaikui Kirkon holvikaarissa.
"Enää yksi" Lucidus ajatteli ja vetäisi kaapunsa taskusta boltpistoolin. Viimeistä salamurhaajaa ei kuitenkaan näkynyt. Kirkossa oli kuului vain toisen Salamurhaajan tuskanhuudot kun tämä yritti raahautua jonnekkin haljenneen kallonsa kanssa. Silloin Lucidus kuuli hiljaisia askeleita takaansa. Vaistomaisesti hän kääntyi ja ampui kaksi panosta suoraan viimeisen Salamurhaajan rintaan, joka räjähti auki panosten voimasta. Murhaaja lensi päin kirkon kiviseinää huutaen kuolemaansa. Lucidus hymyili sadistisesti ja tunsi kuinka hänen verenhimonsa kasvoi. Vielä oli viimeinen uhri jäljellä. Lucidus käveli raskain askelin pitkin kirkon käytävää, jonka päässä Wog istui pyörätuolissa tyrmistyneen näköisenä.
"Et sitten arvostanut sitä, että annoin sinulle viimekerralla armoa" Lucidus sanoi vakavana ja jatkoi kävelyään Wogia kohti.
Sitten Lucidus alkoi juosta, hän juoksi yhä kovempaa kunnes oli Wogin kohdalla. Wog katsoi peloissaan Luciduksen uhkaavaa hahmoa ja yritti avata suunsa, mutta ei saanut sanoja ulos. Lucidus tarrasi raivokkaasti Wogia kaulasta kiinni ja nosti tämän kevyesti ilmaan. Wog tunsi kuinka kylmä teräshansikas puristi hänen kaulaansa yhä kovempaa. Wog haukkoi henkeä ja yritti taistella vastaan. Hän potkaisi jalallaan joka oli täynnä teräviä kynsiä Lucidusta rintaan. Kynsi repäisi kaapuun syvät viillot, mutta vain metallin kolahdus kaikui kirkossa. Wog tajusi loppunsa tulleen sillä kaavun alla oli tummanvihreä haarniska. Lucidus puristi yhä kovempaa kunnes tunsi kaulan painuvan sisäänpäin. Wog yritti haukkoa ilmaa ja huutaa kivusta samaan aikaan. Lucidus alkoi vääntää Wogin niskaa taaksepäin. Wog sätki henkensä hädässä roikkuessaan Luciduksen raudanlujassa otteessa.
"Sinä et anna minulle vaihtoehtoja" Lucidus sanoi ääni täynnä jäätä ja mursi Wogin niskan. Lucidus tunsi kuinka Wogin eloton ruumis valahti rennoksi. Väliinpitämättömästi Lucidus heitti Wogin ruumiin penkkirivien väliin ja kääntyi kävelläkseen ulos kirkosta. Hänen takaansa kuului papin ääni, jossa ei enää ollut tuttua ystävällisyyttä
"Hän on tehnyt paljon pahaa, hän ansaitsi tuon"
Lucidus jatkoi päättäväisesti kävelyä kohti ovea. Ennen kaatuneita ovia Lucidus kuitenkin kääntyi ja sanoi papille
"Kiitos, kanssasi oli lohduttavaa puhua."
Tämän jälkeen Lucidus käveli ulos kirkon kaatuneista ovista öiseen sateeseen. Suuri salama iski taivaasta valaisten Luciduksen Kaavun, jonka Wog oli etupuolelta repinyt riekaleiksi. Salama paljasti haarniskasta kauan sitten poisviilatun tunnuksen jäänökset, se oli Pimeyden Enkelien tunnus...
Edelleenkin kaipaan kommentteja... http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=27251 Tuolla on tarinan Prologi
Pataässä: Jatkoa
Pataässä: Jatkoa
Viimeksi muokannut Valhalla, Ti 13.07.2004 20:20. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
"Se joka sanoi että rahalla ei saa onnea, ei osaa ostaa oikeasta paikasta"
Oli hyvä tarina, salamurhaajista sai ensimmäisen tarinan pohjalta tappavamman vaikutuksen, mutta ehkä Lucidus on kova jehu tappelemaan. Hyvä juonenkäänne oli tuo Pimeyden enkeleihin kuuluminen, jatka samaan malliin!
Warmachine & Hordes ranking: http://ordoaboensis.fi/wmh-ranking