_------------------------------------------------------------------------------_
Kolme selviytyjää
Alex, Richard ja alfredson ovat entisiä keisarikunnan sotilaita. Nykyisin he ovat vain maanviljeliä.
Heidät karkotettiin keisarikunnasta huonon taistelunjohdon ja pakenemisen takia. Alex oli vahva, tyhmä ja paksu, Richard oli taitava ja nokkela ja Alfredson oli nuori velho huonoimmasta päästä.
Richardin poika juoksi ovesta sisään huutaen.
- Isi!! monta pelottavaa valkosta ukkoa tulee tännepäin. Ne sano mulle Pöö.. hakkaa ne .
Richard käveli pienestä talostaan kirkkaaseen päivänvaloon. Siellä hän näki noin kaksikymmentä luuranko soturia Alexin oven edessä. Richard syöksyi sisään telttaansa, otti ruostuneen miekkansa ja huusi Alexia. Alex heräsi juuri kun yksi luurangoista oli pistämässä häntä vatsaan miekalla ja kierähti sivulle, ottaen matkalla miekan vierestään ja nousi ylös.
Alfredson oli myös herännyt meluun ja näki luurankoja Alexin teltassa. Hän rupesi manaamaan.
- Jätetään Alex mieluummin henkiin
Richard sanoi ivallisesti tukkien alfredsonin suun. Richard lähti rynnäkköön luurankoja vastaan. Ne huomasivat hänen yrityksensä ja olivat valmiina. Alex huusi teltasta.
- Mitä mä teen??
- Riko teltta.
Richard vastasi syöksyen samalla likaisten luurankojen kimppuun. Nopeasti luurangot piirittivät Richardin ja tällä oli vaikeuksia torjua niiden iskuja. Yksi luurangoista oli saanut otteen Richardin niskasta, tämä heitti hänet maahan. Niiden johtajan näköinen luuranko valmistautui tappavaan iskuun. Alfredson oli ottanut jousensa ja ampui nuolen suoraa luurankojen johtajaa päähän, tämä kaatui maahan. Sillä aikaa Alex oli leikannut reiän telttaan ja päässyt ulos, hän oli tappanut kolme luurankoa kääntämällä teltan ympäri ja pistelemällä miekalla sisään. Nyt kuitenkin luurangot saivat yliotteen ja pakottivat kolmikon perääntymään taloaan kohti. He perääntyivät keskelle ruokahuonetta mistä pöytä oli juuri viety ulos. Siellä oli tilaa vain kolmelle luurangolle kerralla.
Luurangot löivät nopeasti mutta eivät kovin taitavasti kuten Richard ja Alfredson. Alexilla oli vaikeuksia torjua kaikkia lyöntejä ja sai pistoksen jalkaansa. Hän horjahti eteenpäin litistäen kaksi luurankoa. Richard veti Alexin taakse alfredsonin pidätellessä luurankoja. alfredson ajatteli manata nopeasti yhden, se melkein onnistui, taika meni ohi osuen tolppaan joka piti kattoa paikallaan. Tolppa romahti ja katto oli romahduspisteessä. Vain yksi korkea kirjahylly piti kattoa paikallaan. Alfredson kirosi ja jatkoi taistelua, kunnes sai ilkeän veistohaavan päähänsä. Enää Richard oli pystyssä suojelemassa heitä kaikkia. Hän ei voinut torjua neljää iskua eri suunnista ja sai kaksi haavaa vatsaansa kaatuen taaksepäin. Sillä aikaa Richardin poika oli seurannut hiljaa tapahtumia hyllyn takaa. Hän huomasi hyllyn pitävän kattoa romahtamatta ja Keskitti kaikki pienen miehen voimansa tähän suureen iskuun. Hylly meni keskeltä kahtia kaatuen neljän luurangon päälle murskaten nämä. muut luurangot huomasivat katon sortuvan ja lähtivät nopeasti talosta. Katto romahti vielä hitaimman luurangon jalkojen päälle. Luurangot luulivat kaikkien talossa olleiden kuolleen ja he lähtivät pois.
Richard heräsi yllättävän kipeät haavat vatsassaan ja katsoi alleen. Siellä oli Alfredson ilkeän näköisesti jumissa läskin Alexin alla, joka oli selvästikin vielä tajuton. Richard yritti vetää alfredsonia pois Alexin alta, mutta alfredson sanoi.
- Mun jalka on sen P***E**** jumissa enkä saa sitä pois.
Alex heräsi hymyillen ja katsoi alleen alfredsoniin rakastavan näköisenä. Siitä alfredson sai voimia päästä Alexin alta pois. Richard etsi katseellaan poikaansa. Parin minuutin etsinnän jälkeen he löysivät hänet kivikasan alta. Hänellä oli vatsassaan todella pahan näköinen reikä. Alfredson sanoi
- Minä voin korjata tuon.. kai
Ja mumisi jotain, Hänen sormestaan lensi sininen viiva pienen pojan vatsaan. Tämä rupesi yskimään verta ja kaatui kyljelleen ja kuoli. Richardin Kokeneissa kasvoissa nousi raivo.. Tämä muuttui aivan punaiseksi ja kuristi Alfredsonia sanoen.
- Samperi osaa nyt edes jotain velho.
Alex sanoi Richardille.
- Älä sille kiukustu ei se sitä tappanut... Yhtäkkiä he kuulivat jotain.. Torvia.. Askelia.. Todella suuri epäkuolleiden armeija käveli heidän pihansa edestä. Kaukaa erottuivat karmivat vaunut joita vetivät kuolleet hevoset ja jonka ikkunoista kajasti veren värinen valo.. Richard kuiskasi.
- Sehän menee kohti keisarikuntaa.
Alex vastasi
- Joo suoraa meistin vanhaa kaupunkia kohti.
He päättivät seurata tätä armeijaa kunnes tiesivät minne se oli matkalla
_-----------------------------------------------------------------------------_
Kommentteja jos olet jaksanu tänne asti lukee.
kirjotusvirheita saattaa olla aika paljon älä välitä.
).
Tarvitsen harjoitusta.