Prologue
Julius oli pitkä, lihaksikas mies. Hänen naamaansa koristeli useampi arpi. Pari pientä arpea ja yksi uusi ja iso. Tämän hän oli saanut taistelussa Yön Herroja vastaan. Hänet oli yllätetty tiedusteluretkellä ja oli juuri ja juuri selvinnyt, tosin hänen ryhmästä suurin osa oli kuollut. Hänen lisäkseen oli viisi veteraania vielä jäljellä. Kaikki olivat hänen valitsemiaan taistelijoita jotka komentaja aina lähetti tiedustelu- tai sabotaasi tehtäviin. Heille määrättyjen tehtävien luonteen takia hän oli vielä antanut jokaiselle miehelle haulikko-koulutuksen. He varmasti joutuisivat kosketuksiin vihollisen kanssa ja lähikontaktissa haulikko on kymmenen kertaa parempi kuin las-kivääri.
Moottorin jylinä herätti Juliuksen mietteistään. Hän oli kiivennyt puuhun aikaisemmin ja kyykki oksalla tähystellen vihollisen joukkoja.
´Tuolla!´ Julius ajatteli itsekseen. Hän otti kiikarinsa ja laski vihollisen vahvuuden.
´Kymmenen sotilasta jalan ja chimera-kuljetusvaunu joka sisälsi varmasti toisenkin ryhmän tuota vihattua petturikaartia.´ Julius pohti vähän aikaan ja viittoi ryhmälleen joka oli piiloutunut aluskasvillisuuden sekaan. Adolf, hänen kranaatinheitin mies vaihtoi paikkaansa jotta hänellä olisi parempi näkymä tuon chimeran taka-peltiin siltä varalta jos Julius heittäisi melta-räjähteensä ohi. Kun petturit lähenivät alkoi Juliuksen viha nousemaan, hänen teki mieli ruveta jo ammuskelemaan vihollista.
´Ei vielä.´ ajatteli hän itsekseen. Kun vaunu oli enää kymmenisen metrin päässä hän näki kääntyneen komissaarin tähystelevän ympärille chimeran avatusta kattoluukusta.
Chimera pysähtyi Juliuksen alle.
´Toivottavasti he eivät ole huomanneet toisia.´ mietti Julius kun hän otti melta-räjähteensä vyöltä ja valmistautui heittämään sen rukous huulillaan.
-----------------------------
Eikun risuja tulemaan (ihan kuin tämmöisestä tarinasta saisi ruusuja
) ja kertokaa myös haluatteko lisää.
