Sudden Thrust
Death from the shadows
Elikkäs nyt on jatkoa (näitähän ilmestyy kuin sieniä sateella(!) )
ja tämäpä onkin pitempi.
Old Friend
Iso tyranid peto murskasi viimeisenkin terminaattorin kynsillään. Se murehti paikoillaan pienokaistensa vuoksi jotka olivat palaneet karrelle.
Pedon selän takana ilmestyi pimeyteen pari hohtavia kynsiä. Kaaos-lordi jännitti jalkansa hyppyä varten. Pedosta pääsi ilmoille enää kuolevan eläimen korinaa kun se kaatui viemärin liejuun salamakynnet niskassa.
´Hemmetti näiden otuksien kanssa.´ manasi kaaos-lordi itsekseen. Tämä oli lähin kaupunki lojalistien leiriin katsottuna. Hänellä oli henkilökohtaisia kaunoja yhtä melkein vähäpätöistä ihmistä kohtaan. Kukaan ei ollut ennen päässyt häneltä elossa mutta kun osa tämän ryhmästäkin selvisi. Nightdweller oli tämän lordin nimi. Hän oli pystyssään seisoessa ainakin pari metriä korkea ja hän oli sonnustautunut tummansiniseen voimahaarniskaan ja kypärässä hänellä oli koristeena siivet. Hän purki vielä turhautumistaan potkien ison tyranidin pään irti. Vielä oli paljon tapettavaa ennenkuin kaupunki olisi heidän hallussaan.
Komentaja Corwin tarkasteli karttoja juliuksen kanssa.
´Tuossa kohtaan te kohtasitte pettureita, joten on oletettavaa että tämä kaupunki tuon metsän takana on vihollisen hallussa.´ osoiti Corwin kartalta.
´Voisin käydä poikien kanssa tähystelemässä metsän raja...´ Julius oli sanomassa kunnes Corwin iski väliin
´Ei, liian suuri riski.´
´Kuten haluat.´ sanoi Julius takaisin kohteliaasti vaikka äänensävyssä oli pienoinen pettymyksen tunne.
Corwin kaatoi itselleen uuden kupin mustaa kahvia ja otti samalla leipää. Komentobunkkeri oli ahdas mutta siellä oli silti tarpeeksi tilaa komentajan yksityishenkilöstölle, kartoille joiden avulla laadittiin hyökkäyssuunnitelmia ja hänen radistilleen ison kommunikointi-laitteen edessä tarkastaen aina välillä partioiden tilanteen. Pieni lamppu roikkui bunkkerin katossa valaisten hämyisesti pöydän jolle kartat oli levitetty.
´Entä jos...´ Julius mietti ääneen.
´Mitä?´ kysyi Corwin.
´Jos ne petturit olivat tiedustelemassa miksi ne tulivat suorinta reittiä meitä kohti? Leiri on kumminkin niin iso, että heidän on pakko olla tietoinen sen sijainnista.´
´Jos he olivat varmistamassa reittiä suuremmalle hyökkäys joukolle?´ ehdotti Corwin.
´Ei, siinä ei olisi mitään järkeä. Puolen kilometrin päässä vasta alkoivat läheisten metsien rajat joten olisimme hyvin pystyneet siirtämään miehityksen sille suunnalle mistä hyökkäys tulisi.´ Corwin alkoi miettimään Juliuksen sanoja. Heidän leiriinsä, tai niinsanotusti leirinsä kokonsa takia oli varmasti vihollisella tiedossa. Ainut mikä onnistuisi olisi hyökkäys nopeasti joka suunnasta.
Nightdweller ihmetteli kuinka nopeasti kaupunki oli suurimmaksi osakseen vallattu Yön Herrojen käyttöön. Häntä alkoi kyllästyttämään tämä pohdiskelu ja huikkasi velhonsa luokseen.
´Laita jokaisen lähistöllä harhailevien kaartiryhmien radioon valheellista tietoa.´ Nightdweller sanoi kylmällä äänellään.
´Mi-minkälaista tietoa haluat välittää heille, herrani?´ kysyi kalju velho jonka päähän oli tatuoitu vaikka minkälaisia vääräoppisia merkkejä.
´Kerro heille että tämä kaupunki on lojalistien vallassa. Ja käske heitä tulemaan heti kaupunkiin.´ sanoi Nightdweller jonka jälkeen hän poistui komentorakennuksesta. Hän oli mielissään planeetan ilmastosta, se kuvasi niin loistavasti hänen tunteitaan, kylmä, synkkä ja pimeä. Hän hymyili kypäränsä sisällä ja ajatteli noita heikkomielisiä ihmisiä jotka tarpoisivat hänen luo toivo rinnassa omiensa kohtaamisesta. Hän pystyi kuvittelemaan heidän epäuskoiset ilmeet kun paljastuisi kuka on vallassa tässä kaupungissa. Nightdweller hymähti ja lähti järjestelemään asemia jos sattuisi ilmestymään ihmisiä.
Chu mietti synkästi korsussa sillä aikaan kun muut olivat tekemässä asioitansa.
´Jos he olivat tappaneet pettureita miksei pettureilla ollut mitään kaaokseen liittyviä? Heillä oli vielä Keisarillisiä kotkia vaatteissa ja aseissa sekä chimerassa.´ Hänen mielensä valtasi kauhea mielikuva.
´Oliko joku kertonut heille valheellista tietoa että he tappaisivat lojalistejä? Miksi joku niin tekisi.. Ei. Se ei ollut valheellista tietoa vaan ehkä jokin manipuloi mielemme?´ Chu pohti synkästi.
´Juliuksen pitäisi saada tietää epäilykseni.´ hän lähti nopeasti korsusta ja paiskasi oven kiinni.
´Sisään...´ örisi 'Big Jim' luullen jonkun koputtaneen oveen ennenkuin nukahti uudestaan.
Chu hölkkäsi kostean mutakentän läpi komentobunkkeria kohti. Hänen silmäkulmaansa osui kuinka komissaari simputti kahta sotamiestä. Hän tunsi vihaa komissaaria kohtaa ja varmasti komissaari tunsi samoin häntä kohtaan. Komissaari nosti päätänsä kahdesta sotilaasta jotka punnersivat vielä kosteassa mudassa ja virnisti häntä kohti.
Julius tuli häntä vastaan matkan puolivälissä.
Kersantti Ellard tuskaili kun hän johti ryhmänsä läpi kostean metsän. He olivat löytäneet aikasemmin tuhotun lojalisti chimeran sekä kaartilaisia he olivat lähteneet seuraamaan chimeran telaketjuista jääneitä jälkiä toivoen löytävänsä omia. Yht´äkkiä ryhmän radio heräsi henkiin. Ensiksi kuului vain kohinaa jonka jälkeen kuului komentajan ääni.
´Kaikki yksiköt Thuran-kaupungin lähistöllä. Toistan. Kaikki yksiköt Thuran-kaupungin lähistöllä tulkoot sinne ja kokoontukaan keskus-aukiolle. Loppu.´ Ellard mietti vielä ihmeissään kuulemaansa ja rupesi pian penkomaan repusta karttojansa.
´Meidän tarvii kävellä enään pari kilometriä niin pääsemme omien pariin.´ Ellard sanoi tarpeeksi kovaa jotta jokainen sotilas kuuli sen. Hän heitti reppunsa selkään ja sai kylmiä väreitä. Hän uskotteli sen olevan kolea ilma mutta hän uskoi sen puoliksi.
´Se on te-tehty, herrani´ änkytti kalju velho.
´Loistavaa´ sanoi Nightdweller hymyn ilmestyessä hänen muuten elottomille kasvoille. Hän oli päättänyt ottaa kypäränsä pois jotta hän esiintyisi edukseen noiden onnettomien ihmisten edessä. Mikään ei antanut hänelle niin paljoa nautintoa kuin nähdessään ihmisten kauhun kun he tuijottivat häntä silmiin.
´Ah, sitä ihanaa kauhua...´ hän mietti ja vaipui mietteihinsä kunnes hänen korvaansa kuului toisen petturi-mariinin ääni.
´Kaartilaisia havaittu kaupungin itä-puolella.´
´Pitäkää asemanne, älkääkä ampuko tai joudun pitämään hauskaa teidän ruumiillanne.´ Hän ärähti takaisin.
´Taitaapi olla aika pitää hauskaa.´ Nightdweller sanoi maireasti kylmä äänensävy silti paistaen läpi.
Ellard oli vähän aikaa haukkonut henkeään kun hän oli päässyt metsästä ulos. Suuri kaupunki avautui hänen edessään. Hän lysähti polvillensa nähdessään koko kauheuden.
´Kuinka moni on mahtanut kuolla kun tämä kaupunki on pommitettu maan tasalle ja sitten taistelut tästä kaupungista. Suuria savupatsaita kohosi joka puolella kaupunkia.
Hän huomasi jotain liikettä ja otti kiikarinsa esiin ja kohdisti sen kaukaisia hahmoja kohti.
´Mitä nuo ovat? Heillä on samanlainen voimahaarniska kuin lojalisti mariineilla mutta heistä näyttäisi huokuvan joku pahuus.´ Ellard pohti ja mietti ankarasti mitä tekisi.
´Lähdetään, pääsemme vielä lämpimän leirinuotion viereen lämmittelemään.´ Ellard tokaisi miehillensä kovaäänisesti.
Kymmenen minuutin päästä joukko oli ihan kaupungin asutuksen luona.
´Vasemmalle.´ sanoi Ellard johtaen ryhmänsä kohti keskus-aukiota. Kulman takaata paljastui jotain mitä hän ei olisi halunnut nähdä.
Iso ruumiskasa oli kasattu keskelle aukiota jonka päällä istui tummansininen hahmo kyyryssä. Samalla osa sotilaista vaipui epätoivoon ja putosi polvillensa, osa oksensi ja osa nyyhkytti tätä kauheutta jota vahvisti velhon taiat.
Ellard pakotti itsensä eteenpäin kunnes jokin raskas laskeutui hänen naamalleen. Hän kiepahti ilmassa kunnes osui maahan, tuntiessa hampaan katkeavan juurista ja leuka murtuneena hän pakotti itsensä istumaan. Hän katsoi suoraan boltterin piippuun. Hän rukoili Keisaria muta hän kuuli äänen päässään.
´Jos et halua kuolla sinun on osoitettava arvosi kaaokselle. Ota aseesi ja ammu ystäväsi.´ Ellard tajusi että tämä oli hänen ainoa mahdollisuus elää pitkään. Hän nappasi aseensa maasta ja tähtäsi petturia päähän. Hänen miehiinsä syttyi uusi toivonkipinä joka sammui kun Ellard kääntyi heitä kohti.
´Mitä sinä teet!´ huusi yksi miehistä pelonvallassa. Ellard katsoi miehiä pitkään ja hartaasti. Hän veti liipasimesta, jota seurasi tuskanhuuto. Hän veti uudestaan, ja uudestaan. Kyynel tirahti hänen silmästään kun hän vihdoin oli ampunut kaikki. Ilmassa leijui palaneen ihon haju. Ellard putosi polvilleen ja alkoi itkeä. Hänen järki sumentui ja hän kuuli sisällään pitkän, tuskaisen ja ikävän huudon. Sillä osa hänen sielustaan halusi tätä. Nightdweller kuiskasi hänen mieleensä.
´Säästän henkesi vähäpätöinen ihminen, sinun tarvitsee antaa siitä hyvästä sielusi Kaaoksen jumalille.´
´Hyvä on senkin saasta.´ manasi Ellard vihaisena siitä mitä oli tehnyt ja oli vieläkin kauhunsekaisessa shokissa.
Nightdweller lähti ruumiskasan päältä hänen hyppyreppunsa jyrähtäessä päälle. Hän laskeutui Ellardin viereen.
Ellard katsoi häntä silmiin jota hänen ei olisi pitänyt tehdä. Hän näki kaikkein kauheimpia tapoja kuolla, puhdasta kauhua ja kuolemaa huokui koko lordin olemus. Ellard toivoi että hän heräisi omasta punkastaan tutussa korsussa mutta se ei toteutunut.
Nightdweller ojensi kätensä Ellardia kohti.
´Anna kätesi ja sielusi niin säästän henkesi.´
´Haluan kuolla...´ Ellard sopersi.
´Hah, et todellakaan halua!´ Naurahti lordi heti.
´Et todellakaan. Et uskoisi vaikka kertoisin mitä kauheuksia sinua odottaisi jos kuolisit minun käteni toimesta. Tekosi vastaa pientä murto-osaa niistä kauheuksista.´
Ellard purskahti uudestaan itkemään.
Hän ojensi kätensä.
Hänen kohtalonsa oli sinetöty ja hän kuuli kylmän kolkon naurun päässään.
´Hölmö. Sinä kärsit ne kauhut jokatapauksessa, Keisarisi ei pelasta sinua mutta ajatele kumpi tässä on paha. Keisarisi olisi halunnut orjuuttaa koko galaksin.´
--------------------------------------
Tällä kertaa voisi antaa ruusuja
. Omasta mielestäni paras tähän mennessä.