Puuttomilla peltomailla,
Viljavilla vainioilla,
Kallioitten kanervilla,
Mäntymetsän mättähillä,
Vaiti kulki varpasillaan
Kengätönnä kankahilla
Liisi maalla lentämättä
Sipsutteli siivetönnä.
Puron pienen poukamassa,
Suuren joen suvannossa,
Lammen pienen laitamilla,
Kauniin järven kaislikoissa,
Uiskenteli uinumatta
Kalain kanssa kilpasilla
Kiisi lailla kirjonahkan
Voittajana vaivahatta.
Honkapuiden huminassa
Koivulehdon kahinassa
Kuusipuiden kuiskehessa
Katajaisten katvehessa
Puhui pikkulintusille
Kujerteli kyyhkysille
Lauleskeli laulujansa
Satakielen sävelillä.
Virheetönnä varreltansa
Hopeainen hiuksiltansa
Satumainen silmiltänsä
Kuun kaunis kasvoiltansa
Tanssi tuulena taivahilla,
Tanssi virtana vetehissä,
Tanssi viljana vainioilla,
Tanssi kultana kallioissa.
Lintuin lailla liihotteli
Kalain lailla kilvoitteli
Kullan lailla kimalteli
Aamuruskon Andarlien
***
Kävi kuuna kaunoisena
Kesän ajan kolmantena:
Saapui metsään matkamiesi
Kirjokannel kainalossaan
Käyskenteli kankahilla
Vainioilla vaelteli
Puuttomilla peltomailla
Kallioitten kanervilla
Istui miesi niemen nokkaan
Kirjokannen kirvoitti
Lauloi minkä laulun tiesi
Lauloi kansansa taruja
Saapui nuori Andarlien
Koivikoitten kaunokainen
Soitantoa seuraamahan
Kanteloista kuulemahan
Kuuli hetken, kuuli toisen
Kuuli kohta kolmannenkin
Säveltä sangen suloista
Yhen kerran kummasteli.
Jopa katsoa matkamiesi
Ympärilleen ymmärsi
Näki nuoren neitokaisen
Kuun kauniin kasvoiltansa
Sanoi: ”Istu viereheni,
Kannon nokkaan kaunokainen
Laulan sulle sukuvirren
Tuolta mailta mantereilta.”
Sanoi nuori neitokainen
Aamuruskon Andarlien:
”Itse sulle sukuvirren,
Metsän mailta mieliksesi.”
Lauloi mies ja lauloi neito
Kumpainenkin vuorollansa
Lauloi lailla lintuhisten
Sukuvirren sy’ämmellään.
Pitkän illan pimetessä
Kauan varjoin kadotessa
Niin jo nuori Andarlien
Kuuta kaunoista kannatteli.
***
Aamunkajon koittaessa
Kajon kauniin kajasteessa
Nousi neito mättähältä
Kohosi kuusipediltä.
Vaan jo muisti mielessänsä,
Muisti miehen matkalaisen
Kääntyi neito kannoillansa
Kätehen kättä hamusi.
Mut ei miestä mättähällä,
Matkalaista makaamassa
Tyhjä vuode tyhjyyttänsä
Kuusipeti kylmyyttänsä.
Kutsui nuori neitokainen
Kadonnutta kumppaniaan.
Lajivirren laulanutta
Sukuvirren sanellutta
Kiersi illan kuusikossa
Aamukoiton koivikossa.
Rämpi raukka rämeikössä
Kivetkin kannoiltaan kumosi
Katsoi kyynel silmässänsä
Korkeimmalta kalliolta
Vaaroilta ja vainioilta
Tähysi miestä mennyttä
Itki illan, itki toisen
Itki kohta kolmannenkin
Kyynelvirran vierähytti
Kalliolta kaukomaille
Lohtuhutta laululintu
Aamuruskon Andarlien
Istui illat, istui paivät
Ilotonna itkeskeli
Vaan jo neito Andarlien
Kuun kaunis kasvoiltansa
Tien tuosta tietämättä
Kaunista kuuta kannatteli
***
Tuli talvi, tuli kevät
Tuli lehdet metsän puihin
Vaan niin kaunis Andarlien
Sielussanssa surkutteli
Aika tulla täytetyksi
Kuun kauniin taivahalla.
Mietti nuori neitokainen
Viisi vuotaa varrellansa.
Meni metsän siimeksehen
Kivun suuren saattamana.
Valtavana vatsaltansa
Kauniina kasvoiltansa
Joen suuren suvannossa
Pajupensaan pimennossa
Korin teki, vuodat laski
Itki kohta kurjuuttansa
Niin jo nuori Andarlien
Lapsen kauniin itkun kuuli
Pyysi anteeksi pojaltansa
Kauniin kuun kajasteessa
Ritunut jo ruumiltansa
Heikkona jo sielultansa
Syötti pojan, puki pojan
Pajukoriin pojan laski
Korin otti kätehensä
Kyyneleitä kulmissansa
Itki illan, itki yönkin
Lapseltaan anteeksi aneli
Laski korin lainehille
Kuun säteen kadotessa
Sanoi: ”Ole onnellinen,
Ethelién - ’Kuun lapsi’”
Laski kaunis Andarlien,
Satumainen silmiltänsä,
Hopeainen hiuksiltansa,
Makuulle metsän siimekseen
Itki uneen itsehensä
Itki aina aamunkoittoon
Vaipui kaunihin unehen
Siitä koskaan heräämättä.
Niin viel’ kaunis neitokainen
Tanssii tuulena taivaalla
Tanssii virtana vedessä
Aamuruskon Andarlien.
Tämmöne tuli tuossa tuotettua erään henkilön inspiroimana.
Aikasen surullista, mutta miusta ainakin ihan kelpo tekstiä
PS. Kalevala on aivan loistavaa tektiä
PPS. Informaatiobiitti: tulevan haltia armeijani kenraali on sitten Ethelién (ie. tuo syntyvä lapsi)
PPPS. Hups! Puuttuupa paljon pilkkuja ja pisteitä. Noh, koittakaa kuvitella ne sinne väliin