Cornelius Van Gorthmann-Inkvisiittori

[Ippe]

Demonienmetsästäjien pitkä, vankka alus leijui avaruudessa. Aluksen nimi oli Harmaa-Ares ja sen Komentaja oli Inkvisiittori Cornelius Van Gorthmann. Gorthmann oli pitkä, vaaleapartainen,
tummanpunaiseen takkiin pukeutunut, vankka-rakenteinen mies,
jonka arvovallan saattoi aistia.Van Gorthmann seisoi liikkumattomana Areksen komentosillalla, katsellen tyhjyyteen. Hänen ympärillään, vähän taaempana seisoi
neljä, huomiota herättävää henkilöä:
Mystikko Zacharus, jonka silmiä peitti tumma visiiri ja joka oli kääriytynyt mustaan nahkaviittaan. Toinen ryhmän jäsen oli lyhyt, turpeaposkinen pappi Jetsorys, joka luki isoa kirjaa(hänen selässään kökötti oikea yhden miehen kirjasto, joka oli ilmeisesti kiinnitetty hänen selkäänsä). Sitten oli soturi Henrik, jonka molempiin käsiin oli asennettu raskaat liekinheittimet, ja koko hänen muuta ruumistaan peitti sinikuultava panssari.
Sitten oli ehkä kaikkein oudoin koko porukasta:
Akolyytti Jeremiah, jonka suun edessä oli (melkeinpä koko kasvot piilottava)hengitysnaamari, josta lähti erilaisia johtoja ja letkuja hänen takaraivoonsa. Jeremiaan kaapuun oli kiinnitetty kymmenttäin erilaisia vanhoja kääröjä, joissa oli rukouksia keisarille ja aatteelle

Oli aivan hiljaista, kunnes Van Gorthmann rikkoi hiljaisuuden.
"Mikä olikaan tämä esine jonka sanoit löytäneesi Reavelin vanhasta katedraalista( Demoninmetsästäjät olivat olleet edellisenä päivänä kyseisellä katedraalilla "karkoittamasa" kaaoskultisteja ). Jetsorys astui askeleen kohti Inkvisiittoria, joka edelleen tähysi avaruuteen."Se on musta lipas herrani Inkvisiittori".
"Aivan" Vastasi Vna Gorthmann, kuin hänen muistinsa olisi yhtäkkiä palannut jostakin syvältä."Ja kuten käskitte, herrani Inkvisiittori, en avannut sitä"sanoi Jetsorys.
Jetsorys oli kaivamassa jotakin vyöltään, kun kun yksi piloteista
alemmalla sillalla keskeytti heidät:
"Herrani Inkvisiittori! Tulkaa nopeasti!"
Muutamalla loikalla Van Gorthmann hypähti hissitasanteelle ja laskeutui neljämetriä alemmas ohjaus-sillalle.
"Nappasimme hätäsingaalin, joka tuli Orionin planeetalta".
Van Gorthmann nyökkäsi."Laittakaa se kaijuttimille"
käski Van Gorthmann. Pilotti painoi muutamaa nappia ja kohta komentosillan katossa riippuvasta kaijuttimesta alkoi kuulua kovaa rohinaa.Kaikki keskittyivät kuuntelemaan mutta rohina vain jatkui.
"Lisätkää tehoa ja sulkekaa muut vastaanottimet toistaiseksi!"Van Gorthmann käski. Pilotti teki työtä käskettyä. Van Gorthmann otti singaalikaappaimen radion käteensä ja alkoi puhua:
"Haloo! Kuuleeko kukaan?! Nappasimme singaalinne ja olette nyt taajuudellamme, puhukaa jos kuulette!"
hetken kuului viellä rohinaa ja sitten kuului miehen ääni:
"Apua! Keisarin ni..een tarvits...me apua!"
"Kertokaa kuka olette ja mitä on tapahtunut".
Rohinan takaa kuului itkua ja vaikea puhe alkoi taas.
"M..me sanoimme Kenraali Treseukselle, että siellä ..i jotain...
mutta ..än ei välittänyt...enimme syvemmälle....iin..luojani..
miehiä alkoi kadota...utta jouduimme noudattamaan Kenraalin....kyä..sitten oli...loa,paljon valoa..aivan yhtäkkiä..Kenraali ..eni lähemmäs ja jotain tapahtui..en tiedä mikä se oli..mutta se tappoi McHornin ja Steven...luo..i
verta oli joka paikassa...juoks..n minkä ehdin..s..se seurasi minua...piilouduin..ja se kadotti..Ei!EiiiaaaaaAAAaaAAArrgggh... .... ... ... .. ..

Rahina jatkui hetken aikaa ja yhteys katkesi. Kaikki olivat hiljaa ja odottivat, että Van Gorthmann sanoisi jotakin.
"No, mitä teemme herra Inkvisiittori?"sanoi Zacharus, joka nojasi komentosillan kaiteeseen. Van Gorthmann kääntyi pilottien puoleen. "Paikansitteko singaalin tulolähteen?".
Pilotti nyökkäsi."Orionin planeetta, sektori seitsemäntoista, herrani Inkvisiittori. Saamme tarkemmat tiedot, jos menemme lähemmäs planeettaa.".Van Gorthmann nyökkäsi."Tehdään niin".
Harmaa Ares otti kurssin kohti Orion-planeettaa.

Van Gorthmann palasi ylös komentosillalle. Jeremiah alkoi puhua naamionsa takaa rohisevalla äänellä.
"Se Kenraali Treseus, jonka mies radiossa mainitsi...eikös hän ole
imperiumin viidennentoista kompanjan johtajia?"
Henrik nyökkäsi."Näin minäkin muistaisin.
"Kuitenkin"-alkoi Van Gorthmann puhua-"Meidän tulee päästä Kyseiselle paikalle ja pelastaa kaikki mahdolliset eloonjääneet...olettaen että heitä on..ja ottaa selvää miksi he olivat siellä..ja mitä siellä oli..tai on.".

Parin tunnin kiertelemisen jäkleen Harmaa Ares pääsi sektori seitsemäntoista ylle.
"Haravoikaa aluetta, kunnes näette jotakin" käski Van Gorthmann pilotteja ja kääntyi Henrikin puoleen"anna Harmaille ritareille käsky valmistautua pikaiseen laskuun" Henrik nyökkäsi ja poistui.
Samassa alus heilahti rankasti ja Van Gorthmann paiskautui seurueineen lattiaa vasten.
Inkvisiittori tunsi, kuinka alus pyörähti ja otti toisen samanlaisen iskun(joskin kovemman)toiseen kylkeensä. Pappi Jetsorys hoiperteli ensimmäisenä pystyyn ja meni ikkunalle, katsoakseen mikä heihin oli iskeytynyt. "Mikä keisarin nimeen..."sai Jetsorys sanotuksi. Van Gorthmann nousi myös pystyyn ja meni ikkunaan...

Ulkona näkyi valtava temppeli(tai temppeli se oli ollut viellä jonkin aikaa sitten). se oli muovautunut ja vääntynyt isoiksi, irvistäviksi kasvoiksi, jonka "silmistä" tunki ulos kaksi lonkerontapaista. Nuo lonkerot olivat iskeneet aluksen molempiin kylkiin. Van Gorthmann kääntyi pilottien puoleen. "Antakaa noiden luonnottomien olioiden maistaa pyhää tulta!"pilotit tekivät työtä käsketyä. Areksen terävän nokan pohjasta aukeni kaksi luukkua, joista tunki ulos neljät, raskaat liekinheittimet. lonkerot koettivat iskeä kohti liekinheittimiä, mutta saivat päälleen vain kuuman suihkun. Vikisten lonkerot tippuivat maahan ja käpertyivät rullalle, kunnes niistä ei ollut jäljellä enää muuta kuin hiillosta."Kaaosta"sanoi Van Gorthmann halveksuen."Psyykkitykit valmiiksi!Ampukaa tuo epäpyhä rakennus maan tasalle!". Käskyjen mukaisesti ammukset sinkosivat kohti muovaututnutta temppelirakennusta, mutta räjähtivät jo paljon aikaisemmin, tavoittamatta maaliaan. "Mitäh?!"
tokaisi toinen piloteista."Onko sillä suojakenttä?" kysyi Zacharus."Tuntuu mahdottomalta"lisäsi Henrik. Van Gorthmann kääntyi Henrikin puoleen: "mahdottomalta?Kaaos on itse mahdoton!Pilotti! Valmistaudu teleportaamaan meidät suojakentän sisälle!menemme tuohon paheen pesään!".

Pitkään, tummaan kaapuun pukeutunut, melko tukevahko mies asteli pitkää porras-sarjaa ylös.portaita tuntui olevan loputtomiin ja miehen ryhti oli huono, eikä hänen huppunsakaan alta kovin hyvä näkyvyys ollut. Viimein mies kuitenkin pääsi portaiden päässä olevalle tasanteelle. Hän viittoi oikealla kädellään pimeään nurkkaukseen, kului hetki ja suuri ovi aukeni hänen edessään. kun ovi oli auennut tarpeeksi, suhahti tummakaapuinen mies sisään.
Sali, johon meis meni oli suuri. Sen seiniä peittivät suuret pilarit, joihin oli syöpynyt irvistäviä kasvoja, ja muodostunut lipeviä lonkeroita. Salin perällä oli suuri, marmorista tehty alttari, jota peitti kymmenet luurangonpäät ja kynttilät. Mutta todellinen palvonnan kohde oli korkeammalla alttarin yläpuolella:Isä Nurglen kolme käskevää silmää."Isä!Isä"huusi kaapuun kietoutunut hahmo kovalla äänellä."Isä, lapsesi Semaghos tarvitsee apuasi!Ei isä..portti ei ole viellä auennut, vaatii viellä hetken aikaa et...mitä?kyllä isä! kaikki on käännytetty, mutta nyt meillä on toinen, ehkä jopa suurempikin ongelma, kuin imperiumin komppanjat...Demoninmetsästäjiä, isä...mitä teen?"
Kului hiljainen hetki ja kaapuun kietoutunut mies-Semaghos nimeltään-puhui taas: "Kyllä isä!Lähetän lapsesi heitä vastaan..."


Temppelin edustalle ilmestyi pyöreä, kupolimainen valokeila, jonka kadottua sen paikalla seisoi viisipäinen ryhmä. Van Gorthmann katseli ympärillleen. Temppeli alkoi hetki hetkeltä muistuttanaan
Epämuodostunutta veistosta päästä."Noniin.Eteenpäin veljeni!"sanoi Van Gorthmann neljälle muulle henkilölle ympärillään.
Joukkio lähti kävelemään kohti temppelin portaita, mutta juuri ennenkuin kukaan ehti astua ensimmäiselle portaalle , alkoi mystikko Zacharus puhua: "pysähtykää!Täällä on jotakin".
Van Gorthmann kääntyi mystikon puoleen:"Aistitko jotakin?Missä?".
Zacharus näytti keskittyvän lujemmin ja sitten yhtäkkiä katsoi Van Gorthmannia visiirinsä alta:"Allamme!".Henrik, Jetsorys ja Jeremiah perääntyivät samoin myös Gorthmann ja Zacharus. Näin he myös muodostivat ringin. Van Gorthmann, joka piteli toisessa kädessään plasmapistoolia, veti miekan huotrastaan varautuen pahimpaan...

[nedd]

Aikas sujuvaa tekstiä. Kuvailu, varsinkin inkvisiittorin ja retinue kuvailu oli nättiä. Tarina oli kyllä aika lyhyt, mutta menee prologista ja tämä jätti sopivasti kaikki auki tulevaa ajatellen. Jatkoa pukkaamaan ilman muuta!

[Sopuli]

ei hullumpi, mutta olisi kaivannut pituutta. ihan näpsäkkää tekstiä, mutta jotain jäi puuttuun, mutta mitä..

[Aco]

sopuli oli oikeassa. Mutta oikein sujuvaa ja jätit homman hyvään kohtaan. Mitä tuo alussa ollut rivijakovirhe tarkoitti? Sen voisi korjata. Oliko tämä prologin tapainen tai jotain? Mutta pistä ihmeessä jatkoa!

[Rune]

Teksti oli kyllä erinomaista, kieltämättä. Hahmoihin tutustuttiin, ja varsinkin juoni alkoi kiinostaa, pienestä klisheisyyden häviästä huolimatta. Jostain syystä kuitenkin tuossa aloitettiin ensin jotain tarinantynkää, josta alkoi jo odottaa jotain (se musta laatikko), mutta sitten hypättiin aivan äkkiarvaamatta siihen hätäsingaalin. Vähän ehkä sekavaa, mutta toisaalta ei se paljoa haittaa vielä tässä vaiheessa. Teksti oli kuitenkin elävää ja selkeää. Jään innolla odottelemaan jatkoa.

edit\\ Plague: Se oli kyllä sen arvoista.

[Battousai]

Kyllä, kyllä. Jatkoa odottelen tosissani, vaikka melkein jo arvaan mikä siellä ikkunan takana kurkisteli tai eihän sitä vielä tiedä.... Minusta tarina oli juuri sopivan pituinen, sillä joskus en jaksa täydellisesti keskittyä pidempiin juttuihin. Ainoa "häiritsevä" asia oli se kun inkvisiittori alkoi "loikkimaan" olen aina kuvitellut inkisiittorit kylmänrauhallisiksi tyypeiksi
[OT]Ja rune onkin sitten ottanut tuon *kröhömm*...erehdykseni oiken allekirjoitukseensa [/OT]