Tää on surullinen tarina
ystävästä, nimeltään Eldrad
timantit loistivat silmistään, sai osan johtajan
Eldareitaan alettiin potkia ja tappaa
avaruuden sopukoihin
mut joka laakin jälkeen täytyi ampujan myöntää
"Nehän ampu takasin!"
Ja hänet yritettiin nitistää bolttereilla, sekä laasereilla
oli tarttunut fortunella elämään
kesti aina tulen ja jään
Feeniks lordinsa asuivat Warpissa
Avatarinsa taivaissa
soturinsa elivät temppeleissä
siviilit laivoissaan
Ja sauvaansa hän kirjoitti Eldrad E:llä
että kaikki tietäisivät
millä toisella nimellä
puoskarin nimeisivät
Ja ghosthelmiään
hän ei riisunut milloinkaan
ei sisällä, eikä ulkona
ei edes viimesellä tehtävällään.
Hän puhui Black Librarysta
ei ollut siellä käynytkään
kertoi tietävänsä huomisesta
ei ollut sitä nähnytkään
Ja sauvansa heilui ilmassa
kun kertoi taktiikoistaan
ajatukset lensivät avaruudessa
ja saivat hänet suunniltaan
Ja kaikkitietämyksensä
ei ollut koskaan sammuva
siitä hän joi ja siinä hän ui
ja siitä aina humaltui
Eldrad ei viihtynyt Warpissa
olisi sen tuhonnut
mutta päätti kuitenkin sanoa
"hei oota blackstone fortress, parannan sut"
Ja mukaansa otti kolme Warlockia
vielä ei ollut sota päättynyt
hän ei vapissut pelosta
oli tehtävästään päättänyt
Mutta vaulin talismaanissa
hän tajusi mikä sen syövereissä
hänet slaanesh vei
eikä huutaessaan, ehtinyt sanoa "hei hei!"
Poissa on Eldard, sielunsa imettiin
totuus kuitenkin on
hän vain lopetti tehtävän turhan
oli Eldarien voitto mahdoton
Tiedetään että Eldrad tahtoi voittaa
ei hävitä kenellekkään
hänen ei annettu voittaa
hän väsyi elämään
Elämänsä hän koki niin
kuin El'Jonson, tai Angron
se on nitistämistä witchbladeilla
sekä myöskin 'spearilla
Katos, kello on jo kolme? Voiko yötä paremmin enää käyttää?
-A