Ylös Reikiä ja (nyt myös jatko) Saattotehtävä

[Grond]

Sain viimeinkin naputeltua puhtaaksi ja nettiin tuon jatkon Pako Marienburgista - aloitukselleni.

Eli Luku 2, Ylös Reikiä.

Tarinassa ei valitettavasti vieläkään tapahdu mitään (eli ei taistelua, tappoja jne ;)), kunhan pohjustetaan jatkoa varten.

[Rune]

Miksi Grond? Miksi teet näistä näin lyhyitä? Kun tätä lukisi hemmetti niin paljon enemmänkin kerralla. Kun tylsästä keskusteluvaiheesta ja latteasti kuvaillusta alusta päästiin eteenpäin, mielenkiintoni ennätti juuri sopivasti nousta tarvitulle asteelle, että olisin lukenut koko hemmetin päivän samaa tekstiä kyllästymättä. Nyt hakkaa sitä näppistä että saamme vielä tämän päivän aikana lisää.

[Thelacan]

Loistavaa tekstiä! Mutta jännää, että puolituisen nimi vaihtuu..

[Grond]

Mutta jännää, että puolituisen nimi vaihtuu.. :)

Oho. Niinpäs näyttää käyneen - osaan kaksi näyttää livahtaneen yksi NPC eräästä suunnittelemastani WFRP-seikkailusta. Täytyy korjata.

EDIT: Korjattu - olisitte nyt samalla huomauttaneet että Bögenhafen kirjoitetaan äffällä eikä veellä, niin olisin samalla vaivalla korjannut senkin ;o).

[Grond]

No kun Rune pakotti, eikä muutakaan tekemistä ollut, niin kirjoitin sitten jo kolmannenkin luvun. Eli:

Luku 1: Pako Marienburgista
Luku 2: Ylös Reikiä
Luku 3: Saattotehtävä

[Thelacan]

Dodi, hyvää luettavaa taas ja hyvin on huumoria.

[chokka]

Luin ensimmäistä kertaa tarinat ja kaikki yhteen putkee joten lyhyys ei häirinnyt.
Tarinat olivat hyviä ja hmm...etenivät mukavan tasaiseen tahtiin. Ja yksi pieni taistelu kohtauskin saatiin mukaan. (:

Hyvä kertomus. Odotan jatkoa.

[Rune]

Nätti perusroolipelimainen tunnelma jatkuu, ja tällä kertaa pienimuotoinen taistelu ei ollut pahasta, todellakaan. Olisihan tämä toiminut tottakai ilmankin sitä, mutta pieni nujakointi piristää tarinaa aina. Jostain syystä huumori jäi ehkä pikkaisen vähemmälle ensimmäisestä osasta, mutta ei se paljoa ole menoa haitannut. Pidän tekstistä silti. Hemmetti, alkaa tehdä taas mieli tehdä loppuun se Elhendi seikkailu ja päästä pitkästä aikaa ropettamaan...