St.Levai 3/3

[ornatkur]

Aiemmat osat:
1/3 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=25669
1½/3 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=25758
2/3 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=26424
2½/3 http://forums.sotavasara.net/viewtopic.php?t=26493


Heli Aro oli satojen muiden kaartilaisten kanssa Adminstratoriumin raunioissa, rakennus oli tuhottu pommituksissa täysin ja mahtavat punaiset graniittipylväät, muinaisten sankareiden patsaat, ja tonneja painavat rakennuslohkareet lojuivat sikin sokin maassa. Kaikki huohottivat vielä äsköisestä juoksusta, ja kaempana sguiggoth päästi viimeisen kuolinrääkäisyn sen palaessa lukuisista laserkanuunan iskuista. Oli keskipäivä, ja taivas oli kylmän sininen, taivaalla leijaili joitain harmaita pilviä. Kauempana sankarillinen hävittäjälaivue hajaantui taas tuomaan turman postia vihernahoille. Jokainen yritti päästä selville kaaottisesta tilanteesta ja jokapuolelle nousivat makrokiikarit väsyneille silmille tarkkailemaan pommien runtelemaa aukiota ja sitä ympäröiviä kerrostaloja jotka olivat saaneet kokea tuta orkoidien suurhyökkäyksestä.

Helikin kaivoi tärisevin käsin esiin kiikarinsa, hän oli jännittynyt kuin pieni eläin äsköisestä paniikista, joka oli ollut kuin huokuva lamauttava aalto. Kylmä hiki valui jokaisella valtoimenaan selkää pitkin ja jokainen lihas oli valmiina hyökkäämään tai pakenemaan vielä kovempaa. Hän suuntasi kiikarinsa sinne missä äsken oli ollut suuri örkkien iskuryhmä. Harvat henkiin jääneet orkoidit yrittivät päättää mihin suuntaan juosta, karjuivat toisilleen tai yrittivät löytää järjissään olevan retkueen mistä tahansa. Monilta oli käsi tai jalka räjähtänyt pois, eräs horjui rääkyen puolet rintakehästä irti repeytyneenä.

Orkoidilla pieni nahkainen päähine ja riekaleiset Denim-housut jotka oli varastettu kai täältä, käsissään se piti suurta karkeaa kivääriä, joka oli miltei yhtä suuri kuin Härkänen itse. Soturi orkoidilla oli lisäksi likainen karkeasti kudottu paita joka oli sidottu useilla nyöreillä, siitä roikkui kranaatteja, hampaita ja luoteja niin kutsuttuun tussariin. Örkki avasi torahampaisen suunsa ja örähti, mutta siinä silmänräpäyksessä ehti Härkänen iskeä hidasälyisen orkoidin silmään leveän kaartilaispuukkonsa, hän pyöräytti sitä nopeasti silmäkuopassa ja väänsi terää vielä niin että se repisi mahdollisimman paljon aivoa. Sitten hän kiskaisi sahalaitaisen puukon pois ammottavasta revitystä aukosta ja mukana muljahti punaista lihaa, valkoisia silmänjäänteitä ja harmaata aivokudosta.

“ORKOIDEJA SELUSTASSAaaaa!!” Karjaisi Härkänen jonka ääni petti lopussa, hän veti esille pistoolinsa ja sirpalekranaattinsa. “KAIiikKKI KEEiSSARIN NIMESSÄ TäNNE! Hänen kovia kokenut kurkkunsa oli pettämäisillään, eikä se kuulunut kuin kaikkein lähimpänä oleville sotilaille, jotka pelosta kankeina hypähtivät katsomaan mistä oli kyse. Orkoidi korahti ja kaatui selälleen ja nytkähteli paasien varjossa. Härkänen kuuli raskaita askeleita järkäleiden takaa. Hän nosti suulleen kranaatin ja puraisi sokan irti jonka jälkeen heitti mustan mötikän lohkareiden taakse. Terävä jysähdys iski hänen korvansa lukkoon ja kersantti painautui lohkaretta vasten suojaan sirpaleilta. Härkänen näki joitain sotilaita olevan kivien välissä. Lisää tulee aivan pian, hän tuumi, sillä kranaatin räjähdystä selustassa ei voi olla huomaamatta. Örkkejä parkui kun sirpaleet repivät heidän parkkiintunutta ihoa, niitä ei ollut montaa, mutta liikaa. “Järjestäytykää!” Huusi Härkänen näkemilleen sotilaille, nyt heilui jo kymmeniä räjähdysten ja taistelun uuvuttamia kasvoja. Heli irrotti varmistimen pistoolista ja laserkivääristään, sen päässä oli jo jonkin aikaa ollut kiinnitettynä pistin. Hän harppoi muutamien metrien matkan Härkäsen luo jossa oli nyt kaikkiaan viisi sotilasta. “Kranuja, perkele!” kuiskasi Härkänen ja heitti sirpalekranaattinsa taas kivien yli, sitä seurasi neljä muuta pommia. “1... 2... 3... Nyt!” Laski urhoollinen Kersantti ja heti kun jysähdykset olivat raikuneet he rynnäköivät sirpaleiden repimien kiviröykkiöiden taa. Siellä oli seitsemän orkoidia jotka pitelivät käsiä päitensä päällä sirpaleiden suojana, Heli kakoi pommien kätkystä, hän näki maassa sirpaleiden repimän xenon, jota ampui brutaalisti naamaan kiväärillään. Onnettoman vielä potkiessa viimeisiään, ampui Heli pistoolillaan toista mokomaa selkään, ja kolmas kääntyi katsomaan mitä tapahtui, mutta siihen Heli latasi vielä kiväärillään. Sininen laser juova osui tämän mahaan ja uhri kääntyi linkkuun ennen kuin kaatui maahan kierimään. Luodit jotka hän oli ampunut selin olevaan örkkiin, olivat lävistäneet tämän selkärangan, piruparka örisi kankeasti kykenemättä liikkumaan. Muut olivat hoitaneet loput soturit.

“Kommandoja.” Totesi Härkänen lopettaessaan kituvia örkkejä. “Tarvitsemme lieskarin, nämä on poltettava. Tehkää niistä kasa.”

Upseeri Perttinen saapui paikalle vox-operaattorin kanssa. “Teemme tänne meidän puolustuspesäkkeen, täältä näkee hyvin Pöörnäisten kadulle.” Perttinen sanoi ja osoitti raunioista katua. “Qruusundilaiset saapuvat tunnin sisällä, ja tankkeja saamme kolmessa tunnissa. Yrittäkää linnoittaa tätä paremmin. Kanuunat jäivät edelliseen asemaan ja ne ovat todennäköisesti tuhoutuneet.” Hän kääntyi vielä voksin puoleen. “Ilmoita keskusvoksille että pidämme hallussamme tämän pisteen.”

*** ***

Neljä suurta laivaston alusta laskeutui aukiolle, ja tuhannet Qruusundiin veteraanit astuivat heille täysin vieraaseen ympäristöön, heille annettiin Eversti-kuvernöörin suunnittelemat määräykset ja aloittivat taistelun yksittäisistä rakennuksista, Erno Rotakaisen tankkikomppanialta sai jo tulitukea, ja kohta jo jaettiin eri osastoille tankkeja, örkkipäällikkö Utrotan kahmitsi itselleen viisisataa sotilasta ja pakeni avaruusaluksella johonkin tuntemattomaan paikkaan, Upseeri Perttisen osasto joutui raskaaseen tykistökeskitykseen eikä ketään heistä palannut, heidän nimensä kirjoitettiin myöhemmin muistolaattaan tuhansien muiden nimien kanssa, pitkän sodan jälkeen kaupunki rakennettiin uudestaan ja vanhojen sankareiden kunniakujaan liitettiin myös Eversti-Kuvernööri Kankkusen patsas, hän ei tosin sitä itse enää nähnyt koska oli myös kuollut sodan loppuvaiheessa.




***********************************************************************

Tässä nyt tasan ja tarkkaan viimeinen tarina jossa on monta osaa! Enää en tee kuin novelleja St. Levaista ja muista aiheista. Ei ole minun juttu nämä mammuttitarinat.

Kritiikkiä arvostan enemmän kuin positiivista palautetta!

Edit: aiemmat osat lisätty ylös.

[Sopuli]

loistava päätös mutta olisi ehkä saanu olla pitempi ja jotenkin olisi voinut olla kuvailua enemmän, mutta koko sarjastasi annanlopullien arvosanan 9+ ja onnea seuraavien tarinoitten kirjottamiseen.

huu! olinko eka jee olin taas eka

ps. oletko vielä koulussa? jos olet anna tämä äikän opettajallesi ja numerosi nousee( siis tämä tarina kokonaisuudessaan)

[ornatkur]

Äikkä on vitonen... ei nouse... Nou...

[Battousai]

Hah mun äikkä on kutonen Tarina oli hyvä, eipä mittään valittamista löydy. Loppu tosin töksähti hieman liian nopeasti.

[Neukku]

Tää loppu minusta vähän "Tylsästi".