. Saisinko rakentavaa kritiikkiä kiitos?
---------------------------------------------------------------------------------
Ferragus venytteli satulassaan. Hänen päässään pyöri aivan uudenlaisia asioita. Graalin maljasta juominen oli avannut hänen mielestään aivan uusia, salattuja sopukoita. Häntä alkoi pyörryttää, ja hän nosti vesipullon suulleen. Joukko oli edennyt jo Gisoreuxiin, herttua Hagenin valta-alueelle. Ferragus sylkäisi veden suustaan tielle. Hänen suuri sotaratsunsa tepasteli ylväästi tiellä, saaden hiekan pöllyämään. Hän piti kädessään pitkää peistä. Hän oli jo ehtinyt alkamaan kaivata asetta vaeltava ritari-aikoinansa. Mutta nyt se oli ohi. Hän oli Graalin ritari, pyhä mies. Hänen joukkojensa muut graalin ritarit olivat olleet vaitonaisia hänelle. Se oli tuntunut Ferraguksesta erittäin hermostuttavalta, mutta nyt, kun hän oli kohonnut heidän tasolleen, hän löysi hiljaisista ritareista uusia puolia. He juttelivat ja nauroivat ratsastaessaan Ardenin vihreän metsän vieressä.
Hyökkäys tuli odottamatta. Metsästä alkoi kuulua huutoja, ja sitten sieltä ryntäsi kaksi valtavaa minotauria. Toisen sarvi oli katkennut, ja minotaurien silmissä paloi hulluus. Hevoset liikahtelivat levottomasti, mutta ritarit pakottivat ne kääntymään petoja kohti. Ritarit laskivat peitsensä. Minotaurit lähtivät sokeana raivosta matalien mörähdysten ja karjahdusten saattelemina, suuret kirveet heiluen. Ferragus iski pohkeensa hevosensa suuriin kylkiin. Hevonen pinkaisi nopeaan laukkaan kohti minotaureja. "Hyökkäykseen!" huusi Ferragus silmät leiskuen. Ritarit seurasivat esimerkkiä ja lähtivät hänen peräänsä. Ferraguksen peitsi lävisti toisen minotaurin olkapään. Minotauri huusi sokeana raivosta ja pudotti kirveensä. Sitten se tarrasi kiinni peitseen ja alkoi kynsiä sitä, parkuen ja huutaen kauhistuttavasti. Maa alkoi värjäytyä sen tummanpunaisesta verestä. Sitten minotauri tempaisi itseään ja peitsi katkesi. Minotauri paiskasi peitsen olkansa yli ja tarttui Ferraguksen hevoseen. Ferragus kiskoi miekkansa esiin ja alkoi hakata pedon käsiä. Minotauri ärjäisi ja irroitti otteensa. Sitten se kiskoi raskaan tikarin lannevaatteensa vyöltä ja tavoitteli iskulla Ferraguksen vatsaa. Ferragus yritti väistää, mutta kellahti pois satulastaan. Yllättävän ketterästi hän pomppasi pystyyn. Minotauri karjui raivosta ja upotti tikarinsa hevosen kurkkuun. Ferragus kohotti asettaan silmät vihasta palaen, ja iski sillä petoa vatsaan. Peto vääntelehti tuskissaan. Ferragus veti miekkansa irti minotaurin likaisesta lihasta ja valmistautui antamaan surmaniskun. Vihollinen oli nopeampi. Peto tarttui salamannopeasti Ferragusta säärestä ja alkoi puristaa kättään nyrkkiin nostaen samalla ritarin vaivattomasti ilmaan. Ferragus pudotti miekkansa ja huusi tuskasta. Tuntui kuin hänen jalkansa räjähtäisi. Sitten Ferragus näki muutakin. Viisi noviisia makasi hengettömänä maassa. Yhden graalin ritarin ruumis retkotti läheisestä puusta irvokkaasti päättömänä. Minotauri raivosi urheasti taistelevien ritarien keskellä heiluttaen tappavasti asettaan. Sitten Ferragus huusi kivusta kun minotaurin käsi alkoi puristua. Ferragus sulki silmänsä, uskoen kuolevansa. Sitten lähellä soi matala torvi. Sitä seurasi toinen, hieman korkeammalla soiva. Ferragus avasi silmänsä ja näki metsän reunassa kaksi ritaria. Toinen kantoi kilpeä, jossa punainen hirvi seisoi takajaloillaan valkoisella pohjalla. Toisen kilpeen oli kuvailtu keltainen hirven pää mustalla pohjalla. Molemmat kantoivat sarvesta tehtyä torvea. Torvi soi uudestaan, ja keltamusta ritari laski peitsensä tanaan. Ritari rynnisti Ferragusta pitelevän minotaurin kimppuun. Peitsi iskeytyi minotaurin selkään, ja se rääkäisi kivusta. Minotauri huitaisi käsillään, joista toisessa roikkui huonoksi onnekseen Ferragus. Tietenkin minotaurin ote lipesi. Ferragus tunsi hetken lentävänsä, sitten hän tunsi kovan mätkähdyksen, joka iski hänestä ilmat pihalle. Sitten hänen silmissään pimeni.
Ferragus avasi silmänsä. Hän makasi puisissa kärryissä. "Mi..mitä tapahtui?" . Hänen luokseen tuli kaksi ritaria. "Minä olen Gisoreuxin Lothar..." sanoi keltamustapukuinen"...ja minä Gunthar" sanoi punavalkoinen. "Kuulimme matkastasi..."kertoi Gunthar "...ja päätimme liittyä joukkoosi" jatkoi Lothar. "Tulimme ilmeisesti..." Lothar sanoi "...juuri sopivasti." Gunthar lopetti. "Annatko meille suostumuksesi liittyä joukkoosi?" Sanoivat molemmat yhteen ääneen. Ferragus yritti nyökätä, mutta valtava tuska viilsi hänen kylkeään ja hänen silmissään pimeni.
), mutta kokonaisuus oli mainio. Minusta tuo ritareiden haavoittuvaisuus oli hyvä asia, ja hevosten osuuskin on tietysti tärkeä. Armeija oli kummallisen pieni. Eihän 50 miehellä paljoa saada aikaiseksi, vaikka kaikki olisivatkin ritareita. Luin kaikki osat putkeen ja olisin halunnut lukea kaikki loputkin osat. Pidähän kiirettä! Wanna read some stories!