En ala valehtelemaan teille! Tasoni on laskenut! Jopa minä huomaan sen mutta päätin kirjoittaa silti tämän tarinan loppuun vaikka se muutaman kerran jo tuskaiselta tuntuikin. Minulla on tällä hetkellä suuria vaikeuksia saada inspiraatio käymään ja nytkin se käy pelkällä kofeiinin voimalla. Myönnän myös että tämä "sairaus" on vaikuttanut tarinan laatuun. Jos kirjoittaminen on tuskaa ei tarinaltakaan voi odottaa paljoa. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka se että kirjoitin erään kohdan tarinasta kolmeen kertaan.
Noh joka tapauksessa tästä lähtee tämä saaga pyörimään..
Prologi
Kaukonäkiä Alderand oli katsonut jo pitkään avaruutta ja yrittänyt aistia millaisia vaikeuksia tulevaisuus toisi Eldareille. Tähdet valaisivat hänen pitkiä kasvojaan ja tummia hiuksiaan niin paljon että hän olisi voinnut nähdä peilikuvansa edessään. Silti hän ei sinä hetkenä voinnut keskittyä sillä juuri hänen huoneestaan oli selvä näkymä Kauhun silmään. Tuohon pahuuden asuinpaikkaan jonka paikalla kerran Eldarit kukoistivat ja elivät. Alderand ravisti päätään ja muistutti itseään siitä ettei menneisyyteen ollut palaamista. He olivat itse tämän aiheuttaneet ja he joutuivat itse tämän kestämään.
Eldar käännähti ja katsoi pitkään huonettaan. Seinät muodostivat opaalin muotoisen huoneen ja jokaiseen niistä oli kaiverrettu eri kaukonäkiöiden ennustuksia. Katto loisti niin kirkaana että se valaisi koko huoneen. Keskellä huonetta oli hienosti muotoiltu pöytä ja kaksi tuolia. Alderand käveli pitkin askelin pöydän luokse ja istahti toiselle istuimelle. Hän pisti kätensä tummaan kaapuunsa ja nosti sieltä kaksi kristallista lasia ja hienon punaisen pullon. Asetettuaan tavarat pöydälle, hän kaatoi molempiin laseihin juotavaa ja pisti pullon takaisin kaapuunsa. Tuli aavemaisen hiljaista. Pian Eldarin herkät korvat alkoivat kuulla askelia kaukaisuudessa. Joku selvästi käveli käytävällä. Alderandin huoneen ovi avautui ja sisään astui Eldar jonka päällä oli sininen panssari. Hänen olomuotonsa oli solakka ja hänen panssarinsa oli koristeltu erillaisilla riimuilla. Aseenaan hänellä oli pitkä verenpunainen miekka mutta se lepäsi rauhassa katkaistussatupessä hänen vyötäröllään.
-” Kaukonäkiä Alderand.. Odotitte nähtävästi minua?” Kuului kirkas ääni Eldarin valkoisen kypärän alta. Soturi selvästi katsoi toista lasia joka oli asetettu pöydälle.
-” Kyllä odotin käskynhaltia Vendal. Jos en olisi odottanut olisitko kutsunut minua kaukonäkiäksi?” Alderand vastasi hymyillen ja viittasi soturia istumaan.
Vendal nyökkäsi ja irrotti hitaasti kypäränsä. Sen alta paljastui Eldarin kasvot jotka olivat hieman normaalia pyöreämmät. Hänen vaaleat , pitkät hiukset valahtivat hänen panssarilleen ja hän pyyhkäisi muutaman hiuksen pois silmiensä edestä. Alderand oli tuntenut Vendalin jo kauan. Hän tiesi myös että Vendal oli erittäin järkevä. Hän oli ainoa käskynhaltia jonka Alderand tunsi joka oli pystynyt vastustamaan käskynhaltioille yleistä taistelunhimoa.
-” Tiedätkö siis myös asiani ja syyn miksi tulin tänne? ” Vendal kysyi istahtaessaan vapaalle tuolille. Alderand heilautti kättänsä kieltävästi ja vastasi salaperäisesti:
-” Tulevaisuus ei ole tällä hetkellä kirkas. Päinvastoin, en pysty melkein ennustamaan mitään tulevaa ja minusta tuntuukin kuin tulevaisuus olisi sumun peitossa. ”
Vendal näytti miettivän mitä sanoisi. Hän nosti lasinsa huulilleen ja otti pienen suullisen. Nielaistuaan hän sanoi:
-” Jos kaukonäkiät eivät näe tulevaisuuteen on jotain suurta tekeillä. Pahuus punoo juoniaan.. ” Molemmat Eldarit hiljentyivät hetkeksi. Alderandin päähän tuli taas kuva Kauhun silmästä ja hän yritti unohtaa näkymän.
-”Pahuudesta puheenollen. Olemme saanneet tietää jotain suurta! Olemme paikallistaneet..Hmm..Miten tämän sanoisin? Ah kyllä! Olemme paikallistaneet artefaktin. Necrontyrin artefaktin.” Vendal sanoi ehkä hieman normaalia puhetta hiljempaa.
Alderand nosti päänsä siltä sekunnilta. Hänen mielenkiintonsa oli vangittu sanaan: Necrontyr.
-” Erittäin mielenkiintoista! Mutta miksi kerrot tämän minulle?” Alderand sanoi katsoen vanhaa ystäväänsä ihmetellen.
Vendal nousi seisomaan ja teki kunniaa kaukonäkiälle:
-” Minä, Vendal, Aave kostajien käskynhaltia pyydän sinua, Kaukonäkiä Alderandia , tulemaan kanssani sotaan sitä Mon-Keighin planeettaa vastaan jolla tuo Artifakti on! ” Alderand mietti hetken mutta sitten hän myös nousi seisomaan ja antoi vastauksensa:
” Minä, Alderand Kaukonäkiä, Tulen kanssasi sotaan! Me kaappaamme tuon artefaktin ennenkuin ihmiset edes tajuavat mikä se on. ”
Ylhäiset Eldarit kilistivät lasejaan ja vannoivat tuovansa kunniaa Ulthwelle.
Osa 1: Ensimmäinen näky
Varius kohotti sahamiekkansa valmiiksi iskuun mutta Eldar oli liian nopea. Se hypähti nopeasti pois edestä kun mariini iski miekkansa kaikella voimalla mutaiseen maahan. Lika roiskui Variuksen naamalle mutta hänelle ei jäännyt aikaa pyyhkiä sitä pois sillä oli vihollisen vuoro iskeä takaisin. Mustapanssarinen Eldar pisti miekalla suoraan kohti hänen yläkehoaan. Varius ehti torjua iskun juuri ja juuri boltterinsa perällä mutta ase tippui iskun voimasta maahan. Eldar perääntyi hetkeksi ja he molemmat katsoivat toisiaan silmiin. Varius yritti lukea muukalaisen seuraavan liikkeen mutta se oli vaikeaa sillä hän ei pystynyt näkemään vihollisen silmiä muukalaisen valkoisen kypärän alta. Samalla kun tuo taistelupari tarkkaili toisiaan heidän ympärillään taistelu vain kiivastui.
Eldarit olivat hyökänneet planeetta Fenranille vain muutama viikko sitten ilman varoitusta. Fenranin asukkaat olivat taistelleet urheasti mutta nopeat pommitukset olivat pakottaneet paikallisen kaartin lähtemään pääkaupungista. Siitä lähtien keisarillinen kaarti oli taistellut raivokkaasti Eldareita vastaan. Lopulta Avaruusmariini jaosto Veri kallot oltiin lähetetty hätiin viiden komppanian voimalla. Tähän jaostoon kuului myös veteraanikersantti Varius ja hänen tappava veteraaneista koostuva hyökkäysryhmänsä joka taisteli veristä taistelua pääkaupungin laitamilla olevassa metsässä. Varius kuuli kuinka yksi mariineista huusi tuskasta mutta hän ei kääntänyt päätään. Hän oli keskittynyt ainoastaan vihollisensa tarkkailuun. Millään muulla ei ollut väliä. Vihdoin Eldar teki aloitteen. Se hyppäsi suoraan kohti Variusta miekka oikeassa kädessä valmiina vetämään mariinin pään poikki. Kokenut kersantti oli tällä kertaa nopeampi. Hän tarttui nopeasti Eldarin kurkusta kiinni ja puristi niin kovaa että olio joutui pudottamaan aseensa. Raskaasti panssaroitu soturi pystyi tuntemaan sormenpäissään kuinka Eldar yritti epätoivoisesti kakoa henkeä. Jos Eldareissa oli joku heikkous se oli heidän fyysinenrakenteensa ja ylimielisyys. Varius ei antanut armoa vastustajalleen ja nopealla miekan sivalluksella hänen kädessään oli vain tuon samaisen Eldarin pää. Voitokkaana hän lähti juoksemaan kohti taisteluveljiään jotka vielä kamppailivat vihollistensa kanssa.
Varius sammutti sahamiekkansa ja pyyhki mudan ja hien naamaltaan . Taistelu oli ollut raskas mutta he olivat voittaneet vihollisen joita oli kaksinkerroin ennemmän. Hän katsoi hetken aikaa ympärilleen. Hän näki kuinka muutama hänen ryhmäläisistään ampuivat maassa lojuvia ruumiita tarkastaakseen olivatko he elossa. Varius tiesi sen olevan turhaa. Eldar soturi ei ikinä esittäisi kuollutta sillä he olivat liian ylhäitä sellaiseen. Silti he eivät olleet antaneet vihollisilleen yhtään armoa tai kunnioitusta. Joidenkin Eldareiden ruumiit oltiin silvottu tai asetettu puihin varoituksen merkiksi seuraaville Imperiumin vihollisille jotka eksyisivät tuohon tiheään ja pimeään metsään.
Varius asetti miekkansa vyölleen ja potki päättömän Eldarin ruumiin pois hänen Boltterinsa päältä. Nostaessaan sen hän huomasi maassa makaavan kuolleen mariinin jota oltiin ammuttu heittotähdellä suoraan keskelle otsaa. Lähestyessään ruumista Varius tunnisti hänet Geniksi, ryhmän liekinheitin mieheksi. Kersantti koki tehtäväkseen sulkea urhean soturinsa silmät ja rukoilla että hänen henkensä oli nyt keisarin luonna. Hänet kuitenkin keskeytettiin:
-” Kersantti Varius! Minulla on tietoja Eldarien liikkeistä tällä sektorilla!” Kuului huuto. Esiin käveli soturi jolla oli vitivalkoinen panssari. Hänen äänensä oli outo muunnelma normaalia puhetta ja kypärän suodattimen aiheuttamaa karheutta.
-” Puhu siis Parantaja Crego ja valvo että tämä mies sekä kaikki tänään kaatuneet saavat kunnollisen siunauksen.” Varius vastasi Cregolle joka nyökkäsi.
-” Ulthwe pitää edelleen hallussa pääkaupunkia. Emme tiedä mitä he sieltä haluavat mutta kukaan meistä ei muista Eldarien puolustavan näin raivokkaasti jotain mikä ei ole heidän. Lisäksi on kerrottu että Eldarit vetäytyvät tältä alueelta takaisin kaupunkiin ja että tarkkailumonitorimme tässä aurinkokunnassa on havainnut tunnistamattoman laivueen joka lähestyy planeettaa hyvin nopeasti.” Parantaja sanoi ja kumartui tämän jälkeen kuolleen mariinin viereen mutisten jotain kypärän tärkeydestä. Varius istahti läheisen kannon päälle ja alkoi miettimään asioita. Crego näytti edelleen odottavan vastausta kersantiltaan. Vihdoin Varius alkoi puhua itsekseen:
-” Jos Eldarit hylkäävät tämän alueen olemme käytänössä kaupungin muureilla. Se saattaa silti olla ansa. Jos se laivue jonka tarkkailumonitori havaitsi on Eldarien täydennysjoukko olemme pahassa pulassa. ” Crego nyökkäsi taas mutta nousi lähteäkseen kävelemään toiseen suuntaan. Hän kuitenkin pysähtyi ja sanoi kovalla äänellä:
-” Keisari kuitenkin huolehtii meistä!” Varius nousi myös seisomaan ja vastasi taisteluveljelleen lyhyesti:
-” Aina ja ikuisesti!”
Lähestyesään kuljetusajoneuvoaan, Varius tarttui viestimeensä ja alkoi puhua siihen:
-” Tässä ryhmä Spurius.Törmäsimme vihollisen Pimeyden Vartioihin sektorilla G-5! Tuhosimme heidät ja vihollinen ei oletettavasti enää yritä vallata metsää takaisin. Menetimme yhden soturin ja odotamme käskyjä.” Verenpunainen Mk IIc ”Rhino” oli pysäköity aivan metsän reunalle. Sen jäljet olivat jättäneet maahan pitkät urat ja se oli kaatanut selvästi monta puuta ajaessaan. Variuksen ryhmä asteli sisään Rhinoon. Crego ja mariini nimeltä Luthan tulivat viimeisinä sillä he olivat kantaneet Genin ruumiin ajoneuvon katolle.
-”Kaikki ovat sisällä! Lähdetään liikkeelle!” Kuului huuto ohjaamosta ja Rhinon moottorit alkoivat pauhata. Varius käveli vaunun läpi ja painoi pientä keltaista nappia seinässä. Ovet sulkeutuivat hetkessä ja Rhinon mutaiset telaketjut lähtivät liikkeeseen. Mariinit istuivat selvässä järjestyksessä ja tarkastelivat varusteitaan. Jotkut heistä puhdistivat sahamiekkojaan vihollisen verestä ja jotkut taas puhuivat Eldarien heikoista kohdista:
-” Tarkka osuma Boltterista yläruumiiseen tai päähän tappaa minka tahansa Imperiumin vihollisen! ” Muut sotilaat joko osallistuivat keskusteluun tai rukoilivat. Variuksen viestin alkoi rätistä ja yhdellä käden heilautuksella hän sai kaikki Rhinossa olijat hiljaiseksi. Viestimestä alkoi kuulua selvää ja kovaa puhetta:
-” Varius! Sinun ryhmääsi tarvitaan kaupungin eteläporteilla! Paikallinen kaarti ja Veri kallot tekevät lopullisen hyökkäyksen! Me tarvitsemme kaikki mariinit paikalle! Keisarin nimeen kiirehdi! ” Varius näytti hämmästyneeltä. Eikö hänen ryhmälleen oltu ilmoitettu aikaisemmin?
-” Selvä on! Me olemme tulossa! Mikä on tilanne?” Varius viestitti vastaukseksi. Hän huomasi että kaikki katsoivat häntä tekemättä mitään. Rhino kuitenkin tuntui koventavan vauhtia. Ohjaaja oli selvästi kuullut saman minkä Variuskin.
-” Kaikki viisi komppaniaa ovat täällä mutta Ulthwe pitää muureja edelleen hallinnassa! Meitä puuttuu vain ryhmät Spurius, Kronos ja Haek. Meidän pitää lopettaa tämä sota nyt! ” Kuului vastaus viestimestä ja Varius päästi laitteesta irti. Eräs mariineista nousi seisomaan. Hänellä oli Veri kallioille tyypillinen punainen panssari mutta hänellä oli harmaa kypärä joka merkitsi että hänellä oli ryhmän raketinheitin.
-”Niin Luthan?” Varius kysyi mieheltä ja tämä vain heilautti päätänsä.
” Kersantti? Minusta tuntuu että Luthania osui kaulaan viime rytäkässä ja hän ei pysty puhumaan.” Crego sanoi ja nousi tutkimaan toverinsa haavaa.
-” Noh minä tiedän mitä hän olisi kysynyt,” Varius sanoi ja latasi Boltterinsa ” Koska me pääsemme tappamaan Imperiumin vihollisia?” Hän jatkoi virnistellen mutta vaipui tämän jälkeen syvälle ajatuksiinsa rukoilemaan voimaa keisarilta.
” Minä vihaan näitä ihmisten kaivoksia! He eivät osaa pystyttää edes tukipilareita kunnolla!” Vendal sanoi ja pyyhki pölyt pois hänen siniseltä panssariltaan. Joukko Eldareita käveli Fenranin maanalaisissa kaivoksissa etsien viitteitä Necrontyrista tai Necroneista.
-”Mutta ajattele” Aloitti Alderand joka oli joukon etuosassa valaisemassa tietä sauvallaan ” että he ovat silti johtava rotu maailmassa! Typerä rotu joka taistelee nytkin planeetan pinnalla meitä vastaan. ” Vendal nyrpisti nokkaansa ja loput hänen aave kostajistaan nopeuttivat vauhtia. ” Mikäs siinä..Antaa heidän palvoa keisariaan aivan rauhassa. Saamme nähdä kuka tulee olemaan voittoisa viimeisenä päivänä!” Hän sanoi ja iski miekkallansa maasta kohoavan tippukiven katki. Tunneli oli leveä mutta sitäkin matalampi. Mitä syvemmälle he kävelivät, sitä enemmän Eldarit joutuivat kumartumaan.
-”Kirotut ihmiset! He eivät osaa edes rakentaa tunnelia!” Vendal suorastaan karjui mutta Alderand oli kyllästynyt valittamiseen. Hän käännähti ja tähtäsi sauvallaan suoraan kohti käskynhaltian päätä. Tuli hiljaista. Alderandin henkivartiat ja Vendalin Aave kostajat pitivät aseitaan valmiina mutta molemmat osapuolet olivat rauhallisia. Vihdoin Alderand sanoi:
-” Käskynhaltia Vendal! Tiedät että olemme ystäviä mutta jos sanot viellä sanankin ihmisistä ja heidän avuttomuudestaan vannon että sinä saat puhekykysi takaisin vasta tuona samaisena päivänä kun koko tunnetun maailman kohtalo raukeaa. Ja jos nyt voisimme jatkaa matkaa! Meillä on Necrontyrien temppeli tutkittavana. ” Vendal nielaisi ja mutisi jotain itsekseen. Närkästyneenä hän taas kohotti miekkansa ja katkaisi toisen tippukiven. Sinä hetkenä tunneli alkoi täristä rajusti. Eldarit heittäytyivät seiniä vasten kun katto näytti romahtavan heidän niskaansa.
-” Vendal!” Alderand karjui kaaoksen keskellä ja syösyi kohti Aave kostajien käskynhaltiaa joka oli jäämässä suuren kiven alle. Alderand ennätti tönäistä ystävänsä pois juuri ennen kiven iskeytymistä hänen päähänsä.
-” Tämä paikka romahtaa! Etsikää pakotie nopeasti! ” Molemmat ylhäisistä Eldareista huusivat samaanaikaan. Kaikki näytti kuitenkin menetetyltä. Menosuunta oli sortunut ja paluureittikin oli juuri sortumassa.
-” Nähtävästi kuolemme tänne ystävä hyvä! ” Vendal huusi ja kokosi ryhmänsä lähellensä.” Alderand ei ollut viellä luopunut toivosta. Vaikka kivet ja hiekka tippuivat hänen sysimustalla olkapäitäsuojaavalle panssarille hän silti yritti etsiä keinoa pelastaa toverinsa. Hän oli nähnyt että he eläisivät tulevaisuudessa joten he eivät kuolisi tuonne. ” Odota! Mikä tuo on! ” Alderand melkein kiljui ja osoitti halkaistua tippukiveä. Kiven päällä todella välkkyi jokin. Salaman nopeasti Vendal hyppäsi ja vaistomaisesti kosketti valonlähdettä. Ei tapahtunut mitään. Sortuminen vain yltyi ja juuri kun tunnelin käytävän katto oli pettämässä välähti kirkas valo ja Eldarit huusivat hämmästyksestä.
-”Kersantti Varius! Kersantti Varius! Oletteko kunnossa? ” Kysyi avaruusmariini nimeltä Calen. Hän ravisteli kersanttiaan joka oli ollut tajuttomana jo useita minuutteja. Varius hätkähti ja hieroi silmiään. Hän alkoi mumista epäselvästi:
-” Mit..? Mitä? Mitä minulle tapahtui? Missä vihollinen on? Nukahdinko minä? ” Hän kuitenkin tiesi ettei se olisi ollut mahdollista. Soturi ei ikinä väsyisi noin nopeasti eikä varsinkaan Variuksen kaltainen veteraani. Koko hänen ryhmänsä oli kerääntynyt hänen ympärilleen tarkkailemaan hänen käytöstään. Varius ravisti viellä kerran päätään ja selvitti ajatuksensa:
-” Kiitos veli Calen. Olen kunnossa nyt? Onko tuo tykistö jonka äänen kuulen?” Hän sanoi kuunnellen tarkkaan kovaa pauhaavaa tulitusta kaukaisuudessa ja räjähdyksiä jotka tärisyttivät hänen tärykalvojaan. Calen nyökkäsi ja vastasi kovalla äänellä kersantilleen:
-” Kyllä on kersantti Varius! Olemme perillä..”
Siinä se! Kommenttia tulemaan. Kuten huomasitte yritin myös tässä tarinassa suomennella asioita. Kirottu olkoon kuitenkin sana mariini sillä luen sen itse aina margariinina
Tiedän tarinaan jäi paljon "tyhjiä kohtia" ,kuten syy miksi Veri kallot eivät tee mariineille tyypillisiä: Get in there with drop pods, Kill the Alien Scum and and look "cool" in the eyes of normal IG soldiers. Tälläisiä kohtia paikkailen seuraavassa osassa jos sellaisen teen.. Tällä hetkellä se vaikuttaa erittäin todennäköiseltä sillä tarinahan jäi hyvin avoimeksi varsinkin tuon Alderandin ja Variuksen yhteyden kannalla. Tai sitten kirjoitan IG vs. Tau tarinan mutta siihen aijon panostaa todella!
Edit: Virheitä korjattu tarinasta
En kommenttoi mitä tuo Variuksen ja Alderandin yhteys tarkoittaa enkä halua paljastaa juonta. Mutta kyllä! Alderand ja Varius tulevat kohtaamaan jossain tarinan vaiheessa joko asein tai ilman.