Matka Middenheimiin - Osa V

[Karu]

Ähem. Tässä olisi viides osa, olkaa hyvä.


-----------------------------------------------------------------------------------
Ferragus sylkäisi luunpalasen suustaan ja jatkoi syömistään. Hän istui ripeästi liikkuvan ratsunsa selässä katsellen rauhallista maaseutua. Sotajoukko oli jo saapunut Montfortin alueelle. Harmaiden vuorten valkoiset huiput siintivät heidän näköpiirinsä reunalla. Aamulla nuori noviisi oli nähnyt pohjoisessa valtavan savupatsaan. Ferragus oli kironnut ja huutanut, ja sitten he olivat lähteneet matkaan. Middenheim oli tulessa.
Beldane istui vakaana mustan hevosensa selässä. Hän kuului Montfortiin. Beldanen kalpeilla kasvoilla näkyi ilo. Ferragus käänsi katseensa ja nosti satulalaukustaan Vanhaa maailmaa esittävän kartan. Hän viittasi Guntharin ja Lotharin luokseen. "Päästyämme Harmaiden vuorten yli kuljemme Marienburgiin. Sieltä jatkamme Middenheimiin." . Lothar ja Gunthar nyökkäsivät Ferragukselle. "Sitten menemme Kirveenpuraisun solan läpi." . Lothar ja Gunthar nyökkäsivät uudelleen. "Selvä." .

Illan koittaessa he saapuivat Parravonin rajalle. "Huomenna kuljemme kohti pohjoista, kunnes saavumme solaan. Sitten ratsastamme sen läpi. Toisella puolella voimme levätä kunnolla." Ferragus selitti kaksosille osoitellen karttaansa koristellun tikarinsa terällä. Beldane käveli heidän luokseen. "Menemme arvatenkin Kirveenpuraisun solan läpi?" sanoi hän hermostuttavan muodollisella äänellään. Ferragus vilkaisi häneen. "Niin näyttäisi olevan." hän vastasi. "Mitä siitä?" . Beldine kohautti olkiaan. "Siellä on viimeaikoina näkynyt yöhiisiä kerääntymässä joukkoihin, mukanaan peikkoja. Ajattelin että haluaisitte ehkä tietää." . Ferragus katsoi häneen. "Onko tämä totta?" . Beldane mulkaisi häneen. "Etkö sa usko sanaani?" hän kivahti. Ferragus murahti ja nousi. "Taidan painua pehkuihin." . Ja niin hän tekikin.

Aamulla joukko nousi ratsaille. Noin sata ritaria lähti leiripaikaltaan kohti uhkaavia vuoria. Ferragus ratsasti joukon etunenässä, takanaan Beldane. Beldanen takana istui erottamaton kaksikko Lothar ja Gunthar. Ferragus oli jälleen ärtyisällä tuulella.

Ritarit saapuivat solan suulla olevalle linnoitukselle. Sen asukit näyttivät nukkuvan yhä, lukuunottamatta muutamia palvelijoita, jotka hääräsivät aamiaisen kanssa. Linnan korkeimman tornin huipulla liehui mustavalkoinen lippu. Ferragus katsoi sitä tarkemmin. Sitten hän vilkaisi Beldanen kilpeä. Molemmissa esiintyi mustavalkea linna mustavalkealla pohjalla. Ferragus ei yllättynyt siitä, että linna oli Beldanen. Beldane katsoi Ferragukseen joka näytti huomanneen linnan olevan hänen. Beldane nyökkäsi. Sitten hän ratsasti Ferraguksen vierelle. "Sir Ferragus, sopisiko, että haemme vahvistuksia mun linnastani?" Beldane puhui. Ferragus katsoi häneen ja naurahti. "Mikäpäs siinä, kunhan siinä ei mene kauaa." . Sitten hän käänsi hevosensa ja kohotti kätensä pysähtymisen merkiksi. Sotajoukko pysähtyi välittömästi. "Beldine-ystäväni tässä haluaisi hakea linnastaan apujoukkoja. Hänellä tuskin kestää kauaa, mutta joudumme silti odottamaan hetkisen. Joten, voitte nyt vaikka teroittaa miekkojanne tai syödä." Ferragus huusi kantavalla äänellään. "Menehän jo, Beldane" hän sanoi. "Itseasiassa ma toivoisin että sa tulisit mukaani." sanoi Beldane.

Ferragus ratsasti Beldanen rinnalla kohti jykevän kivilinnoituksen portteja. Beldane nousi mustan hevosensa selästä ja käveli itsevarmasti portille. Hän iski lyhyen miekkansa kahvalla ovea toistuvasti, niin lujaa että kaikki linnan asukkaat varmasti heräsivät. Sitten hän perääntyi ja nousi takaisin ratsunsa selkään. Linnan sisältä kuului kiroilua. Sitten huutoja, ja lopulta ovi alkoi liukua narahdellen auki. Linnanpihalla olleesta vartiotuvasta käveli esiin silmäpuoli talonpoika asepuku päällään ja keihäs kädessään. "Kukas kumma täällä näin aikaisin porttia takoo palasiksi?! Bedar-herra ei pidä siitä että häntä häiritään, varsinkin aamuisin." mies tiuskaisi ritareille. Sitten hän kohotti katsettaan. "Beldane-herra! Minä luulin että olette kuollut! Missä olette ollut kaikki nämä vuodet?". Kimitti talonpoika epätoivoisesti. Beldane istui hiljaa ratsunsa selässä katsoen vartijaa kylmästi silmiin. "Anteeksi herra! Anna anteeksi!" soperteli talonpoika Beldanen kylmän katseen puristuksessa. Sitten mies kaatui maahan ja alkoi heittelehtiä. "Tämä on siis epäkelvon äpäräserkkuni tekosia." sanoi Beldane kalseasti.

Beldane ratsasti keskelle linnanpihaa miekka kourassaan, Ferragus perässään. Linnan sisältä kuului huutoja ja torventoitotusta. Sitten jokaisesta linnanpihalle johtavasta ovesta juoksi jonossa hilparein aseistautuneita talonpoikia ritareiden johdolla. Sotilaat kiertyivät Ferraguksen ja Beldanen ympärille. Sitten heidän joukostaan astui esiin yksi ritari kantaen sinikeltaista vaakunaa kilvessään. "Delfroy" sihautti Beldane hampaidensa välistä. Ferragus veti miekkansa esiin. Esiin astunut ritari alkoi puhua. "Te epäkelvot maanpetturit olette tunkeutuneet herrani, Bedarin linnaan, ja hyökänneet häntä hyvin palvelleen talonpojan kimppuun. Menetätte ritarinoikeutenne, ja teidät karkoitetaan maasta!" karjui Delfroy pöyhkeästi. Teräs välähti ja Delfroyn pää putosi. Ferragus istui ratsunsa selässä verinen miekka kädessään. "Painukaa koteihinne idiootit! Olette totelleet väärää herraa. Tässä on Beldane, tämän linnan hallitsija. Kumartakaa hänelle!" huusi Ferragus kiihtyneellä äänellä. Talonpojat katsoivat toisiinsa kummastuneina. Sitten ylhäältä kuului kimeä huuto. "Tappakaa heidät. Molemmat! Tuo ei ole Beldane, vaan hän on huijari!" huusi päärakennuksen parvekkeelle ilmestynyt hintelä hahmo. Tämä oli pukeutunut panssariin, joka taisi olla olemassa ennemmin tyylipuhtaista syistä kuin sotilaallisista. Mies panssareineen antoi erittäin koomisen vaikutelman, ja hänen sanansa eivät kuulostaneet lainkaan siltä mitä sanojen pohjalta olisi voinut odottaa. Mies näki Beldanen raivoisat kasvot ja hänen ilmeensä muuttui omahyväisestä varsin pelokkaaseen. Beldane karjaisi. "Tule ja taistele kunniasi puolesta, äpäräserkkuni!" . Bedar karjaisi kuultuaan sanan "äpärä" ja hänen suustaan alkoi valua sananmukaisesti vaahtoa. "Minä tapan sinut, sontakasa!" hän kirkui. "No mikset sitten tule alas?" kysyi Ferragus kohteliaasti. Bedarin ilme muuttui jälleen kauhistuneeksi. Hän kirkaisi ja juoksi takaisin sisään.

Kaikki talonpojat ja ritarit antautuivat huomattuaan, että linnaan saapunut ritari oli todellakin Beldane. Bedaria ei kuitenkaan löytynyt mistään. Ilmeni, että kun Beldane oli lähtenyt etsimään graalia, hänen silloinkin ärsyttävä serkkunsa oli kaapannut vallan. Parin kuukauden päästä Beldanen lähdöstä hän oli kertonut suru-uutisen Beldanen kuolemasta. Sitten hän oli murhauttanut kaikki sukulaisensa, ja lopulta hänet oltiin hyväksytty linnaan hallitsijaksi. Todellista valtaa oli kuitenkin käyttänyt Delfroy.

Illan tullen Beldane ja Ferragus saapuivat pääjoukon luo mukanaan parikymmentä ritaria. Lothar ja Gunthar tulivat hänen luokseen. "Mikä teillä..." aloitti Lothar "...kesti?" lopetti Gunthar. Kaksosten puhetapa alkoi ärsyttää Ferragusta. "Tuli hiukan ongelmia. Lähdetään matkaan."
---------------------------------------------------------------------------------


Kommentteja halutaan edelleen.

[Scar-Veteran]

Osat ovat aika lyhyitä. Tässäkään jaksossa ei oikeastaan tapahtunut mitään muuta kuin annettiin tausta tietoa Beldarista. Mutta silti odotan jatkoa.

[Karu]

Juu. Olisi varmaan kannattanut hieman malttaa ja kirjoittaa noita tarinoita yhteen, näyttää nimittäin pahasti siltä, että tarinasta on tulossa epämääräinen läjä tekstiä .

[Karu]

Kommentteja saa edelleenkin antaa.

[Kalemon]

Yksi hyvä tapa parantaa kirjoituksiaan on antaa kirjoituksen "levätä" yön yli ja tarkastella tuotosta seuraavana päivänä.

Mutta todella hyvä tarina ja juoni, joskin aika lyhyissä pätkissä. Lauseita voisi ehkä hieman rikastuttaa, ja kaikki tapahtumat tulevat yllättäen ja loppuvat yhtä nopeasti, joka on pari kertaa hämmentänyt minua.

[Tapsa]

No jooh, tämä oli tämmöinen välinäytös, melko turha varsinaisen juonen kannalta mutta jonka tarkoitus oli ilmeisesti syventää henkilöitä. Idea oli hyvä mutta toteutus ontui. Jos olisit malttanut pitkittää tarinaa lisäämällä kuvailua ja tapahtumia, ja kertomalla enemmän kustakin henkilöstä, olisi tämä noussut ehkä parhaaksi Matka Middenheimiin-tarinaksi, mutta nyt se oli kenties vaatimattomin. Sarja kuitenkin edistyy kiitettävän nopeaa vauhtia. Lisää!

[Karu]

Joo - en nyt kyllä vähään aikaan pysty kirjoittelemaan kouluaineen takia (koulu tulee aina muun edelle ) .

Täytynee ruveta hieman lihottamaan näitä tarinoita, ja lukaista ne ainakin pariin kertaan läpi ennen lähettämistä . Ehän kukan halua lukea virheelistä tarinaa.