Kirottu, prologi

[Illidan]

Prologi


"Tunsin taas elämän suonissani. Jos sitä nyt elämäksi voi sanoa, pelkkä valju jäljitelmä siitä. Nousin ylös ja tuijotin rappeutunutta maata. Siitä oli kauan, kun näin sen viimeksi. Silti se tuli tuntumaan vain pieneltä hetkeltä verrattuna siihen, miten kauan tulisin elämään. Totisesti, tulisin toteuttamaan Nagashin haaveen; toteuttaisin kuolemattomuuden. Minun haaveeni se kyllä alunperin oli. Totuus on se, että elin satoja vuosia ennen Nagashia. Hän tietojeni mukaan kyllä oli jo saanut sen aikaan, mutta kukaan ei arvostanut sitä. Kiittämättömät houkat! Mutta ei, suuntaan vihani heihin myöhemmin. Ensin oli tavoitettava kuolemattomuus. Ei, ensin olisi saavutettava vanhat voimani. Se ei tulisi välttämättä olemaan helppoa. Jouduin kulkemaan monia pitkiä vuosia pitkin Vanhaa maata, tutkimaan vuorten syvimpiä syvyyksiä, sillä se ominaisuus, jota havittelin, oli yksi maailman vanhimpia, ja tieto oli kadonnut jo kauan sitten. Tarvitsen enää pari tiedonmurusta. Ja olen kuolematon."

Hänen nimensä oli Tur-a-Grodna-Sethi. Hänestä käytettiin kuitenkin vain nimitystä Sethi tai Seth. Hänen ruumiinsa kuvaus inhottaisi monia. Jos hänellä ei ollut kullattua tummansiniseen kaapuun verhoiltua haarniskaansa yllä, moni olisi oksentanut hänet nähdessään. Sethin toinen silmä pullotti mielipuolisen näköisesti, toinen oli kauttaaltaan sininen ja keskellä oli pieni punainen piste. Se voimistui ja kasvoi, aina kun hän alkoi tappamaan. Hänen nenästään puuttui iso lohkare. Hänen leukansa oli omituisen jähmeä ja ulospäin työntynyt. Hänen vasen käsivartensa oli pelkkää luuta. Siinä oli jäljellä jotakin inhottavia mädäntyneitä nahan tai lihan paloja ja siivuja, jotka roikkuivat ja läpsyivät laiskasti puhaltelevassa tuulessa. Hän piti sitä aina paljaana, sillä se oli osoittautunut hyödylliseksi; moni oli jähmettynyt kauhusta sen nähdessään, jolloin Sethille tuli aikaa tappaa vihollisensa. Oikeassa käsivarressaan hänellä oli paksu rautasuojus tumman kaavun alla. Hänen kaapunsa liehui ilmavirtojen mukana vapaasti. Totisesti, Seth oli vaikuttava näky siinä seistessään, kaapu yllään, mustat rautasaappaat jaloissaan ja synkkä taivas takanaan hitaasti velloen.

Tämä yö olisi se yö. Se yö, jolloin hän palaisi voimiinsa. Se yö, jolloin hän saisi takaisin ne ikivanhat mahtavat voimansa, joita kaikki pelkäsivät, jopa kuvottavat saastaiset haltiat. Hän voitti kaikki sotansa, hän oli vallassaan. Mutta silti hänet saatiin kukistettua. Miksi, ette ikinä arvaisikaan. Vain petoksen kautta hänet voitettiin. Hänen saastaisen suurvisiirinsä petoksen kautta. Tämä suurvisiiri oli haltia. Hän oli palvonut kymmeniä vuosia Kaaoksen kuningaskuntaa. Mutta Kaaoksen demonit kyllästyivät häneen, ja ajoivat hänet pois luotaan. Katkeroituneena hän tuli armoa anoen Sethin luokse. Miksipä en palvelijaa ottaisi, tuumi Seth ja niin hyväksyi hänet ja teki koko pitkän elämänsä suurimman virheen. Palvelija, nimeltään Saidar, oli alkanut himoita Sethin mahtavaa valtaa, etsi käsiinsä tämän esiin mananneen velhon ja surmasi tämän.
Joku kuitenkin oli manannut Sethin jälleen esiin. Seth kuitenkin orjuutti tämän ja tämän mielen, kunnes saisi vanhat voimansa takaisin. Kun hän tavoittaisi kuolemattomuutensa, Seth tietenkin surmaisi maagikon. Hän ei luottanut enää kehenkään.

Salamat räiskyivät. Niiden kirkkaanvalkoinen valo pamahteli kaikuina synkillä kivi-ja hiekkakallioilla. Taivaan leppoisa vellominen alkoi nopeutua. Jyrinä voimistui hiljalleen korvia huumaavaksi pauhuksi. Sieltä kuului ikään kuin valtavien susien ulvontaa. Se vihloi korvia, viilsi ja riipi miekan lailla. Pilvet pyörivät nyt aivan Sethin yllä. Ne kieppuivat yhä nopeammin ja nopeammin, kunnes pelkkä niiden ilmavirran tuottama ääni riitti täyttämään korvat. Seth kohotti pitkän, ihmisen luusta tehdyn sauvansa ja karjaisi mahtavalla äänellä niin, että kalliot raikuivat ja maa valitti hänen jalkojensa alla. Sitten kuului kova räiskähtävä pamaus ja salama iski Sethiä rintaan. Hänen kasvonsa vääristyivät kivusta, kun sähkövirta korvensi hänen ruumistaan. Sitten se loppui. Seth kaatui hiljalleen selälleen, niin kuin poikki leikattu puu kaatuu, kun sen juuret eivät enää tuo tukea sen rungolle. Seth ummisti silmänsä ja kaatui tunnottomana maahan.


Äkkinäisen inspiksen iskettyä kirjoitettu prologi. Tiedoissa saattaa olla häikkää, mutta uskon, että olen kerrankin onnistunut tekemään jotakin...

[Monoliitti]

Aiotko tehdä jatko-osan, nimittäin sinulla on tuo toinenkin prologi, vai onko se vanha.
No, tuo oli hyvä ''pätkä'' , ja toivoisin lisää.Tosin historia jäi jonnekki, mistä tuo Seth oli tullut, mutta sait tuosta edes niin hyvän, että älä ota tuota kritiikkiä miksikään.
Hyvähyvä, lisää.!;)

[Illidan]

Juu, minulla on kaksi tarinaa työn alla. Ajattelin, että niistä saisi mukavaa ajankulua... Niinkuin asia olikin.

[Sea~Horde]

Tuo oli mielestäni paljon sulavampaa luettavaa kuin se toinen. Hyvä hyvä . 72/100

[Flik]

mielenkiintoista.. Varmaan kaikkien aikojen rumin päähenkilö vai? Jatkoa, kiitos.

[ornatkur]

Ihan kiva, vähän liian lyhyt vain, ehkä enemmän salamyhkäisyyttä ja asioita jotka jätetään hämärään, niin voisi olla POP

[Lassek]

Kehuja:
Omaperäistä, mielenkiintoista tekstiä. Sait hienosti rakennettua uhkaavan ja groteskin tunnelman, lyömättä yli missään. Loppu on yllättävä ja pistää odottamaan jatkoa kieli pitkänä. Olettaisin, että jatko on jotain sellaista kuin Planescape: Torment; olenko ihan väärässä?

Kitinöitä:
Nimet eivät oikein vakuuta... Saidar kuulostaa melko vähän haltialta, aika lailla enemmän mongolilta tai tataarilta.
Tur-a-Grodna-Sethi on sitten melkoinen sekasikiö. Tur on mongolilaisen (hobgobbot) oloinen, Grodna ennemminkin slaavilainen (kisleviitit) ja Sethi egyptiläinen. Tuommoinen nimi jättää aika sekaisen vaikutelman. Kertooko se päähenkilön taustasta vai tuliko se vain mieleen (kauhistuksen kananmuna)?

[Tapsa]

Just joo... ja miksi tämä oli näin lyhyt...?!

No, ihan hyvä tarinanpätkähän tämä oli. Vähän kliseinen ehkä.

[Illidan]

Kuka poisti kommentteja?