Malethar hyppäsi sisään piilopaikkansa nostettavasta puuluukusta. Tällä kertaa tehtävä oli ollut helppo. Pikkukauppiaan talo oli ollut lähes suojaamaton, ainoastaan heppoinen lukko oli riippunut ovessa. Eipä riippunut enää, siitä Malethar oli pitänyt huolen. Hän oli tullut tehtävänsä täytäntöönpanopaikalle pian puolenyön jälkeen. Ensiksi oli lukko sulanut ovesta hänen taikansa sulattavasta vaikutuksesta. Pian sen jälkeen oli myrkytetty tikari ollut jo isketty kohteen rintaan. Viiden minuutin päästä hän oli ollut jo kaukana. Murha oli tapahtunut nopeasti ja äänettömästi.
Malethar oli Pavonan, yhden Tilean tärkeimmistä kaupungeista, salamurhaajien killan smaragdi-asteen salamurhaaja. Smaragdi oli killan arvojärjestyksessä kolmas ylhäältä ja toinen alhaalta päin. Arvojärjestyksessä noustiin yksinkertaisesti tappamalla korkeamaan arvon omaava salamurhaaja. Malethar oli puoliksi mustahaltia, vaikka harvat sen tiesivät. Suurin osa sen joskus tienneistä makasivat nyt haudassa. Hän oli ryhtynyt salamurhaajaksi, koska häntä ei oltu hyväksytty ihmisten eikä mustien haltioiden keskuudessa. Hän peitti aina ihmisten keskuudessa liikkuessaan kaiken mustaan haltiuuteen liittyvän. Hän oli aika pitkä ihmiseksi, noin satayhdeksänkymmentäsenttiä. Hänen ruumiinrakenteensa oli aika siro, haltia kun oli. Malethar suosi usein punaisia vaatteita siviilielämässään, mutta salamurhaaja olisi liian näkyvä niin kirkkaissa väreissä.
Eräänä päivänä Malethar oli tapansa mukaan majatalossa tuhlaamassa viimeisimmän tehtävänsä tuottoa. Majatalo oli nimeltään Pulska sika. Se oli rähjäinen kaupungin laitamajatalo, jossa oli totuttu näkemään vähän karskimpaa porukkaa. Pian Maletharin pöytään ilmestyi leuhkan näköinen nuorukainen. Hänen pukunsa oli musta tunika ja viitta, selvästi piileskelemiseen tarkoitetulta näyttävät asusteet. Hän selvästi haastoi riitaa. Kuunneltuaan jonkin aikaa nuorukaisen uhkailua Malethar ajatteli päästä hänestä yksinkertaisesti tappamalla hänet: ”Hei poika, tulepas tuonne ulos niin katsotaan kuka on kova.” Nuorukainen suostui samantien, hän oli ilmeisesti odottanutkin tätä.
He kävelivät rähjäisten kivi- ja puutalojen keskeltä eräälle syrjäiselle kujalle, joka oli sillä alueella toimivien salamurhaajien keskuudessa suosittu asioidenselvittämispaikka. He asettuivat kujalle vastakkain ja silmänräpäyksessä oli Maletharin pitkä, käyrä puuko jo vilahtanut rannetupesta iskemään nuorukaista. Melkein yhtä nopeasti oli nuorukainen kuitenkin vetänyt lyhyen miekkansa ja torjunut Maletharin iskun. Molempien aseet olivat taidokkasti taottuja. Nuorukaisen miekan pontena oli salamurhaajien killan alimman tason arvotunnus, safiiri. ”Vai niin, pojalla on refleksit kohdallaan”, sanoi Malethar. ”Voit kutsua minua Kristianiksi, ei tarvitse poikailla”, vastasi nuorikainen tähän vetäessään myös tikarinsa tupesta. Malethar hypähti kauemmas ja veti toisen samanlaisen puukon toisesta rannetupestaan. Kristian hyökkäsi samantien eteenpäin iskien yläkautta miekallaan ja vasemmalta tikarilla. Malethar nosti toisen puukkonsa torjumaan ylhältä tulevaa iskua, joka tuli selvästi hitaammin kuin tikarin isku, jonka hän oli jo torjunut. Juuri kun terät olivat ylhäällä osumassa yhteen Kristian vetikin miekkansa taaksepäin ja pisti tavoitellen Maletharin mahaa. Malethar oli kuitenkin jo pari askelta taaempana. Hän oli työntänyt toisen puukkonsa tuppeen ja hänen oikeassa kädessään kiilteli heittotikari. Hän sinkosi aseen kohti nuoren haastajan kurkkua hyökäten samalla puukko edellä kohti Kristiania. Kristian torjui heittotikarin omalla tikarillaan, torjuen samalla Maletharin puukoniskun miekallaan. Malethar veti taas puukkonsa ja taistelu jatkui samanlaisella kiivaalla tempolla. Kun taistelua oli kulunut vähän aikaa, oli jo selvää, että Malethar on niskan päällä. Pian hän alkoi jo saamaan iskuja Kristianin puolustuksen läpi. Haavat olivat ensiksi lieviä, mutta ne kävivät vakavimmiksi taistelun edetessä. Pian Malethar iski oikealle molemmilla puukoillaan, toisella ylös, toisella alas. Nuorukaisen väsyneet raajat eivät enää ehtineet torjumaan molempia, joten alempaa tuleva isku pääsi läpi katkaisten Kristianin kaulan. Entinen lupaava salamurhaajan alku kaatui kaula auki maahan. Malethar keräsi ruumiilta sen arvotavarat, joihin kuuluivat pieni kultasaalis, aseet ja pieni paperinpala. Miekasta hän otti safiirin irti ja jätti sen ruumiin taskuun. Tämä saalis mukanaan hän lähti piilopaikalleen kaupugin läheisyyteen.
Maletharin piilopaikka oli pieni kallioon koverrettu luola, joka sopi täydellisesti hänen tarkoituksiinsa. Se oli juuri yhdelle ihmiselle mitoitettu, eli ei liian iso, hyvin piilotettu ja helppo puolustaa. Se oli noin neljän neliömetrin kokoinen makuusyvennystä lukuunottamatta. Sen perimmäisessä nurkassa oli pieni makuusyvennys, jossa oli olkipatja ja tyyny. Luolassa oli myös toinen syvennys, suunnilleen saman kokoinen kuin makuusyvennyt, jossa Malethar säilytti tavaroitaan. Siinä oli myös orsi, jossa hänen vaatteensa riippuivat. Malethar heitti kaikki muut tavaransa tavarasyvennykseen paitsi juuri saamansa paperin ja aseet. Hän istuutui patjalleen ja aloitti lukemaan paperia havaittuaan aseet ensin melko tavanomaisiksi. Paperissa oli toimeksianto salamurhaajalle. Murhan kohteena olisi eräs kaupungin rikkaimmista miehistä, Oliver Albrecht. Palkkio tulisi kuullemma olemaan muhkea. Malethar päätti ottaa tehtävän vastaan, mutta myöhemmin...
___________________________________
Tämä luulee olevansa prologi, toivottavasti inspis riittää jatkon kirjoittamiseen edes joskus. Tuli yht' äkkinen inspis ja oli pakko saada tää julkastuu jossain ja Sotu on suht sopiva väylä siihen minun mielestäni. Siksi tämä vähän väkinäinen Warhammeriin vääntäminen.
