Komissaari Driedfelt: Prologi

[Valhalla]

Komissaari Driedfelt

Komissaari Driedfelt otti savukkeen taskustaan ja asetti sen tottuneesti huulilleen. Hän maistoi filtterin paperisen maun suussaan ja raapaisi tulen sytyttimestään. Nojautuen rennosti seinää vasten, hän imaisi keuhkonsa täyteen savua, jonka puhalsi sitten hiljalleen nenänsä kautta ulos. Savu nousi verkkaisesti kohti käytävän kattoa, jääden leijailemaan ohueksi kerrokseksi katon rajaan. Driedfelt katseli savua mietteissään, puhaltaen välillä uuden sinertävän pilven ja vieden savukkeen taas huulilleen. Aikansa mietiskeltyään hän havahtui mietteistään ja tumppasi savukkeensa käytävän seinässä olevaan murtumaan. Oli aika käydä töihin.

Driedfelt harppoi päättäväisin askelin tupakointinurkastaan kerrostalon karuun aulaan. Aulan seinät olivat rapistuneet pahasti aikojen saatossa, niistä enää hädin tuskin erotti niissä joskus ollutta koristekuviota. Valoa aulaan tuli vain pienistä sivuikkunoista, joidenka lasit olivat jo aikoja sitten ammuttu murskaksi. Lattialla ollut matto oli nostettu seinää vasten, ja ahneet varusmiehet olivat leikelleet siitä paloja ylimääräisiksi peitoiksi. Käytävässä leijui ummehtunut haju, johon sekoittui valkoisella kankaalla peitetyistä kuolleiden kaartilaisten ruumiskasasta nouseva imelä mädänhaju. Aulan nurkassa makaili pari varusmiestä likaisilla huovilla syöden ahnaasti keittoannosksiaan metallisista kupeista. Kun kaartilaiset huomasivat komissaarin tulevan, lusikoiden kilinä taukosi ja kaikki vilkuilivat hädissään toisiaan.
"Käsittääkseni olette syöneet jo päiväannoksenne" Driedfelt lausui jäätävällä äänellä.
"Jos se, joka on käynyt ruokavarastolla varkaissa ilmoittautuu minulle heti, selviävät rikostoverit pelkällä varoituksella" Hän jatkoi. Suurikokoinen mies nousi seisomaan ja vilkaisi jäätävästi komissaaria.
"Sama se on kuollaanko nälkään vai vihollisen luoteihin" Mies murahti ja tuijotti Driedfeltiä suoraan silmiin.
"Jos meillä olisi vähänkin enemmän miehiä mukanamme, ampuisin sinut oitis, mutta tilanne pakottaa olemaan tekemättä sitä" Komissaari vastasi, vetäen samalla suupielensä sairaalloiseen hymyyn.
"Et kuitenkaan jää ilman rangaistusta" Driedfelt sanoi ja löi äkkiarvaamatta miestä kasvoihin nyrkillään. Nenän murtumisesta kertova rusahdus kajahti käytävässä, saaden aikaan paljon tyrmistyneitä katseita kaartilaisten joukosta. Mies kaatui käytävän lattialle pidellen murtunutta nenäänsä, josta valui vuolaasti verta.
"Tämä saa olla viimeinen kerta" Driedfelt sanoi ja sylkäisi halveksuvasti miehen päälle.

Kävellessään päättäväisin askelin poispäin miehen luolta, hän nautti jokaisesta järkyttyneestä katseesta jonka sai osakseen kaartilaisilta. Driedfelt kiipesi portaat rauniotuneen kerrostalon yläkertaan ja meni sisään avonaisesta ovesta, jonka oveen kirjoitettu teksti kertoi huoneen olevan "majoitusosasto 4".
Tänne oli ohjattu 5:nnen divisioonan tiedusteluosaston rippeet, jotka oli löydetty harhailemasta kaupungista ilman johtajaa. Vaikka miehet olivat juuri saapuneet, liikkui monenlaisia huhuja, siitä miten outoa porukkaa he olivat. Tämä sai Driedfeltinkin varuilleen, sillä useimilla kaartin keskuudessa liikkuvilla huhuilla oli vinha perä.

Driedfelt avasi "majoitusosasto 4" oven ja haistoi huoneessa leijuvan tyrmistyttävän löyhkän. Sängyillä makasi kalpeita varusmiehiä, jotka näyttivät enemmän kuolleilta kuin eläviltä. Osalla oli ruumiissaan märkiviä avohaavoja joista valui visvaa sängyille. Jokainen näytti sairaalloisen väsyneeltä ja huonovointiselta. Huoneen seinii oli piirelty kummallisia merkkejä, jotka oli maalattu tuoreella verellä. keskellä huonetta lojui huonetta valvoneen vartiomiehen paloiteltu ruumis. Se oli asetettu keskellä jonkinlaista rituaaliympyrää, jossa oleviin lokeroihin oli eroteltu ruumiiosat. Tämä näky hätkähdytti jopa kokenutta komissaaria. Driedfelt tunsi sokeaa vihaa noita vääräuskoisia kaaoksen palvelijoita kohtaan. Komissaarin huomatessaan yksi miehistä päästi epäinhimillisen murahduksen, joka sai kaikki huonessa olevat miehet huomaamaan komissaarin läsnäolon. Driedflet ei aikaillut, vaan tempaisi pistooliinsa liitetetyn liekinheittimen vyöltään. Salamannopeasti hän painoi liipasinta, ja valtava liekki roihahti suoraan huoneeseen. Ilma täyttyi tuskanhuudoista ja palaneen lihan kitkerästä hajusta. Driefelt sammutti liekin ja katseli aikaansaannostaan. Tuli kyti vielä hiiltyneissä sängyissä, joilla makasi muodottomaksi palaneita hahmoja. Ilma oli täynnä savua, jonka takaa kuului vielä uikuttavaa ääntä. Driedfelt latasi uuden kaasusäiliön liekinheittimeensä ja tähtäsi savussa kömpiviä olentoja. Lieskat sinkoutuivat kohinalla kohti savua ja sen takana kömpiviä hahmoja. Savusta kuului tuskaista kirkunaa kun palavat hahmot lyyhistyivät hiiltyneinä lihamöykkyinä lattialle. Driedfelt päästi liipasimen vapautumaan ja tarkasti, ettei huoneessa ollut enää mitää elävää.
"Ei voi olla sattumaa, että nuo pääsivät sisään tänne" Driedfelt ajatteli potkiskellessaan hiiltyneitä möykkyjä.
"Noita on varmasti lisää jossain lähellä... mutta miten ne pääsivät sisään tänne... joku on pettänyt meidät..."


Kirjoittelin taas pitkästä aikaa... Kommettia, kiitos!
Älkää muuten ottako itseenne kirjoitusvirheistä. (en omista oikolukevaa kirjoitusohjelmaa)

[Meitsi]

Kiintoisa tarina hyvä jouni odotan innolla jatkoa

[chokka]

Oli mainio ja mielenkiintoinen prologi. Tosin lyhyt, mutta hyvä näin lyhyeksi. Kuvailit niin hienosti, että alkoi jo melkeen pelottaa. Aion todellakin lukea jatkon.
Ja kirjoitusvirheistähän en sitten valita.

[Tanan]

Todella hyvin kirjoitettu ja uskollinen 40k maailmalle. Tarinan tyyli oli hyvin synkkä, eikä se missään vaiheessa sortunut komiikkaan (esim komissaari olisi sytyttänyt tupakkansa palavista kerettiläisistä."

- Kaartilaisten pelonsekaista kunnioitusta komissaaria kohtaan olisi voinut korostaa enemmänkin. Esimerkiksi "vapisevalla äänellä" ja "Kyllä herra komissaari" tms.

Vaikka miehet olivat juuri saapuneet, liikkui monenlaisia huhuja, siitä miten outoa porukkaa he olivat. Tämä sai Driedfeltinkin varuilleen, sillä useimilla kaartin keskuudessa liikkuvilla huhuilla oli vinha perä.

Toisin kuin Suomen Armeijassa .

"Ei voi olla sattumaa, että nuo pääsivät sisään tänne" Driedfelt ajatteli potkiskellessaan hiiltyneitä möykkyjä.
"Noita on varmasti lisää jossain lähellä... mutta miten ne pääsivät sisään tänne... joku on pettänyt meidät..."

Lol. Juuri tällaisia itsestään selviä kommentteja voin kuvitella paatuneen komissaarin voivan laukoa.
"Herra Jantteri on ammuttu...Joku läsnäolioista on murhaaja...Kun saan hänet käsiini..."

[pentti]

En ole aiempia tuotoksiasi lukenut, mutta tuo oli esimerkillistä namia... (eikä ne kirjootusvirheet siellä mitään) Ensimmäinen 40K -tarina, joka oli *pakko* lukea loppuun! Jatka ihmeessä, tuohan oli aika hyvä. Lyhyt ehkä.. Mutta se oli kuitenkin vain prologi. Omatkin oli aika lyhyitä (mene lukemaan, siinä on linkki alapuolella).

"Herra Jantteri on ammuttu...Joku läsnäolioista on murhaaja...Kun saan hänet käsiini..."

[Monoliitti]

Mahtavaa! Olikos ne oliot siellä majotushuoneessa kaaoksen sotureita tjv. kaaosta?
Mutta loistavaa! LISÄÄ LISÄÄ!