Iceman kirjoitti:Tehoarmeija ja mukava pelaaja yhdistelmä ei ole mitenkään mahdoton mielestäni, jos nyt vertaan omia kokemuksiani turnauksissa.
Jeps, mutta kuten huomaat tuolta yhäältä, en yrittänytkään väittää että se olisi mahdoton. Yritin sanoa että tehoarmeijan ja mukavan pelaajan kombinaatio on oman kokemukseni mukaan vähemmän todennäköinen kuin hupiarmeijan ja mukavan pelaajan kombo.
Iceman kirjoitti:Itse koen pelaajat suuremmaksi ongelmaksi kuin armeijat. Eikä epämiellyttävät pelaajatkaan ole mikään suuri ongelma. Joka lajiin mahtuu niitä juntteja ja sen kanssa on elettävä. Lisäksi joskus ei vain homma toimi jonkun kanssa ja joku muu antaa samalla pelaajalle täydet FP-pisteet. Toisen painajaismainen vastustaja voi olla toiselle normaali-/unelmavastustaja.
Voit olla oikeassa, kaikki saattaa olla suhteellista. Toisaalta tunnen ihmisiä joita vastaan kukaan tutuistani ei mielellään pelaa silloin kun kyseessä on vähänkin kilpailullisempi tilanne, eli kyllä jotain säännönmukaisuuttakin voidaan asiasta löytää. Sanotaan nyt vaikka sitten niin että tietyt ihmistyypit eivät tule kovin hyvin toimeen tiettyjen ihmistyyppien kanssa. Tämä pätee luonnollisesti myös pelipöytien ulkopuolella.
Iceman kirjoitti:Tappio jännässä ja mukavassa pelissä on mielestäni parempi kuin voitto pelissä, jossa toivoo koko pelin olevan äkkiä ohi.
Nimenomaan. Eihän mikään ole pahempaa kilpailuorientoituneelle pelaajalle kuin saada liian helppo voitto, eikä toisaalta mikään ole pahempaa fluffi-/hubaorientoituneelle pelaajalle kuin joutua min-maksaajaa vastaan. Kuten Pulkkinen sanoisi: "Kato nyt sä oot asian ytimessä!". Molemmilla on tietyt toiveet ja odotukset siitä, millainen on hyvä peli. Jos ja kun nämä toiveet eivät toteudu, tehdään tulkintoja negatiivisen kautta. Kenelläkään ei ole kivaa.
Joku voi olla sitä mieltä että tämä kaikki on turhaa jauhamista, mutta sallinette mikäli en yhdy tuohon näkökantaan. Toki omista peleistänikin suurin osa on ollut mukavia, mutta edelleen meillä on käsissämme harrastus jossa erilaiset negatiiviset kokemukset ovat todella yleisiä ja laajalti tiedostettuja. Ajoittain tämä menee jopa ns. tappiin asti, kuten kävi kaverilleni joka jätti koko pelin sikseen viimeisimmän turnauksensa jälkeen, saatuaan tarpeekseen "Voittaminen On Elämä" -pelaajista. Väitän että juuri nämä toisistaan poikkeavat ennakko-odotukset ja lähestymistavat ovat pääasiallisina syntipukkeina tässä, mutta edelleen haluaisin kysyä että täytyykö näin olla? Mikäli haluaa pelata turnauksissa, onko ainoa mahdollisuus kiristää hampaat ennakkoon ja pelata mahdollisimman tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti, molemmat määreitä jotka eivät ainakaan oman sisäisen sanakirjani mukaan oikein tule toimeen ilonpidon ja viihtyvyyden kanssa.
Aloitetaanpa:
