"Epäkelpo lomake" tyyliset virheet kirjautumisessa pitäisi olla nyt historiaa. T. ylläpito

Yön lapset eli Nightbringerien matka CBGT:ssa

Voit lähettää oman kertomuksesi omista sotakokemuksistasi. Kuvat taistoista ovat raporteissa aina ehdottoman suotavia.
Avatar
Rejector
Viestit: 1120
Liittynyt: Ke 08.01.2003 12:04
Paikkakunta: Helsinki

Yön lapset eli Nightbringerien matka CBGT:ssa

Viesti Kirjoittaja Rejector »

Turnaus oli siis beastmanien ensimmäinen virallinen ulkoiluttaminen, tätä ennen yksi koepeli takana, jolloin vain noin puolet olivat maaleissa. Eli siis nyt lähdettiin tositoimiin.

1. peli Otto Pohjolan Vampire Countseja vastaan. Beastmen ja fear eivät ole hyvä yhdistelmä, mutta Otton erittäin mukava armeija ja pelityyli takasi huikean pelin. Skenun erikoispiirteenä oli pakko jahdata pakenevia, maasto oli örkkikylä, kukkulaa ja pari metsää.

Keskikentän manöövereita kummankin puolen isohkoilla jalkaväkiblokeilla oheistivat vasemman flankkini kyttäykset possugorien, furyjen ja vaunun osalta vastassaan kolme spirit hostia ja sudet, oikealla flankillani minot lähtivät kiertämään metsää yhden herdin tukemana. Keskellä pelikenttää olevassa (tyhjässä) örkkikylässä toinen herdini otti ghoulien hyökkäyksen vastaan (vai hyökkäsikö sittenkin itse, en muista), löi ne ja ajoi kiinni lurkkiblokkiin jossa oli myös vampyyrikreivi. Seuraavalla vuorolla bestigorit ja vaunut eivät kummatkaan uskaltaneet tulla apuun ja niin herdi breikkasi ja lurkkiblokki lähti seuraamaan kylään (skenun erikoissäännöt). Tässä vaiheessa fell batit sitoivat minoni muutamaksi vuoroksi kiinni, herdin piti auttaa ne myöhemmin vapaaksi.

Voitettuani vasemman flankkini furyilla susia vastaan, possugorit päättivät ottaa ohjat omiin sorkkiinsa ja viisaasti rynnäköivät suoraan spirit hosteihin auttamaan furyja. Keskellä kytättiin mustien ritarien ja bestigorien rynnäkkömatkoja, onneksi ritarit arvioivat matkan väärin ja jäivät puolitiehen odottamaan nyt rohkaistuneita bestigoreja ja vaunuja. Ritarit niistettiin maan rakoon ja matkaa jatkettiin eteenpäin pois mahdollisen perätuuppauksen matkalta. Oikealla flankilla minot saivat hoideltua lepakot ja lähtivät ottamaan mittaa kasasta zomboja, joita sitten saivat hutkia loppupelin. Kolmas herdiini oli tässä vaiheessa tullut väijystä ja alkoivat kiristää saartorengasta metsässä lymyilevän necron ympärillä, mitä teki toinenkin herdini.

Loppupelissä tapahtui vain gangbang metsässä ja pahoin haavoittuneen Nall´Ehin rynnäkkö kreivin kimppuun, johon päättyi emokarhun maallinen taivallus tässä pelissä. Sori Otto, sait sittenkin Nall´Ehin kaadettua, muistin väärin.

Ei ehditty pelata kuudetta vuoroa, mutta jännitystä ja teurastusta riitti näinkin. 17-3 ja Nightbringersien ensimmäinen voitto!

2. peli Valdaksen Orcs&Goblins armeijaa vastaan. Armeija vaikutti aika tasapuoliselta ja pehmeältä, en ollut oikeastaan koskaan nähnyt kenenkään käyttävän wyverniä tai peikkoja o&g:ssa. Skenu oli kulmasta kulmaan ja neljänneksien hallintaa, maasto oli kaaoksen rinki aika avoimella maastolla. Lisäksi salamia sateli taivaalta maageille.

Jätin kaiken mahdollisen väijyyn eli kolme herdiä ja wargorin, ei ehkä paras ratkaisu. Pelin alussa kärryt pujottelivat keskiympyrässä hakien rynnäkkölinjaa, bestigorien tullessa vasemmalta possugorien tukiessa. Nall`Eh lähti rohkeasti keskeltä hakemaan terror testejä alhaiselle gobbo ld:lle ja furyt lähtivät lähettämään fanaatikkoja tuuleen. Minot vähän pakittelivat oikealla laidalla peläten big bossia wyvernin selässä. Koirat lähtivät houkuttelemaan savage boar boysseja rynnäkköön ja tietty onnistuivat siinä. Örkit vastasivat hakemalla taktista asemaa koko armeijalla, ainoastaan ne boar boyssit ja susikärryt lähtivät koirien perään. Wyverni haki chargearcia kukkulalta oikelta

Bestigorien vastaisku boar boysseille oli tyly, paljon niistettiin ja juostiin maanrakoon. Nall´Eh sai pari bolttista ja oli taas vakavasti kipeä (karhunpentu sairastaa, häntä hellikäämme). Örkkien jätti tuli sitten raukkamaisesti haastamaan kipeää ystäväämme, mutta hän lähti oikeallepäin susiratsastajia kohti, failaten chargensa, johon örkkijätti iski kylkeen ja kaatoi urhean Nall´Ehin. Wyverni yritti charge-redirectia mutta selvitettyäni Valdakselle large targetin ja redirectin syy-seuraussuhdetta, ajautui keskikentälle. Peikot yrittivät rynniä minoja, mutta olivat niin hilkulla, että 4+ heitto päättyi niiden haitaksi. Minot tietty rankaisivat seuraavalla kierroksella ja selvitettyäni ettei regeneraatio ole 4+ ward save, voittivat taistelun ja juoksivat röllit maahan, saaden osakseen taas ensi vuorolla susikärryn ajon ja kuollen siihen.

Nyt laidoilla oli joitain vähänmerkityksellisiä kahinoita herdieni ja gobbojen kanssa, mutta tosi action tapahtui keskellä: bestigorit ottivat sekä jättiläisen että wyvernin rynnäkön, joka tuli vielä flankista. Jätti tappoi aika liudan raskas-ase petoja, mutta petoloordin haaste tyrehdytti pahimman örkkikenulta. Lordi sai melkein tapettua örkin, liki ei gillata kuitenkaan kuin Raumalla . Bestigorit häviää seuraavalla vuorolla kun kenu kuolee, mutta ihmeen kaupalla juoksevat karkuun kummaltakin möröltä, onnistuen jopa rallyssa heti perään. Loppupelissä saatiin muutamat charget vaunuilla ja bestigoreilla sisään saaden örkkikenraali kaatumaan mutta paljon oli mennyt jo omiakin. Lopputulos oli hivenen yllätys itselleni, odotin suunnilleen tasuria, mutta pisteet paljastuivat menneen Valdakselle 3-17, johtuen lähinnä neljänneksistä. Peli oli kuitenkin tiukkaa teurastusta kummallakin puolella ja hauskaa oli, tämänhän olin asettanut päämääräksi eli olin henkisesti voittaja ;)

3. peli olikin sitten se ”megamättö” eli vierelleni asettui Wood Elf pelaaja ja vastaan toinen Beastmen ja Dwarfs. Ikävä kyllä olin tuossa vaiheessa jo senverran väsynyt etten painanut nimiä muistiin, suonette anteeksi arvoisat pelikumppanit. Peli lähti käyntiin ihan ok, kunnes tajusin ettei welf puoliskomme magiapanostus oikein antanut vastinetta pisteilleen. Magiaphasesta jäi siis tuollaiset 6 noppaa käyttämättä, koska ei yksinkertaisesti ollut mitään loihdittavaa. Laskin myös väärin alun chargematkat ja kahden vaunun ja Nall´Ehin rynnäkkö jäi lyhyeksi isoon blokkiin valittuja kaaoksen ritareita ja exaltediin. Onneksi onnistuin paikkaamaan tuon onnistuneella Pit of Shadesilla, jolloin ritarit liikkuivat puolta matkaa eli ensi vuorolla sain täräyttää niillä eteen uudemman kerran. Sitä ennen tapahtui yksi pelin ratkaisevista heitoista, kun annoin koirieni ottaa khornen ritarien rynnäkön ahteriinsa enkä karannut niillä, kuten olisi pitänyt. Syy tähän oli kaksi kärryä, jotka olisivat huonossa tapauksessa täräyttäneet kylkeeni seuraavalla kierroksella, ellen olisi onnistunut breikkaamaan khorniitteja. Tuhoutuneen koirayksikön aiheuttamista paniikkitesteistä selvisivät kaikki muut paitsi bestigor yksikköni jossa myös kenuni oli. Oltiin niin lähellä laudan reunaa että se oli suoraan kotimatka maitojunalla. Tästä tilanne vielä paheni tajuttuani että väijyssä olevat kolme herdiäni ja wargor eivät koskaan löytäisi tietä metsästä ulos.

Eipä tuo mitään, ajattelin, nyt päästään niistämään tuota pistesyöppöä, jota myös valituiksi ritareiksi kutsutaan. Sain siis kiinni kaksi vaunua ja jättiläisen, tuloksena yksi kuollut ritari. Vastapainoksi toisesta kärrystä tehtiin tulitukkija, toinen pakeni ja Nall´Eh oli taas kuolettavasti haavoittunut. Seuraavalla kierroksella uljas karhumme viimeisteltiin ja armeijastani oli tässä vaiheessa jäljellä enää minot, jotka khorniitit pian niistivät, ja yksinäinen kärry joka vähän pyristeli vastaan onnistuen kahdella rynnäköllä hoitelemaan kuolevaisten kärryt. Joukkueemme hävisi, minun saadessa vähiten pisteitä. 0 points for Finland.

4. peli oli patrol vaunujen saattamiskeikka ja vastaan tuli High Elvesit muistaakseni Kari Varpulan komennossa. Eka peli oli vaunujen saattamista, tässä herdi osoittautui todella tehokkaaksi yksiköksi. Pitkät jouset kuitenkin viimeistelivät sotakärryni ja viimeisellä vuorolla dragon prince sai rynnäkön sisään suojeltavaan kohteeseen, minojen ja keihäshaltioiden kyttäillessä toisiaan.

Hyökkäävässä joukossa oli taas 5 furya, jotka wargorini kanssa saivat saaliskärryn lopulta kiinni, furyt olivat aivan pitelemättömiä tässä skenussa, ehkä jopa liikaakin. Vaikka ensimmäisessä sainkin aikalailla niistoa, tässä sain niukan pistejohdon, sotakärryjeni taas tuhoutuessa ja helffi jouskarien epäonnistuttua rallyssaan. Tasainen 11-11 tulos.

5. peli oli kukkulan valtaus ja vastassa liskot Tuomas Hallgrenin komennossa. Alun epäselvyyden jälkeen keskellä olevan ison kukkulan reunojen vaikeudesta päädyin sijoittamaan objektin vasemmalle flankille olevalle kukkulalle. Armeijoiden painopiste oli kummankin objektiivit sisältävä kukkulan ympäristössä vasemmalla pöydän reunalla. Peli eteni melko hitaasti ja aika loppuikin kahden ja puolen kierroksen kohdalla, tähän mennessä olin saanut kukkulan jotenkuten haltuun ja rynnittyä läpi liskojen linjat bestigoreilla. Itseltä oli kuollut koirat, possugorit, 4 furya, joitakin goreja ja ungoreja ja Nall´Eh (yllätys), Tuomakselta skinkpriest, joitakin sauruksia ja skink yksikkö eli tilanne oli todellakin auki. Aluksi tuntui että olisin ansainnut minor victoryn mutta ainakin näin jälkeenpäin tasuri oli oikea ratkaisu. Taas 11-11.

6. peli olikin sitten se viimeinen ja vastaan sattui Joakim Airas Chaos Warrioreineen. Olin iloissani tässä vaiheessa ettei yhtään todella ampuvaa armeijaa ollut sattunut vastaan ja elättelin jo toiveita Nall´Ehin selviytymisestä. Skenaario oli normaalihko taistelu jossa sai hahmoista tuplapisteet ja deploymentissä heiteltiin kummalle puolelle keskiviivaa piti yksikön asettua.

Armeijat sumputtuivat keskelle kolmen jalkaväkiblokin keskittyessä bestigoreiheni Nall´Ehin ja kärryn tukiessa oikean flankin jäädessä sivunäyttämöksi ja vasemmalla ritarit olivat possugorieni edessä minoja vastassa. Nyt ambushiin jäi vain liputon herdini, muita ajattelin käyttää keskikentällä tukemassa bestigoreja. Nyt iski taas possugorien känni päälle (niin kuin edellisessäkin pelissä) ja uhkarohkea rynnäkkö ritareihin kostautui kuolemalla. Tästä innostuneena ritarit jatkoivat koiriini ja siitä edelleen minoihini. Samaan aikaan exalted champpa kärryissä rynni Nall´Ehin kimppuun ja jäin uhkarohkeasti ottamaan hyökkäyksen vastaan. Voitte varmaan arvata mitä tapahtui, Nall`Eh kuoli taas. Nyt tilanne näytti aika kriittiseltä ja aloin jo aavistella massacre lossia. Sain kuitenkin yhden herdin auttamaan minoja ritarien kanssa, jotka sössivät omat hyökkäyksensä ja saaden flankin ja lipun mukaan taistoon, lopulta mursivat ritarit ja lähtivät perään. Heti perään omalla vuorolla rynnäkkö pakeneviin ritareihin ja taas saatiin yli kymmenen tuumaa eroa. Vielä magialla sain oivalluksen lennättää shamaani Steed of Shadowsilla edelleen pakenevien ritarien kimppuun ja nyt ritarit olivat enää muutaman tuuman päästä omalta laudan reunalta. Kaiken kruunasi ritarien epäonnistuminen rallyssa ja se oli menoa niille.

Näihin aikoihin lahjana saatu steed of shadowin heitto (Joakimin miscast) sai shamaanini kasvokkain ratsastavan velhon kanssa ja kokeili riskillä ja braystaffilla kumahuttaa velhosta taju kankaalle. Ikäväkseni en muistanut ratsastavan kaaoksen velhon omaavan 2+ savea ja pahalainen onnistui vielä hyökkäyksissään joten riskinotosta jäi käteen vain kuollut shamaani.

Samaan aikaan väijystä tullut herdini osasi oma-aloitteisesti tulla linjojeni taakse, juuri sinne missä sitä tarvittiinkin eli suojelemaan bestigorieni takamusta siltä Nall´Ehin tappaneelta kärry-exaltedilta. Onnistunut Wild Hunt päälle, juuri tarvittavat neljä 10” sisässä ja saatiin lukittua kärry taisteluun, joka voitettiin noppien myötämielisellä avustuksella. Keskellä khorne-merkkiset warrut olivat saapuneet juuri sopivaan paikkaan eli yhteischargen ulottuville kärryilleni ja bestigoreilleni. Vaikka saivat kukkulasta higher groundit, voitto oli selvä, olihan lordini mukana lisäämässä resoa haasteessa champan kanssa. Khorniitit niistettiin maahan.

Nyt peli näyttikin pyörivän minulle ja aloin ahnehtia kunnon voittoa minorin sijaan. Sehän tietty kostautui ja sain yhden herdin tapetettua, sen lipun menetettyä ja luovuin neljänneksen haastamisesta. Siis tasuri 11-11.

Kaiken kaikkiaan kaikki pelit ja armeijat olivat mukavia, skenaariot mielenkiintoisia ja palaajat mukavia. Tavoitteeni oli siis saavutettu, sain kuusi hyvää peliä (joista yksi oli voitto, salainen tavoite paljastetaan aina lopussa) ja Nighbringerit olivat selvinneet ensimmäisestä turnauksestaan. Samaa ei voi sanoa juopottelevista possugoreista ja sairastelevasta karhusta, nämä luultavasti joutuvat jäähylle joksikin aikaa kun Tzeentch saa tulevan otteen listasta. Vielä todellinen ylläri oli armeijan valitseminen parhaaksi armeijaksi, tästä kiitän kaikkia äänestäjiä vielä kerran ja erityisesti Nall´Ehia, mitä et saanut aikaan pelikentällä, sait luultavasti aikaan muualla.

-Ville
Galleriaan pääsee tästä.
Avatar
VeriBigBoss
Viestit: 84
Liittynyt: Ke 18.08.2004 18:19
Paikkakunta: Joensuu

Viesti Kirjoittaja VeriBigBoss »

Kiva kiva. Mikä muuten oli sijoitus.
elämä on ^.^
Avatar
Rejector
Viestit: 1120
Liittynyt: Ke 08.01.2003 12:04
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Rejector »

Sijoitushan oli 18. eli olen ihan tyytyväinen.
Galleriaan pääsee tästä.
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Taisteluraportit”