Kuldaharin kauhut osa 1: Lumionkalo

[Andros]

Kuldaharin kauhut osa 1: Lumionkalo

Kuldaharin aurinkokunta,planeetta Tanlla II

Jääplaneetan pintaa pitkin marssiva kaartilainen John Ricardsson mutisi itsekseen: ”Aina minut laitetaan näihin paskahommiin, nytkin joudun partioimaan koko yön tällä jäisellä, Keisarin hylkäämällä planeetalla” Johnin vaaleat hiukset peittyivät karvalakin alle, ja hänen hoikkaa vartaloaan verhosi lumivalkea, kaapumainen sotapuku.

Ricardsson asteli varovasti hänen partiointialueensa ainoan kukkulan yli, ja pysähtyi sen päälle vilkuillen joka suuntaan. Vain vähän aikaa sitten näillä main oli kadonnut kokonainen komppanja. Se oli tapahthunut kenenkään huomaamatta, ja komppanjalta oltiin saatu vain lyhyt radioviesti: ”Ne tulevat, Keisari meitä auttakoon…”. Paikalle oli lähetetty etsintäpartio, mutta mitään ei löydetty.

Juuri kun John oli aikeissa jatkaa matkaansa, hän havaitsi noin sadan metrin päässä olevan lumikinoksen luona liikettä. Kun hän hieroi simiään ja katsoi uudelleen liike oli kadonnut. Ohjesäännöksen mukaisesti hänen pitäisi kuitenkin tarkistaa tilanne. Niinpä hän otti radioyhteyden esimieheensä luutnantti Firebridgeen:”Täällä sinisen ykkösen Ricardsson, olen havainnut mahdollista liikettä sektorissa 7, käyn tarkistamassa.” Vanha radio oli hetken hiljaa, kunnes rätinän seasta erottui puhetta: ”Selvä alokas, olkaa varovainen, yksi partiomies on jo kadonnut.” Huolestuneena tästä tiedosta John kohotti las-kiväärinsä, ja lähti tarpomaan syvässä hangessa kohti kinosta.


Vain kolmen lumeen uppoamisen ja yhden kaatumisen jälkeen Ricardsson pääsi vihdoin perille. Kädet vapissen John kiersi kinoksen, mutta mitään ei näkynyt. Huojentuneena hän oli jo lähdössä takaisin, kun yht`äkkiä kinoksen sisältä kuului vaimeaa köhinää. Kuullessan äänen Johnin sydän lähes pysähtyi, ja paniikki sai hänestä melkein yliotteen. Vaakuutellen itselleen, että mitään ei kävisi, hän kuiten uskaltui kaivamaan lumipenkkaa. Pian lumen sisältä erottui jotain vaaleanpunaista. Kauhistuneen Ricardson tajusi mikä se oli: vielä elossa olevan kaartilaisen kasvot. John kavahti taakseppäin säikähtäneenä ja kaatui. Kinoksessa oleva kaartilainen puhui vaimealla ja käheällä äänellä:” Auta minut pois täältä…” puhe katkesi kuin veitsellä leikaten, ja kaartilainen katosi.

John istui pölmistyneenä lumessa, ja yritti saada itseään kasaan. Hän keräsi viimeisetkin rohkeuden rippeensä, kurkistaen kinoksen sisään, missä kituva kaartilainen oli hetki sitten vielä ollut. Kinoksen sisältä palajastui alaspäin lähtevä, miehen kokoinen onkalo, jonka seinät olivat veren tahrimia.


Kauhuissaan Ricardsson veti päänsä pois onkalon luota ja otti radioyhteyden Firebridgeen:”Herra, mi-minä luulen löytäneeni vi-vihollisen, sektori 7 luona o-on jonkin moinen onkalo, ja yksi omistamme katosi sinne… Ja se-sen seinät ovat veren peitossa!” Radiosta kuului synkkä vastaus:” Palaa takaisin tukikohtaan, aloitetaan tutkimukset aamulla”. John nielaisi ja vastasi:” Se-selvä on herra.”


Keskustelun jälkeen Ricardsson nosti vanhan las-kiväärinsä, ja lähti peloissaan takaisin tukikohtaan. Puolessa välissä matkaa hän kuuli takaansa kitisevää ääntä, mutta hänen kääntyessään katsomaan se lakkasi. Hermostuneena hän lisäsi vauhtia. Ääni alkoi taas, ja pelokas kaartilainen ampaisi juoksuun. Hän tunsi jonkun tarttuvan jalkaansa, ja yrittävän vetää hänet lumen alle. Ricardssonin jalka upposi reittä myöten lumeen, ja avuton imperuiumin sotilas kaatui. Hädissään hän tähtäsi jalkansa alapuolelle, ja laukaisi kiväärinsä. Valomainen ammus singahti hänen aseestaan, ja hän kuuli pienen vingahduksen lumen alta. Sitten ote joka hänen jalkaansa oli tarttunut päästi irti, ja John apaisi ennätysmäisen nopeaan juoksuun. Tukikohta häämötti jo.

Päästyään komentorakennukselle häntä vastaan käveli luutnantti Firebridge. Ricardsson teki kunniaa, ja kertoi tapahtuneen. Lutnantti nyökkäsi synkästi ja sanoi:” Et ole ainoa, sain juuri tiedon, että kokonainen sentinel kävelijä on vedetty tuon kirotun lumen sisään” Firebridge haroi huolestuneen sänkeään, ja hapuili toisella kädellään vyöllä roikkuvaa plasma pistoolia. Eipä arvon luutnantti arvannutkaan, kuinka paljon hyötyä kysisestä kapistuksesta lähipäivinä olisi.


Seuraavana aamuna Firebridge oli koonnut tutkimusryhmän, jonka tarkoituksena olisi laskeutua Ricardssonin läytämään onkalo verkostoon. Ryhmässä oli Firebridge itse, sininen ykkönen(mukaan lukien John) Ja lääkintämies Veral Unneronox.


Yhdentoista hengen ryhmä oli nyt päässyt onkalon luo. ” Tämäkö se on Ricardsson?” kysyi luutnantti. ”Kyllä herra, tämähän se”. Lääkintämies Veral ryömi aukon kohdalle ja arvioi katseellaan kapean onkalon verisiä seiniä:” Tänne on viety enemmän kuin yksi mies…Verta on niin paljon”. Tämä tieto ei lohduttanut laisinkkan muutenkin jo hermostunutta ryhmää. ” No kuka menee ensin?”, kysyi eräs pienehkö kaartilainen. Kaikki olivat hiljaa, mutta lopulta kaikkien yllätykseksi kuului Ricardssonin vastaus: ”Minä menen”. John pudottautui jalat edellä pystysuoraan käytävään, ja alkoi jalat tikuasti lumiseinämissä kiinni valumaan alaspäin. Muut seurasivat esimerkkiä, ja pian koko ryhmä oli jo sisällä verisessä onkalossa.

Lumen syvyys yllätti kaikki, sillä nyt oltiin kuljettu jo pian 20 metriä. John alkoi jo miettiä, että pääsisivätköhän he koskaan onkalon pohjalle. Samassa Johnin jalta haroivatkin tyhjää, ja John tipahti onkalon pohjalle. Muut kuulivat tämän älähdyksen, ja laskeutuivat varovaisemmin alas.

Ryhmä oli nyt eräänlaisessa kammiossa, josta lähti käytävä. Firebridgen
johdolla miehet lähtivät kulkemaan käytävää pitkin. Jonkin ajan kuluttua käytävän päässä häämötti toinen avara tila. Luutnantti oli juuri astumassa seuraavaan kammioon, kun hänen korviinsa kantautui outoa mässytystä. Hän näytti ryhmälleen käskyn pysähtyä, ja kurkisti kammioon. Näky oli järkyttävä: Kymmeniä ötökkämäisiä tyranid olentoja syömässä kadonneen komppanajan rippeitä. Jopa kokenut luutnantti kauhistui tämän näyn edessä. Firebridge veti syvään henkeä, liian syvään. Aterioivat gauntit kuulivat sen ja kääntyivät käytävää kohti. Luutnantti ymmärsi, että olennot huomasivat hänet. Hän kääntyi ryhmänsä puoleen ja kuiskasi:” Juoskaa!”. Kaartilaiset pinkaisivat juoksuun, takaisin kohti ensimmäistä kammiota. Gauntit olivat kuitenkin nopeita, ja saavuttivat ryhmää kovaa vauhtia. Niiden kellertävä iho, ja punaiset panssariosat kiilsivät kilpaa pitkien kynsien ja leiskuvien silmien kanssa. Firebridge kohotti plasma pistoolin vyöltään, ja laukaisi. Vihreä ammus sinkoutui kohti kuolaavia hirviöitä, polttaen yhden päähän ammottavan aukon. Karmeasti korahtaen otus vajosi jäisen käytävän lattialle. Luutnantti ampui uudestaan, tällä kertaa panos iskeytyi käytävän kattoon,jonka seurauksena se romahti hyönteishirviöiden niskaan.


Kaartilaisryhmä saapui takaisin ensimmäiseen kammioon. ”Mitä ne olivat?” läähätti uupunut John. ”Tyräniidejä, ötökkämäisiä tappajia” vastasi luutnantti Firebridge. ”Nyt painutaan pois täältä, ja valmistellaan puolustus ötököiden varalle!” Firebridge tokaisi. ”Mutta herra? Miten?” eräs kaartilaisista kysyi.
Kammion täytti hiljaisuus. He olivat jumissa keskellä Tyräniidejä ja lunta.
”Radiotkaan eivät toimi näin lähellä planeetan pintaa”.

He oliva todellakin pulassa.



Tässä tämä nyt oli. Toinen tarinani sotuun(ensimmäinen oli tehty todella pikaisesti, ja oli surkea). Ja ensimmäinen johon käytin vähän enemmän aikaa. Kirjoitusvirheitä saattaa olla. Kaikenlaista kommenttia tulemaan, jotta saan parannettua kakkos osaa.

[Grond]

Kerronta oli hyvää, ja tarina eteni mukavasti. Kieliasu töksähteli välillä, mutta ei häiritsevän paljoa. Eli kaikenkaikkiaan mukavaa luettavaa.

[Andros]

Kiitoksia. Ajatella, että itse legendaarinen Grond luki tarinani! Jee!
Kieliasu minulla on aina vähän hukassa, mutta yritetään parantaa.

[Meitsi]

hyvä tarina löysin joitain krjoitusvirheitä mutta se ei ihan hirveitä lukukokemusta häirinnyt odotan innolla jatkoa

[mae]

Ihan mukava tarinanpoikanen.
Kerronta oli suurimmaksi osaksi sujuvaa lukuunottamatta muutamaa pientä töksähdystä jne.
Itseäni häiritsevät aika suurissa määrin yhdyssanavirheet, ne kannattaa opetella. Siis kirjoittamaan yhdyssanat yhteen eikä niitä virheitä.

Hehee, lekentaarinen Kront, jonka hermoja koetellaan sotussa kaikenlaisilla teiniXXXviesteillä.