FN: Lasisilmä

[LurkkiKapteeni]

Noh, aco se sun tarinas oli ihan loistava! kunnon skaven meininkiä... sillehän voisi kirjoittaa jatkoa?.. . kuinka se kerää uuden armeijan ja ONNISTUU valtaamaan sen linnakkeen.. tosin nyt loppu tää OT. :F

[Tapsa]

Ja onhan tuo Aco tunnettu, hänhän on kirjoittanut hyviäkin stooreja. (Tosin en juuri nyt muista, mitä...

Hmm.. Kuinka tulkistsisin tämän viestin..

Huomaa se "ei vaineskaan" siellä lopussa. Tsoukki tsoukkina, muistan kyllä skaventarinasi. Pistäpä niitä muuten lisää joskus.

edit: Ja Runen kommenttia vielä odotellaan...

[Tapsa]

Up!

Eli lisäsin tälle jatkoa, siis kaksi viimeistä lukua. Stoori on valmis ja jatkoa ei tule.

Kommenttia kiitos. Rune ei tainnut sanoa mitään tuosta ensimmäisestäkään luvusta, joten... *naputtelee pöytää sormillaan*

[pamp-pu]

Hieno. Kaunis. Varsinainen saksanpähkinä. Mukavaa vaihtelua hack 'n slashille sekä kaartilaistarinoille (jotka ovat kylläkin 40k- universumiin liittyviä). Ensimmäisen luvun lopussa ja toisen alussa oli valtava epätietoisuuden tunne - kuka, mitä ja häh? Mutta kaiken kaikkiaan hyvä tarina. Jos nyt rupean tavoistani poiketen kouluarvosanaa antamaan, niin ehkäpä tämä on 9-:n arvoinen.

[Tapsa]

No sehän hienoa. Voisin todeta, että luvun 2 loppu on psykedeelisin teksti, jota olen milloinkaan kirjoittanut. (Tarkoititko sitä, kun sanoit ensimmäisen luvun loppu ja toisen alku?) Sen on tarkoituskin pudottaa lukija kärryiltä.

[Grom]

Oh, olen Grondin kanssa samaa mieltä. Far Northista saa hyvän kuvailun avulla henkeäsalpaavan miljöön. Ja tässä niin oli tehty. Tapsaltakin kovan luokan "lämmittelyä" kisaan. Tuttua tekstiä. Tapsalta sopiikin näin hienoja tarinoita odottaa. Tästä Vihreästä olisi ollut mielenkiintoista kuulla lisää, kun herralta tuollaista otusarsenaalia löytyi ja muutenkin mielenkiintoinen hahmo. Päähenkilö oli hyvä, vaikkakin esim. tuossa Ononoonin tapaamisessa ehkä hieman liian hyväuskoinen ja luottavainen ollakseen pohjoisen karski ja eristäytynyt soturi. Lasisilmä oli hieno ja muutenkin tarina oli tyylikäs. Great!

[Rune]

Jep. Mitäs hemmettiä tästäkin nyt sanoa enää. Erinomainen. Tämä ei poikennut Tapsailusta taaskaan sekunniksikaan, edes ensimmäisen persoonan käyttö ei hälventänyt Tapsatunnelmaa. Niin hyvässä, kuin pahassakin. Mutta pakko nyt painottaa heti alkuun: Suurimmaksi osaksi ehdottomasti hyvässä.

Jep. Tajusin minäkin tätä lukiessani, että FN ojentaa tarjottimella täydellisen maailman josta kirjoittaa. Maisemat ja luonnonolot, asukkeja myöten ovat loistavia kirjoituskohteita, ja miljööhön saa mahdutettua käytännössä mitä tahansa.

Mutta silti, ei itse tarinaan liittyen, sanoisin pari sanaa joistain kovin marginaalisista ja oikeasti hyvin pienistä asioista jotka minua itseäni vähän vaivasivat. Tai eivät vaivanneet suoraan sanottuna, ehkäpä tarina olisi toiminut vielä vähän paremmin jos olisit pari asiaa muuttanut.

No ensiksi Ononoonin nimi. Kuten nyt on mainittu muutamaan kertaan. Kohtaus oli muuten todella mielenkiintoinen, mutta jostain syystä minulle tuli mielikuva Tapsasta istumassa koneen ääressä ja hakkaamassa näppistä kieli syvällä poskessa omituinen virne naamallaan. Ei näin lapset. Ehkäpä Ikarin käyttäytyminenkään ei jotenkin jaksanut vakuuttaa.

Itse olen aina vihannut kolmoispisteiden, useamman kuin yhden huuto/kysymysmerkin, änkytysviivojen ja caps lockin käyttöä dialogeissa. Kun on järkevämpi, uskottavampi ja vielä paremmin toimivakin vaihtoehto olemassa. Itse syyllistyit nyt kolmoispisteiden käyttöön hitaan puhumisen kuvaamisena. Tämän kun voisi kovin helposti korvata kivoilla kielikuvilla puheen kuvaamisessa dialogipätkän ulkopuolella, ja jos ei kovin montaa virkettä tahdo kuluttaa puheen soinnin kuvaamiseen, yleensä muutaman sanan kuvailu riittää jos jo puheen väristä voi saada mielikuvan hitaasta ja vaivalloisesta puheesta. Kyllä tuon vaivalloisen, kuolleen puhetyylin olisi saanut ilman jokaisen sanan erotteluakin tehtyä. Mutta yhäkin vain tyyliseikka.

Yleisimmäksi puulajiksi nousi mänty

Olisin itse kirjoittanut: "Aloin kohdata yhä enemmän mäntyjä ja muita havupuita pohjoisemmaksi edetessäni, alastomien lehtipuiden sijasta." Anteeksi seksuaaliset aktini pilkun kanssa, mutta tämä pitää nyt hioa loppuun asti. Tässä aika hyvä esimerkki siitä, että novellia tai tarinaa kirjoittaessa kannattaa kirjoittaa se tarinana, ei välttämättä mantsan esseenä. Ymmärrä toki, että esimerkkini on kovin kärjistetty, eihän tuo nyt ollut mikään suuri virhe, jos virhettä siinä yleensä olikaan, mutta varmasti tiedät miten paljon kovin pienetkin vaihtelut vaikka sanojen kesken muuttavat tarinan tyyliä ja tunnelmaa.

Tämä tuli vastaan myös alkuvaiheessa, jossa alat kertomaan Ikarin kylän tuhosta ja mitä oli milloinkin käynyt. Tiedän, tiedän, rakastat minitarinoita tarinoiden sisällä, mutta suoraan sanoen, näinkin 'mystisessä', tai pikemminkin vähän hämärässä tarinassa olisin itse tahtonut tehdä huomioita. Sinun pitää vain muistaa, että lukijatkin osaavat ajatella. Tarjoat nyt kaikkea tarjottimella, eikä mistään tunnu jäävän mitään kysymyksiä. Sen yhden kappaleen olisit niin hyvin saanut ujutettua vaikka toisen luvun loppun uni/näkykohtaukseen. Painajaisia kylän poltosta/väijytyksestä? Muisteloja? Kysymyksiä lukijalle, muita viitteitä menneisyydestä? Tämähän oli tarina, tottakai, novellit ovat niitä joiden kuuluukin jäädä auki ja saada lukija miettimään vähän asioita, mutta vaikka tarinasta olikin kyse... ymmärrät varmaan mitä tarkoitan. Mutta yhäkin kyseessä on vain tyyliseikka, joten you don't have to give a shit.

Loistava tarina. Can't say more.

[Hollo]

Mie pidin tästä, varsinkin talvisesta tunnelmasta ja itse ideasta.

Vain jotenkin tuo alkutapahtumien eteneminen, vanhus, ja se höpinät tuntuivat hieman.... joltakin hieman.... semmoiselta.

No kumminkin kun minä-muodossa kirjoitit niin sai hieman enemmän selville itsestään henkilöstä, mutta sisäisiä juitskia olisi voinut tunkea vaikka enemmänkin.

Kumminkin loistava talvinen tarina, sujuva kerronta ja minä-muoto.

[Tapsa]

mutta jostain syystä minulle tuli mielikuva Tapsasta istumassa koneen ääressä ja hakkaamassa näppistä kieli syvällä poskessa omituinen virne naamallaan. Ei näin lapset.

Taisit osua oikeampaan kuin arvasitkaan...

Tiedän, tiedän, rakastat minitarinoita tarinoiden sisällä

Kiva että joku on huomannut. (Olen kyllä tainnut sitä mainostaakin.) Ajattelin joskus kirjoittaa oikein kunnon 1001-yön meiningillä FaBa-novellin...

olisin itse tahtonut tehdä huomioita. Sinun pitää vain muistaa, että lukijatkin osaavat ajatella. Tarjoat nyt kaikkea tarjottimella, eikä mistään tunnu jäävän mitään kysymyksiä.

Tämä tuntuukin olevan suurin ongelmani (ainakin omasta mielestäni). Pläjäytän aina kaiken päin naamaa jättämättä sijaa lukijan omille mietteille. Pitääkin hioa sitä kisaan...

Painajaisia kylän poltosta/väijytyksestä? Muisteloja? Kysymyksiä lukijalle, muita viitteitä menneisyydestä?

Voi rutto... Tuohan oli loistava idea. Mikset antanut sitä ennen kuin kirjoitin tämän tarinan?

edit: Mitäs tämä nyt on - vain 4 kpl vastakommentteja Runelle?
Mutta kiitos nyt kaikille kommentoijille. Ihanhan tässä tuntee olevansa kirjoittamisvireessä. Ja tarinakilpailussa... VAVISKAA, VIHOLLISENI!!! HA HA HA HAAA!!!