Karl Friesenburgin Kronikat:Tuomion lähetti

[Cutter]

Selvittyään vuorilta, Karl, hänen soturinsa ja örkki-palkkasoturit palasivat linnakkeelle vuoren rosmous-reissusta. ”Palijo saalista, hyvä tappelu, minä ja pojat lähetään mäiskiin niitä haltioita jotka kävi meiän kimppuun. Tappelit hyvin ihmiseksi”, örkkien johtaja, Ruglud sanoi Karlille ja ohjasi joukkonsa ulos linnakkeesta, ja kohti metsiä. ”Outo hyypiö tuo örkki…”, Karl sanoi partaansa sivellen, ja kohautti olkapäitään, nyt pitäisi käydä viemässä se valtava kirves pomolle. Karlin kävellessä portaita ylös, hän alkoi aavistella pahaa. Joku tuntui seuraavan häntä, mutta aina kun hän kääntyi nopeasti, mitään ei näkynyt. Lopulta Karl saapui Darkbladen huoneiston ovelle, ja koputti oveen, pidellen vuorelta löydettyä kirvestä käsissään. ”Sisään, kuului Darkbladen ärtynyt ääni, ja niin Karl astui ovesta sisään, arvaamatta että seuraavat minuutit muuttaisivat hänen elämänsä lopullisesti…
”Päivää Karl, olemme saaneet vieraaksemme kiertelevän soturipapin, Johann Karlsbergin”, pitkä mustahiuksinen kovakasvoinen Fredrick Darkblade sanoi, ja esitteli kaljun ja pitkän kaapuun pukeutuneen henkilön, joka kantoi valtavaa vasaraa. ”Hyvää päivää”, Karl sanoi ja kätteli pappia, joka hymyili, ja Karl huomasi tällä olevan hieman punainen nenä. ”Niin pomo, tässä tämä kirves, joka löytyi sieltä vuorelta”, Karl sanoi ja ojensi tämän Darkbladelle, joka näytti kiihtyvän tästä suunnattomasti. ”Ah, legendaarinen Nautinnon Kirves, ase joka on täynnä mahtia…” Darkblade sanoi, ja hänen ilmeensä alkoi kuvastaa jonkinlaista ahneutta, joka sai Karlin tuntemaan itsensä varuilleen, ja vaistomaisesti laittamaan kättä hitaasti kohti miekan kahvaa. Pappi myös katseli hieman ihmeissään Fredrick Darkbladea, jonka ilme ei ilmaissut hyvää. ”Ah, pelko, tuo ihmisten tyypillisin tunne…kuinka se teistä näkyykään! Tämä ase saa aikaan sen mitä minä olen odottanut jo vuosisatoja, olen odottanut vain että saisin tämän aseen käsiini, jotta saisin sen valmiiksi jonka aloitin ja kolme vuosi sataa sitten! Vada stell Slaanesh! Kren vadra Slaanesh krenda!” Darkblade kiljui tuntemattomalla kielellä, ja jotain kaameaa alkoi tapahtua, Darkbladen muoto alkoi vääristyä, ja myös tämän puheen aikana sisälle astuneet eliitti-vartijat alkoivat muuttua. Kauhusta kankeana Karl katsoi kun Darkblade ja tämän eliitti-vartijat muuttuivat, vartijat ihmismäisiksi olennoiksi, joilla oli kaameita mutaatioita ja Darkblade kasvoi neljä metriseksi hirviöksi, olennoksi joita ei ole montaa maailmassa. Slaaneshin demoniprinssiksi, kauheaksi olennoksi, hänen päänsä oli kuin käärmeen, ruumis pitkä käärme, kuusi kättä, joista kaksi päättyi lonkeroihin, kaksi rapuihin, ja kaksi valtaviksi kynnekkäiksi kouriksi. Karl veti miekkansa esiin, kun Darkblade puhui muuttuneella äänellä: ”Ah, Karl, sinä haluat vieläkin vastustella, mikset liittyisi tähän voimaan, ihanan nautinnon mereen? Vain sinä ja muutama muu ei ollut alun perin tähän liittynyt, joten mikset sinä?” olento sanoi sihisten, mutta Karl ei aikonut luovuttaa vaan perääntyi kaljun papin viereen, joka oli valmiina hyökkäämään. ”En tiedä tarkemmin kuka olet, mutta, jos aiomme selvitä täältä, meidän täytyy tehdä yhteistyötä. Kun sanon hep, hyökätään noiden vartijoiden kimppuun. Selvä?” Karl kysyi kuiskaten papilta, joka nyökkäsi. ”Minä sanon vain yhden sanan sinulle peto…Hep!” Karl sanoi, ja kääntyi, iskien yhden vartijoista hengiltä, papin tehdessä samoin, ja ryntäsi entisten miesten välistä papin kansaa, yllättäen demonin ja tämän apurit, lähtien juoksemaan nopeasti ennen kuin sotilaiden irvikuvat lähtisivät takaa-ajoon.

***********

He pakenivat pitkin käytäviä, jotka näyttivät muuttuvan joka hetki, törmäten kauhusta kirkuviin ihmisiin, ja näiden kauheisiin takaa-ajajiin. He taistelivat joka metristä, demoneja, mutantteja ja kaaoksen sotureita vastaan. He tappoivat kymmeniä hirviöitä ja sotureita paetessaan, ja juuri kun he olivat pääsemässä pois, oven eteen ilmestyi suuri hahmo. ”Voi ei!” Karl huudahti turhautuneena, he olivat olleet niin lähellä, kun ogre astui heidän eteensä, pidellen valtavaa nuijaa käsissään. ”Grug murskaa!” ogre huusi, valtavat torahampaat kuolaa tippuen, ja jonkin mutaation tuoma kitiinipanssari välkkyen. Karl ja Johann hyökkäsivät kohti petoa, Johann laulaen jotain Sigmarin laulua, ja heilautti vasaraansa, rusauttaen ogren rintakehän panssarin iskun voimasta, ja niin suuri oli papin raivo kaaoksen olentoa vastaan, että hän ei suostunut luovuttamaan, kun ogre löi nuijallaan tätä kylkeen. Rohkaistuneena papin rohkeudesta, Karl hyppäsi eteenpäin ja heilautti haltialta varastamallaa lohikäärme-koristeisella miekalla petoa naamaan, jota kitiinipanssari ei suojellut. Peto kirkaisi kauhusta, ja Karlsberg sai lyötyä pedon maahan vasarallaan, murskaten otuksen kallon. ”Pistetään juoksuksi!” Karl karjaisi, ja Johann totteli, ja niin kaksikko juoksi pihamaan läpi, jossa kaaoksen joukot teurastivat viimeisiä ei-kaaoksen palvojia. He olivat puolessa välissä, kun he näkivät erään kaaos-soturin uhkaavan erästä naista. Karl ja Johann eivät voineet jättää naista pulaan, vaan he hyökkäsivät soturin kimppuun ja surmasivat tämän. Nainen hymyili kiitollisesti, ja esittäytyi nopeasti: ”Kiitos pelastamisestani, nimeni on Joan Silverhair”, nainen esittäytyi, ja juoksi heidän mukanaan pois linnoituksesta, ja Karl ja Johann esittäytyivät naiselle matkan aikana, ja he pääsivät kuin pääsivätkin pois linnakkeesta. He juoksivat ajan joka tuntui tuntikausilta, kunnes olivat varmoja etteivät enää olleet takaa-ajettuja. ”Huh, selvisimme”, Karl sanoi, ja nojasi puuhun, ja kuuli yhtäkkiä ikävän äänen, kuin miekka olisi vedetty huotrasta. ”Te olette nyt vankejamme. Te tulette mukaani”, koreaan haarniskaan pukeutunut haltia sanoi, kolmenkymmenen muun haltian tukiessa tätä. Heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin totella, ja niinpä heitä alettiin viedä kohti tuntematonta…

Tässä taas vaihteeksi jatkoa Karlin tarinaan.
toka osa

eka osa
CutterEdit:Korjasin tuntikausien juoksun

[gawd]

ihan kiva liian lyhyt

[tirehtööri]

"He juoksivat tuntikausia" aikas kauan jaksoivat pinkoa . Mutta itse tarinasta: Ehkei niin hyvä kuin entiset, mutta toivon että teet vielä monta. Kuinka monta aioit muuten tehdä?

[Cutter]

No varmaankin suht monta, ainakin niin monta että selviää miten Karlista tulee oman armeijansa johtaja. Eli aika monta. Ja se 'juoksivat tuntikausia'-kohta...nooh, sanotaanko että tuli 'pieni' liioittelu virhe...