Antaa hieman pohjustusta tarinalle niin on vähän selvempää.
-------------------------------------------------------------------------------
Lumisessa laaksossa talsi enemmän tai vähemmän päättäväinen kulkuri, vaatteet olivat resuiset ja parransänki hoitamaton. Hiuksista puhumattakaan. Igor katseli lohdutonta näkymää, lunta, pelkkää lunta kaukaisuudessa näkyi vuoria. Mihin ikinä hän katsoikaan paikkaa peitti lumiset vuoret. Päivä aurinko hyväili leppoisasti kulkijan kasvoja. Tuuli puhalsi leppeästi, mutta hän ei voinut olla tuntematta sitä voimaa minkä viattoman näköiset tuulet kätkivät. Kaoottista voimaa.
Igor ajatteli: ” tämänkö takia minä olen tullut näin pitkälle, kuolemaan yksin kylmässä?” Lopulta hänen suustaan kaikui huuto: ”Sinä otit minut väkisin, mutta hylkäsit heti!”. Huuto kaikui laaksossa muuntuen yhä sumeammaksi. Kyyneleet silmissä hän ajatteli kotikylänsä tapahtumia, kuvat verilöylystä palasivat mieliin. Aina ensimmäisestä silmäyksestä valtavaan verenjanoajaan, hänen mielessään siinsi kuinka kaupungin etuvartiosto oli lyöty verisesti maahan verenpäästäjien toimesta. Lopulta hänen mieli päätyi pieneen pikkutyttöön huutamassa apua kadulla, hänen äitinsä kirkui. Igor huomasi seisovansa samalla kadulla, verta oli kaikkialla kylä oli raunioina ja kaikki oli veressä. Hänen eteensä ilmestyi sama pikkutyttö. Kultaiset hiukset aivan veressä, tytön suu vääntyi hymyyn. Igor otti hentorakenteisen tytön syliinsä ja katsoi tämän sädehtiviä kasvoja. Tytön kasvot alkoivat vääristyä, ne muotoutuivat äänettömään tuskan huutoon. Silmät alkoivat vuotaa verta ja nahka kuoriutui lihan päältä. Pian maassa ei ollut muuta kuin verinen ruumis jonka kasvot olivat aivan tunnistamattomiksi vääristyneitä. Igor alkoi voida pahoin, hän huomasi kaupungin katoavan ja olevansa taas autiossa laaksossa. Taivas alkoi värjäytyä verenpunaiseksi. Sanoin kuvaamaton tuska iski häneen, pian hän tippui ryömimään lumessa johon alkoi tippua verta taivaasta. Ensin hitaasti muutamia pisaroita, sitten se alkoi yltyä. Lopulta veri muodosti puroja lumen halki. Igor ryömi pitkin veristä lunta tuskan hiipiessä perässä ja polttaen kuin helvetin liekit. Hän oli jo luovuttamassa kun lumen läpi kohosi musta kivipaasi, toinen, kolmas, neljäs… Lopulta muodostaen pienen kehän veriselle lumiaukealla. Jokaisen kivipaaden päässä oli pronssinen pääkallo, josta valui verta kiviseen kouruun, joka muodosti ympyrän paasien ympärille.
Hetkeen ei tapahtunut mitään, sitten musta liekki syttyi keskelle kivipaasia. Liekeistä syntyi valtava härkämäinen hahmo, levittäen massiiviset siipensä taivaalle. Verenpunainen iho pullisteli ja demoni karjui voittoisasti. Lopulta se astui liekeistä. Igorista tuntui kuin helvetti olisi palannut hänen luokseen. Demoni puhui epäinhimillisellä äänellään ja Igor tunsi kylmiä väreitä selässään, hiki kohosi hänen otsalleen. Demoni suorastaan söi hänen pelkoaan. ”Kuolevainen, minä olen Neth agshyash’phak. Astu kehään. Minä voin antaa sinulle vallan elämän yllä, minä voin tehdä sinusta soturin, minä voin antaa sinun kostaa niille joiden puolesta jouduit suremaan.
Igor tunsi pelon vievän jalat altaan, ”mitä minä pelkään, olen nähnyt tuon ennenkin” hän ajatteli. Hän oli juuri astumassa ikuisen veren kehään, kun taivaalta kantautui korppikotkamainen raakunta. Valtaisa lintumainen hahmo laskeutui taivaasta, punainen taivas alkoi taas värjäytyä siniseksi ja mustat pilvet väistyivät uuden demonin tieltä. Olion höyhenet välkkyivät sateenkaarenväreissä, kädessään sillä oli valtava jadesta tehty sauva jota koristi keltaisesta siniseen väriä muuttava tähti, päällän tulijalla oli kullalla koristeltu valkoinen seremoniallinen kaapu.
Neth agshyash’phak käänsi katseensa tulijan puoleen, silmäillen hetken tätä hän kääntyi kohtaamaan tämän taistelussa. Demonit silmäilivät toisiaan pitkään silmästä silmään, ilmapiiri oli jännittynyt. Lopulta verenjanoaja teki siirtonsa hyökäten raivoisasti kohti muutoksen herraa. Iskut kimmahtelivat muutoksen herran sauvasta, hän onnistui vaivoin pitämään raivoisan verenjanoajan pois iholtaan. Demonit lennähtivät hyökkäyksen jälkeen hieman kauemmaksi toisistaan. ” Minä olen Azyr’mekh, muutoksen herra.” sanoi lintumainen demoni. Tämän jälkeen hän kävi vasta hyökkäykseen. Iskuja vaihdeltiin kauan ja hartaasti, Azyria suojasi maaginen kenttä joka pelasti hänet aina viime hetkellä tappavilta iskuilta. Magian tuulet olivat vahvoja hänen läheisyydessään, ja moni väriset tuulet kieppuivat hänen ympärillään leikkien heleästi monivärisellä iholla. Azyr valmistui taas uuteen iskuun tällä kertaa se ei olisi pelkästään puolustusta. Raivoisasti verenjanoaja iski kiinni, mutta Azyr näytti olevan haluton suojaamaan. Verenjanoaja iski Azyria murskaten tämän pään, vain huomatakseen että se oli kuvajainen joka hajosi savuna ilmaan. Azyr iski armottomasti selkään murskaten verenjanoajan täysin maahan. Voittoisa rääkäisy seurasi tapahtumaa, ja mustat kivipaadet upposivat takaisin lumeen, joka oli muuttunut puhtaan valkoiseksi. Igor tunsi toivon virtaavan hänen sisällään. Azyr astui kohti häntä ja näytti kuin demonin linnunkasvoilla olisi häivähtänyt pieni hymy. Hän loi Igorin eteen siniset liekit joiden takana siinsi valkoinen marmorisali. ”Astu sisään, sieltä löytyy toivosi, kunnia ja iänikuinen kohtalosi. Portti vie kaaoksen valtakuntaan. Siellä tulet kohtaamaan vaikeimmat haasteesi ja vahvimmat vihollisesi, mutta tien päässä seisoo toivo.”
Varovaisin askelin Igor astui sisään liekkeihin ja outo hyvänolon tunne valtasi hänet, lopulta hän katosi näkyvistä kokonaan. Laakson paikalle ilmestyi metsää, kaikki oli aivan toisin kuin ennen Igorin saapumista. Sankka metsä kansoitti paikan eikä missään näkynyt merkkiäkään juuri tapahtuneesta kamppailusta. Linnut laulavat siellä iloisesti, mutta tarun mukaan kun kaaoksen voimat ovat vahvimmillaan saattaa yö kuutamolla kuulua petetyn demonin karjuntaa, joka peittää koko metsän varjoonsa.
-----------------------------------------------------------------------------------
Tällainen nytten, päästetään kriitikot irti häkistä!
(Tuossa on sitten toinen häkki jossa on eräs petetty demoni joka saattaa päästä irti jos kritiikki on liian kovaa.
)Hiukkasen lyhyt kyllä tämäkin.
Edit// sain inspiksen klo.2 yöllä ehkä se näkyy tekstissä.
