Karl Guttenberg

[Graq]

Keisarin lähetti Karl Guttenberg katseli kaupungin muureilla kävellessään kaukaiseen horisonttiin. Hän katsoi etelään ja näki Vanhan Maailman Selkä -nimisen vuorijonon alun. Hitaasti hän siirtyi muurilla sellaiseen paikkaan josta hän pystyisi näkemään pohjoisen. Näky mikä avautui pohjoisesta oli lohduton, taivas loisti punaisena mustan savuverhon alta. Kaamoksen barbaarit etenivät pelottavaa vauhtia kohti etelää, ja jollei apua kohta tule, koko Kislevin valtakunta tulee kaatumaan. Karl huokaisi, ja samalla muurivahti, jonka kasvot olivat erittäin sairaan näköiset ja mies vaikutti huomattavasti vanhemmalta kuin todellisuudessa oli ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä jokin kauhea kaamoksen tauti aiheutti sen, tuli hänen luokseen ja sanoi: “Arvon herra, minua käskettiin tuomaan tämä kirje teille.” “Hmph... kuka käski?” kysyi Karl, vaikka tiesikin jo vastauksen. Hän oli saanut nimettömiä kirjeitä jo parin viikon ajan. “En tiedä herra, viestin antaja oli sonnustautunut mustaan kaapuun enkä täten ollen nähnyt kasvoja.” vastasi vartija. Karl käski vartijan takaisin hommiinsa, ja kun vartija oli lähtenyt, aukaisi hän kirjeen. “Hmm... tuntuvat olevan valmiita ryhtymään sanoista tekoihin”, mumisi Karl itsekseen.

Karl seisoi Sinisen Tuopin edessä, kuten kirjeessä oli käsketty. Hänellä oli kylmä, vaikka oli vasta syyskuun puoliväli. Karl oli monen monta kertaa ihmetellyt, miten ihmiset pystyivät elämään näin pohjoisessa, kun tähän aikaan vuodesta oli jo näin kylmä ja Altdorfissa on näin kylmä vain sydäntalvella. Se olikin hänen viimeinen ajatuksensa, ennen kuin kaikki hänen silmissään musteni, jonkin sortin esineen kolahtaessa hänen päähänsä.

Karl heräsi pienimuotoiseen ryminään ja rotan vinkaisuun. Karlin päätä jomotti, ja asiaa ei helpottanut mädän pistävä haju. Rotista ja hajusta hän päätteli olevansa jossain hylätyssä slummirakennuksessa, mutta asian teki kummalliseksi että hänellä ei ollut kylmä. Tovin lepäämisen jälkeen, juuri kun hän aikoi nousta, varjoista tuli hahmo joka oli pukeutunut mustaan kaapuun. Musta hahmo käski Karlia seuraamaan viittomalla ja tönimällä. Tovin kävelyn jälkeen he saapuivat suureen saliin, tai saliksi Karl sitä ainakin luuli. Musta hahmo haki paikkansa varjoista, ja ovesta tuli toinen hahmo, joka tervehti Karlia kuin vanha tuttu: “Tervehdys Karl, mukavaa että saavuit meidän omiin pikku juhliimme!” “Kuka piru olet, tervehdit minua kuin vanha tuttu, mutta ensin kolkkaat minut ja raahaat väkisin tänne slummeihin!” huudahti Karl ja samalla tervehtijä heitti kaapunsa ja Karl tunnisti miehen samalla sekunnilla - Jürgen Mantz, entinen ylimys, joka katosi noin vuosi sitten. Jürgen näki Karlin kasvoilta että Karl muisti hänet vielä ja jatkoi: “Haa, muistat minut siis vielä; Miten on Altdorfissa asiat, näin sodan kynnyksellä?” Jürgen sai vastaukseksi vain katkeran hymähdyksen. Karl koitti kovasti saada selvitettyä itsellensä mitä ihmettä entinen ylimys tekee slummeissa ja käyttäytyy kuin varas, tai pahempaa. “Mitä te kaikki teette täällä? Olemmeko me slummeissa?” sai Karl sanottua. “Me? Me toimimme Keisarin hyväksi ja tällä hetkellä sinä olet kohde. Slummialuetta? Ehei, näetkö taivaalla kuuta tai tähtiä, ei et näe, koska olemme viemäreissä, et taida paljon vierailla viemäreissä, oi lähettiläs.” vastasi Mantz tyynesti. “Vain kaaoksensikiöt ja rotat asuvat viemäreissä!” tuhahti Karl. “Niin totta, valitettavasti nekin ovat lisääntymään päin, mutta saamme kumminkin olla enemmän omissa oloissamme kuin maan päällä.” heitti Mantz takaisin ja Karlia alkoi ärsyttämään tämä keskustelu ja hänen kuulustelijansa liiallinen tyyneys ja hän tokaisi ärtyneenä “Oli miten oli, mutta aion ilmoittaa teistä vartiolle vaikka minun pitäisi raivata tieni läpi täältä miekan avulla!” ja hän alkoi ottamaan miekkaansa esille. “Valitettavasti emme voi sallia sinun tekevän sitä, emme ennen kuin olemme tarkistaneen oletko puhdas.” vastasi Mantz. Juuri ennen kuin pamppu iskeytyi Karlin takaraivoon Jürgen sanoi hänelle “Päästämme sinut tutkimusten jälkeen vapaaksi ja neuvon Sinua olemaan hiljaa meistä, me emme ole Sinun vihollisiasi.”

Karl ei ollut saanut nukuttua pariin päivään. Hän käveli jo niin tutuksi tullutta muuria pitkin ja mietti mitä tekisi. Hän tiesi että viranomaisille ilmoitus oli hänen velvollisuutensa, varsinkin jos he olivat Kaamoksen joukkoja jotka olivat valmiit iskemään millä hetkellä hyvänsä kaupunkiin, kuten Karl epäili. Hän pälyili ympärillensä muurilta, ja silmiin sattui taas kerran palava kylä. Hän tajusi mitä oli tehtävä ja lähti juoksemaan. Palavien kylien savu ratkaisi pulman hänen mielessään, viemäreissä olisi Kaamoksen joukkoja, ja pian tämäkin kaupunki olisi liekeissä, jos hän ei toimisi. Hän lähti juoksemaan kohti kaupungintaloa.

Hän tiesi, että kaupungin pormestari ei pitänyt häiritsemisestä, mutta asia vain oli niin tärkeä että hän ei edes raaskinut koputtaa. Hän ryntäsi pormestarin huoneeseen. Hengästyneenä hän sanoi: “Kaaoksen joukkoja on jo kaupungissa, herra! Meidän pitää toimia ja nopeasti!” Hitaasti pormestari kääntyi. Hän ei enää voinut sanoa ihmiseksi: vatsassa oli suuria mätäpaiseita ja pieniä demonisia päitä pyrki vatsalaukun läpi, silmät olivat valkuaisia myöten mustat ja kieli oli kuin liskoilla. “Niinpä taitaa olla.” sanoi pormestari sarkastisesti, samalla loikaten Karlin kimppuun. Karl, vanhana sotilaana, osasi kyllä tapella, mutta pormestarin demoniset voimat olivat liikaa hänelle. Juuri kun demoni oli alkamassa syömään ja raatelemaan Karlia hengiltä ovi rämähti uudelleen auki, ja Jürgen parin muun soturin kanssa ryntäsi huoneeseen ja joukolla hyökkäsivät entisen pormestarin kimppuun, kunnes onnistuivat ylivoiman turvin hakkaamaan sen hengiltä. Miehet alkoivat puhdistamaan huonetta saastasta ja Jürgen asteli Karlin tykö ja sanoi: “Olisit vain uskonut minua, minua todella harmittaa etten voinut kertoa sinulle enempää ja tässä lopputulos. Sinua ei voi enää pelastaa, hyvästi ystävä.” vastaukseksi Jürgen sanoi hymyn ja nyökkäyksen, Jürgen kääntyi pois samalla kuin joku hänen miehistään iski Karlin sydämeen miekalla ja alkoi siunaamaan Karlin ruumista Sigmarin nimeen, jotta hän löytäisi paikkansa Sigmarin vierestä.

[Graq]

Tämmöisen väsäsin pikaseen äidinkielen tunnilla ja päätin sitten jopa laittaa tänne näytille. Risut ja ruusut toivotetaan tervetulleiksi joten antakaa niitä niin kuin parhaaksi näette.

[örkintappaja]

isan sikamakee ei tosin niin hyvä kun karl kuoli

[tirehtööri]

hyvä, mutta ei ollut yhtään "äksöniä" . Sitten tuo karlin kuolema oli tosi hyvä! Vähän vaihtelua nääs...

[puolisukeltaja]

Hyvä tarina, ainoa mikä minua tuossa häiritsi on se että tuo Maaliman Selkä-vuoristo on suoraan Forgotten Realms-kirjoista(tai no niissä se on Maalimanselkä, mutta kuitenkin ), joten vaihda sen nimi.

[Cutter]

Hyvä tarina, ainoa mikä minua tuossa häiritsi on se että tuo Maaliman Selkä-vuoristo on suoraan Forgotten Realms-kirjoista(tai no niissä se on Maalimanselkä, mutta kuitenkin ), joten vaihda sen nimi.

No miten suomentaisit World's Edge Mountains sitten? On nimittäin eräs vuoristo WH:n maailmassa.

Asiaan palautus:ihan kohtuu hyvä tarina, tosin aika lyhyt.