Iceman on oikeilla jäljillä.
Kaikki purnaavat, että Warhammer on kallista (itsekin monesti niin teen), mutta mikä harrastustoiminta ei olisi? Käsittääkseni Lenkkeily on halvempaa, siihen ei tarvita kuin ulkoiluasu ja lenkkitossut (joita pitää uusia silloin tällöin), mutta montaa muuta ei tule näin äkkiä mieleen, ellei sitten joku ole hurahtanut niin kovasti pullonkorkkien keräilyyn, että pitäisi sitä aktiivisena harrastuksena. Lukeminen on halpaa, jos lainaa kirjat kirjastosta, mutta jos ostaa kaikki kirjat, tulee siitäkin kallista. Vai onko kyse monille juuri siitä, että figut pitää ostaa? Niitä ei pahemmin saa lainattua, eikä waretettua. Musiikin kuuntelukin on kallista, jos ostaa kaikki levynsä, tietokonepeleistä puhumattakaan.
Ainakin minulle Warhammer on tuonut paljon enemmän hintaansa nähden, kuin moni muu harrastukseni. Erityisesti se, miten paljon siihen liittyy muutakin, kuin itse pelaaminen, on tuonut rahoilleni enemmän vastinetta, kuin olisin osannut toivoakaan.
Tällä hetkellä jokainen pelattu High Elf -pelini on tullut maksamaan noin 20 euroa, jos lasketaan käytetty raha pelien määrällä. Kuulostaa kalliilta, mutta jos rahamäärä jaetaan Warhammeriin kulutetulla tuntimäärällä (sis. maalaaminen, konvertoiminen, toisten [ja omien
] figujen ihailu, tarinoiden keksiminen, ystävien kanssa siitä höpöttäminen, Gav Thorpen haukkuminen, Sotavasarassa kirjoittelu), käytetty rahamäärä on aivan kauhean pieni.
Ajankäyttöön suhteutettuna halvempaa harrastusta minulla ei ole koskaan ollutkaan, siis kirjastokirjojen lukemisen jälkeen.
Voihan sitä saivarrella, että voi höpöttää hammerista ja ihailla figuja ja pelatakin sitä, vaikkei niitä koskaan ostaisikaan, mutta itselläni ei kiinnostus riittäisi mihinkään, ellen voisi aina silloin tällöin katsella vaaleanpunaisia figujani ja muistella suuria hetkiä, jolloin omat ja itse maalatut keihäsmieheni tappoivat ison kasan ritareita.
Tosiasia on, että ellen olisi ruennut pelaamaan warhammeria, ja sitä myöten sijoittanut siihen rahaa, ei kiinnostukseni sitä kohtaan olisi kummoinen, minulla olisi ollut kenties monta tylsää ja tunnekylmää iltaa, minun ystäväpiirini olisi ihan varmasti erilainen (mikä olisi hyvin valitettavaa, koska minulla on maailman parhaat ystävät
), enkä olisi kenties koskaan tavannut useiden sattumoiden kautta omaa ihanaa ja rakasta murmeliani.
Tämä kelpaisi GW:n mainospuheeksi...
Anteeksi nyt siitä... Ja siitä, että meni osittain aika kauas topicista...
Haltiajalkaväen wannabe Jeanne d'Arc on jälleen täällä...
Pelätkää, se saattaa purra... tai itkeä...
