Miten figujen kuvista saa tarkkoja niin että silmät erottuu hyvin ja niin jos ei omista huippu luokan kameraa? Digikamera kyllä löytyy, mutta se ei ole mikään huippu laadukas. Koneelta kyllä löytyy photoshoppi jos sillä voi tehdä jotain kuville?
Tiedän että jostain löytyy valokuvauksesta tehtyjä topicceja, mutta en löytänyt.
En tiedä minne alueelle tämä viesti kuuluisi, mutta laitoin sen tänne. Voi tarvittaessa siirtää!!!
Kuvauksesta!
-
Slann Mage priest
- Viestit: 123
- Liittynyt: Ti 09.12.2003 18:58
- Paikkakunta: Tuusula
Kuvauksesta!
Älä itke ruma lapsi,ota rusina!
-
Slann Mage priest
- Viestit: 123
- Liittynyt: Ti 09.12.2003 18:58
- Paikkakunta: Tuusula
Tästähän oli artikkelikin, mutta valitettavemmin niitä ei nyt pääse lueskelemaan, kun pääsivu kerran on _down.
Kerrotko, mikä kamera sinulla on? Tuo laatu kun on aika suhteellinen käsite, joten on paha arvata mitään tosta sun kamerasta. Jopa hieman vanhemmilla kameroilla saa helposti hyviä kuvia, kun valaistus ja muut hommat on kunnossa. Näin enempää kamerastasi tietämättä voin vain sanoa, että käytä valkoista kaarelle taitettua paperia taustalla, aseta kamera esimerkiksi pöydälle noin 15-30cm päähän figusta, käytä makro/lähikuvamodea ja vähintään yhtä kunnon lamppua, mieluiten kahta. Näillä keinoilla itse olen saanut melko siedettäviä kuvia.
Photoshopilla ei kuvien tarkkuudelle kovin paljoa voi tehdä. Kyllä se tarkkuus tulisi saada siinä kuvausvaiheessa. Tosin sitten väritasapainoa ja sellasia voi photoshopilla tehdä suhteellisen helposti. Haulla voinee aiheesta löytyä hieman lisää tietoa. Tässä pari linkkiä:
http://forums.sotavasara.net/viewtopic. ... kuvaaminen
[voi että toi haku on vaikea käyttää. Ei kunnon tulosta tunnu löytyvän millään. ]
Jos kielitaitoa löytyy edes vähän, niin myös cmonissa on kaikenlaisia artikkeleita.
Kerrotko, mikä kamera sinulla on? Tuo laatu kun on aika suhteellinen käsite, joten on paha arvata mitään tosta sun kamerasta. Jopa hieman vanhemmilla kameroilla saa helposti hyviä kuvia, kun valaistus ja muut hommat on kunnossa. Näin enempää kamerastasi tietämättä voin vain sanoa, että käytä valkoista kaarelle taitettua paperia taustalla, aseta kamera esimerkiksi pöydälle noin 15-30cm päähän figusta, käytä makro/lähikuvamodea ja vähintään yhtä kunnon lamppua, mieluiten kahta. Näillä keinoilla itse olen saanut melko siedettäviä kuvia.
Photoshopilla ei kuvien tarkkuudelle kovin paljoa voi tehdä. Kyllä se tarkkuus tulisi saada siinä kuvausvaiheessa. Tosin sitten väritasapainoa ja sellasia voi photoshopilla tehdä suhteellisen helposti. Haulla voinee aiheesta löytyä hieman lisää tietoa. Tässä pari linkkiä:
http://forums.sotavasara.net/viewtopic. ... kuvaaminen
[voi että toi haku on vaikea käyttää. Ei kunnon tulosta tunnu löytyvän millään. ]
Jos kielitaitoa löytyy edes vähän, niin myös cmonissa on kaikenlaisia artikkeleita.
Aiheesta saattoi olla artikkeli, mutta etusivun ollessa remonttitauolla siihen ei mahda päästä käsiksi. Kirjoitetaan siis jotain vanhaa ja uutta.
Jos kyseessä on web-kamera eli sellainen kolmen kympin vehje, jolla voi lähettää sumuista kuvaa huoneestaan...unohda koko juttu. Oikeasti. Näissä on säästetty joka komponentin hinta (ja laatu) ehdottomaan minimiin, eivätkä ne kelpaa tarkkaan kuvaukseen. Saa yrittää, mutta edes etäisesti siedettävän kuvan saaminen vaatii mustaa magiaa. En edes yritä neuvoa.
Siirrytään oikeisiin digikameroihin. Kameroita verrataan usein megapikselimäärillä. Figukuvauksessa se ei kuitenkaan ole ensimmäinen kriteeri. Normaali nettiin laitettava figukuva on kokonsa puolesta ihan jees jo noin 0.5 megapikselilläkin. Tämän tarkkuuden kameralla tietysti originaali pitäisi ottaa tismalleen oikein rajattuna. Käytännössä pikseleitä pitäisi olla jonkin verran enemmän rajausta ja käsittelyä varten. Nykyajan kameroissa toki on jo vähintään 2 megapikseliä - halpamalleissakin.
Olennaisempia ominaisuuksia näin pienen kohteen kuvauksessa ovat zoom ja makro. Makromoodin ideana on, että sillä voi ottaa tarkkoja kuvia hyvin lyhyeltä etäisyydeltä. Ellei sellaista ole kamerassa ollenkaan, minimietäisyys terävän kuvan saamiselle on yleensä kymmenistä senteistä yli metriin. Metrin päästä kuvatessa yksittäinen jalkamies kattaa vain pienen osan kuva-alasta, eli näkyy pienenä jätöksenä keskellä kuvaa. Tällöin tarvitaan zoomia, jolla kohde saadaan "lähemmäs" eli peittämään enemmän kuva-alaa. Zoomin on oltava ehdottomasti nimenomaan optista. "Digitaalinen zoom" on pastapuhetta. Siinä liian pientä kuvaa yritetään suurentaa kuvankäsittelyllä, jolloin näennäinen koko kasvaa, mutta tarkkuus on yhtä onneton kuin ennenkin. Unohda se.
Pienen kohteen kuvaamiseen on siis kaksi keinoa:
Sitten itse kuvaustilanteeseen. Hommaan kannattaa varata:
Tukeva alusta on ehdottoman tärkeä, jos kuvataan lyhyeltä etäisyydeltä. Pienikin heilahdus sotkee kuvan totaalisesti. Vapaalta kädeltä kuvaus on harvinaisen masokistista touhua. Erillinen kamerajalusta on hieno homma mutta ilmankin selviää. Kohde ja kamera asetetaan pöydälle, mahdollisesti kirjoilla korotettuna. Tässä vaiheessa voi vielä katsoa, olisiko kameraan saatavilla kaukosäädintä tai lankalaukaisinta. Ellei kumpaakaan löydy, tähtäyksen ja tarkennuksen jälkeen kamera painetaan tiukasti alustaa vasten, ettei laukaisimen painaminen heilauta sitä.
Valaistus ratkaisee paljon. Keltaisena hohtava hehkulampun sävy on jokseenkin vastenmielinen ja vaikeuttaa todellisten värien arviointia. Ainoastaan ylhäältä tuleva kattolampun valo jättää syvät varjot, eikä näytä hyvältä. Samoin yksi ainoa spottivalo. Itse suosin sopivaa yhdistelmää auringonvaloa, kattolamppua ja loisteputkellista pöytälamppua. Näistä viimeinen on syytä suunnata joko kaukaa tai vähän ohi. Ympärille varataan valkoista paperia tms, joka heijastaa valoa useammalle puolen kohdetta.
Jokaisella valonlähteellä on oma ominaissävynsä, josta olisi syytä päästä eroon originaalia kuvatessa. Tähän käytetään kameran valkotasapainoa. Paremmissa kameroissa sen voi säätää itse valkoista kohdetta tähdäten, halvemmissa se yleensä säädetään automaattisesti. Varmin valinta taustaksi onkin valkoinen paperi, joka taivutetaan pehmeästi figun ali ja taakse. Silloin automatiikka ymmärtää varmimmin taustan valkoiseksi ja säätää värit sen mukaan.
Lisäksi pitää toki miettiä, mistä kulmasta kuvansa ottaa. Suosittelen käytännössä aina suunnilleen figun silmän tasalta kuvaamista. Tähän sopii nimenomaan kameran tukeminen pöydälle. Ylhäältä otetut kuvat näyttävät yleensä vain siltä, että siellä jossain alhaalla on joku säälittävä pelinappula, joka nyt tuli kuvattua. Edestä/sivulta/takaa otetut taas vastaavat paremmin niitä kuvakulmia, joista oikean kokoista ihmistä kuvataan. Silloin kohteeseenkin tulee eräänlaista elävyyttä.
Kuvankäsittely on sitten oma taiteenlajinsa. Kuittaan sen parilla pointilla.
Jos kyseessä on web-kamera eli sellainen kolmen kympin vehje, jolla voi lähettää sumuista kuvaa huoneestaan...unohda koko juttu. Oikeasti. Näissä on säästetty joka komponentin hinta (ja laatu) ehdottomaan minimiin, eivätkä ne kelpaa tarkkaan kuvaukseen. Saa yrittää, mutta edes etäisesti siedettävän kuvan saaminen vaatii mustaa magiaa. En edes yritä neuvoa.
Siirrytään oikeisiin digikameroihin. Kameroita verrataan usein megapikselimäärillä. Figukuvauksessa se ei kuitenkaan ole ensimmäinen kriteeri. Normaali nettiin laitettava figukuva on kokonsa puolesta ihan jees jo noin 0.5 megapikselilläkin. Tämän tarkkuuden kameralla tietysti originaali pitäisi ottaa tismalleen oikein rajattuna. Käytännössä pikseleitä pitäisi olla jonkin verran enemmän rajausta ja käsittelyä varten. Nykyajan kameroissa toki on jo vähintään 2 megapikseliä - halpamalleissakin.
Olennaisempia ominaisuuksia näin pienen kohteen kuvauksessa ovat zoom ja makro. Makromoodin ideana on, että sillä voi ottaa tarkkoja kuvia hyvin lyhyeltä etäisyydeltä. Ellei sellaista ole kamerassa ollenkaan, minimietäisyys terävän kuvan saamiselle on yleensä kymmenistä senteistä yli metriin. Metrin päästä kuvatessa yksittäinen jalkamies kattaa vain pienen osan kuva-alasta, eli näkyy pienenä jätöksenä keskellä kuvaa. Tällöin tarvitaan zoomia, jolla kohde saadaan "lähemmäs" eli peittämään enemmän kuva-alaa. Zoomin on oltava ehdottomasti nimenomaan optista. "Digitaalinen zoom" on pastapuhetta. Siinä liian pientä kuvaa yritetään suurentaa kuvankäsittelyllä, jolloin näennäinen koko kasvaa, mutta tarkkuus on yhtä onneton kuin ennenkin. Unohda se.
Pienen kohteen kuvaamiseen on siis kaksi keinoa:
- Hyvin läheltä makron kanssa, tyypillisesti alle puolesta metristä.
- Kauempaa ilman makroa ja zoomilla. Zoomia pitää tyypillisesti olla aika reilusti. 3x riittää isommille elukoille, 5-7x on jonkinlainen minimi että tätä keinoa kannattaisi yrittää jalkamiehille.
Sitten itse kuvaustilanteeseen. Hommaan kannattaa varata:
- tilaa
- tukeva alusta kohteelle sekä kameralle
- riittävä ja kohtalaisen tasainen valaistus
- sopiva tausta
Tukeva alusta on ehdottoman tärkeä, jos kuvataan lyhyeltä etäisyydeltä. Pienikin heilahdus sotkee kuvan totaalisesti. Vapaalta kädeltä kuvaus on harvinaisen masokistista touhua. Erillinen kamerajalusta on hieno homma mutta ilmankin selviää. Kohde ja kamera asetetaan pöydälle, mahdollisesti kirjoilla korotettuna. Tässä vaiheessa voi vielä katsoa, olisiko kameraan saatavilla kaukosäädintä tai lankalaukaisinta. Ellei kumpaakaan löydy, tähtäyksen ja tarkennuksen jälkeen kamera painetaan tiukasti alustaa vasten, ettei laukaisimen painaminen heilauta sitä.
Valaistus ratkaisee paljon. Keltaisena hohtava hehkulampun sävy on jokseenkin vastenmielinen ja vaikeuttaa todellisten värien arviointia. Ainoastaan ylhäältä tuleva kattolampun valo jättää syvät varjot, eikä näytä hyvältä. Samoin yksi ainoa spottivalo. Itse suosin sopivaa yhdistelmää auringonvaloa, kattolamppua ja loisteputkellista pöytälamppua. Näistä viimeinen on syytä suunnata joko kaukaa tai vähän ohi. Ympärille varataan valkoista paperia tms, joka heijastaa valoa useammalle puolen kohdetta.
Jokaisella valonlähteellä on oma ominaissävynsä, josta olisi syytä päästä eroon originaalia kuvatessa. Tähän käytetään kameran valkotasapainoa. Paremmissa kameroissa sen voi säätää itse valkoista kohdetta tähdäten, halvemmissa se yleensä säädetään automaattisesti. Varmin valinta taustaksi onkin valkoinen paperi, joka taivutetaan pehmeästi figun ali ja taakse. Silloin automatiikka ymmärtää varmimmin taustan valkoiseksi ja säätää värit sen mukaan.
Lisäksi pitää toki miettiä, mistä kulmasta kuvansa ottaa. Suosittelen käytännössä aina suunnilleen figun silmän tasalta kuvaamista. Tähän sopii nimenomaan kameran tukeminen pöydälle. Ylhäältä otetut kuvat näyttävät yleensä vain siltä, että siellä jossain alhaalla on joku säälittävä pelinappula, joka nyt tuli kuvattua. Edestä/sivulta/takaa otetut taas vastaavat paremmin niitä kuvakulmia, joista oikean kokoista ihmistä kuvataan. Silloin kohteeseenkin tulee eräänlaista elävyyttä.
Kuvankäsittely on sitten oma taiteenlajinsa. Kuittaan sen parilla pointilla.
- Värien säätö voi olla simppeliä tai todella työlästä. Helpointa on ottaa kuva jo alkujaan mahdollisimman hyvillä väreillä.
- Rajaa! Tyhjät pois reunoilta niin että kohteen ympärille jää vain pienet reunukset. Aivan tasan kirveen kärkeen ja viitan reunaan rajatut kuvat näyttävät jo ahtailta.
- Skaalaa. Jalkamiehen pituudeksi riittää noin 400-600 pikseliä. Silloin siitä erottaa käytännössä aivan kaiken mitä silmälläkin, ellei enemmän. Yli 800 pikselin pituuksille on tarvetta vain todella isojen kohteiden kanssa.
- Tallenna jpeginä. Sopiva pakkaus riippuu ohjelmasta, mutta noin 75% maksimista on yleensä oikein hyvä web-laatu.
Peikkojen äly on hitaanlainen ja ne epäilevät kovasti kaikkea mikä on niille uutta.
-
Slann Mage priest
- Viestit: 123
- Liittynyt: Ti 09.12.2003 18:58
- Paikkakunta: Tuusula
Sony DSC-P72Alin hinta: 309 2Resoluutiot: 2048x1536,1632x1224, 1280x960, 640x480Kuvasuhde: 4:3, 3:2Teholliset pikselit: 3,14 milj.Kennon koko: 1/1,8”Kennon tyyppi: CCDISO vaihtoehdot:Auto,100, 200, 400Polttoväli:39–117 mm, 3,2x digitaalinenTarkennus:Manuaalinen ja automaattinenLyhyin tarkennusetäisyys:50 cm (normaali), 10 cm (macro)Valkobalanssi:4 valmisasetustaValovoima: F2,8–5.6Suljinajat: 1/1000–2 sSalama:Kiinteä, yökuvausValotuksen korjaus:±2EV, 1/3EV askelväleinValotuksen käsisäädöt: EiValonmittaustavat:Arvioiva, pistemittausMuistikortti:Memory Stick, Memory Stick ProKuvien tallennus: JPEGEtsin: OptinenLCD-näytto:1,5”PC-liitäntä: USB 2,0Paino (pattereineen): 259 gMitat: 120x58x33 mm
Tuossa on vielä kameran tiedot!
Tuossa on vielä kameran tiedot!
Älä itke ruma lapsi,ota rusina!
-
TietoPredator
- Viestit: 498
- Liittynyt: La 18.10.2003 11:00
- Paikkakunta: Espoo
Dolmot tuossa sanoikin kaiken mitä normaalin figukuvaajan tarvitsee tietää saadakseen ihan hyviä kuvia aikaiseksi, täydennän tuota ainoastaan parilla pointilla:
Aika harvalta hammeristilta taitaa löytyä kameraansa kaukosäädintä tai lankalaukaisinta, mutta lähes jokaisessa kamerassa on kuitenkin lähes yhtä hyvä vaihtoehto eli aikalaukaisu. Itse otan Canonillani kuvat aina kahden sekunnin ajastuksella; painan laukaisinta, irrotan otteeni kamerasta ja annan kameran tehdä työt.
Kuvankäsittelystä sen verran, että useimmista graffaohjelmista löytyy ainakin jonkin tasoinen "auto levels" -väritasapainonkorjaustoiminto. Tätä kannattaa käyttää silloin jos se valkoinen taustapaperi näyttääkin kuvassa jostain syystä kellertävältä tai vaaleansiniseltä. Joskus myös 5-10% brightnessia ja 10% contrastia lisää tekee kuvan kolmiulotteisuudelle ja rajojen erottumiselle ihan hyvää. Toki niitä värisävyjä saisi säädettyä kaiken maailman sinikäyrilläkin, mutta ainakin webbikäytössä ne ovat saatuun hyötyyn nähden kenties hieman turhan työläitä käyttää.
Aika harvalta hammeristilta taitaa löytyä kameraansa kaukosäädintä tai lankalaukaisinta, mutta lähes jokaisessa kamerassa on kuitenkin lähes yhtä hyvä vaihtoehto eli aikalaukaisu. Itse otan Canonillani kuvat aina kahden sekunnin ajastuksella; painan laukaisinta, irrotan otteeni kamerasta ja annan kameran tehdä työt.
Kuvankäsittelystä sen verran, että useimmista graffaohjelmista löytyy ainakin jonkin tasoinen "auto levels" -väritasapainonkorjaustoiminto. Tätä kannattaa käyttää silloin jos se valkoinen taustapaperi näyttääkin kuvassa jostain syystä kellertävältä tai vaaleansiniseltä. Joskus myös 5-10% brightnessia ja 10% contrastia lisää tekee kuvan kolmiulotteisuudelle ja rajojen erottumiselle ihan hyvää. Toki niitä värisävyjä saisi säädettyä kaiken maailman sinikäyrilläkin, mutta ainakin webbikäytössä ne ovat saatuun hyötyyn nähden kenties hieman turhan työläitä käyttää.
"Katsoimme, ettei Pori enää ole pelastettavissa, joten Exterminatus jäi ainoaksi vaihtoehdoksi." - Teräratas
-
TietoPredator
- Viestit: 498
- Liittynyt: La 18.10.2003 11:00
- Paikkakunta: Espoo
Tuossa ne tärkeimmät - pikseleitä on ihan riittävästi ja kamerasta löytyy makrotila eli kannattaa kerrata ne manuaalin[*] sivut jotka koskevat makrokuvausta.Slann Mage priest kirjoitti:Teholliset pikselit: 3,14 milj. ...Lyhyin tarkennusetäisyys:... 10 cm (macro)...
[*] Olettaen että et ole warettanut kameraasi Finreactorista ja manuaali löytyy
"Katsoimme, ettei Pori enää ole pelastettavissa, joten Exterminatus jäi ainoaksi vaihtoehdoksi." - Teräratas
Tuo kamerasi kelpaa vallan mainiosti figukuvaukseen. Huonommillakin pärjää. Dolmot sanoi oikeastaan kaiken oleellisen.
Sen haluan sanoa että autolevelsiä en suosittele suuremmin käytettäväksi. Autolevels tekee aina myös värikorjauksia kuvaan, jolloin tulos saattaa olla epätoivottu. Sen sijaan suosittelen manuaalista levels:ä tai curvesia (oman mieltymyksen mukaan) ja lisäksi värikorjailut itse manuaalisesti. Luota kuvan korjailussa omaan silmääsi, tosin kannattaa tarkistaa että monitorin säädöt ovat kunnossa (tosimiehet color synccaa näyttönsä ). Korjailujahan tietysti joutuu tekemään sitä vähemmän, mitä paremmin onnistuu kuvatessa.
Valkotasapaino ja valotusaika ovat tärkeimmät säädöt kamerassasi. Omalle kamera/valaisutus yhdistelmälle hyvät säädöt löytää oikeastaan vain kokeilemalla (tai kokemuksella jos tietää kuvaamisen syy-seuraus lait).
Sen haluan sanoa että autolevelsiä en suosittele suuremmin käytettäväksi. Autolevels tekee aina myös värikorjauksia kuvaan, jolloin tulos saattaa olla epätoivottu. Sen sijaan suosittelen manuaalista levels:ä tai curvesia (oman mieltymyksen mukaan) ja lisäksi värikorjailut itse manuaalisesti. Luota kuvan korjailussa omaan silmääsi, tosin kannattaa tarkistaa että monitorin säädöt ovat kunnossa (tosimiehet color synccaa näyttönsä
). Korjailujahan tietysti joutuu tekemään sitä vähemmän, mitä paremmin onnistuu kuvatessa.Valkotasapaino ja valotusaika ovat tärkeimmät säädöt kamerassasi. Omalle kamera/valaisutus yhdistelmälle hyvät säädöt löytää oikeastaan vain kokeilemalla (tai kokemuksella jos tietää kuvaamisen syy-seuraus lait).
Amerikassa köyhyys on värillistä --Ray Loriga
-
Slann Mage priest
- Viestit: 123
- Liittynyt: Ti 09.12.2003 18:58
- Paikkakunta: Tuusula