Tämä on Delilan tarinan kolmas osa. Jos et ole vielä lukenut ensimmäistä tarinaa, Uusi alku, tai toista osaa, Paluu Commorraghin, lue ne ensin.
Tätäkään tarinaa ei suositella.
Colimarin tuomio (Delilan tarina, osa 3)
-
The Captain
- Valvoja
- Viestit: 12979
- Liittynyt: Ke 07.08.2002 15:07
- Paikkakunta: Kouvola
Colimarin tuomio (Delilan tarina, osa 3)
-Miksi Jeesuksen ja Marian päät loistavat valoa?
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-
The Captain
- Valvoja
- Viestit: 12979
- Liittynyt: Ke 07.08.2002 15:07
- Paikkakunta: Kouvola
Re: Colimarin tuomio (Delilan tarina, osa 3)
Colimarin tuomio
Räjähdys.
Kaksi sekuntia sitten tummanvihreä Thunderhawk-luokan kuljetusalus lensi synkkien ukkospilvien täyttämän taivaan halki.
Sekunti sitten aluksen tutka poimi kaksi nopeasti lähestyvää kohdetta, ja heti sen jälkeen hälytysvalot syttyivät ja sireeni parahti soimaan.
Nyt Dark Angeleiden suurmestari Colimar tunsi syöksyvänsä pimeyteen…
***
”Valtiatar, Ravager 1 raportoi.” Archon Delila vastasi kutsuun. ”Ravager 1, Valtiatar. Miten meni?” Hän tiesi, että kysymys oli turha. Epäonnistumisista ei raportoitaisi – kukaan ei olisi esittämässä raporttia.
”Ravagerit 1 ja 2 iskivät kohteen kimppuun koordinaateissa A:216.34 – d:19.20 ja tuhosivat sen. Ei omia tappioita, mon-keit menettivät arviolta kolmekymmentä miestä, joukossa komentajansa. Lähes puolet vihollisistamme pyyhkäistiin pois yhdellä iskulla!”
Delila myhäili itsekseen. Hän oli tuonut pienen joukkonsa Cerberos III:lle vasta eilen, ja nyt jo he olivat näin pitkällä. Hyvä niin. Tiedustelijat olivat raportoineet, että Dark Angelit olivat väsyneet odottamaan vahvistuksia, ja johtajansa Colimarin johdolla he olivat iskeneet pienellä eliittijoukolla kirurgisen iskun planeetan kapinallisten asemiin ja saavuttaneet merkittävän voiton. Kapinallisten puolustus oli murtunut – ne olivat kuin kypsää viljaa valmiina korjattavaksi. Ainoa este mustien eldareiden ja heidän uusien orjiensa välissä olivat – ironista kyllä – heidän molempien viholliset. Delila oli nähnyt tilaisuutensa, kun vihollinen oli jakanut joukkonsa, ja lähettänyt Ravager-aluksensa tuhoamaan vihollisen kuljetusaluksen. Hän oli nähnyt sellaisen lentävän linnoituksen vain kerran aikaisemmin, kun he olivat suin päin pakenemassa Copernicukselta, ja silloin hän oli kauhistellut mon-keiden kömpelöä mutta erittäin tehokasta teknologiaa. Nyt hän vain pudisteli päätään ihmetellessään, kuinka typerät ihmiset eivät tajunneet, että paksuinkaan panssarointi ei suojaisi pimeydenpeitsiä vastaan, sillä aseiden teho oli suoraan verrannollinen vastassa olevan aineen lujuuteen nähden. Ilman johtajaansa Dark Angelit olisivat jonkin aikaa kaaoksen vallassa – jopa kurinalaisilta Space Marineilta kestäisi hetki saada komentoketjunsa jälleen toimimaan. Heidän olisi iskettävä jäljellä olevien vihollisten asemiin nyt.
Delila oli aavistellut tätä tilannetta hyvissä ajoin ja lähettänyt jalkaisin kulkevat kolmekymmentä soturiaan etukäteen liikkeelle kohti vihollista. He olisivat pian paikassa, johon Thunderhawk oli pudonnut. Archon loikkasi oman kuljetusliiturinsa kyytiin ja viittasi myös Incubus-vartiostoaan ja henkilökohtaisia aseenkantajiaan Silkkiä ja Kristallia astumaan alukseen. Delilan alus oli varustettu parhaalla mahdollisella teknologialla: varjokilpi häiritsisi vihollisen ampumista, ja orjakoukut aluksen pohjassa sieppaisivat mukaansa maassa matelevat surkimukset, joiden yli he lentäisivät. Aseistuksena oli hajottaja, mustien eldarien antimateriateknologian huipentuma. Toinen samanlainen liituri oli hänen Wych-joukkueensa käytössä, ja kaksi heikommin varustettua liituria kuljettivat tavallisia rivisotureita. Kahden partiossa olevan Ravagerin lisäksi heillä oli vielä kolmas alus, joka seuraisi Delilan pääjoukkoa. Archon hymyili itsevarmaa hymyä, kun viisi alusta nousivat ilmaan ja lähtivät tuhoisan lastinsa kanssa matkalleen kohti vihollista, kohti taistelua – kohti nautintoa.
Delilan liiturin kyydissä oleva Caine kosketti kevyesti valtiattarensa olkapäätä. ”Delila, sieppasin mon-keiden radiolähetyksen. Se tuli heidän aluksensa putoamispaikalta. Heidän komentajansa on vielä elossa, mutta hän on vakavasti haavoittunut ja pyytää, että joku tulisi noutamaan häntä.”
Delila hymyili herttaisesti. ”Mehän olemme toki aina niin kilttejä, että kyyditsemme avuntarvitsijat kotiin.” Hän lähetti etujoukolleen viestin, että näiden tulisi edetä putoamisalueelle ja siepata haavoittuneet. Sitten hän pyysi aluksensa pilottia näyttämään hänelle kartan alueesta. Tutkittuaan sitä jonkin aikaa hän kurtisti kulmiaan tavalla, jonka Caine oli oppinut tuntemaan ongelmien merkiksi. ”Vihollisemme ovat aivan lähellä putoamispaikkaa. Heiltä ei pitäisi kestää tuntiakaan päästä sinne – me olemme siellä lähes samaan aikaan.” Cainen kysyttyä, mitä heidän pitäisi tehdä, Delila vastasi: ”Joukkomme on lähestulkoon samanvahvuinen kuin vihollisen jäljellä oleva joukko. Voisimme siis päihittää heidät taistelussa, jos heillä ei ole pätevää komentajaa, mutta kärsisimme siinä liian raskaita tappioita. Haluaisin pitää omat menetyksemme niin pieninä kuin mahdollista.”
Delila katseli karttaa. Vihollinen lähestyi pohjoisesta, Delilan joukot etelästä. Alus oli pudonnut itä-länsi-suunnassa, joten sen jäänteet olisivat juuri suorassa kulmassa heihin nähden. ”Edetään niin nopeasti kuin mahdollista, hajaannutaan etsimään eloonjääneitä ja häivytään niin pian kuin päästään.” Delila käski toisen sotureita kuljettavan liiturin ja Wychien kiertää loivasti lännen kautta, kun hän itse koukkaisi idän kautta toisen soturiryhmän kanssa. Partiossa olleiden Ravagerien tulisi liittyä näihin koukkaaviin yksiköihin, kun pääjoukon mukana oleva alus etenisi suoraan tukemaan heidän etujoukkoaan. He saisivat koko putoamisalueen katettua muutamassa minuutissa, ja hyvällä onnella heidän ei tarvitsisi jäädä taistelemaan.
Savupatsas horisontissa kertoi mustille eldareille, missä heidän kohteensa sijaitsi. Etujoukon tiedustelijat ilmoittivat päässeensä alueen laitamille, ja sybariitti Isebel lähetti tosiaikaista videokuvaa Delilan aluksen näytölle. Valtavan aluksen kappaleita oli levinnyt parin neliökilometrin alueelle. Eldarien lämpösensorit eivät kyennet havaitsemaan ihmisen ruumiinlämpöä kaikkien kuumasti hehkuvien kappaleiden seasta, joten heidän täytyisi tutkia jokainen ruumis. Etujoukko alkoi juuri käydä läpi ensimmäisiä maassa makaavia ruumiita, kun Delila näki jonkin liikahtavan Isebelin videonäytössä.
Archonin varoitushuuto ehti juuri ajoissa: Isebel heittäytyi maahan, kun sarja nopeita luoteja singahti hänen joukkueensa asemiin. Dark Angeleiden tiedustelijat olivat ilmeisesti juosseet täyttä vauhtia koko matkan päästäkseen pelastamaan johtajaansa. Delila ei voinut olla ihailematta näiden mon-keiden kestävyyttä – millaisia orjia niistä saisikaan!
Etujoukko syöksyi kiireesti tuliasemiin matalan kumpareen taakse ja vastasi vihollisen tulitukseen. Sirpalekiväärit eivät olleet kantamalla, mutta joukkueen kaksi pimeydenpeistä olivat, ja Isebelin soturien tarkka tulitus pakotti viholliset hakemaan suojaa aluksen hylynkappaleiden seasta. Sillä aikaa Atalyan ja Batseban joukot etenivät hylyn jäänteiden seassa kohti vihollista. Kumpikin ryhmä raportoi pian uusien vihollisten saapumisesta paikalle. Kaksi joukkuetta Space Marineita ryntäsi aseet leimuten heitä kohti, ja Delila käski heidän keskittää tulituksensa ensin yhteen joukkueeseen, joka oli typerästi etenemässä avoimessa maastossa. Kestäkää vielä yksi minuutti, hän ajatteli. Minuutissa me olemme siellä.
Mustien eldarien vasemmalla sivustalla Wychit ja yksi joukkue sotureita etenivät salamannopeasti kohti vihollista. Pian he piirittäisivät onnettomat mon-keit ja kantaisivat koko joukon takaisin Commorraghiin. Tätä iskuryhmää johtava Succubus Salome perui kuitenkin ajatuksensa heti nähdessään erään läheisen kukkulan takaa vyöryvän panssarivaunun. Lasertykit leiskuten metallinen hirviö kömpi hitaasti kohti mustia eldareita.
***
Delila käski kaikkien liitureiden lentää mahdollisimman matalalla, jotta ne voisivat käyttää maastoa suojanaan. Hän kirosi malttamattomuuttaan ja typeryyttään: heidän olisi pitänyt odottaa yötä, jolloin pimeys olisi rajoittanut vihollisten näkyvyyttä, eivätkä ne olisi hyötyneet aseidensa pitemmästä kantamasta. Ilmeisesti joku Dark Angeleista oli kyennyt ottamaan komennon välittömästi edellisen menetyksen jälkeen. Delila oli tehnyt soturin ensimmäisen virheen, aliarvioinut vihollisensa. Hän käynnisti oman henkilökohtaisen varjokilpensä, kun hänen aluksensa lähestyi vihollista.
Joukko Space Marineita syöksähti esiin pensaiden peittämän mäennyppylän takaa. Delilan liituri pysähtyi lähes niille sijoilleen ja avasi tulen vihollista kohti. Nämä vastasivat salamannopeasti, mutta kumpikin osapuoli perääntyi nopeasti, eikä tappioita kärsitty. Delilan aluksen pidätellessä vihollista aloillaan homonculus Deborahin soturiryhmää kuljettava liituri koukkasi heidän sivustaansa, ja joukkue hyppäsi aluksestaan villisti tulittaen Marineiden kimppuun. Nopeutensa ja yllätyksen suoman edun turvin mustat eldarit nujersivat nopeasti fyysisesti paljon voimakkaammat mutta lukumäärältään vähäisemmät vihollisensa. Samassa Deborah huomasi pensaan juurella makaavan miehen.
Soturi oli pukeutunut tavallista koristeellisempaan haarniskaan, jonka päällä oli pitkä, valkoinen kaapu, joka tosin oli pahasti vereen tahriutunut. Mies näytti olevan elossa, mutta hän oli selvästi pahoin haavoittunut. Hänen kasvonsa olivat samat kuin hologrammissa, jonka hän oli nähnyt: tässä makasi Dark Angeleiden suurmestari Colimar!
***
Salome piti molemmin käsin kiinni liiturin kädensijoista, kun Wychien ajokki yritti epätoivoisesti väistellä panssarivaunun lasertulitusta. Hän tunsi jalkojensa lipeävän astinlaudalta ja harovan tyhjää. Hänen huulensa vääntyivät tuskaiseen irvistykseen. Siinä samassa liituri lähti kohoamaan jyrkästi ylöspäin. ”Mitä sinä idiootti teet?” Succubus huusi ohjaajalle, mutta ymmärsi pian, mistä oli kysymys. Kymmenkunta vihollista oli lähes suoraan heidän alapuolellaan, raskaisiin Terminator-haarniskoihin pukeutuneita vihollisia. Toisin kuin muut Dark Angelit, nämä käyttivät valkoista väriä varusteissaan.
Wychien liiturin perässä roikkuvat koukuin varustetut ketjut tarttuivat pariin mieheen, mutta panssareiden paino esti kevyttä alusta nostamasta näitä ilmaan. Välttääkseen aluksen putoamisen pilotti väänsi turhautuneena vipua, joka irrotti koukut. Aluksen vauhti oli hidastunut jonkin verran, kun se oli yrittänyt siepata vihollisia, ja Salome komensi joukkonsa hyppäämään ulos.
Sanaton kauhu valtasi hänen mielensä. Hän näki silmissään kauheuksia, joita ei ollut kuvitellut olevan olemassakaan. Hän ei voinut itselleen mitään; Succubus Salome kääntyi ja juoksi pakoon. Hän ei edes tajunnut, että hänen Wychinsä pakenivat hänen mukanaan.
Dark Angelien psyykkeri, kirjanpitäjä Sammael, joka johti Terminator-ryhmää, keskittyi ankarasti. Hän oli kuullut noiden puolialastomien hurjapäiden taistelutaidoista eikä välittänyt kokea niitä käytännössä. Paljon helpompaa oli tunkeutua heidän sysimustiin sieluihinsa ja kääntää niiden oma pimeys niitä itseään vastaan. Hän aikoi juuri antaa miehilleen käskyn pyyhkäistä pakenevat eldarit pois, kun heidän sivustaansa syöksyi toinen liituri moottorit kirkuen. Vaistomaisesti Dark Angelit käännähtivät ottamaan tämän hyökkäyksen vastaan. Aluksen hajottaja-ase hävitti yhdellä iskulla kaksi miestä olemattomiin, mutta ennen kuin se ehti ampua uudelleen, Terminatorit olivat jo vastanneet. Heidän raskaiden aseidensa kuolettavassa tulituksessa kevyen liiturin panssarointi oli kuin paperia. Lieskat leimahtivat aluksen moottorista, alus tärähti, ja sitten se vaipui maahan nostattaen pölyä ja lennättäen hehkuvia metallinkappaleita ympäriinsä.
Joukko pökertyneitä sotureita kompuroi ulos aluksen hylystä, ja Terminatorit syöksyivät heidän kimppuunsa. Sotureilla ei ollut toivoakaan mahtavia vihollisiaan vastaan, ja muutamassa sekunnissa heidät kaikki oli lyöty maahan. Heidän kuolemansa ei kuitenkaan ollut turha, sillä kirjanpitäjän keskittyminen oli hetkeksi herpaantunut, ja Wychit olivat vapaita lumouksesta.
Salome kääntyi ympäri kesken juoksun, ja muut Wychit seurasivat esimerkkiä. Salome painoi taisteluhuumeannostelijastaan itselleen piristystä ja syöksyi tuskantuoja heiluen ja pistooli kuolemaa laulaen vihollistensa kimppuun. Hän hädin tuskin tajusi, että Dark Angelien panssarivaunu oli muuttunut savuavaksi metalliromuksi, kun Atalyan joukkue oli tuonut pimeydenpeitsensä kantamalle. Hän juoksi niin nopeasti, että jalat hädin tuskin koskettivat maata, ja törmäsi päätä pahkaa viholliseen.
Wychit aloittivat tappavan tanssinsa vihollisen ympärillä. Kömpelöt Terminatorit huitoivat raskailla taisteluhansikkaillaan tyhjää ilmaa, kun ketterät Wychit loikkivat ja väistelivät kuin akrobaatit. Mustien eldarien terävät tikarit löysivät pienimmänkin raon vihollisten panssareista, ja yksi toisensa perään Dark Angelit kaatuivat. Viimein jäljellä oli vain kirjanpitäjä Sammael. Hänen miekkansa oli nopea ja tähtäyksensä tarkka, ja kaksi Wychiä sortui hänen salamannopeisiin viiltoihinsa. Salome ruiskutti lisää huumetta suoneensa. Tämä täytyi lopettaa pian…
***
Taistelu raivosi molemmilla sivustoilla. Archon Delila purjehti omalla liiturillaan keskellä taistelukenttää etsien tapettavaa. Yhtäkkiä luoti kimposi liiturin keulapanssarista aivan hänen kätensä vierestä, ja hän muisti vihollisen tiedustelijat, jotka yhä piilottelivat aluksen hylynkappaleiden seassa. Hän käski pilottiaan viemään heidät tiedustelijoiden kimppuun, ja liituri nytkähti kevyesti, kun sen vauhti kiihtyi.
Viholliset ampuivat laukauksen toisensa jälkeen, mutta heidän tarkkuuskivääreitään ei ollut suunniteltu ajoneuvojen tuhoamiseen, ja jopa mustien eldarien liiturin kevyt panssari osoittautui heille liian voimakkaaksi. He saattoivat vain katsella, kun kuolema lähestyi heitä.
Äkillinen leimahdus nielaisi liiturin, kun se oli enää muutaman metrin päässä. Toinen panssarivaunu oli kömpinyt tuliasemiin ja antanut tykkitorninsa puhua. Savu peitti liiturin jäänteet, ja Dark Angel -tiedustelijat hurrasivat.
Riemu katkesi lyhyeen. Savun keskeltä asteli lanteet aistikkaasti keinuen pitkä, hoikka nainen, jonka ympärillä kieppui omituisia varjoja. Hänen suunsa oli kaartunut pilkalliseen hymyyn, hänen silmissään paloi uhmakas, itsevarma tuli, ja hänen kädessään tanssi seitsenpäinen ruoska. Hänen jäljessään savusta marssi kahdeksan muuta hahmoa: kuusi kookasta, raskaasti panssaroitua hirviötä pitkävartiset kirveet käsissään ja kaksi hennompaa naista, joista kumpikin kantoi kevyttä konekivääriä.
He olivat Imperiumin valiota. He olivat geneettisesti muokattuja sotureita, joilla oli takanaan yli kolmen vuosikymmenen koulutus. Heidän refleksinsä olivat yli-inhimilliset ja taitonsa ja tarkkuutensa ylivertaiset. He olivat Space Marineita.
Se ei riittänyt.
***
Commorraghiin palattuaan Delila tarkasteli taistelun tuloksia. Yksi Ravager ja kaksi kuljetusliituria oli tuhottu. Tusinan verran sotureita oli kaatunut, samoin kaksi Wychiä. Salome oli kannettu kotiin kriittisessä tilassa: taisteluhuumeiden yliannos oli ollut vähällä koitua kohtalokkaaksi. Wychit olivat kuitenkin onnistuneet vangitsemaan arvokkaan saaliin: psyykkerin! Sellaisten olentojen sielut olivat erittäin arvokkaita, ja vaihdossa tähän vankiin Archon tiesi saavansa uutta kalustoa tappioitaan korvaamaan. Sotureita täytyisi pian värvätä lisää, mutta tämän voiton jälkeen hänen maineensa kasvaisi niin, että uusia taistelijoita kerääntyisi pian jonottamaan hänen palvelukseensa pääsemistä. Dark Angelien tappion jälkeen he olivat iskeneet kapinallisten mon-keiden hävitettyihin kaupunkeihin ja tuoneet toista tuhatta orjaa mukanaan. Vain Blood Angeleiden taistelualuksen ilmestyminen tähtijärjestelmään oli pakottanut heidät poistumaan. Lisäksi seitsemän muuta Space Marinea oli saatu vangiksi, heidän joukossaan haavoittunut suurmestari Colimar. Miestä oli hoidettu hyvin, ja hänen voimansa olivat palautuneet nopeasti. Mies oli yhä heikkona mutta pystyi jo kävelemään, ja Delila esitteli tälle mielellään paikkoja.
Delila näytti Colimarille heidän kaivoksensa ja rakennustyömaansa, joihin myös Colimarin miehet pian pääsisivät töihin. Suurmestarin silmistä kuvastui kauhu, kun tämä katseli kahlittuja ja piestyjä orjia, miehiä ja naisia, jotka kantoivat raskaita taakkoja, hakkasivat kiveä ja hioivat seinämiä. Heitä pidettiin kuin eläimiä – ei, tuskin kukaan kohtelisi eläimiä noin, Colimar korjasi itseään. Archon esitteli uhrialttarin, jossa uusista orjista osa luovutettaisiin Lukkikuningattarelle vastalahjaksi hänen siunauksestaan. Colimarin sydäntä viilsi tuhoon tuomittujen ihmisten kirkuna ja epätoivoiset armonrukoukset; mustilla eldareilla ei ollut armon käsitettä.
Delila näytti Colimarille hänen arvoisan virkaveljensä, kidutetun ja häpäistyn Blood Angel -kapteeni Simsonin. ”Me epäonnistuimme molemmat”, valtavaan tippukiveen kahlittu jättiläinen korisi tuskaisesti. Colimar ei voinut vastata. Hän antoi vain päänsä vajota.
Eniten Colimaria kuitenkin suretti hänen omien miestensä kohtalo. Kaikkia seitsemää kidutettiin sanoinkuvaamattomilla tavoilla, ja tuskanhuutojensa lomasta he katsoivat johtajaansa kuin rukoillen, että tämä pelastaisi heidät tai päästäisi heidät tuskistaan. Juuri tämä avuttomuuden tunne, kun häntä pelastamaan tulleet ja hänen vuokseen uhrautuneet miehet kärsivät, oli pahinta. Hän kesti tappion taistelussa. Hän kesti sen, kun joutui antamaan pistoolillaan armon kuolevalle taistelijalle. Hän kesti kuolevien huudot taistelukentällä. Tätä hän ei kestänyt; suurmestari Colimar itki.
Viimeiseksi Delila pyysi Cainea esittelemään heidän vieraalleen heidän lahjansa Lukkikuningattarelle. ”Gliandrin oli ennen komentajani”, Archon kertoi, ”mutta sitten edeltäjäni, edesmennyt Archon Jhiorek päätti, että hän oli palvellut tarkoitustaan riittävästi, ja heitti hänet pois. Minä pelastin Gliandrinin Jhiorekin tyrmästä, vaikka hän olikin ennen kilpailijani.”
Colimarin silmät laajenivat kauhusta, kun hän näki olennon, jonka homonculus toi hänen eteensä. Olento oli kenties joskus ollut nainen, mutta hänen ruumiinsa oli runneltu hirvittävällä tavalla. Kasvot olivat vääristyneet kouristuksenomaiseen irvistykseen, ja mustassa ihossa kasvoi harvakseen paksuja karvoja. Sormien tilalle oli istutettu pitkiä veitsiä. Kuitenkin Colimaria kammotti eniten se, että vyötäröstä alaspäin naista ei ollut; hänen alaruumiinsa tilalla oli valtava hämähäkin ruho! Suurmestari saattoi tuskin pidättää oksennusta. Nämä hirviöt olivat omilleen vielä julmempia kuin muille uhreilleen.
”Kyllä, hän on tietoinen olotilastaan”, Delila vastasi vankinsa ääneen lausumattomaan kysymykseen. ”Sehän tässä kaikkein hauskinta onkin.” Vaikka Vääristyneet menettivät poikkeuksetta järkensä hirmuisten, jatkuvien tuskiensa vuoksi, he tiesivät aina, keitä olivat ja kuka heistä oli tehnyt sellaisia kuin he olivat. He vain eivät voineet mitään. Jokin salaperäinen muutos heidän sisässään esti heitä käymästä mielipuolisen raivon vallassa luojiensa kimppuun, joten he purkivat pahaa oloaan niihin vihollisiin, joiden luo homonculukset heidät opastivat. Caine silitti hellästi luomuksensa tahmeita hiuksia ja johdatti sen sitten pois. Pahoinvoiva suurmestari jäi tuijottamaan, kunnes Delila havahdutti hänet.
”Nyt on sinun tuomiosi vuoro.” Colimar keräsi rohkeutensa ja luki mielessään rukouksen kuolemattomalle Keisarille. Hän oli yksi Keisarin valituista, Space Marine. Hän kestäisi mitä tahansa. Hän kohotti leukansa ja katsoi ylväästi kaunista ja kammottavaa vangitsijaansa. ”Minä en pelkää. Mikään näkemäni kauheus ei voi minua murtaa, sillä Keisarin siunaus antaa minulle voimaa.”
Virnistäen Delila pudisti päätään. ”Te mon-keit olette huvittavia. Olette aina niin kovia, kun teitä uhataan. Sinä olet vapaa, suurmestari.”
Hölmistyneenä Colimar katsoi Archonia. Delila johdatti hänet väyläverkkoportin luo ja osoitti sitä. ”Tämä portti vie sinut takaisin Cerberos III:lle, jossa Blood Angelit varmaankin ottavat sinut vastaan.” ”Entä mieheni?” Colimar kysyi. Hänen katseensa etsiytyi hänen tahtomattaankin hänen kärsiviin sotilaihinsa, jotka katsoivat häntä anoen. ”Ei sinulla ole miehiä, suurmestari”, Delila vastasi. ”Hyvästi.”
Kun nainen oli työntänyt Colimarin portin läpi, homonculus Caine tuli jälleen hänen luokseen annettuaan ensin Gliandrinille vanhan orjan ruoaksi. ”Miksi päästit hänet pois?” hän kysyi. ”Hänhän olisi ollut arvokas vanki.” Delila katsoi homonculuksen irvokkaisiin kasvoihin. ”Hän oli urhea mies. Hän olisi kestänyt kaiken, mitä olisimme hänelle tehneet. Hänen rohkeutensa olisi valanut toivoa muihinkin vankeihimme. Sitä paitsi”, Delila vilkaisi syrjäsilmällä yhtä Dark Angelia, jonka jalkoja upotettiin hitaasti happoaltaaseen, ”juuri tällä hetkellä suurmestari Colimar kärsii enemmän kuin yksikään hänen entisistä sotureistaan.”
Räjähdys.
Kaksi sekuntia sitten tummanvihreä Thunderhawk-luokan kuljetusalus lensi synkkien ukkospilvien täyttämän taivaan halki.
Sekunti sitten aluksen tutka poimi kaksi nopeasti lähestyvää kohdetta, ja heti sen jälkeen hälytysvalot syttyivät ja sireeni parahti soimaan.
Nyt Dark Angeleiden suurmestari Colimar tunsi syöksyvänsä pimeyteen…
***
”Valtiatar, Ravager 1 raportoi.” Archon Delila vastasi kutsuun. ”Ravager 1, Valtiatar. Miten meni?” Hän tiesi, että kysymys oli turha. Epäonnistumisista ei raportoitaisi – kukaan ei olisi esittämässä raporttia.
”Ravagerit 1 ja 2 iskivät kohteen kimppuun koordinaateissa A:216.34 – d:19.20 ja tuhosivat sen. Ei omia tappioita, mon-keit menettivät arviolta kolmekymmentä miestä, joukossa komentajansa. Lähes puolet vihollisistamme pyyhkäistiin pois yhdellä iskulla!”
Delila myhäili itsekseen. Hän oli tuonut pienen joukkonsa Cerberos III:lle vasta eilen, ja nyt jo he olivat näin pitkällä. Hyvä niin. Tiedustelijat olivat raportoineet, että Dark Angelit olivat väsyneet odottamaan vahvistuksia, ja johtajansa Colimarin johdolla he olivat iskeneet pienellä eliittijoukolla kirurgisen iskun planeetan kapinallisten asemiin ja saavuttaneet merkittävän voiton. Kapinallisten puolustus oli murtunut – ne olivat kuin kypsää viljaa valmiina korjattavaksi. Ainoa este mustien eldareiden ja heidän uusien orjiensa välissä olivat – ironista kyllä – heidän molempien viholliset. Delila oli nähnyt tilaisuutensa, kun vihollinen oli jakanut joukkonsa, ja lähettänyt Ravager-aluksensa tuhoamaan vihollisen kuljetusaluksen. Hän oli nähnyt sellaisen lentävän linnoituksen vain kerran aikaisemmin, kun he olivat suin päin pakenemassa Copernicukselta, ja silloin hän oli kauhistellut mon-keiden kömpelöä mutta erittäin tehokasta teknologiaa. Nyt hän vain pudisteli päätään ihmetellessään, kuinka typerät ihmiset eivät tajunneet, että paksuinkaan panssarointi ei suojaisi pimeydenpeitsiä vastaan, sillä aseiden teho oli suoraan verrannollinen vastassa olevan aineen lujuuteen nähden. Ilman johtajaansa Dark Angelit olisivat jonkin aikaa kaaoksen vallassa – jopa kurinalaisilta Space Marineilta kestäisi hetki saada komentoketjunsa jälleen toimimaan. Heidän olisi iskettävä jäljellä olevien vihollisten asemiin nyt.
Delila oli aavistellut tätä tilannetta hyvissä ajoin ja lähettänyt jalkaisin kulkevat kolmekymmentä soturiaan etukäteen liikkeelle kohti vihollista. He olisivat pian paikassa, johon Thunderhawk oli pudonnut. Archon loikkasi oman kuljetusliiturinsa kyytiin ja viittasi myös Incubus-vartiostoaan ja henkilökohtaisia aseenkantajiaan Silkkiä ja Kristallia astumaan alukseen. Delilan alus oli varustettu parhaalla mahdollisella teknologialla: varjokilpi häiritsisi vihollisen ampumista, ja orjakoukut aluksen pohjassa sieppaisivat mukaansa maassa matelevat surkimukset, joiden yli he lentäisivät. Aseistuksena oli hajottaja, mustien eldarien antimateriateknologian huipentuma. Toinen samanlainen liituri oli hänen Wych-joukkueensa käytössä, ja kaksi heikommin varustettua liituria kuljettivat tavallisia rivisotureita. Kahden partiossa olevan Ravagerin lisäksi heillä oli vielä kolmas alus, joka seuraisi Delilan pääjoukkoa. Archon hymyili itsevarmaa hymyä, kun viisi alusta nousivat ilmaan ja lähtivät tuhoisan lastinsa kanssa matkalleen kohti vihollista, kohti taistelua – kohti nautintoa.
Delilan liiturin kyydissä oleva Caine kosketti kevyesti valtiattarensa olkapäätä. ”Delila, sieppasin mon-keiden radiolähetyksen. Se tuli heidän aluksensa putoamispaikalta. Heidän komentajansa on vielä elossa, mutta hän on vakavasti haavoittunut ja pyytää, että joku tulisi noutamaan häntä.”
Delila hymyili herttaisesti. ”Mehän olemme toki aina niin kilttejä, että kyyditsemme avuntarvitsijat kotiin.” Hän lähetti etujoukolleen viestin, että näiden tulisi edetä putoamisalueelle ja siepata haavoittuneet. Sitten hän pyysi aluksensa pilottia näyttämään hänelle kartan alueesta. Tutkittuaan sitä jonkin aikaa hän kurtisti kulmiaan tavalla, jonka Caine oli oppinut tuntemaan ongelmien merkiksi. ”Vihollisemme ovat aivan lähellä putoamispaikkaa. Heiltä ei pitäisi kestää tuntiakaan päästä sinne – me olemme siellä lähes samaan aikaan.” Cainen kysyttyä, mitä heidän pitäisi tehdä, Delila vastasi: ”Joukkomme on lähestulkoon samanvahvuinen kuin vihollisen jäljellä oleva joukko. Voisimme siis päihittää heidät taistelussa, jos heillä ei ole pätevää komentajaa, mutta kärsisimme siinä liian raskaita tappioita. Haluaisin pitää omat menetyksemme niin pieninä kuin mahdollista.”
Delila katseli karttaa. Vihollinen lähestyi pohjoisesta, Delilan joukot etelästä. Alus oli pudonnut itä-länsi-suunnassa, joten sen jäänteet olisivat juuri suorassa kulmassa heihin nähden. ”Edetään niin nopeasti kuin mahdollista, hajaannutaan etsimään eloonjääneitä ja häivytään niin pian kuin päästään.” Delila käski toisen sotureita kuljettavan liiturin ja Wychien kiertää loivasti lännen kautta, kun hän itse koukkaisi idän kautta toisen soturiryhmän kanssa. Partiossa olleiden Ravagerien tulisi liittyä näihin koukkaaviin yksiköihin, kun pääjoukon mukana oleva alus etenisi suoraan tukemaan heidän etujoukkoaan. He saisivat koko putoamisalueen katettua muutamassa minuutissa, ja hyvällä onnella heidän ei tarvitsisi jäädä taistelemaan.
Savupatsas horisontissa kertoi mustille eldareille, missä heidän kohteensa sijaitsi. Etujoukon tiedustelijat ilmoittivat päässeensä alueen laitamille, ja sybariitti Isebel lähetti tosiaikaista videokuvaa Delilan aluksen näytölle. Valtavan aluksen kappaleita oli levinnyt parin neliökilometrin alueelle. Eldarien lämpösensorit eivät kyennet havaitsemaan ihmisen ruumiinlämpöä kaikkien kuumasti hehkuvien kappaleiden seasta, joten heidän täytyisi tutkia jokainen ruumis. Etujoukko alkoi juuri käydä läpi ensimmäisiä maassa makaavia ruumiita, kun Delila näki jonkin liikahtavan Isebelin videonäytössä.
Archonin varoitushuuto ehti juuri ajoissa: Isebel heittäytyi maahan, kun sarja nopeita luoteja singahti hänen joukkueensa asemiin. Dark Angeleiden tiedustelijat olivat ilmeisesti juosseet täyttä vauhtia koko matkan päästäkseen pelastamaan johtajaansa. Delila ei voinut olla ihailematta näiden mon-keiden kestävyyttä – millaisia orjia niistä saisikaan!
Etujoukko syöksyi kiireesti tuliasemiin matalan kumpareen taakse ja vastasi vihollisen tulitukseen. Sirpalekiväärit eivät olleet kantamalla, mutta joukkueen kaksi pimeydenpeistä olivat, ja Isebelin soturien tarkka tulitus pakotti viholliset hakemaan suojaa aluksen hylynkappaleiden seasta. Sillä aikaa Atalyan ja Batseban joukot etenivät hylyn jäänteiden seassa kohti vihollista. Kumpikin ryhmä raportoi pian uusien vihollisten saapumisesta paikalle. Kaksi joukkuetta Space Marineita ryntäsi aseet leimuten heitä kohti, ja Delila käski heidän keskittää tulituksensa ensin yhteen joukkueeseen, joka oli typerästi etenemässä avoimessa maastossa. Kestäkää vielä yksi minuutti, hän ajatteli. Minuutissa me olemme siellä.
Mustien eldarien vasemmalla sivustalla Wychit ja yksi joukkue sotureita etenivät salamannopeasti kohti vihollista. Pian he piirittäisivät onnettomat mon-keit ja kantaisivat koko joukon takaisin Commorraghiin. Tätä iskuryhmää johtava Succubus Salome perui kuitenkin ajatuksensa heti nähdessään erään läheisen kukkulan takaa vyöryvän panssarivaunun. Lasertykit leiskuten metallinen hirviö kömpi hitaasti kohti mustia eldareita.
***
Delila käski kaikkien liitureiden lentää mahdollisimman matalalla, jotta ne voisivat käyttää maastoa suojanaan. Hän kirosi malttamattomuuttaan ja typeryyttään: heidän olisi pitänyt odottaa yötä, jolloin pimeys olisi rajoittanut vihollisten näkyvyyttä, eivätkä ne olisi hyötyneet aseidensa pitemmästä kantamasta. Ilmeisesti joku Dark Angeleista oli kyennyt ottamaan komennon välittömästi edellisen menetyksen jälkeen. Delila oli tehnyt soturin ensimmäisen virheen, aliarvioinut vihollisensa. Hän käynnisti oman henkilökohtaisen varjokilpensä, kun hänen aluksensa lähestyi vihollista.
Joukko Space Marineita syöksähti esiin pensaiden peittämän mäennyppylän takaa. Delilan liituri pysähtyi lähes niille sijoilleen ja avasi tulen vihollista kohti. Nämä vastasivat salamannopeasti, mutta kumpikin osapuoli perääntyi nopeasti, eikä tappioita kärsitty. Delilan aluksen pidätellessä vihollista aloillaan homonculus Deborahin soturiryhmää kuljettava liituri koukkasi heidän sivustaansa, ja joukkue hyppäsi aluksestaan villisti tulittaen Marineiden kimppuun. Nopeutensa ja yllätyksen suoman edun turvin mustat eldarit nujersivat nopeasti fyysisesti paljon voimakkaammat mutta lukumäärältään vähäisemmät vihollisensa. Samassa Deborah huomasi pensaan juurella makaavan miehen.
Soturi oli pukeutunut tavallista koristeellisempaan haarniskaan, jonka päällä oli pitkä, valkoinen kaapu, joka tosin oli pahasti vereen tahriutunut. Mies näytti olevan elossa, mutta hän oli selvästi pahoin haavoittunut. Hänen kasvonsa olivat samat kuin hologrammissa, jonka hän oli nähnyt: tässä makasi Dark Angeleiden suurmestari Colimar!
***
Salome piti molemmin käsin kiinni liiturin kädensijoista, kun Wychien ajokki yritti epätoivoisesti väistellä panssarivaunun lasertulitusta. Hän tunsi jalkojensa lipeävän astinlaudalta ja harovan tyhjää. Hänen huulensa vääntyivät tuskaiseen irvistykseen. Siinä samassa liituri lähti kohoamaan jyrkästi ylöspäin. ”Mitä sinä idiootti teet?” Succubus huusi ohjaajalle, mutta ymmärsi pian, mistä oli kysymys. Kymmenkunta vihollista oli lähes suoraan heidän alapuolellaan, raskaisiin Terminator-haarniskoihin pukeutuneita vihollisia. Toisin kuin muut Dark Angelit, nämä käyttivät valkoista väriä varusteissaan.
Wychien liiturin perässä roikkuvat koukuin varustetut ketjut tarttuivat pariin mieheen, mutta panssareiden paino esti kevyttä alusta nostamasta näitä ilmaan. Välttääkseen aluksen putoamisen pilotti väänsi turhautuneena vipua, joka irrotti koukut. Aluksen vauhti oli hidastunut jonkin verran, kun se oli yrittänyt siepata vihollisia, ja Salome komensi joukkonsa hyppäämään ulos.
Sanaton kauhu valtasi hänen mielensä. Hän näki silmissään kauheuksia, joita ei ollut kuvitellut olevan olemassakaan. Hän ei voinut itselleen mitään; Succubus Salome kääntyi ja juoksi pakoon. Hän ei edes tajunnut, että hänen Wychinsä pakenivat hänen mukanaan.
Dark Angelien psyykkeri, kirjanpitäjä Sammael, joka johti Terminator-ryhmää, keskittyi ankarasti. Hän oli kuullut noiden puolialastomien hurjapäiden taistelutaidoista eikä välittänyt kokea niitä käytännössä. Paljon helpompaa oli tunkeutua heidän sysimustiin sieluihinsa ja kääntää niiden oma pimeys niitä itseään vastaan. Hän aikoi juuri antaa miehilleen käskyn pyyhkäistä pakenevat eldarit pois, kun heidän sivustaansa syöksyi toinen liituri moottorit kirkuen. Vaistomaisesti Dark Angelit käännähtivät ottamaan tämän hyökkäyksen vastaan. Aluksen hajottaja-ase hävitti yhdellä iskulla kaksi miestä olemattomiin, mutta ennen kuin se ehti ampua uudelleen, Terminatorit olivat jo vastanneet. Heidän raskaiden aseidensa kuolettavassa tulituksessa kevyen liiturin panssarointi oli kuin paperia. Lieskat leimahtivat aluksen moottorista, alus tärähti, ja sitten se vaipui maahan nostattaen pölyä ja lennättäen hehkuvia metallinkappaleita ympäriinsä.
Joukko pökertyneitä sotureita kompuroi ulos aluksen hylystä, ja Terminatorit syöksyivät heidän kimppuunsa. Sotureilla ei ollut toivoakaan mahtavia vihollisiaan vastaan, ja muutamassa sekunnissa heidät kaikki oli lyöty maahan. Heidän kuolemansa ei kuitenkaan ollut turha, sillä kirjanpitäjän keskittyminen oli hetkeksi herpaantunut, ja Wychit olivat vapaita lumouksesta.
Salome kääntyi ympäri kesken juoksun, ja muut Wychit seurasivat esimerkkiä. Salome painoi taisteluhuumeannostelijastaan itselleen piristystä ja syöksyi tuskantuoja heiluen ja pistooli kuolemaa laulaen vihollistensa kimppuun. Hän hädin tuskin tajusi, että Dark Angelien panssarivaunu oli muuttunut savuavaksi metalliromuksi, kun Atalyan joukkue oli tuonut pimeydenpeitsensä kantamalle. Hän juoksi niin nopeasti, että jalat hädin tuskin koskettivat maata, ja törmäsi päätä pahkaa viholliseen.
Wychit aloittivat tappavan tanssinsa vihollisen ympärillä. Kömpelöt Terminatorit huitoivat raskailla taisteluhansikkaillaan tyhjää ilmaa, kun ketterät Wychit loikkivat ja väistelivät kuin akrobaatit. Mustien eldarien terävät tikarit löysivät pienimmänkin raon vihollisten panssareista, ja yksi toisensa perään Dark Angelit kaatuivat. Viimein jäljellä oli vain kirjanpitäjä Sammael. Hänen miekkansa oli nopea ja tähtäyksensä tarkka, ja kaksi Wychiä sortui hänen salamannopeisiin viiltoihinsa. Salome ruiskutti lisää huumetta suoneensa. Tämä täytyi lopettaa pian…
***
Taistelu raivosi molemmilla sivustoilla. Archon Delila purjehti omalla liiturillaan keskellä taistelukenttää etsien tapettavaa. Yhtäkkiä luoti kimposi liiturin keulapanssarista aivan hänen kätensä vierestä, ja hän muisti vihollisen tiedustelijat, jotka yhä piilottelivat aluksen hylynkappaleiden seassa. Hän käski pilottiaan viemään heidät tiedustelijoiden kimppuun, ja liituri nytkähti kevyesti, kun sen vauhti kiihtyi.
Viholliset ampuivat laukauksen toisensa jälkeen, mutta heidän tarkkuuskivääreitään ei ollut suunniteltu ajoneuvojen tuhoamiseen, ja jopa mustien eldarien liiturin kevyt panssari osoittautui heille liian voimakkaaksi. He saattoivat vain katsella, kun kuolema lähestyi heitä.
Äkillinen leimahdus nielaisi liiturin, kun se oli enää muutaman metrin päässä. Toinen panssarivaunu oli kömpinyt tuliasemiin ja antanut tykkitorninsa puhua. Savu peitti liiturin jäänteet, ja Dark Angel -tiedustelijat hurrasivat.
Riemu katkesi lyhyeen. Savun keskeltä asteli lanteet aistikkaasti keinuen pitkä, hoikka nainen, jonka ympärillä kieppui omituisia varjoja. Hänen suunsa oli kaartunut pilkalliseen hymyyn, hänen silmissään paloi uhmakas, itsevarma tuli, ja hänen kädessään tanssi seitsenpäinen ruoska. Hänen jäljessään savusta marssi kahdeksan muuta hahmoa: kuusi kookasta, raskaasti panssaroitua hirviötä pitkävartiset kirveet käsissään ja kaksi hennompaa naista, joista kumpikin kantoi kevyttä konekivääriä.
He olivat Imperiumin valiota. He olivat geneettisesti muokattuja sotureita, joilla oli takanaan yli kolmen vuosikymmenen koulutus. Heidän refleksinsä olivat yli-inhimilliset ja taitonsa ja tarkkuutensa ylivertaiset. He olivat Space Marineita.
Se ei riittänyt.
***
Commorraghiin palattuaan Delila tarkasteli taistelun tuloksia. Yksi Ravager ja kaksi kuljetusliituria oli tuhottu. Tusinan verran sotureita oli kaatunut, samoin kaksi Wychiä. Salome oli kannettu kotiin kriittisessä tilassa: taisteluhuumeiden yliannos oli ollut vähällä koitua kohtalokkaaksi. Wychit olivat kuitenkin onnistuneet vangitsemaan arvokkaan saaliin: psyykkerin! Sellaisten olentojen sielut olivat erittäin arvokkaita, ja vaihdossa tähän vankiin Archon tiesi saavansa uutta kalustoa tappioitaan korvaamaan. Sotureita täytyisi pian värvätä lisää, mutta tämän voiton jälkeen hänen maineensa kasvaisi niin, että uusia taistelijoita kerääntyisi pian jonottamaan hänen palvelukseensa pääsemistä. Dark Angelien tappion jälkeen he olivat iskeneet kapinallisten mon-keiden hävitettyihin kaupunkeihin ja tuoneet toista tuhatta orjaa mukanaan. Vain Blood Angeleiden taistelualuksen ilmestyminen tähtijärjestelmään oli pakottanut heidät poistumaan. Lisäksi seitsemän muuta Space Marinea oli saatu vangiksi, heidän joukossaan haavoittunut suurmestari Colimar. Miestä oli hoidettu hyvin, ja hänen voimansa olivat palautuneet nopeasti. Mies oli yhä heikkona mutta pystyi jo kävelemään, ja Delila esitteli tälle mielellään paikkoja.
Delila näytti Colimarille heidän kaivoksensa ja rakennustyömaansa, joihin myös Colimarin miehet pian pääsisivät töihin. Suurmestarin silmistä kuvastui kauhu, kun tämä katseli kahlittuja ja piestyjä orjia, miehiä ja naisia, jotka kantoivat raskaita taakkoja, hakkasivat kiveä ja hioivat seinämiä. Heitä pidettiin kuin eläimiä – ei, tuskin kukaan kohtelisi eläimiä noin, Colimar korjasi itseään. Archon esitteli uhrialttarin, jossa uusista orjista osa luovutettaisiin Lukkikuningattarelle vastalahjaksi hänen siunauksestaan. Colimarin sydäntä viilsi tuhoon tuomittujen ihmisten kirkuna ja epätoivoiset armonrukoukset; mustilla eldareilla ei ollut armon käsitettä.
Delila näytti Colimarille hänen arvoisan virkaveljensä, kidutetun ja häpäistyn Blood Angel -kapteeni Simsonin. ”Me epäonnistuimme molemmat”, valtavaan tippukiveen kahlittu jättiläinen korisi tuskaisesti. Colimar ei voinut vastata. Hän antoi vain päänsä vajota.
Eniten Colimaria kuitenkin suretti hänen omien miestensä kohtalo. Kaikkia seitsemää kidutettiin sanoinkuvaamattomilla tavoilla, ja tuskanhuutojensa lomasta he katsoivat johtajaansa kuin rukoillen, että tämä pelastaisi heidät tai päästäisi heidät tuskistaan. Juuri tämä avuttomuuden tunne, kun häntä pelastamaan tulleet ja hänen vuokseen uhrautuneet miehet kärsivät, oli pahinta. Hän kesti tappion taistelussa. Hän kesti sen, kun joutui antamaan pistoolillaan armon kuolevalle taistelijalle. Hän kesti kuolevien huudot taistelukentällä. Tätä hän ei kestänyt; suurmestari Colimar itki.
Viimeiseksi Delila pyysi Cainea esittelemään heidän vieraalleen heidän lahjansa Lukkikuningattarelle. ”Gliandrin oli ennen komentajani”, Archon kertoi, ”mutta sitten edeltäjäni, edesmennyt Archon Jhiorek päätti, että hän oli palvellut tarkoitustaan riittävästi, ja heitti hänet pois. Minä pelastin Gliandrinin Jhiorekin tyrmästä, vaikka hän olikin ennen kilpailijani.”
Colimarin silmät laajenivat kauhusta, kun hän näki olennon, jonka homonculus toi hänen eteensä. Olento oli kenties joskus ollut nainen, mutta hänen ruumiinsa oli runneltu hirvittävällä tavalla. Kasvot olivat vääristyneet kouristuksenomaiseen irvistykseen, ja mustassa ihossa kasvoi harvakseen paksuja karvoja. Sormien tilalle oli istutettu pitkiä veitsiä. Kuitenkin Colimaria kammotti eniten se, että vyötäröstä alaspäin naista ei ollut; hänen alaruumiinsa tilalla oli valtava hämähäkin ruho! Suurmestari saattoi tuskin pidättää oksennusta. Nämä hirviöt olivat omilleen vielä julmempia kuin muille uhreilleen.
”Kyllä, hän on tietoinen olotilastaan”, Delila vastasi vankinsa ääneen lausumattomaan kysymykseen. ”Sehän tässä kaikkein hauskinta onkin.” Vaikka Vääristyneet menettivät poikkeuksetta järkensä hirmuisten, jatkuvien tuskiensa vuoksi, he tiesivät aina, keitä olivat ja kuka heistä oli tehnyt sellaisia kuin he olivat. He vain eivät voineet mitään. Jokin salaperäinen muutos heidän sisässään esti heitä käymästä mielipuolisen raivon vallassa luojiensa kimppuun, joten he purkivat pahaa oloaan niihin vihollisiin, joiden luo homonculukset heidät opastivat. Caine silitti hellästi luomuksensa tahmeita hiuksia ja johdatti sen sitten pois. Pahoinvoiva suurmestari jäi tuijottamaan, kunnes Delila havahdutti hänet.
”Nyt on sinun tuomiosi vuoro.” Colimar keräsi rohkeutensa ja luki mielessään rukouksen kuolemattomalle Keisarille. Hän oli yksi Keisarin valituista, Space Marine. Hän kestäisi mitä tahansa. Hän kohotti leukansa ja katsoi ylväästi kaunista ja kammottavaa vangitsijaansa. ”Minä en pelkää. Mikään näkemäni kauheus ei voi minua murtaa, sillä Keisarin siunaus antaa minulle voimaa.”
Virnistäen Delila pudisti päätään. ”Te mon-keit olette huvittavia. Olette aina niin kovia, kun teitä uhataan. Sinä olet vapaa, suurmestari.”
Hölmistyneenä Colimar katsoi Archonia. Delila johdatti hänet väyläverkkoportin luo ja osoitti sitä. ”Tämä portti vie sinut takaisin Cerberos III:lle, jossa Blood Angelit varmaankin ottavat sinut vastaan.” ”Entä mieheni?” Colimar kysyi. Hänen katseensa etsiytyi hänen tahtomattaankin hänen kärsiviin sotilaihinsa, jotka katsoivat häntä anoen. ”Ei sinulla ole miehiä, suurmestari”, Delila vastasi. ”Hyvästi.”
Kun nainen oli työntänyt Colimarin portin läpi, homonculus Caine tuli jälleen hänen luokseen annettuaan ensin Gliandrinille vanhan orjan ruoaksi. ”Miksi päästit hänet pois?” hän kysyi. ”Hänhän olisi ollut arvokas vanki.” Delila katsoi homonculuksen irvokkaisiin kasvoihin. ”Hän oli urhea mies. Hän olisi kestänyt kaiken, mitä olisimme hänelle tehneet. Hänen rohkeutensa olisi valanut toivoa muihinkin vankeihimme. Sitä paitsi”, Delila vilkaisi syrjäsilmällä yhtä Dark Angelia, jonka jalkoja upotettiin hitaasti happoaltaaseen, ”juuri tällä hetkellä suurmestari Colimar kärsii enemmän kuin yksikään hänen entisistä sotureistaan.”
-Miksi Jeesuksen ja Marian päät loistavat valoa?
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-Niillä on suvussa halogeenejä.
No, tätä olikin jo ehditty odotella... 
Eikä turhaan. Hyvin kirjoitettu, enkä bongannut edes virheitä...
Tosin toi Librarianin kääntäminen kirjanpitäjäksi tuo mieleen pienen kuivahtaneen silmälasipäisen kaverin, mikä ei välttämättä ollut tarkoitus. Sitten taas toisaalta, 'kirjastonhoitaja' olisi ollut vielä pahempi, enkä itse keksi mitään parempaa...
Nuo drowhaltia/dark eldarit ovat muuten kerrassaan miellyttävää porukkaa. Tuommoinen läheisenrakkaus on miltei sydäntälämmittävää. :twisted:
Odotan innolla jatkoa.
Eikä turhaan. Hyvin kirjoitettu, enkä bongannut edes virheitä...
Tosin toi Librarianin kääntäminen kirjanpitäjäksi tuo mieleen pienen kuivahtaneen silmälasipäisen kaverin, mikä ei välttämättä ollut tarkoitus. Sitten taas toisaalta, 'kirjastonhoitaja' olisi ollut vielä pahempi, enkä itse keksi mitään parempaa...
Nuo drowhaltia/dark eldarit ovat muuten kerrassaan miellyttävää porukkaa. Tuommoinen läheisenrakkaus on miltei sydäntälämmittävää. :twisted:
Odotan innolla jatkoa.
Games are very educational. Scrabble teaches vocabulary, Monopoly teaches cash-flow management, and D&D teaches to loot the bodies.
-Steve Jackson
-Steve Jackson
-
The Captain
- Valvoja
- Viestit: 12979
- Liittynyt: Ke 07.08.2002 15:07
- Paikkakunta: Kouvola
Kertahuomautuksesta oppii...NiTessine kirjoitti:No, tätä olikin jo ehditty odotella...
Eikä turhaan. Hyvin kirjoitettu, enkä bongannut edes virheitä...
Niinpä. Toisaalta - mietipä, millaisia mielleyhtymiä englanninkielinen lukija saa "Librarian"-sanasta. Ehkä olisi ollut vastaanottajareaktioiden säilyttämisen kannalta parempi käyttää sanaa "kirjastonhoitaja"...Tosin toi Librarianin kääntäminen kirjanpitäjäksi tuo mieleen pienen kuivahtaneen silmälasipäisen kaverin, mikä ei välttämättä ollut tarkoitus. Sitten taas toisaalta, 'kirjastonhoitaja' olisi ollut vielä pahempi, enkä itse keksi mitään parempaa...
Sitä saatkin odottaa. Tällä hetkellä minulla ei nimittäin ole aavistustakaan siitä, mitä Delilalle seuraavaksi tapahtuu. Tuo edellinen tarinakin oli lähinnä Colimarin (siis tämän yllä kirjoittaneen jampan, ei tarinan henkilön) "tilaama" stoori, johon sain vähän inspiraatiota edellisestä pelistämme (Rescue mission - kohteena haavoittunut Colimar). Väkisin en ala jatkoa rustaamaan; täytyy katsoa, saisinko jostain lisää inspiraatiota.Odotan innolla jatkoa.
Seuraavaksi yritän kirjoittaa jo kauan odotetun (?) Beatricen tarinan. jos siinä tuntuu kestävän liian kauan, voin ehkä postata tänne yhden vanhan Carl Gustav -novellin välipalaksi.
-Miksi Jeesuksen ja Marian päät loistavat valoa?
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-
The Captain
- Valvoja
- Viestit: 12979
- Liittynyt: Ke 07.08.2002 15:07
- Paikkakunta: Kouvola
Pelilaudalla ehkä - kuten lienet huomannutkin, tarina on totuutta ihmeellisempää eikä noudata kovinkaan tarkkaan pelipöydän tapahtumia (muuten kirjoittaisinkin battle reporteja). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kirjoitan pelin osaksi tarinaa - ja toivottavasti viimeinen. Vaikka en nytkään noudattanut pelin tapahtumia kovin uskollisesti, tuntui silti siltä, että jokin olisi ikään kuin rajoittanut kirjoittamista.Colimar kirjoitti:Olen otettu kunniasta, mutta Kosto koittaa pian ja sitten selvitetään Colimarin ja Delilan välit
-Miksi Jeesuksen ja Marian päät loistavat valoa?
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-
The Captain
- Valvoja
- Viestit: 12979
- Liittynyt: Ke 07.08.2002 15:07
- Paikkakunta: Kouvola
Tiedän; selvitin vain muillekin, jotka kenties hämmentyvät viestistäsi ja ihmettelevät, oletko sinäkin jollain tapaa tuottamassa tarinaa. (No, rehellisesti voin myöntää, että olethan sinä - ei varmaan olisi kolmososaa tullut ilman sinua ja edellistä peliämme.)Colimar kirjoitti:No pelilautaa tarkoitikin...
EDIT: Ja jälleen yksi voitto Dark Angeleista pelissämme eilen (siis 16.10.), pisteet 535 - 1800-jotain (2000 pisteen slave raid). Kiitos, Colimar - ja se siitä kostosta... (Delila kukisti Colimarin reilussa kaksintaistelussa, mutta ukkopaha ei suostunut jäämään vangiksi.)
-Miksi Jeesuksen ja Marian päät loistavat valoa?
-Niillä on suvussa halogeenejä.
-Niillä on suvussa halogeenejä.