Eri armeijoiden ideaali koot.

[LordDemon]

Minkä kokoisia armeijoita eri rodut suosivat fluffillisesti, ja minkä takia?

Esim. Tyranidit, olemuksensa ja "hyönteismäisyytensä" takia suosivat luultavasti isoja armeijoita. Space marinet vastaavasti eliitti iskujoukkona suosivat pieniä armeijoita.(Jos chapteri on se about 1000 miestä)

Entä muiden rotujen armeijat? Mitä kokoa, ja minkä takia?

[Frenzy]

1500 pistettä on minusta hyvä peruskoko armeijalle, jonka luulisi partioivan alueitaan. Armeija olisi varustautunut kohtaamaan vihollisen ja se sisältäisi eri joukkolajeja tulituesta iskujoukkoihin. Lisäksi näitä saattaisi johtaa jokin suuri sankari, mutta mahtavan chapter masterin läsnäolosta olisi vielä turha kuvitellakaan.

1500 siis minusta ideaali kaikille.

Fluffillisesti tätä voi miettiä. Imperial guard on aina massalla liikkeellä, usein reserviosastoin ja jos kyseessä ei ole soluttautuminen, on miehiä aina tuhansia. Tyranidit taas hyökkäävät aalloissa, ripperit, lictorit jne...

On hiukan vaikeaa spekuloida armeijakokoja, kun ei ole tietoa kohteesta ja tehtävästä.

[LordDemon]

En ajanut nyt pisteitä takaa, vaan fluffia.

Ketkä taistelevat 10, ketkä 10 000 miehen voimin, ja miksi?

[Tybraal]

Space Marinet lähettävät kampanjalle yleensä 1-3 komppaniaa (n. 300 marinea + tukijoukot), sillä suurempien määrien menetys saattavaa vaurioittaa chapteriä pahemmin.

Kaartilla on aina mukana useampi rykmentti sodassa kuin sodassa, eli puhutaan yli kymmenestä tuhannesta miehestä huoltoineen. Luonnollisesti nämä vaativat Keisarillisen Laivaston tuen toisin kuin Space Marinet, jotka tulevat toimeen yhdellä Battle Bargella/parilla Strike Cruiserilla.

Kaaos toimii samoissa mittakaavoissa kuin SM ja IG, joskin Kaaosmariinit ovat harvinaisempi näky mutta ne liikkuvat suuremmissa muodostelmissa, vajaan tuhannen marinen joukoissa joiden nenässä on joku suurempi pomo. Tietenkin tämäkin vaihtelee, mm. World Eaterit ovat hajautuneet parinkymmenen miehen kokoisiksi Warbandeiksi kun taas Iron Warriorit voivat tulla monen tuhannen marinen voimin.

Eldarit hyökkäävät kovaa, tuhoten nopeasti vastarinnan, usein lähettäen jopa Craftworldin kaikki soturit taisteluun (tuhansia?) mutta perääntyvät heti jos sota alkaa hidastua ja jäädä asemasodaksi. Jos täysrynnäkkö ei ole (vielä/enää) mahdollista, Eldarit ovat sissisodan eksperttejä.

Dark Eldarit tulevat kuin heinäsirkkaparvi, satoja sotilaita jopa kokonaan mekanisoituna, tullen, tappaen, lähtien orjat mukanaan.

Örkit tulevat planeetalle Space Hulkeissa, jollaisessa voi olla miljoonia örkkejä. Näitä aletaan sitten pudottamaan planeetalle Rokeilla, jokunen tuhat kerrallaan. Pinnalle päästyään örkit alkavat "sporeilla" synnyttäen yhä lisää örkkejä!

Tyranidit tekevät massiivisia aaltoja, täyttäen viemarit Genestealereilllä, peittäen taivaan Gargoileilla, murskaten kaupungit kerrostalon kokoisilla Bio-titaaneilla. Tyranideja ei voivaa joukkojen loppuminen, ja lisää sataa kokoajan kiertoradalta jossa koko Hive Fleet odottaa.

Inkvisiitio liikkuu pienissä määrissä, pysytelen varjoissa kunnes avoin sota on ainoa vaihtoehto. Kymmenisen Rynnäkkösotilaan joukkue on aivan tarpeeksi pidättämään Imperiumin vihollinen, eikä eliminointiinkaan tarvita kuin yksi salamurhaaja...

[asaura]

Minkä kokoisia armeijoita eri rodut suosivat fluffillisesti, ja minkä takia?

Armeijan koko ei määräydy rodun, vaan tehtävän mukaan. Kukin 40K-maailman roduista koostuu yhdestä tai useammasta poliittisesta yksiköstä, joka näitä tehtäviä asevoimilleen asettaa.

Mahdollisia tehtäviä rajoittavat etenkin tähtienvälisen matkailun logistiset ongelmat, joita eri rodut ovat eri keinoilla ratkoneet. Esimerkiksi Keisarillisella Avaruusmerijalkaväellä on omat avaruusalukset, joihin mahtuu kerralla luokkaa 1-3 komppaniaa porukkaa. Tällainen alus tai muutamasta aluksesta koostuva osasto on varsin luonnollinen avaruusmatkailun yksikkö. Kolmekymmentä avaruusmerijalkaväen miestä voisi olla näppärä joukko moneen pikku kahakkaan, mutta voimme yleisessä tapauksessa olettaa, että kukin avaruusmerijalkaväen joukko on varsin kiinteässä yhteydessä omaan avaruuslaivasto-osastoonsa ja sen muihin joukkoihin. Avaruusmatkailun logistiikka rajoittaa siis merkkarit yhden-muutaman komppanian kokoisiin joukkoihin. Eräänlaisena ylärajana kaiketi on koko Chapterin toiminta koossa, mutta mikään ei periaatteessa estäne useamman Chapterin koordinoitua toimintaa, joskaan tätä ei vissiin ole Horuksen kapinan jälkeen pidetty suotavana.

Avaruusmatkailun ja paikallistason logistiikan ongelmien lisäksi toinen rajoittava tekijä on yleinen organisointikyky, yhteisön koheesio ja sensellaiset sosiaaliset seikat. Örkkien fluffissa toistuu karismaattisen johtajan taakseen kokoama valtava väliaikainen Waaagh-yhteisö, joka muistuttaa jonkinlaista ristiretkeläisarmeijaa.

Erityisesti on vielä huomattava se seikka, ettei 40K-peli kuvaa 40K-maailman sodankäynnin kaikkia keskeisiä osia, vaan keskittyy partio- ja iskuosastotoimintaan. Mittakaava riittää kuvaamaan vain yksityiskohtia yhtymätason taisteluista. Tästä syystä pelissä on mukana myös erilaisia "rosvojoukko"-tason pelureita, kuten Deldar-avaruusrosvot.

[Jurpo]

Kaaoslegioonien taktiikka ja lukumäärät vaihtelevat. Abaddonin komennossa olevat joukot yleensä kokoavat massiivisia armeijoita, joissa on tuhansia kaaosmariineita ja hyökkäävät nopeasti Mustilla Ristiretkillään. Abaddon itse on useaan otteeseen ollut eturintamassa osoittamassa urheuttaan.

Armageddonilla Angronin armeija koostui valtavista mutanttien ja luopioiden laumasta, mitä komensi primarkin eliittikaarti, mikä oli todella kovaa sakkia.

Kaaos siis on lähes aina joukolla liikkeellä, vaikka Night Lords ja Alpha Legion ovat strategioidensa takia yleensä hajallaan ja pienissä lukumäärissä. Iron Warriorien koneistettu armeija taas koostuu enimmäkseen ajoneuvoista, minkä takia he omaavat lukumäärään nähden kammottavan tulivoiman.

[Azured]

Taun taktiikkaan kuuluu tulivoimaisen iskuosaston, Fire Cadren, varustaminen ja lähettäminen ongelmanratkontaan. Yhdessä kaaderissa on noin 50 soturia ja siihen kuuluu yksiköitä kaikista armeijan aselajeista. Periaatteena on valita iskupaikka ja -aika tarkalleen ja sitten iskeä kerran mutta kovaa. Joko asetetaan väijytys (Kauyon) tai sitten tiedusteluosastot löytävät vihollisen heikon kohdan johon isketään (Mont'ka). Sitten kun haluttu vaikutus on saavutettu tai taistelu on jumiutumassa, Taut vetäytyvät ja suunnittelevat uuden hyökkäyksen. Taun taktiikassa maaperän menetys on yhdentekevää, ainoastaan vihollisen tuhoamisella on oikeata merkitystä.

[Rectunator]

IG tulee laivaston kanssa päälle kovaa. Ensin pommitetaan kiertoradalta ja sitten tullaan päälle voimalla. Vallataan muutama avaruuskeskus ja tuodaan lisää kalustoa pinnalle. Rintaman juuttuminen ei haittaa hirveästi, lisätään vain painetta viholliseen ja pusketaan tankeilla läpi samalla kun ilmavoimat tukevat keihäänkärkeä. IG:llä on se etu että niitä riittää aina. Porukkaa on taisteluissa (vähän isommalla alueella) sadoista kymmeniin tuhansiin.

[asdasdadasa]

miksi ig:llä tai tyrillä ei saa sillon olla vaikka 7 troopppi choicea

[Stenvall]

miksi ig:llä tai tyrillä ei saa sillon olla vaikka 7 troopppi choicea

Fluffilla ja säännöillä ei edelleenkään ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa, Sherlock. Sitä paitsi IG:hen saa tarvittaessa niihin trooppeihin vaikka 30 infantry squadia + 6 command squadia!

[Dalamar]

Ig:n taktiikka onkin melko pitkälle NL:n taktiikka. Kaikkien aselajien yhteisoperaatio, ensin valtava tykistökeskitys tuettuna pommikoneilla, storm trooperit iskevät vihollisen linjojen taakse tärkeisiin kohteisiin, tankit lähtevät hyökkäykseen niittäen jalkaväen maahan, ja jalkaväki vyöryttää valtavalla massalla perässä. IG soveltuu täydellisesti asemasotaan a la WW1.

[Tybraal]

IG tulee laivaston kanssa päälle kovaa. Ensin pommitetaan kiertoradalta ja sitten tullaan päälle voimalla.

Pommitus ei ole ensimmäinen vaihtoehto koska:
a) Puolustuslinjaa, kaupunkia, huoltoa tai mitään mistä saattaa myöhemmin sodassa olla hyötyä ei voi pommittaa
b) Kiertoradalla leikitään sen kokoisilla leluilla että sivuvaikutuksina voivat olla mm. ydinlaskeuma ja/tai aurinkon vuosiksi peitäävä pölypilvi. Kumpikaan ei kiva jos planeettaa aiotaan käyttää.

Pidän avaruuspommitusta lähinnä Space Mariineiden ja Inkvisiition välineinä silloin kun ei ole tarvittavaa miesvoimaa/aikaa/kalustoa hoidella hankalampia alueita suurempien vihollisjoukkojen hallussa. Kaartilla mitään ylläolevista ei puutu joten käytössä on lähinnä "taktisia" massapommituksia kun maalentokentät on vallattu.

[Tanan]

b) Kiertoradalla leikitään sen kokoisilla leluilla että sivuvaikutuksina voivat olla mm. ydinlaskeuma ja/tai aurinkon vuosiksi peitäävä pölypilvi. Kumpikaan ei kiva jos planeettaa aiotaan käyttää.

Minulla on sellainen kuva, että 40k:n avaruusalusten konventionaaliset aseet eli hävittäjälentueet, meltatorpedot ja lance -aseet ovat tarkkoja (siis suhteutettuna siihen, että ne ammutaan kieroradalta) ja alitehoisia (vain pari viereistä rakennusta tuhoutuu). Täten ne soveltuvat mainiosti kirurgisiin iskuihin kuten ohjussiilojen tai palatsien haihduttamiseen. Daemonhunters/Witchhunters kodekkien "Orbital Strike" kuvaa juuri tällaisten aseiden käyttöä.

[Snowtrooper]

Imperiumin aseista ainoastaan novakanuuna ja (tavalliset) avaruustaistelussa käytettävät plasmatorpedot lienevät liian voimakkaita kiertoratapommitukseen kertatulellakin. Eihän aina ole pakko ampua täyslaidallista, vaan vaikka yksi tai kaksi makrokanuunaa/plasmatykkiä/jne. kerrallaan. Ja vaikka mieluiten aseita, joista ei jää laskeumaksi ainakaan kovin pitkän puoliintumisajan omaavia radioaktiivisia isotooppeja. "Tykkipattereiden" teho ja tarkkuus lienee perinteisen mattopommituksen tasoa kohtuudella käytettynä. Taistelulaivan täyslaidallinen nimittäin lakaisee sileäksi kymmeniä ellei satoja neliökilometreja kerralla niin tarvittaessa. Lancet taas (yksittäisinä säteinä) soveltuvat paremmin yksittäisten rakennusten tuhoamiseen, tosin niidenkin kanssa pitää olla varovainen, fluffissa kun lancen hutilaukaukset kovertavat pahimmillaan satojen metrien pituisia ja kymmenien metrien syvyisiä railoja.

40K-mittakaavassa Orbital Strike vaikuttaisi kyllä olevan lähinnä jokin yli lentävän aluksen lähipuolustustykin laukaus. Peli kun päättyisi ennen kuin se olisi alkanutkaan, jos inkvisiittori manaisi isot tykit puhumaan.

Usein muuten Imperiumi koettaa pitkän ja kalliin sodan sijasta pelotella vaikkapa kapinallisen planeetan antautumaan jyräämällä pari kaupunkia kerralla sileiksi. Usein tämä toimiikin. Örkkejä ja Kaamoksen legioonia vastaan pelottelu ei tietysti auta.

[gobliini]

Sanoisin että kiertoradalta voidaan pamauttaa koko planeetta kivikaudelle tai vain tehdä muutava mukava reikä...
Tuohon aikaan kuitenkin on aseistus kehittynyt melko paljon ja varmasti kiertoradalta/ylä-ilmakehästä tehdään pommituksia vihollisen keskityksiin.

[Dalamar]

Tietenkään jonkun laajan pommituksen tekeminen voi olla hankalaa, jos lähellä on vihollisen aluksia estämässä sitä. Keisarikunnan rajuinta kamaa ovat muistaakseni (en ole ihan varma nimestä, jokin luonnonilmiö se oli) Typhoon-luokan ohjukset, jotka porautuvat planeetan kuoran läpi, ja räjähtävät syvällä käytännössä tuhoten koko planeetan (kts. kohdasta exterminatus).

[Snowtrooper]

Dalamar: Typhoon-luokan "cyclotronic torpedoes" tekevät muistaakseni tuon mannerlaattojen rikkomisen. Höpsö nimi taas GW:n pojilta, syklotroni kun on meidän ajassamme Jotain Aivan Muuta. Exterminatuksessa niiden ohella käytettävät viruspommit taas polttavat nopeassa kemiallisessa reaktiossa kaiken biomassan, keittävät meret ja lopuksi tuhoavat ilmakehän. Exterminatus on kuitenkin viimeinen ratkaisu, johon turvaudutaan vasta, kun mitään toivoa takaisinvaltauksesta ei ole.

Vähemmän totaalisista aseista novakanuunatkin tekevät varmasti pahaa jälkeä, kun avaruudessakin yhden sellaisen ammuksen räjähdysalue on useita tuhansia kilometrejä halkaisijaltaan, tuhovoima riittää hajoittamaan kokonaisen asteroidin.

Mariinien suosimat pommituskanuunat ovat jo vähän paremmin yksittäisten kohteiden tuhoamiseen sopivia, ne on nimenomaan suunniteltu maakohteita vastaan kiertoradalta käytettäviksi, ja ampuvat magneettisesti huimaan vauhtiin kiihdytettyä sulaa kiviainesta.