Verinen sade (prologi)

[Valhalla]

Tälläinen tuli rustattua. Kohtuullisen lyhyt, eikä vertakaan vielä kauheasti lentänyt, mutta jatkoa on luvassa:

Verinen sade (prologi)


Jamie huokaisi syvään ja työnsi uuden lippaan kivääriinsä. Ase naksahti kovaäänisesti lippaan lukittauduttua paikoilleen ja Jamie vetäisi näppärällä ranneliikkeellä ruosteisen iskurin ampuma-asentoon. Hän nojasi hylätyn tehtaan kylmään betoniseinään, joka oli paikoitellen halkeillut pahasti. Kauempaa kuului laukausten ääniä ja vaimeita miesten huutoja. Jamie vetäisi syvään henkeä ja kurkisti varovaisesti viereisestä suuresta ikkunasta, jonka lasin laukaukset olivat rikkoneet. Ikkunan takana aukesi kapea kuja, jota reunustivat ankean näköiset betonirakennukset, joiden ovet ja ikkunat oli brutaalisti suljettu naulaamalla ne umpeen paksuilla lankuilla.

Ulkona oli pimeää ja satoi kaatamalla. Suuret vesipisarat tekivät rummuttavaa ääntä osuessaan vasten tehtaan ikkunoiden jäännöksiä, valuen niistä suuriksi lammikoiksi ikkunalaudoille ja märkänä kiiltävälle asfaltille. Sateen läpi Jamie erotti kymmenittäin likaisenharmaisiin kaapuihin pukeutuneita hahmoja, jotka yrittivät lähestyä tehdasta huomaamattomasti ryömimällä pitkin märkää asfalttia. Hahmojen koko ruumin peittävät kaavut olivat likomärkiä ja ne liimautuivat otusten ruumista ja kasvoja vasten tehden ryömimisestä entistä vaivalloisempaa.
”Hukka, ne yrittävät selustasta läpi!” Jamie huusi tähdäten samalla keskittyneesti lähintä maassa ryömivää hahmoa.
Hän kiskaisi liipasimesta ja kiväärin suuliekki välähti kirkkaasti, valaisten silmänräpäykseksi koko sivukujan. Laukauksen ääni kajahti ja lukitsi hetkeksi Jamien korvat. Ikkunasta hän näki kuinka yksi hahmoista makasi maassa pidellen selkäänsä, josta valui vuolaasti verta, joka värjäsi harmaan kaavun tummanpunaiseksi. Olento kirkui tuskasta ja yritti käsillään tyrehdyttää vuotoa. Jamien kasvoilla kävi hymyn häivähdys ja hän alkoi tottuneesti ladata kivääriään. Tappaminen ei enää tuntunut miltään, hän oli jo tottunut siihen kaartilaisvuosiensa aikana. Siellä se oli ollut jokapäiväinen asia, suoranainen elinehto.

Juuri kun Jamie oli saanut kiväärinsä ladattua, Hukka syöksähti kiroillen sisään huoneeseen. Hukka oli heidän luottomiehensä, pomon oikea käsi. Hän oli pukeutunut kuluneisiin tummansinisiin työhaalareihin, joiden väri oli jo pahasti haalistunut. Hukka oli todella vankkarakenteinen, normaalia miestä päätä pidempi ja muita tuplasti vahvempi. Hänen karkeat kasvonpiirteet peittyivät kasvoja peittävään paksuun mustaan partaan, joka sai hänet näyttämään todella uhkaavalta. Hiuksiensa suojaksi Hukka oli vetänyt mustan pipon ja käsissään hän kantoi raskasta rynnäkkökivääriä. Jamie ei varmaankaan edes jaksaisi nostaa sellaista.

Hukka juoksi määrätietoisesti ikkunan ääreen ja kyykistyi tukien aseensa ikkunalautaan.
”Tässä noille paskiaisille!”, hän huusi ja kiskaisi liipasimen pohjaan.
Kymmenittäin tappavia luoteja ryöppysi valtavalla nopeudella kohti hahmoja, jotka yrittivät epätoivoisesti juosta suojaan. Laukaukset kaikuivat tehtaassa ja peittivät alleen kaikki muut äänet. Jamie ampui toisesta ikkunasta ja kaatoi tarkalla kiväärinlaukauksella yhden pakenevista hahmoista märkään asfalttiin.
”Pirskatti, ne ampuvat kovilla!”, Hukka huusi ja väisti täpärästi yhden pakenijan ampuman sarjan, joka iskeytyi huoneen takaseinään lennättäen betoninsiruja joka puolelle huonetta.
”No eivät nuo kovin hurjia taistelijoita ole, Angelo liioitteli aika reilusti”, Jamie huusi takasin hymyillen ja täräytti kiväärillään yhtä makaavaa hahmoa vatsaan.
Hukka vastasi hymyyn ja kiskaisi uuden konekiväärinlippaan vyöltään. Hän naksautti varmistimen pois varmalla kiskaisulla ja metallinen kolahdus kajahti tehtaassa kaikuen. Ulkoa kuului, kuinka haavoittuneet huusivat tuskissaan ja yrittivät saada tovereitansa noutamaan heitä pois. Hukka virnisti leveästi ja nousi ampumaan ikkunasta.
”Hei pojat, jälkiruoka jäi!”, hän huusi ja alkoi silmittömästi tulittaa haavoittuneita ja heitä auttamaan tulleita kaapuhahmoja. Laukausten äänet ja kirkkaat välähdykset täyttivät huoneen, kun Hukka tyhjensi koko lippaansa yhdellä pitkällä sarjalla.
”Mene sinä kuuntelemaan tilannetta tehdassaliin, minä jään tänne pitämään hauskaa”, hän huusi Jamielle, joka lähti rennosti kävelemään kohti tehdassalia. Takaa kuului kuinka Hukka karjui solvauksia vastustajilleen ladatessaan kivääriään.

Tehdassali oli kohtuullisen pieni ja siellä haisi tunkkaiselta. Kaikki arvokkaat koneet oli jo aikoja sitten varastettu, ja aution huoneen betoniseinät kaikuivat laukauksista. Huoneen keskellä seisoi hänen pomonsa ja perheen johtaja Angelo Reyes poltellen rennosti sikaria, jonka savu värjäsi salin ilmaa sinertäväksi. Jamie tunsi savukkeesta leviävän mentolin tuoksun. Angelo oli täysissä pukeissa, niin kuin aina. Hänellä oli päällään musta puku ja suorat mustat housut. Kaulus paljasti altaan vitivalkoisen aluspaidan ja kaulasta roikkui kallis punertava kravatti. Hänen mustat hiuksensa oli leikattu siististi ja hänen silmänsä tuijottivat huolestuneina Jamieen. Angelo vei rennosti savukkeen huulilleen, imaisi ja puhalsi sitten sinertävän savupilven rennosti suustaan.
”Jamie, mitenkäs siellä pärjäillään?”, hän kysyi samalla vieden sikarin uudelleen huulilleen.
”Hukka jäi varmistamaan” Jamie sanoi ja huomasi hymynhäivähdyksen Angelon kasvoilla.
”Krootit näyttävät todella haluavan tämän paikan, pukeutuvat lakanoihin ja yrittävät tappaa meidät kaikki” Angelo sanoi ivallisesti ja antoi savun tulvia ulos avonaisesta suustaan.
”Mielestäni tämä leikkiminen saa riittää, Vinski, kutsuppa pari tuholaistorjujaa tänne vierailemaan!” Hän huusi nurkassa makaavalle radiomiehelle, jota kaikki kutsuivat Vinskiksi.
Kuului hiljaista radion rätinää, kun Vinski käänteli keskittyneesti reppuradionsa nappuloita kuulokkeet korvillaan.
”Ei tarvitse, alueen järjestysjoukoille on tullut useita ilmoituksia Xenoista tällä alueella, saattavat jopa lähettää inkvisiittion putsaamaan paikan” Vinski huusi.
”Puhdistuspartion pitäisi olla täällä näillä hetkillä, joten aletaan painua” Hän jatkoi.
”Hukka! Isot pojat tulevat! Aletaan painua!”, Jamie huusi, ja pian Hukka syöksähti ulos huoneesta ja liittyi ryhmän mukaan, kuitenkin tulittaen lyhyitä sarjoja ikkunoiden takana juoksenteleviin Krootteihin.
”Sihti, Riad, Vinski, Hukka, Jamie,! Lähdetään! Angelo kailotti niin, että koko rakennus kaikui ja lähti ohjaamaan joukkoa kohti salin takaovea.
Pitkään mustaan takkiin pukeutunut Vinski pinkaisi radio selässään jonon jatkoksi. Hänellä oli silmälasit ja katse, joka huokui kylmyyttä. Vinski ei koskaan hermostunut, siksi hän toimitti radiomiehen virkaa, jossa pienikin ajoitus- tai keskittymisvirhe saattoi olla kohtalokas.

”Voimme jo mennä, Sihti ja Riad tulevat kuitenkin omia aikojaan” ,Hukka huusi ja avasi takaoven yhdellä voimakkaalla potkulla.
”Menkää te, annan niille vielä pienen yllätyksen”,Hukka sanoi ja jäi muiden mentyä odottamaan ovelle konekivääri ojossa.
Tehtaan toiselta puolelta kuului eläimellisiä huutoja, kun Krootit huomasivat vihollisen perääntyneen. Ensimmäiset lakanapukuiset hahmot hyppäsivät ikkunoista sisään ja alkoivat tarkastella autiota tehdassalia kiinnostuneina. Silloin Hukka kiskaisi kranaatin vyötään, vetäisi sokan hampaillaan irti ja viskasi sen sisään voimakkaalla heitolla. Hukka paiskasi metallisen takaoven kiinni ja jäi nojaamaan sitä vasten. Sisältä kuului hätääntyneitä huutoja. Ja pian räjähdys vavahdutti maata. Paineaalto heitti takaoven auki ja sitä pidellyt Hukka iskeytyi kovalla voimalla sateen kastelemaan asfalttiin.
”Tavataan ravintolalla!”, Angelo huusi, lähtien samalla juoksemaan pitkin autiota kujaa. Sade oli vain yltynyt ja suuret vesinorot valuivat Jamien hiuksista kasvoille, kun hän juoksi Hukka kintereillään pois tehtaalta, josta kaikui sireenien ja laukausten ääniä. Inkvisiition joukot olivat tulleet tekemään Krooteista selvää.
”Taas yksi helvetillinen yö” Hukka sanoi puuskuttaen ja haukkoen henkeään. Kumpikin heistä oli likomärkä, ja Hukan kyynerpäistä vuosi asfalttiin iskeytymisen seurauksena vuolaasti verta, jota tippui maahan pieniksi lammikoiksi. Hukka peilasi haavojaan suurista sadevesilammikoista, joita oli siellä täällä asfaltilla.
”Pelkkiä naarmuja sinulle”, Jamie sanoi ja virnisti Hukalle, joka vastasi hymyyn. Sitten hänen katseensa vakavoitui.
” Muistat kai, että Angelo on sanonut, että huomenna tapahtuu kuulemma jotain suurta”, Hukka totesi.
”Ja me saamme olla siinä mukana…

Komentteja, kiitos.

[Inexis]

Hmm...Sanoisin että on ainakin virheetöntä tekstiä(ne joilla on parempi äidinkielen numero sitten korjaavat) ja tarinakin natsasi. Kirjoitappas nopeasti se jatko-osa, sillä jäin taas koukkuun yhteen sarjaan.

[Dalamar]

Tämä oli hieno tarina... Haluan tälle jatkoa. Mukavia henkilöhahmoja.

[Valhalla]

Kiitos kommenteista. Pistäkää vaan lisää tulemaan. Jatkoa on luvassa piakkoin

[Stenvall]

Hienoa kirjoitustyötä ja tämä oli kuitenkin vasta prologi. Luen tälläistä mielellään! Mitään pahempia virheitä ei osunut silmään, mutta muutama, ilmeisesti vain kirjoitusvirhe sattui esiintymään, mutta sillähän ei ole niin väliä.