Petojen luontoretki Kuopioon (KuoLan turnaus)

[Teräratas]

Jeps, eli Kuopion turnaus takana päin, ja mukavaa oli. Skenaariot olivat osin vähän turhan tuurista kiinni, eli moni scenaario suosi jotain armeijatyyppiä toisten kustannuksella. Omalla kohdallani viimeinen oli se pahin yhdistelmä vastustajan armeijaa+scenaariota.

Listani oli karkeasti seuraava:

Demoni Prinssi (unliving idol,blade of ether,diabolic splendour,soul hunger) - ei yhtään kunnon cavalryä vastaan=turha varustus.
Wargor (chaos armour, shield, GW) - Teki hyvää työtä.
Sorcerer (2x dispell scroll) - Noh, ainahan tälle käyttöä on.
2x Tuskgor charriot - Nämä tekivät aina sen, mikä prinssiltä jäi yritykseksi...
Beastherd (7+8, musician) - Ehkä parasta, mitä kaaoksella tällä kertaa mukana oli.
Beastherd (8+8, foerender) - Kuten myös
Marauders (19, champion, musician) - Manowar miehiä. Pitäähän näitä olla mukana.
Chosen Knights (5, full command) - pssshhh...
Knights (4, full command) - Ei ehkä pitäisi modeleille rakentaa full commandia, kun tietää ettei sitä kannata näin pienille ryhmille oikeasti ottaa. Toimivat kuitenkin ihan kivasti, kun chosenit imivät päähuomion.
Knights (4, full command) - katso yllä.
2x DoW Cannon - Ihan hyvää työtä tekivät. Pakottavat vähän vastustajaakin miettimään liikkeitään, joten mahdollistaa hieman monipuolisemman taktikoinnin armeijallani.

1. Peli
Kääpiöitä. Kääpiöiden sotakoneet eivät oikein loistaneet ja kun demonin johtamat ritarit rysähtivät perille, oli voitto aika selvä. Vastustaja vielä unohti minerinsä, joten sain periaatteessa parisataa pistettä liian pienen armeijan vastaani. Kääpiöiden varsinainen pisteyksikkö kuitenkin pääsi livahtamaan pakoon, kun hölmöt petoni kämmivät unrulynsä, ja kävivät yksinään sen kimppuun. Kääpiölordi hammerereineen pääsi liian kauas, jotta olisin siihen enää ehtinyt. Toinen kääpiöiden yllättäjä oli toisen ison yksikön vankka usko itseensä. Hävisivät ihan muutaman taistelukierroksen melkoista ylivoimaa vastaan (5 ritaria ja demoni kyljessä, n. 20 marauderia edessä.) Solid victory, joskaan ei se niin kauaksi minorista jäänyt, kun vastustajan minerit lopussa muistettiin. Paha ilma ei paljoa peliimme vaikuttanut, se kun parani koko pelin ajan ja poistui muistaakseni kierroksella neljä. Kääpiöt ovat sitkeitä, mutta kääpiönkäristyksenä melko maukkaita.

2. Peli
The Captainin Slaanesh demonilegioona ja breakthrough. Etunani oli se, että kapteenilla ei hirveästi ollut pisteitä saavia yksiköitä. Peli ratkesi oikeastaan siihen, että sain melkoisen yhteischargen toiseen isoon daemonette blokkiin. (Mitähän captain oikein ajatteli: Että muka petoni pelkäisivät daemonettejä? Ehei, nopeamminhan ne vain sinnepäin ryntäsivät. Ei sellaisia sulottaria joka metsästä löydy. :) Tuuriakin kävi, tosin riski oli tietoinen, eli piskini eivät säikähtäneet Kössi-suurdemonia, vaan suosuivat kiltisti nopeustöyssyksi sille. Over-runilla sitten melkein vastustajan päätyynpuolella armeijalla. Kun sitten vielä herdi ja pienempi ritariyksikkö sulattelivat mounted daemonetet ja tykit murhasivat kössin, niin solid victoryhän siitä tuli. (Sorcererini asettui makaamaan kössin eteen, jottei se pääse ritareideni perään, mutta tykkimiehet pelastivat tilanteen, ennen kuin velhon täytyi kuolla.) Juuri kun olisimme päässeet nauttimaan voitosta, nuo kaunottaret vain haihtuivat. Todella harmillista.

3. Peli
Rahkilan(?) Vihreä aalto ja night fight. Yö ei oikein suosinut tykkejäni, ja fanaticit olivat liian nopeita, joten maksoin melkoiset verirahat kun moisia sitten tuli choseneistani kahdentoista hitin kera läpi... Onneksi vastustajalta meni melkein parinsadan pisteen yksikkö mukana myös... Peli oli paljolti pyöriskelyä ja paikkojen etsintää, ja lopputulos oli sitten solid defeat. Tosin tajusin kotiinpäin ajellessani, että jos olisin lopussa liikuttanut velhon ulos marauder yksiköstä, joka ei saanut marssia, olisin selvinnyt minorilla. Nyt yritin urheasti metsään menneillä vaunuilla kontestoimaan neljännetä ja heitin sitten pelin ensimmäisen kerran jotain muuta kuin ykkösen impacteihin... Kolmas ritariblokkkini vielä pelästyi samalla vuorolla kuolevaa jättiläistä ja ryntäsi pakoon, ja kun aikaa ei rallylle enää ollut, niin pisteitä meni ihan kivasti. Oikein mukava peli (itselleni turnauksen viihdyttävin), ja vastustaja oli oikein mukava. Ehdimme paetessamme ottaa muutaman örkin maisteltavaksi. Aika pahoja.

4. Peli
High elffejä vastassa. Ja power vortex. Pidin itseäni deploymentein jälkeen melko vahvoilla olevana, koska haltiat laittoivat melko vähän painoarvoa objektille. Haltioiden vasemman laidan nopea isku kilpistyi petoherdiini, joka teurastikin koko reaver porukan, kotkan ja jotain "säälihaltioita" (en tiedä mitä nämä olivat. Skirmishereitä kuitenkin.) Kärryt kunnostautuivat erityisesti tässä pelissä, demonini sai ensi kertaa arvoisensa vastuksen isosta silverhelm ryhmästä. Huteja kuitenkin lyötiin paljon, joten läpi ei päästy ja lopulta selkään tulleet keihäshaltiat pelottelivat demonini takaisin warppiin. Kotka jumitti vaununi, joten ne eivät päässeet demonini apuun ja kylkichargea väistäneet ritarini juoksivat 17" ja juuri riittävästi ulos pöydältä. Chosenit taasen päättivät paeta kylkeen tulleita haltioita ja jäivät samassa hässäkässä jalkoihin. Lupulta vaunu pieksi kotkan ja tappoi prinssiä kurmottaneet silverhelmit. Kohteella keihsähaltiain blokki lordinsa johdolla ajoi beastherdin ja marauderit pakoon, mutteivät kestäneet seuraavaa iskuani, vaan pakenivat nyt vapaana partioivien kärryjeni eteen. Haltioita jäi pöydälle tasan maagin ja bolttiksen verran. Melkoisen selkeä massacre siis tälläkertaa, joskin eliittini koki kyllä kovia. Haltiat ovatoikein maukkaita raakanakin. Ja erityisesti kotkista saa todellista herkkua. Lisäksi varsinkin nuoremmat pedot olivat innostuita vangeiksi jääneestä hameväestä.

5. peli
Grondin rotat. Ja scenaario jossa ne eivät voi juosta pöydältä. Alkuperäinen suunnitelmani tälle kohtaamiselle oli se, että vaihdetaan vastustajaa saman tien, koska tästä on jo ihan tarpeeksi kokemusta. Noh, kukaan ei ollut kiinnostunut pelaamaan sepon rottia vastaan, joten päätin sitten mennä ottamaan selkääni kunnolla. Pääasia, että joku varkautelainen sijoittuu hyville sijoille, vai kuinka? ;)

Ainoa taktiikka jonka alussa arvioin toimivaksi, olisi ollut piileksiä koko armeijalla kahden ison metsän takana tasapeliä tai minor defeattia hakien, Grondin armeija kun ei ole kovin liikkuva. Mutta olisikos sellainen mukava lopetus sen enempää minun kuin Grondinkaan turnaukselle? Luultavasti ei. Eli täysillä päälle, vaikka vähän sattuu.

Grondin raportissa oleellisimmat: ritarini ammuttiin heti (paitsi chosenit, jotka kävivät häviämässä fenbeastille ja kuolivat). Demoni loitsittiin hengiltä, vaunut ammuttiin. Petoherdit loitsittiin ja ammuttiin, ainoastaan marauderit ja tykit suoriutuivat jotenkin, eli marauderit tapettiin pursuella, kun eivät hölmöt päässeet slaveyksikön (jossa oli emissaari) kyljestä kierroksessa läpi (emissaarin Ld pelasti). Toinen tykki kesti loppuun saakka, ja toisen miehistö pakeni, kuten kunnon sotakoirien tietysti kuuluukin.
Terror ei tehnyt mitään, kun ampujat menivät vain pöydän laitaan, rallyttivät, latasivat, ja ampuivat heti seuraavalla vuorolla. Aika tylyä. Massacrella päihin siis, kuten vastustajan nimen kuulemisen jälkeen arvelinkin. Rotista emme saaneet oikein mitään purtavaksi, mutta koska ruokailijoitakin oli hyvin vähän jäljellä, fenbeastin raato riitti hyvin. Ei siitä kovin suuria paloja kukaan kyllä tahtonutkaan.

67 pistettä, ja 17/40 sija. Ihan kivasti kaaokseltani, vähän paremmin kuin mitä odotin ja juuri sinne toivetavoitteeseen, eli puolivälin yläpuolelle.

Turnauksessa oli tosiaan mukavaa, joskin muutama noista scenuista olisi kaivannut hienosäätöä. Tuollaisenaan varsinkin breaktrough potki kyllä joitakin armeijoita todella pahasti nilkkoihin.