40k: Suuremman hyvän puolesta(Tau Hack ´N´ Slash)

[Andros]

Teki mieli kirjoitta toiminnallista Tau tarinaa, ja sen myös teinkin. Kirjoitusvirheitä ei pitäisi ihan hirveästi olla, muutama saattaa silti löytyä. Saatan toistekin turinoida kyseisen tulisoturin edesottamuiksista. Fluffi virheitä on todennäköisesti, ilmoittakaa niin korjaan(varsinkin tau nimet, ja Shas-jutut ovat päin prinkkalaa)



--------------------------------------------------------------------------------

Suuremman hyvän puolesta


Laskeutumisalus tärisi voimakkaasti, kun metsästäjäkarde lähestyi Tallon II planeetan pintaa. Aluksen sisällä oli kokenut tulisoturi ryhmä, jonka tehtävänä oli hyökätä keisarillisten selustaan. Planeetta oli tärkeä taktinen piste, Imperiumin kaikki laivastot matkalla kohti Taun planeettoja kulkisivat sen ohi.

Shas´la T´au Kern varmisti viimeisen kerran pulssikiväärinsä toimintakyvyn. Hän totesi aseen ehjäksi, ja valmistautui tulevaan tehtävään. Hänen sininen panssarinsa kiilsi monitorien valon heijastuessa sen pinnasta. Kern katseli ympärilleen, nähden tovereidensa suorittavan kypärätarkastusta, ja alkoi itsekin etsiä paria.
"Kypärätarkastus tekemättä?" kysyi hänen vieressään oleva Shas´la. Kern kääntyi, ja totesi puhujan nais-puoliseksi tulisoturiksi. Hän oli ilmeisesti uusi, koska Kern ei tuntenut tätä entuudestaan.
"Kyllä" Kern vastasi. Kern kumartui tarkistamaan soturin kypärää, todeten sen toimivaksi. Nainen teki samoin. Kern oli juuri kysymässä tämän nimeä kun ryhmän Shas´Ui huusi "Laskeutuminen minuutin sisään. Edetkää kaupungissa keskusaukiolle asti, ja pitäkää sitten asemat. Saamme tulitukea kriisi-tason taistelupuvuilta. Ja muistakaa: suuremman hyvän puolesta!"

Alus tömähti maahan, ja avasi tulen tykeillään. Tulisotilaat juoksivat Shas´uin johdolla ulos aluksesta. Kern silmäili ympäristöään. He olivat pommituksessa raunioituneen, pienehkön Gue´la kaupungin laidalla. Takanaan hän näki silmäkantamattomiin verenpunaista, ruumiiden peittämää aavikkoa. Kaupungissa hän näki noin kolmenkymmenen ihmisen joukon ottavan suojaa lähimmistä rauniosta. Ne näyttivät joskus olleen korkeita pilvenpiirtäjiä, mutta nyt ne olivat vain kasa pölyävää tomua ja metallia.

Kern kierähti ottamaan suojaa rikkoutuneesta Kimeera-luokan kuljetus vaunusta. Sen keskellä ammotti suuri aukko, ja sen vierellä lojui muutama hiiltynyt ruumis. Kern kurkotti vaunun takaa, laukaisten pulssikiväärinsä. Säde iskeytyi onnetonta kaartilaista vatsaan, lennättäen tämän kohti raunion seinää. Tulisotilaan laukaukseen vastattiin välittömästi, automaattitykin moukaroidessa kimeeran pintaa, kohtaa jossa Kern oli hetki sitten vielä ollut. Kern katsahti sivuun, nähden aluksessa tapaamansa tulokkaan saaneen osuman laserammuksesta, ja tämä lojui nyt maassa henkeään haukkoen. Kern huokaisi, ja lähti juoksuun. Hän väisteli automaattitykin laukauksia, ja kaappasi soturin turvaan, vetäen tämän suojaavan kallion taa. Hän otti ensiapulaukun esille, ja tutki naisen haavaa. Se oli läpäissyt tämän olkapään. Kern sitoi verta pursuavan haavan. Tulisoturi älähti, ja yskäisi kakoen verta suustaan.
"Kiitos.." tämä aloitti.
"Olen Shash´la D´yrn Ty" Ty esitteli itsensä hengittäen yhä raskaasti Kernin sylissä. Kern nyökkäsi, ja kertoi oman nimensä. Tämän jälkeen hän katsoi ympärilleen, ja huomasi, että rintama ei edennyt. Gue´lan tulitus oli liian vahvaa.

Samaan aikaan Shas´O T´au Keis katseli läheisen vuoren rintamalta alas taisteluun. Hän käytti pukunsa kiikariominaisuutta, ja arvioi tilannetta. Tämän haarniska oli vihreä, ja hän kantoi selässään pitkää, käyrää miekkaa.
"Aika puuttua peliin..." tämä mutisi. Hän kääntyi kohti Shas´vre henkivartiokaartiaan, joka koostui viidestä kriisipukuja käyttävistä kokeneista tuliyhmän jäsenistä.

Kern mietti kuumeisesti. Hänen olisi saatava Ty hoitoon, sillä haava alkoi tulehtua. Hän katsoi kohti takana häämöttävää laskeutumisalustaa, mutta totesi sen olevan liian kaukana. Hänet ammuttaisiin maahaan ennen kuin hän olisi perillä. Kernin mietiskelyn katkaisi lentoreppu-moottorin pauhu, ja hän kohotti katseensa taivaalle. Idästä syöksyi kolme kriisipukua, joista yksi näytti olen Shas`O. Ne erottuivat selvästi vasten punaista maata, kiitos vihreiden väriensä ja moottorien sinisinä lyövien lieskojen. Ne laskeutuivat kaupungin eteen, ja ennen kuin kaarti ehti reagoida, alkoi tulitus. Lukuisat pienet ohjukset, ja Shas´On tarkat plasmalaukaukset sinkoutuivat kohti Gue´lan asemia. Rauniot vapisivat, ja sankka pöly kohosi ilmaan, kun ohjusisku pääsi perille. Kun savu hälveni, näki Kern enää peloissaan juoksevia kaartilaisia, jotka olivat hylänneet aseensa. Raunioiden luona oli enää ruumiita, ja vihaisesti karjuva lippalakkia käyttävä, siniseen samettiviittaan pukeutunut mies. Hän huusi raivoissaan jotain keisarin pettämisestä, ja laukoi polttavaa plasmaa pakoon pinkovien kaartilaisten perään. Sitten mies kääntyi kohti kriisipukuja, kohottaen sinisenä hohtavan miekkansa. Tämän arpinen naama kääntyi iljettävään virneeseen, ja Gue´la huudahti:
"Tule vain Xeno, niin saat maistaa keisarin miekkaa!"

Jo hetken kestänyt hiljaisuus päättyi, kun komentaja O´Keis astui edemmäs, raskaan kriisipuvun pöllyttäessä ilmaa. Hän veti käyrän miekkansa esiin tupesta, ja puhui hänkin:
"Annan sinulle mahdollisuuden paeta, Gue´la. Muuten tulet kuolemaan"
Mies tuhahti, heilautti sinistä miekkaansa, ja hyökkäsi eteenpäin. Shas´O hämmästyi miehen raivokkuudesta, ja olisi jäänyt iskun tielle, ellei yksi Shas´Vreista olisi loikannut hänen eteensä. Sininen miekka läpäisi puvun, ja teki siihen syvän viillon. Shas´Vre putosi Polvilleen, miehen iskiessä uudelleen. Miekka heilahti, ja kriisipuku kaatui maahan ilman päätä. Keis raivostui, iskien miestä kolmesti miekallaan. Mutta Gue´la oli taitava, ja torjui komentajan iskut helposti. Kun ihminen iski takaisin, sai komentaja vain vaivoin torjuttua iskun.
Hän horjahti taemmas, mutta oli pian taas kunnossa, ja iskujen vaihto jatkui. Muu Tau joukko pidätteli hengitystään.

Sillä aikaa Kern laahusti kohti laskeutumisalusta, pidellen sylissään raskaasti hengittävää Tytä. Hän pääsi aluksen luo, ja avasi oven. Sisällä odotti hämmästynyt lääkintä Tau, joka laski Tyn vuoteelle.
"Hän selviää kyllä..." tämä sanoi mietteliäänä. Kern huokaisi helpotuksesta, ja istahti Tyyn viereen.

Shas´O valahti polvillen. Puvun liikepiirit olivat tuhoutuneet ihmisen raivokkaassa iskussa. Hänen henkivartiokaartinsa makasi teurastettuna komentajansa vierellä. Keisin miekka oli särkynyt, ja se lojui hieman kauempana. Mielipuolinen ilme kasvoillaan Gue´la kohotti hohtavan aseensa viimeiseen iskuun. Tulisotilaat katselivat kauhuissaan, he eivät voisi ampua, sillä muuten he osuisivat myös Shas´Ohon.
Miekka laskeutui, ja Shas´O puristi silmänsä tiukasti kiinni, hän kuolisi suuremman hyvän puolesta.

Komentajan kaaduttua, kuului monen liipaisimen painallus, ja Gue´la lennähti karjahtaen taemmas, pulssikiväärien repiessä tämän kappaleiksi. Tulisotilaat olivat hetken hiljaa, mutta sitten kuului käsky, Shas´Uilta:
"Jatketaan tehtävän mukaan, saamme pian täydennyksiä". Joukko hiljaisia tulisotureita jatkoi matkaansa kohti keskusaukiota, romussa tarpoen.

"Hän alkaa virota" ilmoitti lääkinnän hoitava Tau´va Kernille. Tämä havahtui ja käveli Tyn luo. Ty avasi silmänsä hitaasti, ja kohdisti katseensa Kerniin.
"Pelastit henkeni..." tämä sanoi. Kern näki Tyn silmissä paistavan kiitollisuuden, ja tunsi itsensä vaivautuneeksi. Ennen kuin hän hän ehti vastata kuului nyt operaation johdossa olevan Shas´Elin, joka pukeutui hyvää vauhtia kriisipukuunsa, kuulutus:
"Laskeutuminen minuutin sisällä."

Alus laskeutui tuhoutuneen rakennuksen taakse. Kern hyppäsi ulos, nähden toisenkin aluksen lähestyvän aukiota. Hän käveli raunion sisälle, tarpoen murskaantuneessa kivi ja metalli aineksessa. Hän saavutti ryhmänsä, jonka jäsenet olivat keränneet talonlohkareita barrikadeiksi. Hän tervehti ystäviään, ja laskeutui hänkin pölyiselle lattialle.
"Odottakaa hetki, kohta tuonne tiputetaan kymmenisen Kor´Vesaa, jotka hämmentävät vihollista. Sitten tulee meidän vuoromme" Shas´Ui sanoi viitaten kohti edessä häämöttävää, yhä pystyssä olevaa valkoista päärakennusta.
"Saamme tukea XV-88 taistelupuvuilta."
Samassa taivaalta kuului kohinaa, ja Kern näki kymmenen, kiekkomaisen robotin laskeutuvan rakennuksen kattoluukusta sisään. Hetkeä myöhemmin kuului hämmentyneitä Gue´lan huutoja. Pian kauempaa, kohtuullisen hyvin säilyneen rakennuksen katolta kuului äänekkäitä pamahduksia, ja päärakennusta kohti syöksyi raidetykkien tuhovoimaiset vasamat. Ne mursivat seinän muutamasta kohdasta, jättäen jälkeensä valkoisia tomupilviä.
"suuremman hyvän puolesta!" kuului Shas´Elin huuto, kun tämä käynnisti lentoreppunsa, syöksyen ankarasti tulittaen kohti päärakennusta. Tulisotilaat aloittivat oman rynnäkkönsä.

Kern juoksi muiden mukana, kohti raidetykin avaamaa aukkoa. Hän näki, kuinka Shas´El pudottautui alas kattoluukusta aseet kuolemaa sylkien, ja ihaili rämäpäisen komentajansa rohkeutta. Pölypilvi repeämän ympärillä hälveni, ja Kern näki aukossa seisovan Gue´Lan. Tämän hiukset olivat sekaisin, ja naama oli veren, ja pölyn tahrima. Kaartilainen puristi kaksin käsin las-kivääriään, ja kohotti sen hitaasti. Tämä painoi liipaisinta, ja laser vasama iskeytyi Kernin rinnalla juoksevaa tulisoturia rintaan. Sihahtaen kuin käärme, vasama kaatoi soturi kuolleena maahan. Kern kuuli pulssikiväärin laukeavan, ja kaartilainen makasi maassa, vatsassaan nyrkin menevä, verta vuotava aukko. Ryhmä saapui nyt rakennuksen sisään. Huone oli ollut selvästi toimisto käytössä, nyt sen lattialla lojui vain pirstoutuneita, puisia huonekaluja. Kern astui käytävälle, ja ampui käytävän toiselta puolelta lähestyvän kaartilaisen. Itse käytävä haarautui kolmeen suuntaan, eteenpäin, oikealle ja vasemmalle. Shas´Ui jakoi joukkonsa seitsemän miehen ryhmiin, ja käski heidän hajaantua. Kaikki vastustus tulisi eliminoida, antautujat vangittaisiin.

Kern ja tämän joukkue käveli pitkin valkeita käytäviä. He olivat kohdanneet yllättävän vähän vastarintaa. He saapuivat nyt käytävän päähään, jossa oli vain iso metallinen ovi. Se oli erilainen kuin muut. Se suorastaan pomppasi esiin muiden ovien joukosta, tumman hehkeällä metallin värillään, ja oveen kiinnitetyllä pronssisella kotkallaan. Kern lähestyi ovea, ja kosketti sen pintaan. Se oli kylmä, ja karkeatekoinen. Se vaikutti kovin vanhalta. Kern siirsi kämmenensä nyt ovipaneelille, ja kosketti sen pintaa. Virrat olivat poissa päältä. Ovi olisi avattava väkivalloin. Kern astui kauemmas, jo kohotti kiväärinsä. Hän painoi liipaisinta. Vasama osui oveen, mutta kimmahti siitä kohti tulisotureita. Vain tuurilla se sinkoutui ohi heistä, aiheuttaen ainoastaan pienen mustuman erään soturin haarniskaan.
"Jumissa ollaan" sanoi eräs tulisotureista. Kern oli hetken hiljaa, ja mietti kuumeisesti. Jokin tuossa ovessa veti häntä puoleensa, ja suorastaan pakotti avaamaan itsensä.
"Siirtykää sivummalle" Kern huudahti, ja otti kranaatin vyöltään. Hän irrotti sen varmistimen, ja paiskasi sen kohti ovea, syöksyen samalla piiloon nurkan taa. Korvia huumaavaa pamausta myöhemmin, Kern kurkisti varovasti kulman luota. Ovi oli sulanut muodottomaksi köntiksi, ja siitä tuprusi pahanhajuista savua. Samassa oviaukossa seisoi punaiseen kaapuun pukeutunut ihminen, jonka selästä lähti pitkä, ruosteen peittämä rautainen palvelukäsi, joka oli varustettu plasmaleikkurilla. Mies itse piti naamallaan mielipuolisen näköistä maskia, joka peitti tämän kasvot, lukuun ottamatta verestäviä silmiä. Hahmo nauroi mielipuolisesti, ja kummastuneet Taut nostivat kiväärinsä.
"Antaudu, niin saat elää", Kern huudahti puristaen otettaan kivääristä. Tässä oli nyt jotain mätää. Mutta hahmo vain jatkoi nauramista, välillä pysähtyen vetämään henkeä kähisevällä äänellä.
"Hölmöt. Luulivat pystyvänsä pitämään minua täällä. Ihan kuin joku ei minua joskus vapauttaisi" otus ähisi, yhä nauraen. Samassa otuksen samettinen kaapu valahti alas. Alta paljastui kuvottava näky. Gue´la oli korvannut suurimmanosan ruumiistaan koneen osilla, jotka puksuttivat ruosteisina. Olennolla oli myös kaksi lisäkättä kaavun alla, molempien päässä oli ilkeän näköiset sakset. Miehen vatsan kohdalla hyrräsi plasmageneraattori. Nyt nauravan olennon takaa käveli kaksi hahmoa, molemmat koneilla muunneltuja. Hahmojen katseessa oli tyhjä tuijotus, kuin tietoisuutta ei olisi ollut. Heidänkin käsissään oli metalliset kourat, jotka pystyisivät läpäisemään vahvimmankin kiven hetkessä.
"Apulaiseni... On aika kostaa" ensimmäinen olennoista hymähti pilkallisesti. Samassa tämä nosti palvelukätensä, ja plasmaleikkuri pyörähti käyttöön. Kaksi tulisoturia kaatui kuolleena maahan, tappavan säteen leikattua heidät palasiksi.
Ryhmän loput jäsenet vetäytyivät kulman taakse piiloon. Kern veti henkeä, ja kääntyi tulittaen kiväärillään. Vasamat takoivat Gue´lan ruumista, mutta koneet ottivat iskut vastaan, aiheuttaen vain muutaman kipinän. Otus nauroi yhä, ja käski apulaisensa hoitamaan homman. Järkähtämättä ne lähestyivät käytävän haaraumaa. Tulisoturit perääntyivät hieman, valmiina ottamaan olennot vastaan. Kun ne kääntyivät, kuuro pulssivasamia iskeytyi niihin. Toinen kaatui suristen maahan, mutta toinen jännitti nivelensä loikkaan. Se hyppäsi keskelle tulisotureita, tarttuen yhteen. Musertaen tämän pään, otus jatkoi seuraavaan Tauhun, iskien tämänkin lattiaan. Kolme jäljellä olevaa iskivät kauhuissaan kiväärin perillään, onnistuen vain horjuttamaan otusta. Se tarttui epäonnista tulisoturia päähän, ja musersi tämän kallon. Kern perääntyi ampuen pullssikiväärillään. Vasama osui olentoa päähän, ja lennätti tämän lattialle. Kern laski aseensa, mutta samassa Gue´la asteli kulman takaa, leikaten plasmaleikkurillaan Kernin käden poikki. Tämä karjaisi, ja lyhistyi lattialle pidellen haavoittunutta, verta pursuavaa kättään. Olento valmistui antamaan kuolettavan iskun, kun jostain lensi pulssikiväärin vasama, se räjäytti plasmageneraattorin, ja polttavan aineen tuhotessa sen ruumista. Se huusi silkasta tuskasta, ja kääntyi juoksuun. Kernin tajunta alkoi sumentua, mutta ehti vielä nähdä Tyn, joka juoksi häntä kohti, huutaen hätääntyneesti tämän nimeä.

Kern hätkähti hereille. Hän katseli ympärilleen, ja tajusi olevansa turvassa, oman kansansa aluksessa. Hän makasi valkealla sängyllä, ja hänen kätensä tilalle oli rakennettu uusi, mekaanisesti toimiva. Ajatus mekaanisuudesta toi hänen mieleensä olennon jonka hän oli kohdannut. Jostain syystä hän ajatteli, että tulisi tapaamaan sen vielä. Samassa hän hätkähti ajatuksistaan, ja huomasi Tyn olevan hänen vierellään, silmät huolesta loistaen.
"Taidetaan olla tasoissa?" Kern aloitti.
"Niinpä" kuuli vastaus.
------------------------------------------------------

Kommenttia, jos tänne asti luit.

Ja anteeksi kliseisestä nimestä, parempia saa ehdottaa.

[Stenvall]

Tarina oli sitä peruskamaa eli ihan hyvää. Siitä ei ole juuri muuta sanottavaa.

Kielioppivirheitä löytyi muutamia. Otetaan esimerkiksi vaikka tämä:

"Antaudu, niin saat elää" Kern huudahti puristaen otettaan kivääristä.

Korjattuna:

"Antaudu, niin saat elää", Kern huudahti puristaen otettaan kivääristä.

Noin minulle ainakin koulussa opetettiin. Lisäksi löytyi ainakin yksi yhdyssanavirhe, mutta se taitaa ollakin luultavasti pelkkä vahinko kirjoituksessa.

[Dalamar]

Aika hyvä tarina, komissaari oli minun mieleeni. Kirjoitus oli ihan korkealuokkaista, vaikka minua kyllä kaartipelaajana inhotti massiivinen tulitus jolla kaartia kaadettiin... sääliksi kävi raukkoja.

[Zelekendel]

Muuten hyvä, mutta lopetin lukemisen komissaarin teurastettua battlesuit-ryhmän ja komentajan lähitaistelussa.

Ei tuntunut lainkaan loogiselta tai johdonmukaiselta - mikseivät taistelupuvut ampuneet komissaaria atomeiksi?

Yhdys sana virheitä oli suhteellisen monta.

[Andros]

Muuten hyvä, mutta lopetin lukemisen komissaarin teurastettua battlesuit-ryhmän ja komentajan lähitaistelussa.

Ei tuntunut lainkaan loogiselta tai johdonmukaiselta - mikseivät taistelupuvut ampuneet komissaaria atomeiksi?

Yhdys sana virheitä oli suhteellisen monta.

Yhdyssanat, meikäläisen heikko kohta. Vaikka kuinka oikoluen, niitä jää silti.

Ja Komissaari painoi täysiä päälle, vähän vaikea sitä oli ampua. Ja eihän siinä olisi ollut edes mitään hienoa Ja onhan Komentajallakin ylpeytensä.

[Zelekendel]

Komissaari ja komentajahan jäivät selkeästi sanailemaan ja uhoamaan kaartin paetessa.

No, ehkä tässä oli kyse siitä, että oli Guard-pelaajan vuoro, eikä 40K:ssa saa stand&shoot-optiota käyttää!

Tai ehkä Tau-komentajalle tosiaan tuli hetkellinen mielenhäiriö, ja halusi näyttää kuinka Taut taistelevat läheltä! (Ja niin hän tosiaan näyttikin!)