Hämärässä huoneessa, jota valaisi vain yksinäinen lamppu katonrajassa, kaikuivat tuskanhuudot ja Keisarillisen armeijan komissaarin nyrkkien äänet niiden törmätessä valtavalla voimalla Eldarin lihaan ja luihin. Komissaari Valgen hymyili sadistista hymyään iskien jälleen kerran sähköistetyt nyrkkinsä Eldarvangin rintakehään ja vatsaan. Vankia oli kidutettu vasta kymmenen minuuttia, ja hänen ihonsa oli jo riekaleinen ja tummunut komissaarin armottomien nyrkiniskujen jäljiltä. Hänen kasvonsa olivat mustelmilla, hänen nenänsä sojotti luonnottomalla tavalla vinoon, ja kova kipu hänen vasemmassa kyljessään ilmaisi kylkiluiden katkeamisesta.
Valgen laski nyrkkinsä ja nosti vesisangon lattialta, paiskaten sen vähän sisällön henkitoreissaan huohottavan muukalaisen kasvoille. Eldar pärskähti ja yski vettä pois nielustaan. Hänen ainoa päällejätetty vaatekappaleensa, riekaleiset housut, kastuivat kauttaaltaan vangin yhä roikkuessa ranteistaan ripustettuna köydessä, joka oli kiinnitetty kattoon. Komissaari Valgen katsahti vangin etumusta ja nauroi jälleen sadistista nauruaan:
"Juuri noin! Päästä itsesi menemään!", hän nauroi ja paiskasi tyhjän sangon lattialle. "Pian kerrot minulle kaiken minkä tiedät... Toisin kuin pikku ystäväsi tuolla", hän sanoi ja viittasi teennäisesti pimeään nurkkaan, jossa toinen, naispuolinen Eldar makasi lattialla verisenä ja liikkumattomana. Vanki katsahti nurkkaan silmänurkastaan, ja tuijotti sitten silmät raivosta hehkuen Valgenia. Valgen huomasi tämän, ja astui eteenpäin.
"Täytyy kyllä ikäväksesi myöntää...", Valgen sanoi ja tarrasi Eldaria kurkusta kiinni. "Että hän oli kypsää kauraa viidessä minuutissa. Toivottavasti sinusta on enemmän hupia"
Valgen kääntyi ja hänen käsiensä sähkövaraus virtasi kyynärpäistä aina teräksenlujiin nyrkeiksi puristettuihin käsiin saakka. Silloin vanki tajusi sen - Valgen ei halunnut tietoa, ainoastaan hupia. Hän oli sadisti, pahimmasta päästä. Ajatukset katosivat hänen, Mor-Kunin Karanal Muldainin, päästä hetkessä, kun Valgen upotti nyrkkinsä hänen vatsaansa ja jatkoi kidutusta.
Keisarillisen Emperator- luokan tähtialuksen, Darkstarin, komentosillalla kuohui. Alus oli taistelulaivastoineen matkalla Segmentum Obscuruksen Läntisestä kvadrantista kohti Rakenis II:tä, jossa oli todettu alkava Tyranidi- invaasio. Pesälaivasto Leviathanin eteneminen täytyi pysäyttää.
"Poistumme poimunopeudesta, saapuminen Rakenis II:n lähistölle viiden minuutin kuluessa", kaikui kuulutus tähtialuksen komentosillalla ja koko aluksella. Aluksen kapteeni, komentaja Reidman, tutki planeetan karttaa yhdessä avaruusmariinien komentajien kanssa.
"Tyranidien painostus on raskainta täällä, täällä ja täällä", Reidman totesi ja osoitti paikat kartalta. "Mortifactor- legioona planeetta Posulilta lähettää kaiken kaikkiaan neljä komppaniaa tuonne ja tuonne - heidän pitäisi saapua vuorokauden kuluessa".
Yksi mariinikomentajista keskeytti Reidmanin:
"Meidän täytyy ainoastaan pidätellä niitä jonkin aikaa, kunnes vahvistukset Macraggelta saapuvat", Valkoarpien komppanian komentaja sanoi. Reidman nyökkäsi:
"Jos Tyranidit pääsevät valtaamaan yli 55 % planeetan pinta-alasta, kaikkien joukkojen on poistuttava planeetalta ja tähtialukset panevat Exterminatuksen toimintaan."
"Komentaja Reidman, saavumme Rakeniksen järjestelmään", kuului pilotin ääni heidän takaansa. Reidman suoristautui ja nyökkäsi lyhyesti mariinikomentajille, poistuen ohjaimien ääreen.
"Järjestelmät nominaaliset - ei vääristymiä", pilotti sanoi kapteenille. Reidman nojautui ohjauspaneeliin, tuijottaen ulos Warp- ulottuvuuteen. Jokin oli vinossa, hän tunsi sen luissaan. Pilotti näpytteli tietokoneelle tietoja, ja puhui samalla keskusradioon, josta hänen äänensä kuului koko alukselle:
"Poistuminen poimunopeudesta - kolme, kaksi, yksi..."
Pilotti syötti tiedot koneelle, ja samassa kuului vaimea humahdus aluksen poistuessa Warpista. Kirkkaat värit katosivat, tähdet ilmestyivät näkyviin ja kauempana siinti planeetta Rakenis II.
Mutta he eivät olleet yksin.
Karanal karjui kivusta Valgenin nyrkkien katkaistessa jälleen yhden hänen kylkiluistaan. Valgen lopetti silmänräpäyksessä, keskusradion kuuluttaen sanomaa:
"Poistumme poimunopeudesta, saapuminen Rakenis II:n lähistölle viiden minuutin kuluessa". Valgen hymähti ja asteli ovelle:
"Sinulla kävi tuuri, xeno. Mikäli alus selviää taistelusta yhtenä kappaleena, voit olla varma että tapaamme vielä."
Ovi aukeni ja komissaari käveli ulos, oven sulkeutuen automaattisesti perässään. Karanal jäi yksin huoneeseen, seuranaan ainoastaan kipu ja kuolleen ystävänsä runneltu ruumis.
Tähtialuksen hangaarissa tuhannet Keisarillisen kaartin sotilaat juoksivat kohti kuljetusaluksiaan aluksen valmistautuessa normaaliavaruuteen siirtymistä. Valgen laskeutui turbohissillä alas hangaariin, ja oven avautuessa häntä oltiin vastassa. Toinen, nuorempi komissaari Raikov astui Valgenin tielle tämän kävellessä kohti omaa laskeutumisalustaan:
"Missä olit, Valgen? Sinua odotettiin paikalle jo kymmenen minuuttia sitten.", Raikov sähähti hampaidensa välistä silmät salamoiden. Valgen hymähti, siirtyi sivummalle ja jatkoi kävelyään. Raikov kääntyi ja huusi tämän perään:
"Kidutitko sitä muukalaisvankia? Missä hän on?!"
Serviittori ojensi Valgenille tämän boltpistoolin ja voimamiekan, ja Valgen kääntyi taas kohti Raikovia:
"Se ei kuulu sinulle. Mene kuljetusalukseesi!", hän äyskähti päin Raikovin kasvoja, joka oli Valgenia päätä lyhyempi. Nuori komissaari kuiskasi hiljaa:
"En hyväksy toimintametodejasi, mitä tulee vankien kuulusteluun."
Valgen nosti pistoolinsa ja asetti sen Raikovin kurkulle:
"En tarvitse hyväksyntääsi. Olen tämän komppanian komentaja.", hän melkein huusi hikoilevalle Raikoville. "Joskus epäilen uskollisuuttasi Keisaria kohtaan"
Ainut asia, mikä esti räjähdyspisteessä olevan tilanteen laukeamista, oli uusi kuulutus ja kaartilaisluutnantin huuto:
"Poistuminen poimunopeudesta - kolme, kaksi, yksi..."
"Komissaarit, täytyy lähteä! Nouskaa äkkiä kuljetusaluksiinne!"
Valgen pisti pistoolinsa koteloon, mulkaisi vielä kerran vihaisesti Raikovia ja pinkaisi sitten juoksuun. Yksin jäänyt Raikov odotti uteliaiden katseiden häipymistä, ja lähti sitten kohti turbohissejä.
Komentosillalla kapteeni Reidman todisti mittavaa näkyä: Useita pesälaivasto Leviathanin orgaanisesta ja elävästä aineksesta koostuvat suuret alukset, tai pikemminkin elämänmuodoista suurimmat, leijuivat aavemaisesti planeetan lähiavaruudessa niiden massiivisten lonkeroiden hapuessa liian lähelle uskaltautuneita Keisarillisia aluksia. Hirviömäisten alusten sisuksista lähti useita laskeutumisaluksia (Tai mitä helvetillisiä otuksia lienevätkään, Reidman ajatteli) kohti planeettaa, ja pesälaivasto itse kävi kiivasta taistelua planetaarisen puolustusverkon kanssa.
Kapteeni kääntyi katsomaan mariinikomentajiin, joista yksi nosti kätensä ennen kuin Reidman ehti avata suutaan:
"Ei sanoja, kapteeni. Lähdemme heti. Keisarimme suojeluksella ja Hänen palavalla vihallaan olemme puhdistava galaksin epäpuhtaista ja xenoista."
Tämän sanottuaan komentajat lähtivät ripeästi kohti hangaareja. Kapteeni riensi kommunikaatiomiehen luo:
"Mikä on laskeutumisalusten tilanne?", hän kysyi. Kommunikaattori näppäili tietokoneen näytölle laskeutumisalusten lähtöseurannan:
"32 prosenttia on lähtenyt, ensimmäisten kosketus planeetan pintaan seitsemän minuutin kuluessa", tämä sanoi ja katsahti kapteeniin. "Mitkä ovat käskynne, kapteeni Reidman?"
Reidman tuijotti hetken planeettaa kohti kiitäviä laskeutumisaluksia. Suojelkoon Keisari teitä, vahvistakoon Hänen vihansa aseitanne ja sallikoon Hänen armonsa teidän palata voittajina, hän ajatteli. Reidman marssi kohti kapteenintuolia, huutaen käskyjä mennessään: "Miehittäkää tykkitornit! Braun, kytke deflektorikilpien varajärjestelmä!"
"Kyllä, kapteeni Reidman!", huusi Braun- niminen pilotti komentosillan toiselta puolelta.
"Kommunikaatio! Hoitakaa radioyhteys planeetan pinnalle ja komissaareille - meidän täytyy pysyä tilanteen tasalla. Schwarzman, kyke ionikanuunoiden esisytytys! Pommitamme nuo Tyranidien alukset suoraan helvettiin!"
Reidmanin rysähtäessä tuoliinsa hän näki laivaston muiden tähtialusten kääntyvän edullisimpiin asemiin. Kapteeni kytki henkilökohtaisen radionsa päälle:
"Kuuleeko Justicebringer? Täällä Darkstar, laivaston komentoalus. Kapteeni Novick, kuuletteko minua?"
"Kyllä, Darkstar, kuulemme selvästi", kuului radiosta Reidmania selvästi nuoremman kapteenin ääni. "Mitkä ovat käskynne, sir?"
"Lähettäkää sama käsky eteenpäin muille aluksille: Vakaata etenemistä kolmannesteholla kohti vihollislaivastoa. Merkistäni keskittäkää tuli lähimpään Tyranidien tähtialukseen - tuhoamme ne yksi kerrallaan. Moonshade ja Lawbringer saavat luvan lentää planeetan pohjoisnavalle, siellä on tähtialusten laskeutumisalue - Laskekoot kuudennentoista, kolmennenkymmenennenensimmäisen ja kahdeksannenkymmenennentoisen panssarikomppanian sekä puolet jalkaväkikomppanioista siellä maahan ja jäävät odottamaan lisäkäskyjä", Reidman selitti kiivaaseen tahtiin.
Kapteeni Novick vastasi ripeästi:
"Aye aye, sir! Keisari kanssamme!", ja Reidman katkaisi yhteyden. Hän nojasi tietokoneeseen, mumisten itsekseen:
"Keisari kanssamme, todellakin..."
Pimeässä vankisellissään Karanal ei jaksanut muuta kuin roikkua velttona köydestä ja odottaa kuolemaansa. Hänen ystävänsä oli kuollut, keinomaailmansa tuhottu. Mitään toivoa ei ollut jäljellä. Samassa sellin ovi avautui ja sisään asteli komissaarin univormuun pukeutunut hahmo. Karanal kohotti katsettaan ja mumisi:
"Valgen... Painu helvettiin...". Hän odotti nyrkiniskua vatsaansa, kylkeensä, kasvoihinsa tai mihin tahansa. Sitä ei tullut. Luitarikkovan nyrkiniskun sijaan hän kuuli hahmon astelevan taakseen ja tunsi köytensä höllääntyvän. Karanal tuhahti:
"Sadistinen äpärä... Meinaatko heittää minut avaruuteen, paskiainen?". Vieläkään ei mitään. Vastauksen sijasta hän kuuli köyden katkeavan, ja putosi polvilleen kylmälle teräslattialle. Karanal hieroi ranteitaan ällistyneenä. Komissaariasuinen mies asteli hänen eteensä ja ojensi kädessään tälle asetta - Karanalin oma shurikenpistooli. Hän katsoi ylös miehen kasvoihin, mutta ne olivat varjojen peittämät. Karanal sylkäisi miehen jalkoihin:
"Et ole Valgen, mutta samaa sadistista paskaa te kaikki olette - tapat minut omalla pistoolillani. Ironista". Mies tyrkkäsi pistoolin Karanalin käteen:
"Käytävän päässä on turbohissi. Sillä pääset alimmalle tasolle, jonka hangaarissa on muutama pakokapseli. Niissä on radio ja kuukauden ylläpitoresurssit. Jos olet onnekas, saat navigoitua itsesi Tirathainille, tai jokin kansasi alus poimii sinut kyytiin."
Tämän sanottuaan mies kääntyi ja riensi kohti ovea. Karanal nousi hitaasti pystyyn, tuijottaen poispäin kävelevän miehen selkää.
"Miksi?", Karanal kysyi hiljaa itseltään. Mies mitä ilmeisimmin kuuli hänet, sillä hän pysähtyi.
"Tällä ei ole mitään tekemistä Keisarin tai Imperiumin kanssa. Tämä on minun ja Valgenin välinen asia". Tämän sanottuaan mies käveli nurkan taakse ja pois näkyvistä.
Karanal jäi yksin huoneeseen, miettien miehen sanoja. Hänellä ei ollut mitään hävittävää - Tirathain oli hylkiöeldareiden planeetta, hän voisi yhtä hyvin mennä sinne. Karanal asteli ovelle, ja kurkisti varovasti käytävälle. Se oli tyhjä. Samoin selli Karanalin jo juostessa kohti hissejä.
"Kapteeni Reidman, viimeisetkin laskeutumisalukset ovat lähteneet matkaan! Ensimmäiset lasekutuvat kolmenkymmenen sekunnin kuluessa. Voimme vain rukoilla!", huusi eräs pilotti jostain Reidmanin oikealta puolelta. Reidman itse syötti kiivaasti tietokoneelle navigointitietoja.
"Schwarzman, ne helvetin ionikanuunat!", hän huusi hermostuneena.
"Lämpeävät, sir. Käyttövalmiita noin minuutin kuluttua!", Schwarzman huusi pääaseistuksen ohjauspaneelilta. Reidman avasi radion ja sääti sen kaartin laskeutumisalusten taajuudelle. Alus tärisi ja heilui hieman tuhoutuneiden alustenkappaleiden ja avaruusromun törmätessä siihen. Reidman nojautui pöytään ja puhui radioon:
"Täällä komentoalus Darkstar. Kuuleeko Rakenis II?"
Kaiuttimesta kuului vaimeaa rätinää, joka selkeni kohta. Vaimea tykistötuli peitti osan puhujan äänestä:
"Rakenis II kuittaa. Täällä on olot kuin itse helvetissä. Ötökät painavat päälle kuin hullut - asemat pitävät, mutten tiedä kuinka kauan." Reidman kiitti Keisariaan ja jatkoi:
"Mikä on sijaintinne?"
"30 astetta pohjoista leveyttä ja 65 astetta läntistä pituutta. Asemamme etelässä ja kaakossa ovat tuhoutuneet - viimeinen mahdollisuutemme on pitää jäljelläolevat asemat viimeiseen mieheen."
"Tähtialukset Moonshade ja Lawbringer saapuvat hetkenä minä hyvänsä planeetan pohjoisnavalle ja laskevat maahan kolme panssarikomppaniaa sekä useita jalkaväkiosastoja. Siinä ovat vahvistuksenne."
"Laupias Keisari, se oli lähellä!", radioon puhuja huudahti räjähdyksen kajahdettua ilmeisesti aivan heidän lähellään. "Eikö muuta apua ole... Kuittaan, sir. Mariinit saapuivat! Keisari siunaa."
Yhteys katkaistiin, ja Reidman toivoi että Mariinit saapuivat tarpeeksi ajoissa. Schwarzman huudahti yhtäkkiä:
"Kapteeni, ionikanuunat lämmenneet ja käyttövalmiina!"
Siinä samassa Reidman avasi jaetun radioyhteyden, tällä kertaa laivaston muille aluksille.
"Kaikki alukset - toistan, kaikki alukset: Tulta merkistäni pääaseilla kohteeseen 5X-981. Suurin vihollisalus, ette voi erehtyä", Reidman puhui kiivasti mutta tasaisesti tuijottaessaan kohdettaan, suurta ja groteskia alusta. Reidman katsoi etäisyysmittaria kohteeseen. Vielä vähän... Pikkuisen vielä... He olivat kantamalla!
"Tulta!", Reidman huusi. Lukuisista aluksista lennähti suuri sinertävä säde kohti kohdetta. Pesäaluksen pinta repeytyi ionikanuunoiden säteiden osuessa niihin, ja se jatkoi matkaansa eteenpäin - säde oli lyönyt itsensä koko aluksen läpi.
Reidman ei jäänyt juhlimaan läpimurtoa - aluksia oli vielä jäljellä. Hän tarttui mikrofoniin:
"Ladatkaa uudelleen! Sama kohde, kunnes se on läpikohtaisin tuhottu!", hän sanoi mikrofoniin. Pesäaluksen räjähdyksen jälkeen muut niistä näyttivät kääntyvän poispäin planeetasta. Samassa aluksista virrannut Tyranidien "laskeutumisalusten" virta lakkasi. Reidman jäi tuijottamaan aluksia, jotka kääntyivät parasta aikaa heihin päin. Silloin hän tajusi vaaran, ja kauhuissaan hän karjui radioon: "Seis! Keskeyttäkää ionikanuunoiden ohjelma! Ne aikovat ampua - kaikki energia deflektoreihin!"
"Kyllä, kapte..."
Radioyhteys päättyi kovaan rätinään. Reidman suojasi korvansa korviariistävältä ääneltä, ja siinä samassa hän tunsi valtavan räjähdyksen vavisuttavan alusta. Hän kaatui selälleen komentosillan lattialle, ja hänen henkensä salpautui tärähdyksestä. Komentosillan miehistö huusi kauhuissaan, ja yksi heistä huusi:
"Kapteeni! Menetimme Justicebringerin!"
"Helvetti!", Reidman manasi avoimesti, nousten samalla pystyyn niin nopeasti kuin pystyi. Hän näki Tyranidien alusten keulassa jotakin ennennäkemätöntä - niiden pitkät lonkerot olivat ojentuneet eteen, ja niiden välissä virtasi jokin vahva energia -ehkä plasmaa, hän ajatteli.
"Kapteeni! Kaikki laskeutumisalukset ovat saapuneet päämääränsä!", huudettiin hänelle jostain hänen takaansa. Pilotti juoksi hänen luokseen:
"Herra kapteeni! Aluksessa on lukuisia toisen asteen pintavaurioita paapuurin puolella! Mitä helvettiä me oikein teemme - deflektorimme eivät pysty pysäyttämään noita räjähdyksiä!"
Reidman punnitsi ajatuksiaan - jos hän antaisi perääntymiskäskyn, hänet tuomittaisiin kuolemaan petturina. Jos laivasto taas jäisi kiertoradalle, heistä tulisi romua hetkessä, mikäli pesäalukset pääsisivät laukaisemaan yhteislaukauksen. Parin sekunnin päästä hän oli tehnyt ratkaisunsa.
"Kuinka monta miestä tarvitaan Darkstarin ohjaamiseen ja aseistuksen käyttöön?", hän kysyi hiljaa mutta vaativana takanaan seisovalta pilotilta. Tämä käänsi päätään:
"Sir?", hän kysyi ällistyneenä. Reidman kääntyi tämän puoleen vihaisena:
"Helvetti, montako miestä!", Reidman äyskähti. Pilotti änkytti:
"Komentosillan ehdoton minimimiehitys on seitsemäntoista henkeä - se riittää rajoitettuun ohjaukseen ja keulan tykkitornien sekä ionikanuunan käyttöön. M-mutta..."
Reidman puhui kuitenkin päälle. Hän kytki aluksen keskusradion päälle:
"Huomio, Darkstarin miehistö. Punainen koodi - välitön evakuointi. Miehistö, juoskaa kuljetusaluksillenne.", Reidman puhui tyynenä radioon. Sitten hän vaihtoi kanavaa muiden alusten taajuuksille:
"Täällä Darkstarin kapteeni Reidman. Kuka kapteeneista on korkein upseeri jälkeeni?", hän puhui kysyvänä radioon. Kylmä hiki valui pitkin hänen otsaansa - tämä oli ainut keino. Hiljaisuus oli pitkä, koko komentosilta seurasi nyt kapteenin toimia. Vihdoin radiosta kuului vaimea vastaus:
"Täällä His Majestys Burning Lightin kapteeni Ognytski. Mitkä ovat käskynne?"
"Kaikki alukset, siirtykää poimunopeudella lähimmälle Keisarillisen laivaston kotiplaneetalle. Darkstar jää tänne, jäämme pitämään Xenoille seuraa.", Reidman jatkoi. Seurasi jälleen pitkä ja merkitsevä hiljaisuus, kunnes radiosta jälleen kuului puhetta, joka ei poikkeuksellisesti kyseenalaistanut Reidmanin käskyjä:
"Koko miehistönnekö... Sir?"
"Ei, ainostaan komentosillan minimimiehitys. Poimikaa pakokapselit ensin mukaanne."
"Kyllä, sir. Olkoon Keisari kanssanne."
Reidman nousi ylös ja kääntyi hitaasti ympäri. Komentosillan miehistö katsoi häntä merkitsevästi. Reidman sulki silmänsä:
"Paljonko Warp-ajoreaktorissa on virtaa?", hän huokaisi. Kukaan miehistöstä ei kummastellut hänen kysymystään:
"Kuusikymmentäkaksi prosenttia ja kasvaa."
Seurasi pitkä ja merkitsevä hiljaisuus. Schwarzman asteli kapteeninsa luo:
"Kapteeni, nyt on myöhäistä perääntyä."
"Tiedän", Reidman sanoi ja avasi silmänsä. Katsahtaessaan ulos avaruuteen hän näki muiden laivaston alusten poimivan pakokapseleita kyytiin. Kohta ne lähtisivät.
Juuri silloin koko alus tärisi ja järkkyi toisen tähtialuksen räjähtäessä Tyranidien yhteislaukaukseen. Aluksen asetuttua Reidman kuuli huudon:
"Kapteeni, nyt tai ei koskaan! Jäljellejääneet alukset ovat poimineet kaikki kapselit!"
Reidman ei jäänyt miettimään:
"Asettakaa Warpreaktori yliteholle! Kurssi kohti vihollislaivastoa!"
Miehistö teki työtä käskettyä. Schwarzman jäi vielä kapteeninsa luokse tämän istuessa takaisin tuoliinsa.
"Aiheutamme ydinreaktion ja ajaudumme päin Tyranideja... Nerokasta", Schwarzman mutisi itsekseen. Kapteeni nyökkäsi:
"Ajoitus on kriittinen - valmiina lähtemään täysteholla liikkeelle käskystäni."
"Kyllä, kapteeni Reidman"
Karanal juoksi käytävää eteenpäin kohti hissejä. Sinne oli enää kolmekymmentä metriä... viisitoista... viisi. Hän painoi hissinnappia ja ovi
aukeni sihisten. Epäilemättä Karanal astui sisälle ja hissi lähti kohti alatasoja. Saapuessaan hangaariin hän näki jotain mitä ei ollut odottanut - kymmeniä aluksen miehistön jäseniä juoksemassa kohti kapseleita tai pieniä sukkuloita. Hänellä ei ollut aikaa jäädä miettimään, mihin ihmiset olivat lähdössä, vaan suuntasi askelensa oikealle kohti kolmisenkymmenen metrin päässä olevaa kapselia. Hän juoksi ja juoksi, toivoi ehtivänsä... rukoili mielessään. Juuri silloin, hänen ollessa tuskin kymmenen juoksuaskelen päässä, toinen valtava räjähdys tärisytti hangaaria ja koko alusta - sen voima kaatoi hänet kasvoilleen maahan. Hangaarin lähtöaukoista, joita energiakenttä suojasi pitääkseen paikan hengityskelpoisena, hän näki toisen tähtialuksen räjähtäneen. Mitä Khainen nimeen täällä oikein tapahtuu?, hän ajatteli. Ajatusten harhailu parin vaivaisen sekunnin ajan maksoi Karanalille paljon - kohottaessaan katseensa hän näki ihmismiehen sulkeutuvan lähimpään kapseliin, ja lähtevän samantien matkaan.
Hän nousi ylös, mutta tajusi kapseleiden olevan ollut ja mennyt vaihtoehto - muut olivat liian kaukana. Hänen katseensa harhaillessa häneen iski pieni toivonkipinä - sukkula. Koostaan päätellen hangaarin toisessa päässä olevilla sukkuloilla oli korkeintaan viiden matkustajan ja pilotin tilat. Niitä oli vielä pari lähtemättä, ja toinen näytti tyhjältä. Nyt tai ei koskaan, Karanal ajatteli ja lähti kohti sukkuloita. Ihmiset tuntuivat sivuuttavan hänet täysin, sännätessään pakokauhun vallassa kuka mihinkin kuljetusalukseen. Hangaarissa oli myös muutamia suurempia, todennäköisesti ensisijaisesti laskeutumisaluksina käytettäviä aluksia, joihin mahtui koosta päätellen kahden pilotin lisäksi hyvinkin vaikka viisikymmentä matkustajaa. Hän lähestyi sukkulaa, tiesi ehtivänsä sinne. Karanal saapui kuin saapuikin aluksen rampille ja pysähtyi. Hän piti pistoolinsa valmiina liikkuessaan sisälle sukkulaan. Sisällä ei ollut ketään. Karanal laski aseensa ja harppoi pilotintuolille. Hänellä oli kokemusta oman kansansa gravitaatiotekniikkaan perustuvan Falcon- ja Vyper - luokan aluksista - mutta tämä alus kulki avaruudessa, ja osa ohjauspöydän toiminnoista oli hänelle vierasta.
"Käynnistys... Missä?... Varmaankin tuo iso kytkin", hän mutisi hiljaa itsekseen ja väänsi suurta vipua kojelaudalla. Koneen moottorit lähtivät kuin lähtivätkin käyntiin, peittäen alleen ulkoa kuuluvan ihmisten äänen. Samassa uusi räjähdys tärisytti alusta, sukkulan ovien sulkeutuessa.
Tee se nyt.
"Täysillä eteen, NYT!"
Reidmanin käsky kaikui komentosillalla ja tähtialus lähti hänen käskystään liikkeelle, maksimiteholla. Viimeinen muista aluksista räjähti näyttävästi Tyranidien laukaukseen.
"Kostamme puolestanne, ystävät ja toverit", kapteeni ajatteli. Kometosillan valaistus muuttui punaiseksi ja hälytysääni alkoi soida tietokoneäänen saattelemana:
"Warpajoreaktorin ylikuormitus. Varoitus, alus tuhoutuu kahden minuutin kuluttua. Toistan, alus tuhoutuu..."
Tyranidlaivasto alkoi hajaantua. Reidman säpsähti:
"Ne ovat tajunneet aikeemme! Vauhtia"
"Koneet ovat maksimiteholla! Jos rääkkäämme niitä, räjähdämme ennen aikojamme!"
He olivat vain puolen minuutin päässä... Kohta he törmäisivät. Reidman avasi radioyhteyden:
"Kuuleeko Rakenis II? Täällä Reidman."
"Kuulemme selvästi. Mikä on tilanne?"
"Muu laivasto on poistunut käskystäni - Darkstarin miehistö on minimimiehitystä lukuunottamatta evakuoitu, ja törmäämme vihollislaivastoon noin kahdenkymmenen sekunnin kuluttua"
"Siis mitä?! Mitä oikein..."
”Ajoimme reaktorin ylikuumennukselle. Räjähdyksen pitäisi tuhota kaikki Tyranidit.”
”Ymmärrän... Teidät muistetaan vielä sankarina, kapteeni”
Hetken päästä valtava räjähdys tuhosi koko Tyranidien laivaston. Avaruusromun ja räjähdysten keskeltä ei löydetty yhtään pakokapselia tai sukkulaa. Tyranidien joukot lyötiin Rakenis II:llä kuuden kuukauden katkerien taistelujen jälkeen, suurilta osin Darkstarin kapteeni Reidmanin ja hänen uhrautuvuutensa ansiosta. Hänet muistetaan laivastossa miehenä, joka syö Keisarin pöydässä.
Yksinäisen, tunnistamattomaksi rähjäytyneen sukkulan on nähty kulkevan kohti Tirathainia, viidakkoplaneettaa jolla ei ole ihmisasutusta. Mitä ihmisvalmisteinen sukkula, tai sen matkustajat, siellä tekisivät, ei tiedetä. Kaipa se on paikka niille, joilla ei ole muuta jäljellä.
Tarinakisa 2005: Matkustaja (40k)
Pamp-pu mitä vit...?
En todellakaan arvannut, että tämä olisi sinun. En edes tiennyt, että tiedät 40K:stakin jotain
Mutta itse tarinaan. Mielestäni tämä oli paras 40K puolen tarina. Uskottavat, ja hyvät faktat, tunnelmallinen ja hyvät hahmot. Juoni eteni sujuvasti. Eldar oli hyvä lisä tarinaan. Reidmanin uhraus kosketti oikeasti.
En todellakaan arvannut, että tämä olisi sinun. En edes tiennyt, että tiedät 40K:stakin jotain
Mutta itse tarinaan. Mielestäni tämä oli paras 40K puolen tarina. Uskottavat, ja hyvät faktat, tunnelmallinen ja hyvät hahmot. Juoni eteni sujuvasti. Eldar oli hyvä lisä tarinaan. Reidmanin uhraus kosketti oikeasti.
Vile kirjoitti:ANDROS KALAMIESTEN AATELIA, KAIKKIEN TAUKENRAALIEN ISÄ, KESKI-MAAN SANKARI
Onnittelut voittajalle.
Vaikka pamp-pu ei mielestään 40k:sta tiedäkkään, oli fluffi silti hallussa. Hämärää, mutta totta. Tarina oli kyllä hyvä, fluffi tosiaan toimi, avaruustaistelu ja planetfall-tunnelmat oli hyvin kuvattu ja osaltaan mielenkiintoista luettavaa. Tekstikin oli sujuvaa. Mutta. Se eldar. Miten se liittyi? Ei mitenkään! Ei kertakaikkiaan! Se oli vankina ja sitten se ei ollut vankina ja sitten se oli pakoaluksessa, mutta ei se tukenut tarinan kokonaisuutta millään lailla. Sen olemassaolo vain sekoitti muuten loistavan tarinan rakennetta. Sen ainoa järkevä rooli oli toimia silminnäkijänä evakuoinnin kaaokselle ja senkin tehtävän olisi voinut hoitaa joku kaartilainen. Itse asiassa, tarkemmin ajatellen, ei se fluffi sittenkään ollut niin hallussa. Pätevä avaruustaistelukuvaus hämäsi. Komissaarit eivät kiduta vankeja. Eldarit eivät sano "helvetti". Eldarit eivät sano "Sadistinen äpärä... Meinaatko heittää minut avaruuteen, paskiainen?". Eldarit eivät kiroile. Eivätkä edes juttele kiduttajiensa kanssa. Komissaarit eivät päästä xeno-likaa vapaaksi, missään olosuhteissa. Ja niin edelleen. Eli jälleen voidaan todeta, että sen eldarin olemassaolo heikensi muuten erinomaista tarinaa ja pudotti sen minun äänestyksessäni pisteiltä.
Vaikka pamp-pu ei mielestään 40k:sta tiedäkkään, oli fluffi silti hallussa. Hämärää, mutta totta. Tarina oli kyllä hyvä, fluffi tosiaan toimi, avaruustaistelu ja planetfall-tunnelmat oli hyvin kuvattu ja osaltaan mielenkiintoista luettavaa. Tekstikin oli sujuvaa. Mutta. Se eldar. Miten se liittyi? Ei mitenkään! Ei kertakaikkiaan! Se oli vankina ja sitten se ei ollut vankina ja sitten se oli pakoaluksessa, mutta ei se tukenut tarinan kokonaisuutta millään lailla. Sen olemassaolo vain sekoitti muuten loistavan tarinan rakennetta. Sen ainoa järkevä rooli oli toimia silminnäkijänä evakuoinnin kaaokselle ja senkin tehtävän olisi voinut hoitaa joku kaartilainen. Itse asiassa, tarkemmin ajatellen, ei se fluffi sittenkään ollut niin hallussa. Pätevä avaruustaistelukuvaus hämäsi. Komissaarit eivät kiduta vankeja. Eldarit eivät sano "helvetti". Eldarit eivät sano "Sadistinen äpärä... Meinaatko heittää minut avaruuteen, paskiainen?". Eldarit eivät kiroile. Eivätkä edes juttele kiduttajiensa kanssa. Komissaarit eivät päästä xeno-likaa vapaaksi, missään olosuhteissa. Ja niin edelleen. Eli jälleen voidaan todeta, että sen eldarin olemassaolo heikensi muuten erinomaista tarinaa ja pudotti sen minun äänestyksessäni pisteiltä.
"Ja tarkemmin silmäillen löydykkään ei mitään naurettavaa"
No juu, eldarin tehtävä oli tosiaankin toimittaa jonkinasteista "silminnäkijän" roolia.Viikate kirjoitti:Vaikka pamp-pu ei mielestään 40k:sta tiedäkkään, oli fluffi silti hallussa. Hämärää, mutta totta. Tarina oli kyllä hyvä, fluffi tosiaan toimi, avaruustaistelu ja planetfall-tunnelmat oli hyvin kuvattu ja osaltaan mielenkiintoista luettavaa. Tekstikin oli sujuvaa. Mutta. Se eldar. Miten se liittyi? Ei mitenkään! Ei kertakaikkiaan! Se oli vankina ja sitten se ei ollut vankina ja sitten se oli pakoaluksessa, mutta ei se tukenut tarinan kokonaisuutta millään lailla. Sen olemassaolo vain sekoitti muuten loistavan tarinan rakennetta. Sen ainoa järkevä rooli oli toimia silminnäkijänä evakuoinnin kaaokselle ja senkin tehtävän olisi voinut hoitaa joku kaartilainen. Itse asiassa, tarkemmin ajatellen, ei se fluffi sittenkään ollut niin hallussa. Pätevä avaruustaistelukuvaus hämäsi. Komissaarit eivät kiduta vankeja. Eldarit eivät sano "helvetti". Eldarit eivät sano "Sadistinen äpärä... Meinaatko heittää minut avaruuteen, paskiainen?". Eldarit eivät kiroile. Eivätkä edes juttele kiduttajiensa kanssa. Komissaarit eivät päästä xeno-likaa vapaaksi, missään olosuhteissa. Ja niin edelleen. Eli jälleen voidaan todeta, että sen eldarin olemassaolo heikensi muuten erinomaista tarinaa ja pudotti sen minun äänestyksessäni pisteiltä.
Pörrövirheitä siis piisaa, mutta ei haittaa voittajaa. Kuten sanoin, en tiedä 40k:n fluffista paljon mitään.
-
Hollo
- Sotavasaran WHFB-tarinamestari
- Viestit: 1154
- Liittynyt: Su 29.09.2002 23:39
- Paikkakunta: Helsinki
Jep. Piti ihan lukaista toiseenkin kertaan tämä.
Tarinahan oli selvästikin laadukas faktoiltaan ja muilta pikku-nätti-näperrys-tiedoiltaan. Siellä mainittiin kaikki pikkuasiat hienosti, joten tietämystä löytyi selvästi.
Kerronta oli oikein hyvää, menevää, mutta kuvailua ei ollut hirveämmin.
Sitten se eldari. Aika rumaa kielenkäyttöä häneltä eldariksi, ei kuulostanut niinkään ylpeältä vain pikkupojalta.
Että ei tässä missään nimessä mitään vikaa ollut, ei ei. Mutta mielestäni tästä jäi myös uupumaan "se jokin". Joten tämä jäi minulle hieman piementoon. Jonkintasoinen tunnelmanlisääminen olisi vienyt tämän minullakin pisteille.
Toinen tämäntapainen tietonäperrystarinahan taisi olla se viikatteen Hylätyt petturit, jota minä ääestin parhaimmaksi.
Mutta onnea voitostasi ilman muuta. Siltikin siis oikein hyvä tarina.
Tarinahan oli selvästikin laadukas faktoiltaan ja muilta pikku-nätti-näperrys-tiedoiltaan. Siellä mainittiin kaikki pikkuasiat hienosti, joten tietämystä löytyi selvästi.
Kerronta oli oikein hyvää, menevää, mutta kuvailua ei ollut hirveämmin.
Sitten se eldari. Aika rumaa kielenkäyttöä häneltä eldariksi, ei kuulostanut niinkään ylpeältä vain pikkupojalta
. Että ei tässä missään nimessä mitään vikaa ollut, ei ei. Mutta mielestäni tästä jäi myös uupumaan "se jokin". Joten tämä jäi minulle hieman piementoon. Jonkintasoinen tunnelmanlisääminen olisi vienyt tämän minullakin pisteille.
Toinen tämäntapainen tietonäperrystarinahan taisi olla se viikatteen Hylätyt petturit, jota minä ääestin parhaimmaksi.
Mutta onnea voitostasi ilman muuta. Siltikin siis oikein hyvä tarina.
Loistava tarina, kerrrassaan. Totta, Eldarin olisi voinut jättää pois, sillä mm. komissaarien välinen tilanne jäi ilmaan. Niin niin, novelli, tiedän.
Taustaviheitä en sen suuremmin löytänyt, mutta kerron ne jotka minä olisin muuttanut.
- Eldarin kielenkäyttö
- Tykkitornien miehitys (for pity's sake kerrostalon kokoisia puolustustykkejä ei miehitetä 10 sek ennenkuin niitä tarvitaan!)
- Poimuun katsominen (Vie kuolevaiselta navigaattoria lukuunottamatta järjen pelkästä vilkaisusta. Warp ei ole hyperavaruus.)
Kyllä komissari voisi kiduttaa vankejaan, sitä kutsutaan ultra-puritismiksi - rangaistaan xenosaastaa olemassaolostaan. Ja kyllä komissaari voi vapauttaa vangin näpäyttääkseen vihamiestään, sitä kutsutaan radikalismiksi.
Taustaviheitä en sen suuremmin löytänyt, mutta kerron ne jotka minä olisin muuttanut.
- Eldarin kielenkäyttö
- Tykkitornien miehitys (for pity's sake kerrostalon kokoisia puolustustykkejä ei miehitetä 10 sek ennenkuin niitä tarvitaan!)
- Poimuun katsominen (Vie kuolevaiselta navigaattoria lukuunottamatta järjen pelkästä vilkaisusta. Warp ei ole hyperavaruus.)
Kyllä komissari voisi kiduttaa vankejaan, sitä kutsutaan ultra-puritismiksi - rangaistaan xenosaastaa olemassaolostaan. Ja kyllä komissaari voi vapauttaa vangin näpäyttääkseen vihamiestään, sitä kutsutaan radikalismiksi.
That is not dead which can eternal lie.
And with strange aeons even death may die.
And with strange aeons even death may die.
Jepajee. Tykkäsin. En tiedä mistä nuo muut valittavat. Mielestäni eldarin kielenkäyttö oli aikas hauskaa. No hyvä on hyvä on, Eldarit on kivoja ja mukavia eikä ne kiroile, mutta on niilläkin huonoja päiviä. Ja täytyy myöntää että tuollaisen kohtelun jälkeen ei minullakaan kovin hyvä fiilis olisi.
Sitten Reidman. Tykkäsin kovasti. Hahmon taustat jäivät sillä tavalla pimentoon, että jokainen saa muodostaa oman käsityksensä hänestä. Hieno mies jokatapauksessa.
Kommissaarit olivat myös mukava lisä tarinaan. Valgen oli juuri sellainen minkälaiseksi kuvittelen komissaarin (=ilkeä ja paskamainen), ja Raikov oli mukava vastine hänelle. Ensin hän tuntui olevan hieman liian kiinni säännöissä, mutta Eldarin pakoon päästäminen muutti täysin käsitykseni hänestä.
Tykkäsin!!! Eldar ei todellakaan ollut turha. Tästähän saa vaikka jatkoa. Joohan? 
Nytkun pääsin eroon siitä 'irc-*****-galleriasta' niin alan varmaan hengailemaan taas täällää. Buahahaa, You are all doomed!!!
Sitten Reidman. Tykkäsin kovasti. Hahmon taustat jäivät sillä tavalla pimentoon, että jokainen saa muodostaa oman käsityksensä hänestä. Hieno mies jokatapauksessa.
Kommissaarit olivat myös mukava lisä tarinaan. Valgen oli juuri sellainen minkälaiseksi kuvittelen komissaarin (=ilkeä ja paskamainen), ja Raikov oli mukava vastine hänelle. Ensin hän tuntui olevan hieman liian kiinni säännöissä, mutta Eldarin pakoon päästäminen muutti täysin käsitykseni hänestä.
Tykkäsin!!! Eldar ei todellakaan ollut turha. Tästähän saa vaikka jatkoa
. Joohan? Nytkun pääsin eroon siitä 'irc-*****-galleriasta' niin alan varmaan hengailemaan taas täällää. Buahahaa, You are all doomed!!! "Stay where you are... You're making me look amazingly brilliant."
-
JEA
-
JEA
Eikös Alien kuitenkin perustu johonkin n. 50-luvun mustavalko-scifi-halpisleffaan? Eihän Darkstarissa ja Alienissa ole muuta yhteistä kuin... rantapallo. Eh... Mutta tahatonta komiikkaahan tuollaiset nimijutut aiheuttavat.
Mistä päästäänkin taas haukkumaan sitä eldaria... Minusta se on edelleen (vuosien kuluttua!) jotenkin tarinaa heikentävä ja asiaankuulumaton elementti, jonka olisi voinut korvata jollain sopivammalla hahmolla. Eikä edes aloiteta niiden komissaarien virallisesta toimenkuvasta...
Mistä päästäänkin taas haukkumaan sitä eldaria... Minusta se on edelleen (vuosien kuluttua!) jotenkin tarinaa heikentävä ja asiaankuulumaton elementti, jonka olisi voinut korvata jollain sopivammalla hahmolla. Eikä edes aloiteta niiden komissaarien virallisesta toimenkuvasta...
"Ja tarkemmin silmäillen löydykkään ei mitään naurettavaa"
-
JEA
LAINAUS:"Eihän Darkstarissa ja Alienissa ole muuta yhteistä kuin... rantapallo. "
Alienissa rantapallo oli korvattu tummanvihreällä tappokoneella, ja partasuut oltiin vähennetty yhteen. Mutta muuten leffat olivat hyvin lähellä toisiaan.
Niin, ja se tarinan Eldar oli aika hyödytön elementti. Ja miksi se toinen komissaari vapautti tämän "epäpuhtaan xenoksen"?
Alienissa rantapallo oli korvattu tummanvihreällä tappokoneella, ja partasuut oltiin vähennetty yhteen. Mutta muuten leffat olivat hyvin lähellä toisiaan.
Niin, ja se tarinan Eldar oli aika hyödytön elementti. Ja miksi se toinen komissaari vapautti tämän "epäpuhtaan xenoksen"?
-
Lihamestari
- Viestit: 2758
- Liittynyt: Pe 04.02.2005 11:49
- Paikkakunta: Valkeakoski