Eli nyt saatte sitten muutkin kommentoida tätä 
Kirjoitusvirheitä löytyy, mutta niin aina. Varsinkin kun kirjoitetaan keskellä yötä. Kritiikkiä kiitos.
Enkeleitä, onko heitä
”Noniin. Onko kysely hoidettu? Onko asianomainen saanut ansaitsemansa arvoisen kohtelun? Onko tallene valmiina lähetettäväksi eteenpäin?” Kysyi mies kolkolla ja turtuneella äänenpainotuksella.
”Kyllä, kyllä ja kyllä.” Vastasi kylmän rauhallinen ääni.
”Hyvä. Paina nauha käyntiin” Vastasi toinen miehistä rauhallisesti.
Klik..........
Tapaus DX07 käsittely neljä.
****Aika...Tuntematon ****
****Paikka....Tuntematon ****
****Kuulustelia...Inkvisiittori Resch ****
****Kuulusteltava...Hoeth Long. Pimeiden Enkelien 7:n kompanian komentaja ****
**** ”Rauhoittukaa komentaja, tämä ei vie kauaa. Istukaa alas ja vastatkaa kysymyksiini, niin pääsette täältä pois mahdollisimman nopeasti. ” ****
**** ” Noin, erittäin hyvä. Noniin, aloitetaampa aivan alusta. Palatkaamme muutama viikko taaksepäin planeetta Regenalle, ja Kompanianne päämajaan. Päivään jolloin yli puolet kompaniastanne altistui demoniselle vaikutukselle, tai käänsi selkänsä Keisarille, ja jolloin Kuulustelia komentaja Ridem Lovengosta tuli Langennut Enkeli. ” ****
**** ” Niin, tuo kohtalokas päivä. No minä aloitan aivan alusta...” ****
”Saartakaa temppeli! Ryhmä Alpha, kiertäkää selustaan! Tarvitsemme tulitukea! Edetkää, edetkää!”
Kuuluivat Hoeth Longin sanat rankan tulitaistelun lomasta. Pimeiden Enkeleiden seitsemäs kompania oli vihdoin löytänyt erään kaaoksen velhon ja tämän kultin olinpaikan, ja oli nyt piirittämässä vanhaa kappelia, jonne tämä liero oli tunkeutunut.
”Varmistan! Etenemmä sisälle, merkistäni! 1! 2! 3! NYT!” Huusi kuulustelia komentaja Lovengo kappelin suurien ovien edessä, johdattaessaan ryhmänsä läpi suoraan kappelin sisälle, keskelle kultistijohtajan suorittamaa rituaalia. Ovet rämähtivät auki kun kymmenen voima haarniskaan pukeutunutta mariinia rynnistivät puskien lävitse. Heidän silmien eteensä aukeni jokin aivan kammottava näky. Satoja metrejä pitkä kappeli, kymmenine kerroksineen, täynnä suolia, paiseita ja muuta likaista, mitä ikinä saattoi odottaakaaan. Lattia mätäni , kappeli haisi pahemmalta kuin kuuma lantakasa. Mutta nyt ei ollut aikaa jäädä vatvomaan, vaan kultistit oli pysäytettävä.
Mariinit etenivät vauhdilla kappelin lävitse aina sakastiin saakka, jossa he kohtasivat kulttijohtajan.
Maahan oli piirretty pelkällä verellä tuhansia pentagrammeja, kolmen ympyrän syntisiä merkkejä, ja muita irstauksia. Huoneen peitti vihreä valo, jonka keskellä tämä velho seisoi.
Mitään empimättä mariinit avasivat tulen, ja Lovengo syöksyi kohti velhoa. Luotien saattelemana kultistit kuolivat velhon ympäriltä, yksi kerrallaan kaatuen maahan huutaen syntejä, he luhistuivat maahan. Samalla velho kääntyi kohti Lovengoa, otti katsekontaktin ja laski kätensä. Kuului kolahdus, ja velho makasasi tajuttomana maassa, Lovengo oli iskenyt tämän kanveesiin voima miekkansa kahvalla. ”Saimme epäillyn! Ottakaa hänet mukaamme. Kuulustelemme häntä päämajassa.” Komensi Lovengo miehilleen. Komentaja Hoeth kuuli tämän ja totesi epävarmana:
”Oletko nyt aivan varma tästä? Tehtävämmehän oli vain varmistaa, että kultti ei jatka toimintaansa ja, että velhosta ei olisi enään harmia?”
”Miksi vain tappaisimme hänet, kun voimme kuulustella häntä ja saada tietoja, jotka voivat estää seuraavan pimeän ristiretken!” Vastasi lievästi hermostunut Lovengo.
Kului muutama tunti, velho kuljetettiin päämajaan ja mariinit asettuivat omille paikoilleen, ja Hoeth asettui omalle paikalleen komentokeskuksessa ja ilmoitti Inkvisitiolle homman olevan kunnossa, vaikka ei itse siitä niin varma ollutkaan. Hän esitti tappaneensa velhon, koska jos inkvisitio saisi tietää heidän säilyttäneen vaarallisen kultistin elossa, olisi kompania mennyttä. Tässä vaiheessa Lovengo aloitti kuulustelunsa.
Huone oli suljettu ja äänieristetty. Toiseen huoneeseen kuuluisi vain ja ainoastaan kovimmat äänet.
Huone oli muodoltaan neliö, täysin mustiksi maalatut seinät, ja tummanharmaa liukuovi keskellä yhtä seinää. Koko huonetta valaisi vain yksi himmeä lamppu, joka sijaitsi keskellä huonetta, kuulustelupöydän yläpuolella.
”Kuka on johtajasi! Ketä palvelet! Mitä yrititte nostattaa syntisessä messussanne!” Huusi Lovengo pöydän ylitse. Nyt hän vasta tarkkaili velhoa kunnolla, sitten tämän kaappaamisen. Hän oli noin 180 senttinen laiha, kalpea, mutta vanhahko mies. Hän oli lähestulkoon kalju, ja pukeutui vihreään kaapuun, joka hohti pimeässä huoneessa. Hänen molemmat silmänsä olivat sokeita, mutta silti hän tuntui näkevän kaiken. Hänen vasempaan poskeensa oli tatuoitu kolme ympyrää.
”...Hlllkl...Sinä tiedät kyllä...Hän tietää!....hlkhlhlkll....Se on sinussa....” Vastasi tämä pimeä velho.
Lovengo toisti kysymyksensä, mutta tällö kertaa lujemmalla äänellä. Velho vastasi yhä samalla tavalla, epäselvästi mongertaen ja hepreaa puhuen.
Tunteja kului, muut mariniit alkoivat jo olla huolissaan, mutta kuulustelu jatkui. Kymmenen tunnin päästä kuulustelun alkamisesta, kuului huoneesta suunnaton tuskanhuuto, mutta se vaimeni ja katosi lopullisesti alle kymmenessä sekunnissa. Vartiossa olleet mariinit säpsähtivät, mutta unohtivat tapahtuneen nopeasti sen jälkeen. Kului taas tunteja, kunnes jotain outoa tapahtui. Huoneen suuret ja ovet avautuivat, ja ulos asteli mies, joka oli uskottavasti vielä hetki sitten ollut kuulustelia komentaja Ridem Lovengo. Nyt ulos astui mies, jolla oli yllään pimeiden enkelien kaapu, mutta päällän antiikkinen ja syöpynyt metallinen haarniska, kypärä ja kasvojen suojana metalliverkko. Hänen päästään kasvoivat sarvet, joista toinen oli katkennut. Hänen voima miekkansa oli kadonnut ja nyt hän kantoi puuvartista ja älyttömän terävää viikatetta. Hänen selkäänsä oli ilmestyneet valkeat, miltei läpikuultavat siivet. Siipien kärkien välimatka oli noin kuusi metriä, ja ne kohosivat kolmeen metriin.
”Komentaja?” Kysyi eräs vartiossa olleista mariineista.
Lovengo säpsähti, ja kääntyi kohti häntä. Hän noisti vasemman kätensä, ja osoitti vartioinutta mariinia. Samalla Lovengo lausui jotain tavallisille ihmisille tuntemattomia riimuja ja osoitti olevansa oikeassa, ja samassa kaikki huoneessa olleet mariiniti menettivät uskonsa Keisariin, ja saivat siunauksen kaaoksen epäpuhtauden jumalalta. Heidän vartalonsa täyttyi alkoi supistelemaan, osa heistä muuttui kurjiksi demoneiksi, ruton kantajiksi, ja osa kärsi täydellisen muutoksen ja muuttui Kuoleman kaartin jäseniksi.
Ei aikaakaan, kun Lovengo oli jo tyhjentänyt yli puolet koko päämajasta, kun hän saapui komentokeskukseen ja kohtasi siellä komentaja Hoethin.
”Lovengo! Mitä sinulle on käynyt! Sinä, saastainen kurja! Keisarin nimessä, kuole!”
Karjaisi Hoeth, tarttui kivääriinsä ja avasi tulen kohti Lovengoa. Luodit lävistivät Lovengon ruumiin, suolia tippui lattialle, mutta Lovengo tuskin huomasi mitään ja totesi:
”Ahahhaah. Et voi minulle mitään, olen löytänyt valon. Ystävä, annan sinun mennä, mutta mene nyt, jotta voin nauttia näiden kurjien vielä Keisaria palvovien sielujen kuolemasta rauhassa.”
Tämän sanottuaan Lovengo kääntyi, ja käveli läpi ruumiskasojen, seuraavaan rakennuskomplexiin ja katosi Hoethin näkymistä. Hoeth pakeni paikalta henkikaartinsa kanssa.
**** ” Ja sen jälkeen en ole Lovengoa enään tavannut...” ****
**** ”Kiitoksia komentaja. Tämä on suureksi avuksi. Vartija! hakekaa seuraava kuulusteltava! Komentaja, olkaa hyvä ja nouskaa. Olette vapaa poistumaan.” ****
**** ”Oli ilo olla avuksi inkvisiittori, toivottavasti olin avuksi? Suokaa, että poistun nyt” ****
....Askeleita.....PAM....Rojahdus....
**** ” Kiitän yhteistyöstänne arvon komentaja ” ****
...hrrr.....
KLIK.....
